Meri, joka katsoo joka suuntaan

Temppelin pihalla oli meri, jonka ääreen jokainen pappi tuli peseytymään. Sen kantajat katsoivat koko maailmaan.

Salomon temppelin pihalla seisoi vaskesta valettu allas, jota Raamattu kutsuu mereksi. Se oli kymmenen kyynärää leveä reunasta reunaan ja viisi kyynärää korkea. Sen ympäri ulottui 30 kyynärän mittanuora. Se ei ollut koriste. Se oli paikka, jossa papit peseytyivät ennen kuin astuivat Jumalan eteen.

Ensisilmäyksellä kuvaus on rakennusselostus. Heprean sanat avaavat sen kuitenkin kuvaksi, joka koskee jokaista ihmistä ja jokaista kansaa. Samat sanat kulkevat profeettojen kirjoissa, kun kansat liikkuvat maailman ilmansuunnista. Ne päättyvät kaupunkiin, jonka portit avautuvat joka suuntaan.

Meri temppelin pihalla

"Hän teki myös meren, valetun, kymmentä kyynärää leveän reunasta reunaan, ympärinsä pyöreän ja viittä kyynärää korkean" (1. Kun. 7:23). Heprean sana yam tarkoittaa merta. Välimeri oli Israelista länteen, joten sama sana tarkoittaa myös länttä. Sanakirjan mukaan se tulee juuresta, joka merkitsee pauhaamista. Temppelissä pauhaava meri oli valettu altaaksi ja täytetty puhdistavalla vedellä.

Meri oli valettu yhdestä valusta. Koristeetkin olivat "valettuina meren kanssa yhteen" (1. Kun. 7:24). Pienempiä altaita oli kymmenen, mutta niissä huuhdottiin uhrit. Merellä oli oma tehtävänsä: "meri oli pappien peseytymistä varten" (2. Aik. 4:6).

Meren reuna oli "maljan reunan kaltainen, puhjenneen liljan muotoinen" (1. Kun. 7:26). Hepreaksi "reunasta reunaan" on kirjaimellisesti "huulestaan huuleensa". Sana safah tarkoittaa huulta ja myös kieltä ja puhetta. Vesi ja sana kuuluvat Raamatussa yhteen. Paavali kirjoittaa, että Kristus pyhittää seurakuntansa "puhdistaen sen, vedellä pesten, sanan kautta" (Ef. 5:26).

Kasvot maailmaan, selät sisäänpäin

Meri ei seissyt maassa. "Ja se seisoi kahdentoista raavaan varassa, joista kolme oli käännettynä pohjoiseen, kolme länteen, kolme etelään ja kolme itään päin; meri oli niiden yläpuolella, niiden varassa, ja kaikkien niiden takapuolet olivat sisäänpäin" (1. Kun. 7:25).

Raavas on täysikasvuinen nautaeläin. Heprean sana bāqār tarkoittaa Strongin sanakirjan mukaan nautaeläintä, jota käytettiin kyntämiseen. Se johdetaan verbistä, joka merkitsee kyntämistä ja kuvaannollisesti huolenpitoa. Kyntöhärkä kantoi ikeen ja teki raskaimman työn. Temppelin raavaat kantoivat meren.

Raavas oli myös uhrieläin. Vanhan liiton aikana alttarille tuotiin syntien sovittamiseksi pienempiä ja suurempia eläimiä, karitsoista härkiin. Papit peseytyivät meren vedessä ja palasivat alttarille päivästä toiseen. Työ ei koskaan valmistunut. Heprealaiskirje sanoo sen suoraan: "Sillä mahdotonta on, että härkäin ja kauristen veri voi ottaa pois syntejä." (Hepr. 10:4) Mikään määrä nautoja, härkiä tai vasikoita ei olisi pessyt ihmisen syntiä puhtaaksi. Riittävä uhri annettiin Golgatalla. Jeesus, viaton ja synnitön, kantoi sen, mitä yksikään raavas ei voinut kantaa: "mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle" (Hepr. 10:12). Meren kantajat seisoivat pihalla, joka odotti täyttymystään.

Heprean teksti sanoo, että raavaiden takaosat olivat "huoneeseen päin". Sana baytah tulee sanasta bayit, joka tarkoittaa huonetta ja kotia. Raavaat seisoivat selät Jumalan huoneeseen ja kasvot ulos kaikkiin suuntiin. Ne kantoivat puhdistuksen merta. Niiden katse oli maailmassa.

Kuvassa on varoitus, jonka jokainen tuntee omasta elämästään. Ihmisen kasvojen kääntyessä maailmaan hänen selkänsä on Jumalaan päin. Silloin hän ei näe elävän Jumalan valoa ja totuutta. Hän on lumoutunut siitä, mitä hänen edessään on. Hän voi kantaa pyhää esinettä ja seistä temppelin pihalla. Silti hänen katseensa on muualla.

