Ei vielä ongelma
Kuka piirtää rajan
Joka viides lapsiperhe elää jo kallistuneena ja silti varmistimme ovelle lopullisen kaatumisen.
Radio soi keittiössä, koska se on jäänyt päälle yöllä. Kappaleessa luetellaan huumeita, viinaa, naisia ja rahaa ja todetaan heti perään, että maailma on täynnä kaikenlaista pahaa. Laulu on hyväntuulinen. Se on aina ollut.
Lapsi herää itse. Kello on jo se jolloin olisi pitänyt lähteä, eikä ketään ole herättämässä. Olohuoneen pöydällä on kaksi lasia ja niiden vieressä pullo joka on kaatunut kyljelleen eikä ole enää märkä. Lapsi nostaa sen pystyyn, koska pystyssä oleva pullo näyttää siistimmältä kuin kaatunut.
Jääkaapissa on sinappia, kolme kananmunaa ja avattu maitopurkki jota lapsi haistaa ennen kuin panee sen takaisin. Hän ei kysy keneltäkään mitään. Kysyminen herättäisi.
Koulussa merkitään myöhästyminen. Se on kolmas tässä kuussa ja siihen kirjataan syy ja syyksi kirjataan se minkä lapsi sanoo. Lapsi sanoo nukkuneensa pommiin. Se on totta.
Joka viidennessä suomalaisessa lapsiperheessä käytetään liikaa alkoholia.
Taito jota kukaan ei opeta
Kotiin tullaan monella tavalla ja lapsi tuntee ne kaikki. Hän tunnistaa avaimen kääntymisen sävystä, kuinka pitkä ilta on ollut ja osaa lukea eteisen hiljaisuudesta, kannattaako mennä vastaan vai jäädä huoneeseen. Hän tietää mistä kohtaa lattia narisee ja hän kiertää sen. Hän osaa arvioida naurun äänestä, onko se se nauru joka jatkuu leikiksi vai se joka kääntyy hetkessä joksikin muuksi. Mitään tästä ei ole opetettu hänelle. Se on opittu samalla tavalla kuin kieli opitaan, kuuntelemalla, toistojen kautta, ilman että kukaan selittää sääntöjä.
Aikuiselle tämä näyttää herkkyydeltä ja siitä kehutaan. Lapsi on kiltti, tarkkaavainen, osaa ottaa toiset huomioon. Neurotieteessä samalla ilmiöllä on kylmempi nimi. Se on jatkuvaa ympäristön tarkkailua uhan varalta ja se kuluttaa lapsen huomiokapasiteettia niin, ettei sitä jää yhtä paljon muuhun. Kotitehtävä unohtuu, koska muistin päällä on koko ajan toinen tehtävä joka ei koskaan valmistu.
Tässä on kohta jonka tutkimus on osannut osoittaa vasta viime vuosina ja joka kääntää tavallisen oletuksen ympäri. Vahinko ei vaadi kovaa kättä eikä nälkää. Vanhemman signaalien ennakoimattomuus ja katkonaisuus vaikuttavat lapsen kehittyviin aivoihin erikseen, hoivan määrästä ja laadusta riippumatta. Kyse ei ole siitä, onko vanhempi hyvä. Kyse on siitä, onko hän sama huomenna kuin tänään. Ennakoimattoman hoivan vaikutus näkyy myöhemmin nuoruudessa kykynä tuntea iloa ja sen puutteesta käytetään sanaa anhedonia. Lapsi joka ei tiedä kumpi vanhempi on illalla kotona, oppii olemaan odottamatta. Odottamattomuus suojaa pettymykseltä ja maksaa sen, että kyky odottaa hyvää katoaa muualtakin.
Aikuinen muistaa illan yhtenä iltana. Lapsi ei muista iltoja lainkaan. Hän muistaa sen, mitä kannatti tehdä milläkin äänellä ja se muisti jää päälle vuosikymmeniksi.
