Visio Suomi

BKT:n volyymi kasvoi Q1/2026 1,4 prosenttia vuodentakaisesta ja 0,9 prosenttia edellisneljänneksestä 69,7 miljardiin euroon, mikä ylittää sekä VM:n 0,2 prosentin että Laboren 0,6 prosentin ennusteen moninkertaisesti. Kasvun lähde on yksiselitteinen: kiinteät investoinnit kasvoivat 12,5 prosenttia vuodessa ja 6,9 prosenttia neljänneksessä, kun kotitalouksien kulutus kasvoi vain 0,6 prosenttia ja julkinen kulutus 0,3 prosenttia. Tuonti kasvoi 8,3 prosenttia eli selvästi viennin 3,9 prosenttia nopeammin, joten osa kasvusta vuotaa kauppataseeseen, joka on 2,93 miljardia alijäämäinen. Kesäkuun 2026 kuukausi-indeksit ovat BKT-lukua tuoreempia ja vahvistavat käänteen jatkuneen: teollisuustuotanto +4,5 prosenttia (indeksi 106,2), kaupan myynnin määrä +3,1 prosenttia, palvelujen volyymi +1,6 prosenttia.

Toteutunut kulutus ja odotukset eriävät selvästi: vähittäiskaupan määrä kasvoi 2,3 prosenttia samalla kun kuluttajaluottamus on -5,3, eli kotitaloudet kuluttavat enemmän kuin niiden ilmoittama mieliala antaisi olettaa. Velkakestävyys heikkenee kasvusta huolimatta: kuntien verotulot supistuivat 3,3 prosenttia velkojen kasvaessa 4,6 prosenttia, ja valtionvelka nousi 11,0 prosenttia 198,9 miljardiin euroon eli 66,9 prosenttiin BKT:stä. Julkisyhteisöjen velka on 89,8 prosenttia BKT:stä eli 4,8 prosenttiyksikköä yli VM:n 85 prosentin ennusteen ja lähes 30 prosenttiyksikköä yli Maastrichtin rajan. Korkotaso tekee tästä kalliin: 12 kuukauden euribor 2,855 prosenttia ja valtion 10 vuoden laina 3,426 prosenttia ovat molemmat inflaation 2,1 prosentin yläpuolella, eli reaalikorko on positiivinen noin 1,3 prosenttiyksikköä.

Karkeasti laskien jokainen prosenttiyksikkö uudelleenhinnoiteltua velkaa maksaa nykykannalla noin kaksi miljardia euroa vuodessa. BKT asukasta kohden on 49 854 euroa eli 1,9 prosenttia alle vuoden 2008 huipun, mikä asettaa tämän hetken kasvupyrähdyksen mittasuhteisiinsa: kyse on 18 vuoden kuopan viimeisestä umpeenkuromisesta, ei uudesta tasosta.

Kaksi työttömyysmittaria näyttävät samaan suuntaan mutta eri tasolla: TEM-rekisterityöttömyys nousi 12,2:sta 12,8 prosenttiin ja Sotkanetin mittari 10,0:sta 11,0 prosenttiin. Kumpikaan ei ole sama suure kuin virallisissa ennusteissa käytetty työvoimatutkimus, silti ero VM:n 8,8 prosentin ja Laboren 8,5 prosentin ennusteisiin on niin suuri ja suunta niin selvästi vastakkainen, että ennusteet vaikuttavat ylioptimistisilta. Rakenteellinen ongelma on syvempi kuin tasoluku: pitkäaikaistyöttömiä on 41,0 prosenttia kaikista työttömistä, yli 50-vuotiaita 32,8 prosenttia, ulkomaalaisia 15,3 prosenttia ja alle 25-vuotiaita 13,7 prosenttia. Lomautettuja on 15 545, mikä on suhdanneherkkä erä ja siten seurattavin yksittäinen luku lähikuukausina.