Kaksitoista raavasta seisoi samassa järjestyksessä kuin Israelin kaksitoista sukukuntaa erämaassa. Sukukunnat leiriytyivät ilmestysmajan ympärille, kolme kullekin ilmansuunnalle. Juudan leiri asettui "itään päin" (4. Moos. 2:3). Heprean sana on sama mizrachah, jota käytetään raavaiden suunnasta. Jumalan asumus oli keskellä. Kansa oli sen ympärillä. Temppelin pihalla järjestys oli sama: meri keskellä ja kantajat katse maailmaan.

Raavaat eivät valinneet suuntaansa. Ihminen valitsee. Sama valinta, joka kääntää kasvot maailmaan, voi kääntää ne takaisin.

Ilmansuuntien sanat

Heprean ilmansuuntien sanoilla on oma merkityksensä. Pohjoinen, tsafon, tarkoittaa sanakirjan mukaan kätkettyä ja pimeää. Etelä, negev, on saanut nimensä kuivuudesta. Itä, mizrach, on auringonnousu. Länsi on meri. Raavaat katsoivat kätkettyyn, kuivaan, aamunkoittoon ja mereen eli koko maailmaan.

Samat sanat kulkevat profeettojen kirjoissa, kun kansat liikkuvat. Danielin kirjassa kohtaavat Etelän kuningas eli melek ha-negev ja Pohjan kuningas eli melek ha-tsafon: "Mutta lopun ajalla Etelän kuningas iskee yhteen hänen kanssansa" (Dan. 11:40). Hesekiel kuvaa Googia, joka lähtee "pohjan periltä" (Hes. 38:15). Heprean ilmaus tarkoittaa pohjoisen perimmäisiä kätköjä. Jeremia kuuli: "Pohjoisesta on onnettomuus purkautuva kaikkien maan asukasten yli" (Jer. 1:14). Ilmestyskirjassa Eufrat kuivuu, "että tie valmistuisi auringon noususta tuleville kuninkaille" (Ilm. 16:12). Kreikan anatole tarkoittaa samaa kuin heprean mizrach: valon nousua.

Kaikki nämä liikkeet suuntautuvat yhteen paikkaan. Sakarjan mukaan Jumala tekee Jerusalemista väkikiven kaikille kansoille, "ja kaikki maan kansakunnat kokoontuvat sitä vastaan" (Sak. 12:3). Ilmansuunnat katsotaan Raamatussa aina Israelista käsin.

Portit ja virta

Temppelin meri kantoi puhdistusta ulos kaikkiin suuntiin. Raamatun viimeisissä luvuissa sama kuvio kääntyy toisin päin. Uudessa Jerusalemissa on muuri, "jossa oli kaksitoista porttia ja porteilla kaksitoista enkeliä, ja niihin oli kirjoitettu nimiä, ja ne ovat Israelin lasten kahdentoista sukukunnan nimet" (Ilm. 21:12). Portit on sijoitettu samoin kuin raavaat: "idässä kolme porttia ja pohjoisessa kolme porttia ja etelässä kolme porttia ja lännessä kolme porttia" (Ilm. 21:13). Raavaat katsoivat ulos maailmaan. Portit avautuvat maailmasta sisään. Puhdistus lähti kaikkiin suuntiin, jotta kaikista suunnista voitaisiin tulla kotiin.

Hesekiel näki näyssä temppelin, josta vesi ei pysynyt altaassa: "vettä kumpusi temppelin kynnyksen alta itään päin" (Hes. 47:1). Vesi virtasi alas kuivaan maahan ja kuolleeseen mereen. "Nämä vedet juoksevat itäiselle alueelle, virtaavat alas Aromaahan ja tulevat mereen; niiden jouduttua mereen vesi siinä paranee." (Hes. 47:8) Sakarja näki saman suunnan laajenevan: "Sinä päivänä elävät vedet virtaavat Jerusalemista: toiset puolet niistä Idänmerta kohti, toiset puolet Länsimerta kohti." (Sak. 14:8) Vaskimeri oli valettu paikalleen. Elävä vesi ei pysy paikallaan. Se etsii kuolleen meren ja tekee siitä elävän.

Vanha pesu ja uusi liitto

Mooseksen laki sanoi vaskialtaasta: "He peskööt kätensä ja jalkansa, etteivät kuolisi" (2. Moos. 30:21). Pesu oli elämän ja kuoleman kysymys. Se ei silti puhdistanut sydäntä. Ihminen, joka etsii pelastusta ihmisten rituaaleista tai pelkästä laista, jää vanhaan kiinni.

