Kulissit hyväntekeväisyydessä ja valvomaton vapaaehtoisuus

Kuka valvoo lahjaa

Meksikolainen toimittaja vei keräyspisteeseen kaksi lahjoitusta. Toinen oli riisipussi ja toinen vessapaperipaketti ja ne oli tarkoitettu Turkin maanjäristyksen uhreille. Molempien sisään hän oli piilottanut pienen paikannuslähettimen.

Sen jälkeen hän avasi puhelimen ja katsoi, minne lahjat menivät.

Ne eivät menneet Turkkiin. Ne eivät poistuneet edes Mexico Citystä. Molemmat päätyivät paikallisille toreille, joissa niitä myytiin eteenpäin. Toimittaja kävi kuvausryhmän kanssa paikan päällä ja sai piilottamansa lähettimet soimaan kaupan hyllyjen välissä. Viranomaiset ilmoittivat käynnistävänsä tutkinnan.

Kaksi lahjoitusta, kaksi lähetintä, kaksi toria. Lahjoittaja sai tietää lahjansa kohtalon vain siksi, että hän oli varautunut epäilemään sitä.

Rahasto joka oli pohjaton tynnyri

Sama maa oli kokenut oman maanjäristyksensä vuonna 2017. Jälleenrakennukseen osoitettiin 797 miljoonaa dollaria ja varojen käyttöä valvomaan perustettiin komitea. Paikallinen kongressi ohitti komitean ja määräsi varat siirrettäväksi eri virastoille perustelematta. Useimmat komitean jäsenet erosivat ja osa sanoi syyksi korruption. Rahastoa seurannut kansalaisjärjestö laski julkisesta datasta, että varoista oli tilitetty 4,7 prosenttia; luku on ulkopuolisen laskelma eikä valtion tilinpäätös.

Maan presidentti sanoi asian myöhemmin suoraan. Hänen mukaansa katastrofirahasto oli pohjaton tynnyri, josta jokaisessa hätätilanteessa varastettiin tuhansia miljoonia pesoja. Sisäministeriön oma raportti totesi yli kolmen miljardin peson tulleen hallinnoiduksi epätäsmällisesti ja säännönvastaisuuksin.

Kyse ei ollut siitä, ettei tiedetty. Kyse oli siitä, ettei kukaan joutunut kertomaan.

Kuusikymmentäyksi miljoonaa Euroopasta

Ilmiö ei ole kaukaisten maiden erikoisuus, eikä se vaadi katastrofia.

Luxemburgissa katolisen avustusjärjestön varoista katosi vuoden 2024 helmikuun ja heinäkuun välillä noin 61 miljoonaa euroa. Rahat vietiin yli sadassa erässä, joista jokainen jäi alle puolen miljoonan euron. Epäilty oli perustanut peiteyhtiöitä ja pankkitilejä useaan Euroopan maahan ja väärentänyt kirjanpitoa. Maan pääministeri kutsui tapausta kauhistuttavaksi petokseksi ja järjestö joutui ilmoittamaan lopettavansa ulkomaiset avustushankkeensa.

Saksassa saman järjestöperheen paikallisyksikössä ulkoinen tarkastus paljasti usean miljoonan euron aukon ja talousjohtaja pidätettiin tehtävistään epäiltynä luottamusaseman väärinkäytöstä.

Summat vietiin viiden kuukauden aikana järjestöstä, jonka nimi on lähimmäisenrakkaus.

Kuusi taloa

Haitin maanjäristyksen jälkeen 2010 Amerikan Punainen Risti keräsi lähes puoli miljardia dollaria. Rahat kerättiin kodittomien auttamiseksi ja lahjoittajat olivat tavallisia ihmisiä jotka antoivat sen mitä pystyivät.

Viisi vuotta myöhemmin toimittajat kysyivät, mitä rahoilla oli tehty. Vastaus oli, että järjestö oli rakentanut Haitiin kuusi pysyvää taloa.