Avoimista paikoista on kaksi eri suuretta, jotka eivät ole ristiriidassa vaan mittaavat eri kattavuutta: Tilastokeskuksen otanta kattaa kaikki paikat (48 600, Q1/2026) ja TEM vain työnvälitykseen ilmoitetut (26 641). Kohtaanto-ongelman kova ydin on 12 800 vaikeasti täytettävää paikkaa sekä 25 200 paikkaa ilman yhtäkään hakijaa: työvoiman kysyntä on olemassa mutta se ei kohtaa tarjontaa osaamisen, sijainnin tai kannustimien takia. Tightness-suhde 0,08 kertoo, että työnvälitykseen ilmoitettuja paikkoja on yksi noin kahtatoista työtöntä kohden, mikä tekee pelkästä hakuvelvoitteiden kiristämisestä tehottoman keinon. Ostovoiman osalta kuva on pysähtynyt: palkkasumma kasvoi nimellisesti 2,4 prosenttia ja reaalisesti vain 0,3 prosenttia, eli palkansaajien ostovoima ei käytännössä parane.

Toimialoittain hajonta on suuri: kaivostoiminta +13,1 prosenttia, kiinteistöala +9,6 prosenttia ja julkiset toimialat +4,0 prosenttia vetävät, kun teollisuus jää 0,7 prosenttiin ja kauppa 0,6 prosenttiin tuotannon ja myynnin kasvusta huolimatta. Hallituksen portfoliossa työmarkkinatoimet painottuvat työehtojen joustavoittamiseen ja etuuksien kiristämiseen, kun data osoittaa pullonkaulaksi kohtaannon ja osaamisen; heijastevaikutukset näkyvät muissa kerroksissa asuntokaupan 17,5 prosentin laskuna ja nuorten toimeentulotukiriippuvuutena (3,1).

Uusia yrityksiä on syntynyt YTD+projektiona 3,0 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten (valmiit kuukaudet +3,6 prosenttia, elokuun projektio -2,0 prosenttia), kokonaismäärä 23 405. Tuorein kuukausihavainto on siis heikompi kuin alkuvuoden trendi, mikä on ensimmäinen varoitusmerkki perustamisaktiivisuuden hiipumisesta. Konkurssit ovat 10 232 kappaletta eli 7,2 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten, joten kanta uusiutuu mutta nettolisäys ohenee: perustamisia on karkeasti kaksi konkurssia kohden, kun ero oli aiemmin selvästi suurempi. Yritysdynamiikka ei siis ole pysähtynyt vaan kiihtynyt molempiin suuntiin, mikä on tyypillistä rakennemuutokselle eikä lamalle.

Kuluttajaluottamus -5,3 ja 12,8 prosentin rekisterityöttömyys eivät ole tukeneet perustamishalukkuutta, silti perustamisia on aiempaa enemmän: osa uusista yrityksistä syntyy todennäköisesti työttömyyden vaihtoehtona eikä kasvuaikeista, mitä tukee yhden hengen yritysten yleisyys palvelualoilla. Toimialapuolella teollisuuden veto (koneet ja laitteet +12,6 prosenttia, metallituotteet +12,1 prosenttia) ei näy palkkasummassa (+0,7 prosenttia), eli kasvavatkaan yritykset eivät palkkaa. Hallituksen talousteeman 363 hanketta painottuvat sääntelytaakan keventämiseen (esimerkiksi sisäpiirirekisterin poisto VM054), mikä on oikeansuuntaista mutta mittaluokaltaan pientä suhteessa 3,4 prosenttiyksikön reaalikorkoympäristöön, joka on pienyrittäjän suurin yksittäinen kustannusmuuttuja. Kuolleisuus keskittyy datan valossa rakentamiseen ja kauppaan, eli juuri niille aloille, joilla rakennusluvat laskivat 23,9 prosenttia ja palkkasumma kasvoi 0,6 prosenttia.

