Yirah.fi

ajankohtaista · tutkittua tietoa · Raamattu & teologia

Usko

Jumalan työ kaikkien nähtäväksi

17.11.2026 klo 21:00 3 min lukuaika Yirah.fi
Jumalan työ kaikkien nähtäväksi

Opetuslapset etsivät syyllistä. Jeesus näki paikan, jossa Jumalan työ tulisi näkyviin.

Jerusalemin kadun varressa istuu mies, joka ei ole koskaan nähnyt valoa. Ohikulkijat tuntevat hänet kerjääjänä. Hän kuulee askelia, kolikon kilahduksen ja silloin tällöin keskustelun, joka käydään hänen päänsä yli. Tänään ohi kulkee rabbi oppilaineen ja yksi heistä kysyy, kuka teki syntiä, tämä mies vai hänen vanhempansa.

Kysymys on vanha, mutta se on yhä elossa. Sairaalan vuoteessa joku kysyy samaa hiljaa itseltään ja miettii, mitä on tehnyt, kun Jumala rankaisee häntä. Uskonnonpsykologia on antanut tälle ajatukselle oman nimen ja mittarin. Mitä sairaus tai vamma kertoo ihmisestä? Kertooko se mitään hänen synnistään?

Ja ohi kulkiessaan hän näki miehen, joka syntymästään saakka oli ollut sokea. Ja hänen opetuslapsensa kysyivät häneltä sanoen: "Rabbi, kuka teki syntiä, tämäkö vai hänen vanhempansa, että hänen piti sokeana syntymän?" Jeesus vastasi: "Ei tämä tehnyt syntiä eivätkä hänen vanhempansa, vaan Jumalan tekojen piti tuleman hänessä julki.

— Joh. 9:1–3

Kysymys hänen päänsä yli

Opetuslapset eivät keksineet kysymystään itse. Babylonian Talmudissa erään rabbin opetus kuuluu, ettei ole kuolemaa ilman syntiä eikä kärsimystä ilman pahaa tekoa. Toisessa kohdassa sanotaan, ettei sairas parane ennen kuin kaikki hänen syntinsä on annettu anteeksi. Saman Talmudin sivulla väite kuitenkin myös kumotaan ja keskustelu päättyy toteamukseen, että on kuolemaa ilman syntiä ja kärsimystä ilman pahaa tekoa.

Synnynnäinen sokeus teki kysymyksestä vaikean, sillä lapsi ei ollut ehtinyt tehdä mitään ennen syntymäänsä. Antiikin maailmassa harva aikuinen saattoi sanoa olleensa sokea syntymästään asti, koska useimmat menettivät näkönsä vasta elämänsä aikana. Yalen yliopistossa vuonna 1997 hyväksytyn väitöskirjan mukaan opetuslasten kysymys punnitsi, voiko vastuun panna lapsen itsensä kannettavaksi vai kuuluuko se sittenkin hänen vanhemmilleen. Saman tutkimuksen mukaan vain harvat varhaiset tekstit liittävät sokeuden suoraan syntiin ja nekin voivat olla myöhäisiä.

Jeesus ei valinnut kumpaakaan vaihtoehtoa. Hän hylkäsi koko asetelman. Miehen sokeus ei ollut kenenkään synnin seurausta. Siitä tuli paikka, jossa Jumalan teot tulisivat julki.

Tehdä näkyväksi

Kreikan sana φανερόω, joka on käännetty sanoilla tulla julki, tarkoittaa tehdä näkyväksi tai tuoda esiin. Teot, ἔργα, ovat Jumalan työtä. Johannes käyttää samaa verbiä evankeliumissaan yhdeksän kertaa. Samalla verbillä hän kertoo, miten Jeesus ilmoitti kirkkautensa Kaanan häissä ja miten Hän ylösnousseena ilmestyi opetuslapsilleen Tiberiaan järven rannalla. Sama sana kertoo, mitä sokeana syntyneessä miehessä piti tapahtua.