Järjestö kertoi tarjonneensa asumisen yli 130 000 ihmiselle ja luku pitää sisällään väliaikaiset ratkaisut ja hankkeet joita ei koskaan saatu valmiiksi. Suunnitelma kokonaan uusista yhteisöistä jäi toteutumatta ja yksi kaupunginosahanke pysyi paperilla samalla kun sen asukkaat elivät edelleen parakeissa ilman puhdasta vettä ja viemäröintiä.

Kukaan ei varastanut puolta miljardia. Raha katosi hitaammin: hallintoon, kerroksiin, alihankintaan, hankkeisiin jotka aloitettiin ja hylättiin. Lopputulos on silti se, että kuusi taloa jäi pystyyn ja lahjoittajat saivat tietää sen viisi vuotta myöhemmin toimittajilta eivätkä järjestöltä.

Kriisi kutsuu haaskalinnut

Jokainen kriisi avaa kaksi asiaa yhtä aikaa: ihmisten halun auttaa ja tilaisuuden käyttää sitä hyväksi. Ukrainan sota on tästä tuorein ja suurin esimerkki.

Ukrainan ulkoministeriön entistä valtiosihteeriä epäillään rikollisen ryhmän johtamisesta, joka vei ja pesi lähes 1,3 miljoonaa dollaria lahjoitusvaroja. Kansainvälisiä lahjoittajia ja maan omien edustustojen työntekijöitä oli suostuteltu lähettämään apua ryhmän hallitsemalle järjestölle, josta rahat siirrettiin edelleen toiminimille ja yhtiöille.

Sosiaaliministeriön perustamassa rahastossa, jonka piti auttaa sodasta kärsineitä, viiden säätiön epäillään käyttäneen väärin noin neljänneksen lahjoituksista. Khersonin alueella tutkitaan järjestöä, jonka epäillään käyttäneen vuosina 2022–2026 saatua humanitaarista apua kaupallisen hyödyn hankkimiseen.

Jokainen näistä tuli ilmi tutkinnan kautta ja jokainen koskee varoja, jotka ihmiset antoivat sodan keskellä eläville. Kriisi houkuttelee niitä, jotka etsivät tilaisuutta ja mitä nopeammin apua tarvitaan, sitä vähemmän ehditään kysyä kenen käsiin se annetaan.

Mitä laki vaatii

Suomessa rahankeräystä säätelee oma lakinsa. Keräykseen tarvitaan Poliisihallituksen lupa ja luvan saa vain rekisteröity yhteisö tai säätiö jolla on yleishyödyllinen tarkoitus. Pienkeräyksiin, enintään 10 000 euroon, riittää ilmoitus poliisille.

Luvanhaltija toimittaa vuosittain vuosi-ilmoituksen ja suunnitelman tulevasta. Pienkeräyksestä tehdään tilitys keräyksen päätyttyä. Näiden avulla viranomainen seuraa, että varat on käytetty luvan mukaisesti, että kulut ovat kohtuulliset ja että kerätty raha meni siihen mihin se luvattiin.

Sana joka kannattaa lukea kahdesti on jälkikäteen. Valvonta tapahtuu asiakirjoista sen jälkeen kun raha on jo kerätty ja käytetty. Ennakolta tarkistetaan hakija, ei matka.

Säätiö jota valvotaan sen omilla papereilla

Säätiö on eri asia kuin yhdistys ja ero näkyy juuri valvonnassa.

Säätiöitä valvoo Patentti- ja rekisterihallitus ja se on laissa määritelty jälkikäteiseksi laillisuusvalvonnaksi. Säätiö toimittaa vuosittain vuosiselvityksen ja viranomainen tarkastaa siitä, onko säätiölakia ja säätiön omia sääntöjä noudatettu.

Säätiölain uudistuksessa laajennettiin lähipiirin määritelmää ja säädettiin, että lähipiirin kanssa tehdyt toimet on raportoitava. Ne raportoidaan säätiön omassa toimintakertomuksessa.