Asuntomarkkinat hinnoittelevat uudelleen mutta eivät jäädy: neliöhinta 3 293 euroa on 4,1 prosenttia vuodentakaista alempi ja kuukausittainen ASHI-hinta 2 725 euroa laski 1,3 prosenttia, eli lasku on loivenemassa vuositasosta kuukausitasolle mentäessä. Kauppamäärät supistuivat 17,5 prosenttia, silti myyntiaika lyheni 5,9 prosenttia 110,9 päivään: yhdistelmä viittaa siihen, että kauppa käy kun hinta on tullut alas, tarjonta vain on ohentunut. Korkotaso selittää tilanteen suoraan: 12 kuukauden euribor 2,855 prosenttia (mediatietojen mukaan jo yli 3 prosenttia) yhdistettynä 0,3 prosentin reaaliseen palkkasumman kasvuun pitää lainanhoitokyvyn kireänä, mikä näkyy vuokrien 0,9 prosentin nousuna eli vuokramarkkinan siirtymisenä omistusasumisen tilalle. Lasku on tässä vaiheessa pääosin suhdanneluonteinen eli korkosidonnainen, rakenteellinen elementti tulee rakennuslupien 23,9 prosentin romahduksesta 28 230 lupaan: tarjonnan supistuminen tukee hintoja 1 - 3 vuoden päästä samalla kun se vie työpaikkoja rakennusalalta.

Alueellista hajontaa ei tässä aineistossa ole, joten kasvukeskusten ja muuttotappioalueiden eroa ei voi todentaa; nettomaahanmuutto 8 424 henkeä kohdistuu kokemuksen perusteella kasvukeskuksiin, mikä tekee valtakunnallisesta keskiarvosta harhaanjohtavan yksittäisen asunnonostajan kannalta.

Sähköjärjestelmä oli mittaushetkellä 24.8.2026 klo 04.15 selvästi ylijäämäinen: tuulivoima tuotti 9 083 MW ja ydinvoima 3 742 MW, yhteensä noin 132 prosenttia 9 680 MW:n kulutuksesta, ja Suomi oli tuonti- sekä vientilukujen etumerkkien perusteella nettoviejä. Kyseessä on yksi yön tuntihavainto tuulisella hetkellä, joten sitä ei voi yleistää vuosiomavaraisuudeksi: sama järjestelmä on tyynellä pakkasjaksolla tuontiriippuvainen, eikä datassa ole vuositason tuotantorakennetta. Spot-hinta 3,16 snt/kWh on 45,8 prosenttia vuodentakaista halvempi, mikä on datan yksiselitteisin myönteinen signaali ja tukee energiaintensiivistä teollisuutta, jonka tuotanto kasvoi (metallien jalostus +6,1 prosenttia, muut ei-metalliset mineraalituotteet +11,7 prosenttia). Median viikkokehys, jonka mukaan kustannukset määräytyvät Lähi-idän tapahtumien mukaan, ei saa tukea sähködatasta: hinta laski lähes puoleen samaan aikaan kun geopoliittinen jännite kasvoi, ja inflaatio on 2,1 prosenttia.

Polttoaineiden hinnat (03/2026), kaukolämpö (12/2025), energiankulutus ja CO2-päästöt (Q4/2024) ovat aineistossa vain päivämerkintöinä ilman lukuarvoja, joten lämmityksen ja liikenteen kustannuskehityksestä ei voi tehdä tästä datasta johtopäätöstä. Sähkön tukkuhinnan halpuus ja kotitalouden energialaskun kehitys ovat eri asioita, koska siirtomaksut sekä ETS2:n vaikutus lämmitykseen eivät sisälly spot-hintaan.