Lupaus joka osoittaa ylöspäin
Mikään päihde ei myy turtumista. Kukaan ei kaada lasiaan täyteen tullakseen tyhmemmäksi, hitaammaksi eikä kauemmas toisista. Lupaus osoittaa aina ylöspäin. Se lupaa yhteyttä, sanoja jotka tulevat helpommin, illan jossa vieras ihminen muuttuu ystäväksi, hetken jossa väsymys nostetaan hartioilta ja seurustelun este itsen ja toisen välillä poistuu. Lääke lupaa saman toiseen suuntaan: että aamulla pystyy nousemaan, että sydän lakkaa hakkaamasta kokouksessa, että illalla saa nukuttua. Nämä lupaukset eivät ole valheita. Ne toteutuvat ja juuri siksi ne toimivat.
Mainos ei siis myy humalaa. Se myy jäävuorta lasin kyljessä, huurtunutta pintaa, sitä hetkeä jolloin korkki ponnahtaa ja pöydän ääressä käännytään toisiaan kohti. Elokuva näyttää kilistelyn ja leikkaa aamun pois. Laulussa neljä hallitsematonta asiaa asetetaan luetteloksi jossa ne näyttävät valinnoilta, koska valinta on aina hallinnassa, valitsija tekee sen itse. Vitsillä on tapana asettua sinne mistä ei haluta puhua suoraan. Se ei kiellä asiaa vaan tekee siitä kevyen, eikä kevyestä asiasta tarvitse keskustella.
Aine itse on paljon vaatimattomampi kuin lupauksensa. Etanoli on pieni molekyyli joka läpäisee solukalvon vaivatta ja liukenee sekä veteen että rasvaan, mikä tarkoittaa, että se pääsee kaikkialle kehossa muutamassa minuutissa. Se ei tuo mukanaan mitään. Se ottaa pois: hidastaa hermosolujen viestintää, vaimentaa kiihdyttäviä signaaleja ja voimistaa jarruttavia. Kaikki mitä lasillinen tuntuu antavan, se antaa poistamalla jotakin.
Se mikä kaventuu
Vuonna 1990 kuvattiin ilmiö joka selittää humalan tunnun tarkemmin kuin mikään puhe rohkeudesta. Alkoholi ei lisää mitään mieleen, se kaventaa huomiokentän. Jäljelle jäävä tarkkaavaisuus kohdistuu siihen mikä on juuri nyt voimakkainta ja lähintä ja kaikki hienovarainen jää sen ulkopuolelle. Ilmiötä on kutsuttu alkoholin likinäköisyydeksi.
Tästä seuraa se lämpö jonka takia lasi kaadetaan. Huoli huomisesta on hienovarainen vihje ja se katoaa ensimmäisenä. Toisen kasvot pöydän toisella puolella ovat voimakas vihje ja ne jäävät. Ilta tuntuu läheisemmältä kuin arki, koska kaikki muu on pudonnut pois näkyvistä. Yhteys ei ole syntynyt. Näkökenttä on pienentynyt sen kokoiseksi mitä siihen jäi.
Samasta mekanismista seuraa toinen asia jota kukaan ei ostanut. Lapsi on hienovarainen vihje. Hän ei huuda, hän seisoo oven suussa. Hän ei sano tarvitsevansa jotain, hän kysyy mihin aikaan huomenna lähdetään. Hiljainen lapsi on juuri sitä laatua olevaa tietoa joka putoaa kavennetun huomiokentän ulkopuolelle ensimmäisenä, ennen kuin mitään on vielä tapahtunut ja ennen kuin kukaan on korottanut ääntään. Sama vaikutus jota illalta haetaan lämpönä on se, joka pyyhkii lapsen näkyvistä. Kyse ei ole välinpitämättömyydestä. Kyse on siitä, että väline joka tuo pöydän lähelle vie kaiken muun kauas, eikä se osaa valita kumpaa se vie.
Aamulla huomiokenttä palaa ennalleen ja lapsi on siinä missä oli. Hän ei kerro mitään. Hän on jo aikaa sitten oppinut, ettei kysyminen kannata ennen puoltapäivää.