Sama ilmaus löytyy evankeliumin kolmannesta luvusta lähes sanasta sanaan: "joka totuuden tekee, se tulee valkeuteen, että hänen tekonsa tulisivat julki" (Joh. 3:21). Valo tekee näkyväksi. Juuri ennen kuin Jeesus kosketti sokean silmiä, Hän sanoi: "Niin kauan kuin minä maailmassa olen, olen minä maailman valkeus." (Joh. 9:5)

Jeesus teki syljestä tahtaan, siveli sitä miehen silmille ja lähetti hänet peseytymään Siiloan lammikkoon. Lammikon nimi tarkoittaa lähetettyä. Mies meni, peseytyi ja palasi näkevänä. Altaan portaat löytyivät Jerusalemista syksyllä 2004, kun maahan kaivettiin viemäriä. Allasta käytettiin juutalaisten rituaalisiin puhdistautumisiin noin 120 vuoden ajan vuoteen 70 asti. Israelin muinaismuistoviranomainen päätti joulukuussa 2022 kaivaa altaan kokonaan esiin ja avata sen yleisölle. Paikka, jossa Jumalan työ tuli näkyviin, on jälleen näkyvissä.

Kolme kertaa julki

Luvussa Jumalan työ tulee miehessä näkyviin kolmella tavalla.

Ensin se näkyi ruumiissa. Naapurit eivät tunnistaneet miestä, joka ei enää istunut kerjäämässä. Toiset sanoivat hänen olevan sama mies ja toiset vain hänen näköisensä. Hän itse sanoi: "Minä se olen."

Sen jälkeen se näkyi todistuksessa. Fariseukset kuulustelivat häntä kahdesti ja kutsuivat paikalle hänen vanhempansa, jotka pelkäsivät joutuvansa erotetuiksi synagogasta. Mies ei osannut selittää, kuka Jeesus oli. Hän tiesi vain sen, mitä hänelle oli tapahtunut.

Niin he kutsuivat toistamiseen miehen, joka oli ollut sokea, ja sanoivat hänelle: "Anna kunnia Jumalalle; me tiedämme, että se mies on syntinen". Hän vastasi: "Onko hän syntinen, sitä en tiedä; sen vain tiedän, että minä, joka olin sokea, nyt näen".

— Joh. 9:24–25

Kuulustelijat palasivat samaan oletukseen, josta opetuslapset olivat aloittaneet. Heidän mukaansa mies oli syntynyt kokonaan synneissä, eikä sellaisella ollut oikeutta opettaa heitä. He ajoivat hänet ulos. Syyllisyyden oletus antoi kuulustelijoille vallan, sillä synneissä syntyneen todistusta ei tarvinnut kuunnella. Mies menetti yhteisönsä juuri silloin, kun hän oli saanut näkönsä.

Lopulta Jumalan työ näkyi uskossa. Jeesus kuuli miehen joutuneen ulos ja löysi hänet.

Ja Jeesus sai kuulla heidän ajaneen hänet ulos; ja hänet tavatessaan hän sanoi hänelle: "Uskotko sinä Jumalan Poikaan?" Hän vastasi ja sanoi: "Herra, kuka hän on, että minä häneen uskoisin?" Jeesus sanoi hänelle: "Sinä olet hänet nähnyt, ja hän on se, joka sinun kanssasi puhuu". Niin hän sanoi: "Herra, minä uskon"; ja hän kumartaen rukoili häntä.

— Joh. 9:35–38

Silmät aukenivat ensin ruumiillisesti ja sitten hengellisesti. Luku päättyy kysymykseen, joka kääntää katseen kysyjiin. Fariseukset kysyivät, olivatko hekin sokeita. Jeesuksen vastauksen mukaan synti pysyy niillä, jotka sanovat näkevänsä.