Liikennedata on tässä aineistossa ohut: käytettävissä on 525 TMS-aseman reaaliaikainen keskiarvo 698 ajoneuvoa tunnissa sekä raskaan liikenteen osuus 11,1 prosenttia. Raskaan liikenteen osuus on tavaravirtojen paras korkean frekvenssin indikaattori ja 11,1 prosentin taso on normaalialueella, mikä on linjassa teollisuustuotannon 4,5 prosentin ja kaupan myynnin 3,1 prosentin kasvun kanssa. Rautatieliikenteen henkilö- ja tavaravolyymejä, täsmällisyyttä sekä satamien rahtimääriä ei ole aineistossa lukuarvoina, vaikka päivämerkinnät (rautatie 24.8.2026, meriliikenne 08/2026) viittaavat niiden olemassaoloon, joten liikennemuotojen ristiinanalyysiä ei voi tehdä. Talouden tilaa voi silti lukea epäsuorasti kauppataseesta: tuonti kasvoi 8,3 prosenttia ja vienti 3,9 prosenttia, mikä tarkoittaa Suomeen saapuvan rahtivolyymin kasvavan lähtevää nopeammin ja satamien tuontiterminaalien kuormittuvan.

Lähi-idän ja Punaisenmeren häiriöiden vaikutus näkyy suomalaisessa datassa toistaiseksi vain hintakanavan kautta, ei volyymeissa, eikä inflaatio 2,1 prosenttia tai sähkön spot-hinta 3,16 snt/kWh tue väitettä merkittävästä logistisesta kustannusshokista tässä vaiheessa.

Väkiluku on 5 652 881 ja kasvoi 0,3 prosenttia, nettomuutto oli 8 424 henkeä. Syntyneiden ja kuolleiden lukuja ei ole aineistossa, joten luonnollisen väestönmuutoksen osuutta kasvusta ei voi tästä datasta laskea, ja nettomuutto on ainoa suoraan havaittava kasvun komponentti. Ikärakenne on jo kääntynyt: 65 vuotta täyttäneitä on 23,8 prosenttia ja alle 15-vuotiaita vain 14,3 prosenttia, eli eläkeikäisiä on 1,66-kertaisesti lapsiin nähden. Huoltosuhde 61,6 tarkoittaa, että sataa työikäistä kohden on yli 61 huollettavaa, mikä yhdistettynä 12,8 prosentin rekisterityöttömyyteen tarkoittaa, että tosiasiallinen maksajien joukko on huomattavasti työikäisten määrää pienempi.

Maahanmuutto ei nykyvolyymilla kompensoi ikärakenteen vinoumaa vaan hidastaa sitä, ja työttömistä 15,3 prosenttia on ulkomaalaisia, joten kotoutumisen ja työllistymisen tehokkuus ratkaisee enemmän kuin muuton määrä; hallituksen portfoliossa kotoutumiskorvausten tasoleikkaus (TEM020) vaikuttaa juuri tähän mekanismiin.

Perusterveydenhuollon jonodata antaa kaksijakoisen kuvan: 65,4 prosenttia pääsee hoitoon seitsemässä päivässä ja vain 1,3 prosenttia joutuu odottamaan yli kolme kuukautta. Hoitotakuun kärki toimii siis kohtuullisesti mutta kolmasosa jää yli viikon jonoon, mikä on olennainen luku työkyvyn ja sairauspoissaolojen kannalta. Erikoissairaanhoidon kuuden kuukauden jonoja, alle 23-vuotiaiden psykiatriaa eikä alueellista hajontaa ole tässä aineistossa lainkaan, joten hyvinvointialueiden välisiä eroja ei voi todentaa numeroilla; tämä on itsessään merkittävä havainto, koska juuri alueellinen ero on koko sote-uudistuksen keskeisin arviointikriteeri. Rahoituspuolelta kuva on selvempi: ostolaskujen suurin yksittäinen toimittaja on HUS-yhtymä 980 miljoonalla eurolla ja suurin hankintakategoria asiakaspalvelujen ostot 2,64 miljardilla, eli palvelutuotanto nojaa merkittävästi ostopalveluihin.