Yö, jota ei nukuta
Illan viimeinen lasillinen otetaan usein siksi, että se auttaa nukahtamaan. Se on totta ja siihen loppuu totuus. Alkoholi nopeuttaa nukahtamista ja lisää alkuyön syvää unta, mutta samalla se työntää vilkkaan unen vaiheen kauemmas ja lyhentää sitä. 27 tutkimuksen katsauksessa vaikutus näkyi jo pienillä annoksilla, noin kahdesta lasillisesta alkaen ja voimistui annoksen kasvaessa. Jälkimmäinen puoli yöstä pirstoutuu, hengitys häiriintyy ja ihminen herää ilman että muistaa heränneensä.
Vilkas uni on se osa yöstä jossa mieli käy päivänsä läpi. Siinä tunnepitoinen muisti järjestyy, pelko irrotetaan tapahtumasta ja se mikä illalla oli sietämätöntä muuttuu aamuun mennessä muistoksi jonka kanssa voi elää. Juuri tämä osa yöstä on se jonka lasillinen leikkaa lyhyeksi. Ihminen nukahtaa nopeammin eikä hänen mielensä ehdi tehdä yötyötään ja aamulla eilinen on yhtä terävä kuin eilen.
Aamun ahdistus ei siis ole luonteen asia eikä katumusta. Se on mittaustulos. Elimistö jarrutti illalla ja korjaa aamulla toiseen suuntaan, hermosto on kiihtyneempi kuin ennen ensimmäistäkään lasia ja mieli tapaa eilisen käsittelemättömänä. Sille tilalle on olemassa yksinkertainen ja välitön hoito ja se on sama aine joka sen aiheutti.
Kenellä on voivotus, kenellä vaikerrus? Kenellä torat, kenellä valitus? Kenellä haavat ilman syytä? Kenellä sameat silmät? Niillä, jotka viinin ääressä viipyvät, jotka tulevat makujuomaa maistelemaan.
Sananl. 23:29–30
Kuvaus jatkuu tarkkana tavalla joka ei ole vanhentunut 3 000 vuodessa. Se varoittaa katsomasta hohtoa maljassa, nimeää lopun käärmeen puremaksi, kuvaa havainnon vääristymisen sanoilla silmäsi outoja näkevät ja tasapainon menettämisen kuvalla merestä ja maston huipusta. Viimeinen jae on kuitenkin se joka menee pisimmälle. Siinä ihminen kertoo itse, ettei tuntenut lyöntejä, ei tiennyt mitään ja kysyy milloinkahan herännen ja päättää lauseensa siihen että tahtoo hakea taas tätä samaa.
Perustaso, joka liikkuu
Tuo viimeinen lause on tarkka kuvaus siitä mitä nykyinen riippuvuustutkimus kuvaa kolmivaiheisena kehänä. Ensimmäinen vaihe on humala. Toinen on vieroitus ja sen mukana tuleva kielteinen tunnetila. Kolmas on odotus ja ajatuksen palaaminen aineeseen. Kehä ei pyöri paikallaan vaan kiristyy joka kierroksella.
Mekanismi on kuvattu vastavoimana. Jokaista mielihyvän nousua seuraa vastakkainen laskuliike joka palauttaa elimistön lähtötasolleen. Nousu ei muutu ajan myötä juuri lainkaan, mutta lasku syvenee ja pitenee. Kierrosten tullessa tarpeeksi tiheästi vastavoima ei ehdi palautua ennen seuraavaa kertaa ja lähtötaso itse alkaa siirtyä alaspäin. Sen jälkeen sama määrä ei enää nosta ylös. Se nostaa nolliin. Ihminen ei enää juo päästäkseen ylös vaan päästäkseen takaisin siihen mikä ennen oli tavallinen keskiviikko. Aivojen mielihyväjärjestelmän vaimentumisen rinnalle nousee stressijärjestelmä ja tälle vieroituksen tunnetilalle on annettu tutkimuksessa oma nimensä, koska tavallinen sana ahdistus ei kuvaa sitä riittävästi.