Rangaistuksen varjo

Sama oletus elää edelleen. Uskonnonpsykologiassa yksi selviytymisen tapa on nimetty rangaistuksen uudelleenarvioinniksi. Siinä ihminen tulkitsee kohtaamansa vaikeuden Jumalan rangaistukseksi omista synneistään. Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa seurattiin kahden vuoden ajan 268 sairaalahoidossa ollutta iäkästä potilasta. Kielteiset uskonnolliset selviytymiskeinot, kuten rangaistuksen uudelleenarviointi, ennustivat terveyden heikkenemistä. Vuonna 2005 julkaistu 49 tutkimuksen meta-analyysi päätyi samaan suuntaan. Istanbulilaisessa sairaalassa tehdyssä tutkimuksessa 62 syöpäpotilaasta 28 piti sairauttaan oikeutettuna rangaistuksena.

Kuka kantaa seurauksen? Sairaus on jo raskas. Syyllisyys lisää sen päälle toisen taakan, jonka kantaa juuri se, jolla on vähiten voimia. Ulkopuolinen saa selityksen, joka pitää kärsimyksen etäällä hänestä itsestään. Mitä sanomme sairaan vuoteen vieressä? Haemmeko syytä vai katsommeko, mitä Jumala voisi tehdä juuri tässä?

Voima heikkoudessa

Sama näkökulma toistuu evankeliumissa uudelleen, kun Jeesus kuulee ystävänsä Lasaruksen sairastuneen.

Mutta sen kuultuaan Jeesus sanoi: "Ei tämä tauti ole kuolemaksi, vaan Jumalan kunniaksi, että Jumalan Poika sen kautta kirkastuisi".

— Joh. 11:4

Paavali rukoili kolmesti, että hänen lihassaan oleva pistin erkanisi hänestä. Vastaus oli toinen kuin hän pyysi.

Ja hän sanoi minulle: "Minun armossani on sinulle kyllin; sillä minun voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa". Sentähden minä mieluimmin kerskaan heikkoudestani, että Kristuksen voima asettuisi minuun asumaan.

— 2. Kor. 12:9

Joskus Jumalan työ näkyy parantumisena. Joskus se näkyy voimana, joka kantaa heikkoudessa.

Suomessa kuurot saivat omat viittovat papit vuonna 1908 ja Helsingin kuurojen seurakuntaneuvosto täytti vuonna 2025 sata vuotta. Kirkkohallituksen asiantuntijan mukaan saavutettava kirkko toteutuu, kun kirkkoa kehitetään yhdessä vammaisten ihmisten kanssa. Ranskassa vuonna 1964 alkanut L'Arche on kansainvälinen yhteisöjen liitto, jossa ihmiset elävät ja tekevät työtä yhdessä kehitysvammasta riippumatta. Yhteisöjä on 37 maassa ja niiden kehitysvammaisia jäseniä kutsutaan ydinjäseniksi. Kirkkojen maailmanneuvoston vammaisverkosto vietti vuonna 2024 25-vuotisjuhlaansa ja ajaa vammaisten osallisuutta kirkon ja yhteiskunnan kaikilla alueilla.

Heikkous ei sulje ihmistä Jumalan työn ulkopuolelle. Siitä voi tulla paikka, jossa muutkin oppivat näkemään.

Päivä on vielä

Opetuslapset katsoivat miestä ja näkivät kysymyksen. Jeesus katsoi samaa miestä ja näki paikan, jossa Jumalan työ tulisi kaikkien nähtäväksi. Kumman katseella me katsomme toisen heikkoutta? Entä omaamme?

Niin kauan kuin päivä on, tulee meidän tehdä hänen tekojansa, joka on minut lähettänyt; tulee yö, jolloin ei kukaan voi työtä tehdä.

— Joh. 9:4

Maailman valkeus, joka avasi sokean silmät, ei ole sammunut. Hän pysähtyy yhä niiden kohdalle, jotka istuvat kadun varressa.

Jaa Facebook X WhatsApp

Jatka lukemista

Uusimmat artikkelit uusimmasta vanhimpaan — vieritä lukeaksesi lisää. Seassa nostoja saatavilla olevista kirjoista.