Hyvinvointialueuudistus näkyy hallitusportfoliossa kääntäen: sama lainanottovaltuusvalmistelu toistuu yli 30 erillisenä hankkeena, eli uudistus lisäsi keskushallinnon ohjaustarvetta sen sijaan että olisi vähentänyt sitä. Yhteys työmarkkinoihin on suora ja mitattavissa: 41,0 prosentin pitkäaikaistyöttömyys ja 32,8 prosentin ikääntyneiden osuus työttömistä tarkoittavat väestöryhmää, jossa työkyvyttömyyden ja mielenterveysongelmien riski on korkein, samalla kun hallitusportfoliossa mielenterveysperusteinen työkyvyttömyys käsitellään metasynteesin mukaan hajautettuna neljään teemaan ilman kokoavaa strategiaa. Asiakasmaksujen korotukset (STM040) kohdistuvat samaan joukkoon, jonka reaaliostovoima kasvoi 0,3 prosenttia. Sote-henkilöstön saatavuus puuttuu portfoliosta rakenteellisena kärkihankkeena, mikä tekee jonotavoitteista rahoituskysymyksen sijaan työvoimakysymyksen.

Aineistossa on koulutuksen osalta vain merkintä Kouluterveyskyselystä ilman yhtäkään lukuarvoa, joten koulu-uupumuksen, ahdistuneisuuden, kiusaamisen, oppimisen tuen kattavuuden, keskeyttämisasteiden ja opiskelijamäärien trendejä ei voi tässä analysoida numeerisesti. Tämä puute on itsessään merkittävä havainto, koska koulutus on ainoa muuttuja, jolla huoltosuhteen 61,6 ja pitkäaikaistyöttömyyden 41,0 prosentin yhtälöön voidaan vaikuttaa 10 - 20 vuoden aikajänteellä, eikä sen tilaa seurata samalla frekvenssillä kuin sähkön tuntihintaa. Muusta datasta voi johtaa kolme koulutusta koskevaa reunaehtoa. Ensimmäinen on nuorten asema: alle 25-vuotiaita on 13,7 prosenttia työttömistä ja nuorten toimeentulotukiriippuvuus on 3,1, eli koulutuksen ja työelämän välinen siirtymä vuotaa.

Toinen on kohtaanto: 12 800 vaikeasti täytettävää paikkaa ja 25 200 paikkaa ilman hakijaa yhdistettynä 41 prosentin pitkäaikaistyöttömyyteen on osaamisen kohdentumisen ongelma, jota ratkaistaan koulutusjärjestelmässä eikä työvoimapolitiikassa. Kolmas on ikärakenne: alle 15-vuotiaita on vain 14,3 prosenttia väestöstä, joten tuleva työvoima on määrällisesti pieni ja jokaisen keskeyttäneen marginaalikustannus on aiempaa suurempi. Hallituksen portfoliossa koulutus ei ole viiden suurimman teeman joukossa, ja metasynteesi nimeää opettajien saatavuuden sekä sote-henkilöstön saatavuuden kahdeksi puuttuvaksi rakenteelliseksi kärkihankkeeksi. Aikuiskoulutustuen lakkauttaminen osuu suoraan siihen mekanismiin, jolla 32,8 prosentin ikääntyneiden työttömyysosuutta voitaisiin purkaa uudelleenkouluttamalla.

Kilpailukyvyn kannalta yhtälö on epäsuotuisa: teollisuuden tuotanto kasvaa 4,5 prosenttia ja investoinnit 12,5 prosenttia, mutta osaajien tarjonta ei kasva samassa tahdissa, mikä on todennäköisin selitys sille, että teollisuuden palkkasumma jää 0,7 prosenttiin tuotannon vedosta huolimatta.