Tosiasiallisia edunsaajia säätiön ei tarvitse erikseen ilmoittaa. Hallituksen ja hallintoneuvoston jäsenten rekisteröinti riittää, toisin kuin yrityksillä, joilta erillinen edunsaajailmoitus vaaditaan.

Näistä kolmesta seuraa yksi asia. Ulkopuolinen näkee säätiöstä ne tiedot, jotka säätiö itse on kirjoittanut omaan kertomukseensa ja viranomainen tarkastaa saman kertomuksen. Kirjaamatta jäänyttä tointa ei ole missään, mistä sen voisi löytää.

Sama koskee ketjun muita osia. Kuljetusliike, tulliagentti ja paikallinen kumppanijärjestö ovat jokainen oma yrityksensä omine kirjanpitoineen, eikä kukaan tarkasta niitä lahjan takia.

Kuka saa kuljettaa

Laki asettaa vaatimukset sille, joka kerää. Se ei aseta samoja vaatimuksia sille, joka kuljettaa.

Liikkeelle lähtenyt avustuserä kulkee kuljetusliikkeiden, tulliagenttien, paikallisten kumppanijärjestöjen, varastojen ja jakelijoiden kautta. Jokainen näistä on oma yrityksensä omine kirjanpitoineen. Suomalaisen keräyksen järjestäjä vastaa viranomaiselle siitä, että hän on toimittanut varat eteenpäin sovitulla tavalla. Hän ei vastaa siitä, mitä ketjun kuudennessa lenkissä tapahtuu toisella mantereella.

Taustatarkistus, rikosrekisteriote ja soveltuvuuden arviointi ovat kunkin toimijan omia käytäntöjä. Ne vaihtelevat järjestöittäin ja maittain, eikä niistä ole yhtenäistä vaatimusta joka seuraisi lahjaa perille asti.

Tämä ei ole aukko jonka joku olisi jättänyt tahallaan. Se on seuraus siitä, että lahja ylittää rajan jonka yli kotimainen valvonta ei ulotu.

Sama Suomessa

Ilmiö ei vaadi vierasta maata eikä katastrofia.

Helsingissä poliisi tutki vähävaraisia perheitä auttavan yhdistyksen toimintaa sen jälkeen kun avustuksena annettu lahjakortti osoittautui tyhjäksi. Epäily oli, että työntekijät olivat tehneet kavalletuilla lahjakorteilla omia verkko-ostoksiaan. Oulussa yhdistys joutui palauttamaan avustuksia jopa 455 000 euron edestä. Ruoka-avussa on epäilty tapauksia, joissa kaupoilta saatua lahjoitusruokaa on myyty eteenpäin.

Suuremmassa mittakaavassa kuvio toistuu. Pääkaupunkiseudulla toiminut yhdistys ehti saada kuudentoista toimintavuotensa aikana yli miljoonan euron edestä avustuksia ennen konkurssiaan ja sen taustalta paljastui mittava avustusvarojen väärinkäyttö. Nuorisosäätiön entistä hallituksen puheenjohtajaa vastaan käytiin oikeutta avustusvaroihin liittyvistä syytteistä.

Yhdeksän järjestöä on joutunut palauttamaan väärin käytettyjä valtionavustuksia laillisuustarkastuksen jälkeen. Avustuksia jakava keskus myöntää vuodessa noin 304 miljoonaa euroa yli seitsemällesadalle saajalle ja sen oma valvontapäällikkö on todennut, että jälkikäteisvalvonta perustuu pääosin järjestöjen omaan vuosiraportointiin.

Yhden ison lastensuojelujärjestön kavallus paljastui siksi, että järjestö tutki asian itse. Valvonta ei sitä havainnut. Sinä vuonna kun kavalluksesta annettiin tuomio, sama keskus maksoi samalle järjestölle yli miljoona euroa.