Temppelin välineissä oli myös maljat. Heprean mizraq tulee verbistä zaraq, joka tarkoittaa vihmomista. Samaa verbiä käytetään, kun liitto solmittiin Siinailla: "Niin Mooses otti veren ja vihmoi sitä kansan päälle ja sanoi: 'Katso, tämä on sen liiton veri, jonka Herra on tehnyt teidän kanssanne kaikkien näiden sanojen perusteella'" (2. Moos. 24:8). Meri ja maljat, vesi ja veri, seisoivat samalla pihalla.

Golgatan risti on uusi liitto. Se, minkä vaskimeri ja vihmontamaljat osoittivat, tapahtui yhdellä kertaa: "Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä" (1. Joh. 1:7). Ilmansuunta muuttuu puhdistuksen mitaksi: "Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme." (Ps. 103:12) Heprealaiskirje yhdistää veden ja veren yhteen kutsuun: "niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla vedellä pestynä" (Hepr. 10:22).

Koko ihmiskunta on se meri

Pauhaava meri on kuva koko ihmiskunnasta. Se kuohuu, vetää ja hukuttaa. Evankeliumi on tarkoitettu jokaiselle, joka siinä kamppailee. Perinnäissäännöt eivät nosta ketään sieltä. Korulauseet eivät nosta. Ihminen, joka luottaa niihin, hukkuu maailman mereen, vaikka puhuisi kauniisti.

Meren vesi oli yhdessä altaassa. Siihen ei sekoitettu muuta. Temppelin pihalla ei ollut useita meriä eri jumalille, eikä pappi voinut valita, minkä altaan ääressä hän peseytyy. Puhdistus tuli yhdestä paikasta, koska Jumala on yksi. Sama koskee nykyistä maailmaa, joka tarjoaa ihmiselle monta tapaa tuntea olonsa puhtaaksi. Moni niistä on mukava, eikä mikään niistä vaadi kääntymistä. Elävä Jumala ei tee kompromisseja eikä sekoitu siihen, mikä ei ole elävää.

Nykyihmisen altaat eivät ole vaskea. Ne ovat työpaikan menestys, tilin saldo, kehon kunto, toisten hyväksyntä ja ruutu, joka ei sammu koskaan. Jokainen niistä lupaa puhdistaa ja sanoo, että ihminen kelpaa, kunhan hän saavuttaa vielä tämän yhden asian. Jokainen niistä on ihmisen tekemä. Siksi mikään niistä ei pysty kantamaan ihmistä. Psalmi kuvasi epäjumalia jo tuhansia vuosia sitten: "Niillä on suu, mutta eivät ne puhu, niillä on silmät, mutta eivät näe." (Ps. 115:5) Ne eivät vastaa, kun ihminen huutaa yöllä. Elävä Jumala vastaa. Hän ei ole yksi vaihtoehto muiden joukossa, vaan ainoa, jonka luo on tie. Jeesus sanoi sen suoraan: "Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani." (Joh. 14:6)

Jeesuksen nimi ja veri puhdistavat. Hän ei tarjoa altaallista vettä vaan lähteen: "se vesi, jonka minä hänelle annan, tulee hänessä sen veden lähteeksi, joka kumpuaa iankaikkiseen elämään" (Joh. 4:14).

Ilmestyskirjassa meri on muuttunut. Valtaistuimen edessä se ei enää pauhaa: "Ja valtaistuimen edessä oli ikäänkuin lasinen meri, kristallin näköinen" (Ilm. 4:6). Pauhaava ihmiskunta, joka on puhdistettu, seisoo tyynenä Jumalan edessä.

Katse puhtaaseen lähteeseen

Raavaat seisoivat selät sisäänpäin, koska niiden tehtävä oli kantaa merta maailmaan. Ihmisen tehtävä on toinen. Hänet on kutsuttu kääntämään katseensa Jeesukseen, joka on puhdas lähde. Maailman lumous on voimakas. Moni ei edes huomaa, mihin suuntaan hänen kasvonsa ovat kääntyneet. Kääntyminen ei vaadi suurta suoritusta. Se on katseen suunnan muutos.

Puhdistuksen meri ei ollut tarkoitettu vain yhdelle kansalle. Sen kantajat katsoivat kaikkiin neljään suuntaan. Jesaja kuuli Jumalan puhuvan samoille suunnille: "Minä sanon pohjoiselle: Anna tänne! ja etelälle: Älä pidätä!" (Jes. 43:6) Jeesus puhui samoista suunnista, kun Hän kertoi, keitä Jumalan valtakunnan pöytään kootaan:

Ja tulijoita saapuu idästä ja lännestä ja pohjoisesta ja etelästä, ja he aterioitsevat Jumalan valtakunnassa.

— Luuk. 13:29