Tässä on koko ilmiön ydin ja samalla syy siihen, miksi ulkopuolinen ei ymmärrä mitä katsoo. Ulkoapäin näyttää siltä, että ihminen tavoittelee nautintoa yhä kiihkeämmin. Sisältäpäin hän tavoittelee normaalia oloa. Hän ei ole matkalla ylöspäin. Hän on matkalla takaisin ja matka pitenee joka kerta.
Sama laki kirjoitettiin näkyviin myös mitattavana. 25 000 ihmisen aivokuvantamisaineistossa aivojen harmaan aineen määrä oli sitä pienempi mitä enemmän ihminen käytti alkoholia, eikä yhteydessä näkynyt turvallista kynnystä jonka alapuolella vaikutusta ei olisi. Ero näkyi jo niillä jotka joivat seitsemästä 14 yksikköön viikossa, eli tasolla jota on totuttu pitämään kohtuutena. Vaikutus oli suurempi kuin yhdenkään muun elintapatekijän jota samassa aineistossa mitattiin. Tämä on havainnoiva tutkimus eikä koe, joten se osoittaa yhteyden eikä todista syytä yksin ja tuloksen mittakaava on silti tiedossa: ero jonka noin 13 viikkoyksikköä tekee vastasi aineistossa yhden ikävuoden vaikutusta.
Yksikään näistä tuloksista ei kerro kenestäkään yksittäisestä ihmisestä mitään. Ne kertovat, mihin suuntaan aine vie sitä joka sitä käyttää ja että suunta on sama riippumatta siitä pitääkö käyttäjä itseään kohtuukäyttäjänä.
Se mikä näkyy koulussa
Vanhempien päihteidenkäyttö aiheuttaa Suomessa haittoja arviolta 100 000 lapselle. Noin joka kymmenes suomalainen lapsi kärsii siitä ainakin jossain määrin. Nämä lapset eivät esiinny yhdessäkään kulutustilastossa, koska he eivät ole ostaneet mitään. Vuonna 2009 lähes joka neljäs aikuinen suomalainen kertoi, että hänen lapsuudenkodissaan käytettiin liikaa päihteitä.
Yhdessä mittarissa nämä lapset kuitenkin näkyisivät. Vanhempien päihteidenkäyttö on tutkimuksessa kytketty lasten koulupoissaoloihin ja poissaolot lisääntyvät sen yhteydessä. Poissaolo on se kohta jossa kotona oleva asia tulee näkyviin muualla, koska lapsi ei kerro eikä vanhempi kerro ja aamu jää silti tulematta.
Kouluterveyskyselyn poissaololukuja ei julkaistu keväällä 2025. Ne olivat mukana vuonna 2023 omalla väliotsikollaan ja silloin sairauden vuoksi vähintään kuukausittain poissa oli 38 prosenttia kahdeksas- ja yhdeksäsluokkalaisista, kun osuus oli 24 prosentin luokkaa vuosina 2017 ja 2019. Poissaolo kysytään lomakkeella joka vuosi. Aineisto on laaja eikä siitä voi kertoa kaikkea ja se mikä siitä nostetaan esiin on valinta siinä missä se mikä jätetään pois.
Poissaolon syyksi kirjataan se minkä vanhempi ilmoittaa. Sairaus on kohtelias sana ja se kelpaa kaikille. Sen alla ovat ahdistus, masennus, sosiaalinen pelko, kiusaaminen ja luokat joissa työrauhaa ei ole ja niiden alla ovat ne aamut joina kukaan ei herättänyt. Kentällä nämä erottuvat toisistaan. Tilastossa ne eivät erotu, koska lomake kysyy poissaolon syytä eikä sitä, mitä kotona tapahtui edellisenä iltana.
Aikuisten kesken tästä käydään keskustelua joka koskee mittareita. Lapselle kyse ei ole mittarista. Hänelle kyse on siitä, että hän tulee tunnille kesken ensimmäisen oppitunnin ja kaikki katsovat ja hänen on keksittävä ilme jolla sen kestää.