Kehitysyhteistyössä luvut ovat samaa suuruusluokkaa. Ulkoministeriön tietoon tulee vuosittain 20–25 väärinkäyttöepäilyä. Vuosina 2018–2022 tehtiin 17 takaisinperintäpäätöstä, joiden nojalla palautettiin 173 162 euroa ja seuraavana vuonna uusia päätöksiä tehtiin lähes 195 000 euron arvosta. Ministeriö teki keskusrikospoliisille tutkintapyynnön YK-varojen väärinkäytöstä ja keskeytti yhtenä kesänä lähes 70 miljoonan euron maksatukset YK:n kehitysjärjestöille. Yhtä ohjelmatoimistoa oli ehditty rahoittaa kymmenellä miljoonalla eurolla ennen kuin epäilyt paljastuivat.

Yhteistä näille on se, että väärinkäyttö paljastui jälkikäteen ja usein sattumalta tai järjestön oman selvityksen kautta. Tyhjä lahjakortti paljastui siksi, että joku yritti käyttää sen.

Takki jonka matkaa seurattiin

Vaatekeräys on se lahjoituksen muoto, jonka matkan lahjoittaja kuvittelee tuntevansa parhaiten. Laatikon kyljessä lukee usein kohde ja mieleen jää kuva lapsesta joka saa takin ylleen.

Ketju on toisenlainen ja sen jokainen osa on laillinen.

Keräysastiasta vaatteet menevät lajittelukeskukseen. Suomen suurimmalla kerääjällä noin seitsemän prosenttia päätyy omiin myymälöihin ja noin 83 prosenttia myydään tukkuna eteenpäin. Ostaja on yritys, joka myy erän edelleen ja seuraava myy taas. Uudelleenkäyttöön kelpaavista vaatteista yli 40 prosenttia suuntautuu Eurooppaan, noin kolmannes Afrikkaan ja loput Aasiaan.

Järjestö ei tässä valehtele. Se saa erästä rahaa ja käyttää rahan avustustyöhön ja se on kerrottu sen omilla sivuilla. Lahjoittajalle syntyy silti eri mielikuva kuin mitä tapahtuu, koska keräyslaatikon kyljessä lukee kohdemaa eikä tukkuhinta.

Suomalainen toimitus teki vuonna 2020 saman kuin meksikolainen toimittaja kolme vuotta myöhemmin. Se piilotti lähettimiä käytettyihin vaatteisiin ja seurasi niitä puoli vuotta. Vaatteet kulkivat välikäsien kautta maasta toiseen aina Afrikkaan asti ja reitti yllätti myös keräyksen järjestäneen järjestön. Sen edustaja totesi tuloksen nähtyään, ettei se mennyt heidän käsikirjoituksensa mukaan.

Matkan pää on Ghanassa. Accran Kantamanton torille saapuu viikossa noin 15 miljoonaa vaatekappaletta, vuodessa noin 225 000 tonnia. Näistä noin 40 prosenttia poistuu torilta jätteenä, koska ne eivät kelpaa myytäväksi. Ne päätyvät kaatopaikoille, ojiin ja puroihin ja laguunin rannalla kohoaa parinkymmenen metrin korkuinen kaatopaikka josta arviolta 60 prosenttia on vaatteita.

Kukaan ketjussa ei tehnyt mitään laitonta. Lahjoittaja antoi takin, järjestö myi erän, ostaja myi eteenpäin, kauppias osti mitä sai ja se mikä ei kelvannut jäi maahan johon se tuotiin. Lopputulos on se, että toisen maan ranta täyttyy meidän vaatteistamme ja se tapahtui hyväntekeväisyyden nimissä yhdenkään ihmisen valehtelematta.

Ruoka joka ei riitä

Suomessa hävikkiterminaalit välittivät viime vuonna 6,6 miljoonaa kiloa lahjoitettua ruokaa, noin 800 000 kiloa enemmän kuin edellisenä vuonna. Terminaalit toimittivat ruokaa 418 ruoka-aputoimijalle ja verkostoissa kirjattiin yli miljoona ruoka-avun käyntikertaa vuodessa. Toiminnasta 43,5 prosenttia tehdään vapaaehtoistyönä.

Valtaosa terminaaleista kertoo silti, ettei ruoka riitä kasvavaan tarpeeseen.