Rikoslukua on luettava varauksella: 130 890 rikosta Q1/2026 ja 77,7 prosentin lasku vuodentakaisesta on niin suuri muutos, että se viittaa tilastointi-, luokittelu- tai kattavuusmuutokseen eikä todelliseen rikollisuuden romahdukseen. Lukua ei pidä käyttää turvallisuustilanteen paranemisen todisteena ilman lähdetarkistusta, ja tämä on datan selkein yksittäinen laatuvaraus. Rakenteesta voi silti sanoa jotain: omaisuusrikokset ovat 45,4 prosenttia kaikista, liikennerikokset 20,6 prosenttia ja henkeen sekä terveyteen kohdistuvat 9,2 prosenttia, eli rikollisuuden painopiste on taloudellinen. Omaisuusrikosten hallitseva osuus asettuu kontekstiin, jossa rekisterityöttömyys nousi 12,8 prosenttiin, pitkäaikaistyöttömiä on 41,0 prosenttia ja palkansaajien reaaliostovoima kasvoi 0,3 prosenttia: taloudellisen ahdingon ja omaisuusrikollisuuden yhteys on tutkimuskirjallisuudessa vakiintunut, joskaan tästä poikkileikkausdatasta ei voi laskea korrelaatiota.

Hallituksen portfoliossa oikeus on ylivoimaisesti suurin teema 763 hankkeella, ja poliittinen kärki on rangaistusten koventamisessa sekä maahanmuuton kriminalisoinnissa (laiton oleskelu vankeudella OM094). Datan osoittama tarve on toisaalla: omaisuusrikollisuuden taustatekijät ovat työttömyydessä ja toimeentulossa, eikä 763 hankkeen joukossa näy vastaavaa panostusta rikoksia ehkäisevään sosiaalipolitiikkaan, samalla kun tulkkauskulujen rajaaminen (OM029) ja oikeudenhoidon resurssien karsinta heikentävät oikeusturvan saatavuutta juuri rikosvastuun laajentuessa. Konkurssien 7,2 prosentin kasvu ja talousrikollisuuden riski liittyvät toisiinsa, mutta talousrikoksia ei ole erikseen tässä jakaumassa.

Portfolio on 3 143 hanketta, joista 1 615 aktiivisia, ja painopiste on oikeudessa (763), taloudessa (363), ympäristössä (304) sekä hallinnossa (301). Resurssien kohdentuminen ei vastaa datan osoittamaa ongelmahierarkiaa: suurin yksittäinen mitattu ongelma on velan 11,0 prosentin kasvu ja sen ajurit eli heikko tuottavuus, 61,6 huoltosuhde sekä 41 prosentin pitkäaikaistyöttömyys, mutta näitä käsittelee metasynteesin mukaan vain kourallinen hankkeita samalla kun oikeusteemassa on 763. Reformi- ja leikkaushankkeiden tasapaino on retorisesti muutosorientoitunut mutta fiskaalisesti kevyt: muutoshankkeita on noin 76 prosenttia, kun varsinaisia leikkauksia on talousteemassa 7, hallinnossa 3 ja ympäristössä 1, mikä ei riitä kattamaan velkakehitystä, jossa valtionvelka kasvaa noin 20 miljardia euroa vuodessa. Portfolion suurin yksittäinen resurssivuoto on tunnistettu oikein eli hyvinvointialueiden lainanottovaltuuksien toistuva tapauskohtainen valmistelu, ja se on suorassa yhteydessä datan lukuun, jossa kuntien verotulot laskivat 3,3 prosenttia velkojen kasvaessa 4,6 prosenttia: hallinnollinen paikkaus on rakennettu tulopohjan puutteen päälle.

Selkein kuilu toimien ja tarpeen välillä on työmarkkinoilla, missä 12 800 vaikeasti täytettävää paikkaa ja 25 200 hakijatonta paikkaa osoittavat kohtaanto-ongelmaa, johon portfolio vastaa etuuksien kiristämisellä eikä osaamisen kohdentamisella. Toinen kuilu on tulonjaon kumulatiivinen seuranta: asiakasmaksukorotukset, indeksijäädytykset ja kotoutumiskorvausten leikkaukset osuvat samoihin kotitalouksiin, joiden reaaliostovoima kasvoi 0,3 prosenttia, eikä yksikään hanke seuraa yhteisvaikutusta.