Nimi jonka lapsi saa
Lapsi joka ei nuku, ei jaksa keskittyä, on levoton tai vetäytyy omiin oloihinsa, tulee ennen pitkää havaituksi. Havainnot ovat oikeita ja ne tehdään huolellisesti, koska niitä tekevät ihmiset joiden työ on huomata. Havainnoista kirjoitetaan lausunto, lausunnosta seuraa arvio ja arviosta voi seurata diagnoosi. Nuorten aikuisten masennuslääkitys on kaksinkertaistunut 10 vuodessa ja lasten ja nuorten psyykenlääkkeiden käyttö on samaan aikaan yleistynyt.
Diagnoosi kuvaa oiretta tarkasti eikä se väitä muuta. Se ei kysy mitä kotona tapahtui eikä sen tehtävä ole kysyä. Nimeämisen hetki on kuitenkin sama hetki jolloin kysymys mitä tälle lapselle on tapahtunut lakkaa olemasta tarpeellinen, koska vastaus on jo kirjattu ja se kelpaa kaikille. Sen jälkeen hoidetaan sitä mikä on nimetty. Levottomuus on lapsessa, unettomuus on lapsessa, ahdistus on lapsessa. Keittiö johon hän heräsi ei ole missään lomakkeessa.
Lääke lupaa hänelle täsmälleen saman kuin lasi lupasi aikuiselle: että huomenna pystyy, että olo tasaantuu, että pahin lakkaa. Lupaus on tosi ja lääke tekee mitä lupaa. Sen ottaminen käyttöön on usein oikea ratkaisu ja moni lapsi on sen ansiosta päässyt takaisin kouluun. Silti se on lupaus joka osoittaa ylöspäin ja se annetaan lapselle samassa talossa jossa aikuinen kaataa omansa lasiin.
Tässä on se kohta jossa kaksi asiaa kannattaa erottaa. Toinen on hoito jota lapsi tarvitsee ja jonka hän ansaitsee saada nopeasti. Toinen on se, että hoito hoitaa oireen siinä ihmisessä joka ei ole ongelmaa aiheuttanut ja tekee sen niin hyvin, ettei kenenkään tarvitse enää mennä katsomaan mistä oire tuli.
Mitä aikuiset päättivät sillä välin
Suomalainen juo vähemmän kuin ennen ja tämä kannattaa sanoa selvästi, koska se on totta. Alkoholin kokonaiskulutus oli vuonna 2024 yhteensä 8,3 litraa sataprosenttista alkoholia jokaista 15 vuotta täyttänyttä kohti ja huippuvuonna 2007 se oli noin 12,7 litraa. Lasku on ollut tasainen eikä yhden vuoden heilahdus. Ajatus siitä että olisimme matkalla kohti suurkulutusta ei kestä juotujen litrojen valossa.
Haitta ei kuitenkaan laskenut samassa suhteessa. Alkoholi vie Suomessa yhä noin 37 000 elinvuotta vuodessa ja suomalaisten ennenaikainen kuolleisuus on Pohjoismaiden korkein tavalla joka selittyy erityisesti alkoholikuolemilla. Suurin osa niistä ei ole kertakäytön onnettomuuksia vaan pitkän jatkuvan käytön päätepisteitä ja maksasairaudet muodostavat niistä noin 60 prosenttia. Keskiarvo ei juo. Kansakunnan kulutus lasketaan jakamalla kaikki litrat kaikille ja haitta syntyy jakauman siitä päästä joka ei näy keskiarvossa lainkaan.
Näiden lukujen aikana sääntely kulki vastakkaiseen suuntaan. Vuonna 2024 päivittäistavarakaupassa myytävien käymisteitse valmistettujen juomien raja nostettiin 5,5 prosentista 8,0 prosenttiin. Uudistettu alkoholilaki tuli voimaan 3.7.2026 ja se salli alkoholin toimittamisen asiakkaan ovelle kello 9 ja 21 välillä sekä kotimaisten valmistajien oikeuden markkinoida verkkosivuillaan myös väkeviä juomia. Samaan lakipakettiin kirjattiin oikeus tilata alkoholia toisessa EU- tai ETA-maassa toimivalta yritykseltä.