Samaan aikaan kaupan oma ruokahävikki on noin 53 miljoonaa kiloa vuodessa. Koko elintarvikeketjussa heitetään pois noin 360 miljoonaa kiloa syömäkelpoista ruokaa.

Ruoka-apuun päätyy siis noin kahdeksasosa siitä, minkä kauppa yksin heittää pois.

Suhteellinen hävikki on laskenut ja se on totta: parhaassa ketjussa se on painunut puoleentoista prosentista yhteen prosenttiin muutamassa vuodessa. Absoluuttinen määrä on silti se 53 miljoonaa kiloa ja sen näkee jokainen joka on käynyt kauppojen takapihalla illalla. Eteläsuomalaisia roskalavoja päivittäin kiertävät tilit julkaisevat siitä kuvia ja määrät ovat sellaisia ettei niitä tarvitse selittää kenellekään.

Kysymys ei siis ole siitä, onko ruokaa. Kysymys on siitä, miksi se ei löydä perille. Matka kaupan takaovelta jakelupisteen ovelle on kilometrin mittainen ja sillä matkalla katoaa seitsemän kahdeksasosaa.

Mitä lahjoittaja ei näe

Lahjoittaja näkee kaksi asiaa. Hän näkee hetken jolloin hän antaa ja hän näkee kuvan jonka järjestö julkaisee myöhemmin.

Väliin jää koko matka. Hän ei näe kuljetusasiakirjoja, ei varastokirjanpitoa, ei sitä kuka jakoi ja kenelle, eikä sitä paljonko erästä hävisi matkalla. Televisioidussa keräyksessä hän soittaa numeroon, maksaa summan ja kuulee kohteen nimen. Numero ei kerro hänelle myöhemmin mitään.

Raportti on olemassa, mutta se menee viranomaiselle eikä hänelle. Julkisuudessa kerrotaan kerätty summa, koska se on uutinen. Perille mennyt osuus ei ole uutinen, koska sitä ei mitata samalla tarkkuudella eikä samana päivänä.

Näin syntyy tilanne, jossa antaja tietää tarkalleen mitä hän antoi ja arvaa loput.

Mitä Raamattu sanoo tilivelvollisuudesta

Kysymys ei ole uusi. Raamatussa lahjan matkaa käsitellään suoraan, eikä kertaakaan pehmennellen.

Ensimmäinen kertomus koskee rahaa joka oli tarkoitettu köyhille.

Mutta tätä hän ei sanonut sentähden, että olisi pitänyt huolta köyhistä, vaan sentähden, että hän oli varas ja että hän rahakukkaron hoitajana otti itselleen, mitä siihen oli pantu.

Joh. 12:6

Juudas puhui köyhien puolesta ääneen ja otti kukkarosta salaa. Vaatimus köyhien auttamisesta voi siis kuulua kauniilta ja tulla ihmiseltä joka hyötyy siitä itse.

Toinen kertomus koskee lahjaa jonka määrästä valehdeltiin.

ja mies kätki vaimonsa tieten osan hinnasta, ja osan hän toi ja pani apostolien jalkojen eteen.

Apt. 5:2

Eikö se myymätönnä ollut sinun omasi, ja eikö myynnin jälkeenkin sen hinta ollut sinun? Miksi päätit sydämessäsi tämän tehdä? Et sinä ole valhetellut ihmisille, vaan Jumalalle."

Apt. 5:4

Ananiaan synti ei ollut se, että hän antoi vähemmän kuin omisti. Hän olisi saanut pitää kaiken. Synti oli se, että hän antoi yhden luvun ja näytti toista.

Kolmas kohta on tärkein ja se on käytännön ohje.

Näin me teemme, ettei kukaan pääsisi moittimaan meitä mistään, mikä koskee tätä runsasta avustusta, joka on meidän toimitettavanamme.

1. Kor. 8:20

Sillä me ahkeroitsemme sitä, mikä on hyvää ei ainoastaan Herran, vaan myös ihmisten edessä.

1. Kor. 8:21

Paavali keräsi avustusta Jerusalemin seurakunnalle ja järjesti keräyksen niin, ettei kukaan voisi epäillä sitä. Hän ei kuljettanut rahaa yksin vaan seurassa ja hän kirjoitti järjestelystä auki kirjeessä.

Perustelu on huomionarvoinen. Hän ei sanonut tekevänsä niin siksi, että joku olisi epäillyt häntä. Hän sanoi tekevänsä niin, ettei kenenkään tarvitsisi. Tilivelvollisuus ei ole epäluottamuksen merkki vaan sen ehkäisemistä ja se tehdään hyvän tähden ihmisten edessä eikä vain Jumalan edessä.

Sama vaatimus toistuu pienimmässä yksityiskohdassa.

Joka vähimmässä on uskollinen, on paljossakin uskollinen, ja joka vähimmässä on väärä, on paljossakin väärä.

Luuk. 16:10

Se joka odottaa perillä

Almu ei ole Raamatussa suoritus vaan salaisuus.

Vaan kun sinä almua annat, älköön vasen kätesi tietäkö, mitä oikea kätesi tekee,

Matt. 6:3

Antajan ei siis tarvitse tietää tulostaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, ettei kenenkään tarvitsisi tietää. Antajan salaisuus ja välittäjän tilivelvollisuus ovat kaksi eri asiaa ja niiden sekoittaminen palvelee vain sitä, joka on ketjun keskellä.

Lahjan päässä on ihminen, jolla on nimi.

Joka vaivaista armahtaa, se lainaa Herralle, ja hän maksaa jälleen hänen hyvän tekonsa.

Sananl. 19:17

Niin Kuningas vastaa ja sanoo heille: 'Totisesti minä sanon teille: kaikki, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle'.

Matt. 25:40

Jae ei sano, että lahja luetaan Kristukselle silloin kun se lähtee. Se sanoo, että se luetaan hänelle silloin kun se tehdään yhdelle näistä vähimmistä. Teko tapahtuu perillä.

Siksi kysymys siitä, mitä matkalla tapahtuu, ei ole kyynisyyttä eikä epäluuloa. Se on sen kysymistä, tuliko teko tehdyksi.

Lahja jota ei voi vetää välistä

Tähän on tultu. Ihminen joka haluaa auttaa toista ihmistä joutuu piilottamaan lahjaansa paikannuslähettimen saadakseen tietää, meneekö se perille. Lahjan matkalla on niin monta kättä, ettei antaja voi enää luottaa siihen että hänen antamansa päätyy sille jolle hän sen antoi.

Se ei ole yksittäisten petosten ongelma. Se on kuvaus siitä missä tilassa olemme.

Yksi lahja on silti annettu ilman ketjua.

Sillä te olette kalliisti ostetut. Kirkastakaa siis Jumala ruumiissanne.

1. Kor. 6:20

Ristillä ei ollut välikäsiä. Ei kuljetusliikettä, ei tulliagenttia, ei kumppanijärjestöä, ei varastoa jossa erä olisi voinut vaihtaa omistajaa. Antaja ja saaja olivat samassa paikassa ja lahja meni suoraan sille jolle se oli tarkoitettu.

Se on myös ainoa lahja, jota kukaan ei voi vetää välistä. Sitä ei voi myydä eteenpäin, sitä ei voi kirjata väärin, eikä sitä voi jättää tilittämättä. Se on annettu kokonaan ja ansiotta, eikä sen perillemenoa tarvitse valvoa.

Kaikki muu mitä me annamme toisillemme kulkee ihmisten käsien kautta ja niitä käsiä on syytä valvoa. Se ei ole epäluottamusta ihmistä kohtaan vaan rehellisyyttä siitä, mitä ihminen on. Paavali järjesti oman keräyksensä juuri niin, ettei kenenkään tarvitsisi epäillä ja se on edelleen paras malli.

Lahjan perillemeno on rakkauden asia eikä byrokratian. Siksi siitä kannattaa pitää kiinni.