Tätä viimeistä selitetään usein velvoitteena, jota se ei ole. Euroopan unionin tuomioistuin ratkaisi asian vuonna 2015 ja lopputulos oli, että Suomi saa kieltää alkoholin etämyynnin. Kielto oli sallittu, se oli voimassa ja se olisi ollut mahdollista pitää. Korkeimman oikeuden vuonna 2025 antama ennakkopäätös osoitti kiellon läpi kulkevan reitin ja oikeustila oli sen jälkeen selkiytettävä. Selkiyttää olisi voinut kahteen suuntaan. Reitti olisi voitu sulkea tai kielto purkaa. Valittiin purkaminen.
Eduskunta ei jättänyt lakia ilman ehtoa. Hallituksen on seurattava uudistuksen vaikutuksia kulutukseen, kansanterveyteen, alkoholihaittoihin ja perheisiin ja annettava kattava selvitys kahden vuoden kuluessa. Samaan aikaan toisaalla tehtiin päätös joka ei liittynyt tähän mitenkään. Alkoholin matkustajatuontia ja ulkomaisia verkko-ostoja mittaavan tutkimuksen tiedonkeruu vaihtui vuoden 2025 alussa puhelinhaastatteluista internetpaneeliin, koska tutkimus kilpailutettiin. Eri menetelmillä kerättyjä lukuja ei voi yhdistää. Matkustajatuonti ja ulkomaiset verkko-ostot ovat aiemmin olleet noin 15 prosenttia kokonaiskulutuksesta, joten ilman niitä kokonaislukua ei synny. Aikasarja katkeaa näillä näkymin vuosiksi 2025–2027.
Eduskunta siis velvoitti mittaamaan lain vaikutuksen kulutukseen ja mittari joka kertoo kulutuksen kokonaismäärän on poissa käytöstä tasan niiltä vuosilta. Katkos ei myöskään ole satunnainen sen suhteen mitä se peittää. Kotimainen kotiinkuljetus kirjautuu vähittäiskulutuksen tilastoon jonka tiedonkeruu jatkuu ennallaan, eli ne litrat näkyvät. Katkennut tutkimus mittasi juuri sitä rajat ylittävää kanavaa jonka sama laki avasi.
Kukaan ei suunnitellut tätä yhdessä. Jokainen päätös tehtiin erikseen, jokainen perusteltiin hyvin ja jokainen on puolustettavissa omassa asiakirjassaan. Juuri se tekee tästä vaikean. Päätösten ollessa riittävän kaukana toisistaan kukaan ei ole se joka olisi sanonut ei, eikä kenenkään tarvitse. Varoitukset eivät olleet äänettömiä. Ne huusivat kirkuvan punaisina jokaisessa lausunnossa jonka terveysviranomaiset antoivat ja ne kirjattiin pöytäkirjaan sellaisenaan. Vastuu jakautui niin moneen kohtaan, ettei sitä jäänyt yhteenkään. Sillä välin rahalla on tapana pysyä kokonaisena ja löytää suunta myös silloin kun vastuu ei löydä.
Nämä päätökset kirjoitetaan aikuisten kielellä ja niiden hyödyt lasketaan aikuisten taseeseen. Se aamukeittiö johon kotiinkuljetus tulee ovelle on saman perheen keittiö jossa lapsi haistelee maitopurkkia. Häntä ei mainita yhdessäkään pykälässä, koska hän ei ole osapuoli. Hän on vain paikalla.
Ei vielä ongelma
Lause sanotaan yleensä rauhallisesti eikä siihen liity puolustautumista, koska se ei tunnu väitteeltä vaan havainnolta. Se kuitenkin on väite ja se koskee rajaa.
Rajat on kirjoitettu ylös ja ne ovat tarkkoja. Suomalainen alkoholiannos on 12 grammaa puhdasta alkoholia, eli 33 senttilitraa keskiolutta, 12 senttilitraa mietoa viiniä tai neljä senttilitraa väkeviä. Kohtalaisen riskin raja on seitsemästä 14 annokseen viikossa käyttäjästä riippuen ja korkean riskin raja alkaa 12 annoksesta ylöspäin. Nämä luvut ovat liikkuneet. Hoitosuositusta päivitettäessä aiemmat rajat todettiin liian korkeiksi ja niitä tiukennettiin ja sinä päivänä joukko ihmisiä siirtyi riskikäyttäjien puolelle juomatta yhtään enempää kuin edellisenä päivänä. Heidän juomisensa ei muuttunut. Mitta muuttui.
Rajoja on kolme eikä yksi ja niiden ero on juuri se minkä lause ei ole ongelma ohittaa. Riskikäytössä haitat eivät ole vielä merkittäviä ja ihminen pystyy vähentämään halutessaan. Haitallisessa käytössä fyysiset tai psyykkiset ongelmat ovat jo selviä eikä riippuvuutta silti vielä ole. Riippuvuus on kolmas. Kaksi ensimmäistä on määritelty nimenomaan siksi, ettei niitä tunneta ongelmaksi silloin kun ne ovat vielä korjattavissa.
Kaikki on minulle luvallista, mutta ei kaikki ole hyödyksi; kaikki on minulle luvallista, mutta minä en saa antaa minkään itseäni vallita.
- Kor. 6:12
Lause on kirjoitettu vapaudesta eikä kiellosta ja siinä on kaksi mittaria eikä yksi. Ensimmäinen kysyy onko tämä sallittua ja siihen vastataan helposti. Toinen kysyy kuka tässä hallitsee ketä. Sallittua on nyt enemmän kuin ennen ja litrat laskevat silti, mikä kertoo ettei vapauden lisääminen ja käytön lisääminen ole sama asia. Kysymys ei ole siinä kumpi mittari liikkuu. Se on siinä mitä oltiin hakemassa.
Lapsi ei tee kotonaan yhtäkään näistä erotteluista. Hän ei tiedä annoksista, rajoista eikä siitä että hoitosuositus päivitettiin. Hän tietää, kuinka avain kääntyy lukossa.
Torni
Kaikki tämä rakentuu yhteyden takia eikä sitä vastaan. Sitä haetaan lasista, tabletista, kurssilta, laajemmasta tietoisuudesta ja siitä että este itsen ja toisen välillä poistuisi hetkeksi. Kerros nousee edellisen varaan, jokainen niistä on huolellisesti tehty ja jokaiselle on hyvät perustelut. Se on torni ja se rakennetaan ylöspäin.
Luodun etääntyminen itsestään, tehtävästään, roolistaan ja Luojansa suunnitelmasta tuottaa aina seurauksia ja ne kaikki lisäävät pahoinvointia pysyvän onnen ja rauhan sijaan.
Kaltevuus ei näy rakentajalle, koska hän seisoo tornissa eikä sen vieressä. Sen näkee vain joku joka katsoo jostain muualta ja hänen sanaansa on vaikea uskoa, koska hän ei ole nähnyt kuinka tarkkaan jokainen kerros on tehty. Torni ei kaadu siihen että joku sanoo sen olevan liikaa. Se seisoo pystyssä juuri niin kauan kuin sitä rakennetaan.
Tornin juurella on lattia ja lattialla asuu joku joka ei rakentanut mitään. Hän on se joka nostaa kaatuneen pullon pystyyn, koska pystyssä oleva pullo näyttää siistimmältä. Hän ei näy kulutustilastossa, hänen poissaolonsa syy on kirjattu sairaudeksi, eikä hänen nimeään mainita yhdessäkään pykälässä. Yhdessä paikassa hänet kuitenkin nähdään.
Katsokaa, ettette halveksu yhtäkään näistä pienistä; sillä minä sanon teille, että heidän enkelinsä taivaissa näkevät aina minun Isäni kasvot, joka on taivaissa.
Matt. 18:10
Kysymys ei siksi ole kuinka korkealle tästä vielä pääsee. Kysymys on mihin oltiin menossa ja kuka jäi alas odottamaan sitä että joku tulee kotiin.