Viikon 36 uutiskatsaus ja analyysi

1. Viikon päätarinat

Viikolla oli poikkeuksellisen selkeä kaksiosainen rakenne, ja sen taitekohta osuu torstai-iltaan. Ensimmäiset neljä päivää olivat kotimaisen vastuunosoituksen viikkoa. Kolme viimeistä olivat ulkoisen tapahtumavirran viikkoa. Vaihdos ei ollut kenenkään päätös, eikä yksikään juttu nimennyt sitä tapahtuneeksi.

Ensimmäinen kaari: kysymys, joka esitettiin kolme kertaa ja johon lopulta vastattiin

Maanantaina Yle julkaisi viikon ainoan aidon kotimaisen paljastuksen. Kotkan akkumateriaalitehtaan työmaalla epäiltiin laajaa työperäistä hyväksikäyttöä: noin kolmeltasadalta kiinalaiselta työntekijältä oli peritty palkasta yli 1 600 euroa kuukaudessa kuluista, joista sopimuspaperin mukaan vastaa pääurakoitsija. Tilaajayhtiöstä Suomen valtio omistaa noin 30 prosenttia. Viisi mediaa uutisoi, yhdessäkään ei ollut hallituksen kommenttia eikä yksikään kertonut sitä pyydetyn.

Tiistaina hiljaisuus purkautui. Omistajaohjausministeri Joakim Strand vastasi vuorokaudessa, kertoi käynnistetystä ulkopuolisesta tarkastuksesta ja totesi samassa haastattelussa: "Akkumateriaalitehtaalla on ollut satoja alihankkijoita. En ole kuullut sieltä mitään muuta kuin hyvää tähän saakka." Kaksi mediaa uutisoi vastauksen, ja niiden otsikot olivat vastakkaiset. Yhdessä ministeri toivoi ettei ongelmaa ole, toisessa hän ryhtyi heti toimiin.

Keskiviikkona Yle kertoi, että työntekijät olivat tulleet maahan Maahanmuuttoviraston sertifiointijärjestelmän eli niin sanotun ohituskaistan kautta ja että vuokratyöyhtiön sertifiointi oli uusittu juuri ennen hakemusaaltoa. Kysymys ei ollut enää siitä, mitä alihankkija teki, vaan siitä, miten työntekijät ylipäätään päätyivät työmaalle.

Torstaista sunnuntaihin Kotkasta ei kirjoitettu riviäkään yhdessäkään mediassa.

Rinnalla kulki toinen ketju, jonka lopputulos oli päinvastainen. Tiistaina hallitus piti budjettiriihen tiedotustilaisuuden, jossa kysymykseen budjetin nettovaikutuksesta julkiseen talouteen ei vastattu. Keskiviikkona Helsingin Sanomat ja Yle pyysivät laskelman ministeriöstä erikseen ja saivat sen sähköpostitse: hallituksen päätökset heikentävät julkista taloutta ensi vuonna noin 0,35 miljardia euroa. Torstaina pääministeri Petteri Orpo myönsi asian eduskunnan kyselytunnilla: "Budjetti on ensi vuotta katsoen suhteellisen neutraali, hieman miinuksella." Helsingin Sanomat kirjasi otsikkoon salin reaktion, oppositio kohahti.

Kolme päivää, kolme kysymystä, yksi luku, joka ei muuttunut lainkaan. Muuttui vain se, kuka sen sanoi.

Perjantaista sunnuntaihin budjetista kirjoitettiin yhteensä viisi juttua.

Toinen kaari: Venäjä, joka kävi läpi kolme roolia neljässä päivässä

Tiistaina Saksan hallitus nimesi ensimmäistä kertaa Venäjän suoraan vastuulliseksi räjähdelastissa olleesta droonista Leipzig-Hallen lentoasemalla, sulki Venäjän Bonnin-konsulaatin ja sai taakseen Naton pääsihteerin, komission puheenjohtajan ja Suomen presidentin.

Keskiviikkona nimeäminen muuttui diplomaattiseksi ketjuksi. Suomi, EU ja Ruotsi kutsuivat Venäjän suurlähettiläät puhutteluun, Kaja Kallas puhui valtion tukeman terrorismin merkeistä ja saksalaismediat nimesivät kaksi epäiltyä, joiden dna-vertailu tuotti osumia myös suomalaisesta rekisteristä.

Torstaina kehä laajeni viiteen maahan. Norja takavarikoi venäläisaluksen Huippuvuorilla, Britannia kutsui diplomaatin, Tanskan turvallisuuspalvelu kertoi paljastaneensa sabotaasivalmisteluja ja suojelupoliisi vahvisti uhan olevan todellinen myös Suomessa.

Perjantaina uhka oli Suomen rannalla. Porvoon Pellingin saaristosta löytynyt drooni varmistui venäläisvalmisteiseksi Geoscan 701 -kartoituslennokiksi, ja presidentti Alexander Stubb sanoi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan seminaarissa, että Venäjä on Suomen keskeisin turvallisuusuhka. Samana päivänä puolustusministeri Antti Häkkänen kertoi, että Venäjän siviililennonjohto oli ilmoittanut Suomelle karanneesta kartoituslennokista muutamaa päivää ennen löytöä ja että jos tiedot pitävät paikkansa, Venäjä on toiminut kuten pitääkin. Tämä tieto päätyi otsikkoon kahdessa mediassa seitsemästä.

Lauantaina Yhdysvaltain hallinnon kone laskeutui Helsinki-Vantaalle kello 9.02 matkalla Moskovaan ja lähti kello 11.25. Kyydissä olivat Steve Witkoff ja Jared Kushner, jotka neuvottelivat samana päivänä Kremlissä kolme tuntia. Vladimir Putin määräsi kolmen päivän tauon Kiovaan kohdistuviin iskuihin.

Sunnuntaina samat lähettiläät neuvottelivat ensimmäistä kertaa Kiovassa.

Neljässä päivässä Venäjä oli valtion tukemaa terrorismia harjoittava toimija, Suomen keskeisin turvallisuusuhka ja rauhanneuvottelujen osapuoli, jonka pääkaupungissa Yhdysvaltain lähettiläät istuivat kolme tuntia. Kaikki kolme roolia ovat totta. Yksikään juttu ei asettanut niitä rinnakkain.

Kolmas kaari: kasvu ja kaventuminen, kahdeksan päivää rinnakkain

Nordea nosti kasvuennusteensa keskiviikkona, Danske Bank torstaina. Perjantaina Yhdysvaltain työllisyysraportti kolminkertaisti ennusteet. Sunnuntaina Nokia haki Ouluun viiden miljardin tekoälytehdasta.

Samalla viikolla Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialue irtisanoi yli 300 ihmistä, Volkswagen tuplasi vähennyksensä sataan tuhanteen, Paulig, Panda, Tokmanni, Stora Enso, Alholmens Kraft ja Škoda Transtech ilmoittivat omista vähennyksistään, kaksi satavuotiasta yritystä meni konkurssiin tai saneeraukseen, sote-järjestöiltä leikattiin 84 miljoonaa ja Eurostat vahvisti kahdesti, että Suomessa on EU:n korkein työttömyysaste, 10,5 prosenttia.

Yksikään media ei laskenut vähennyksiä yhteen kertaakaan. Työttömyysasteesta kirjoitti tiistaina Yle ja sunnuntaina MTV, kumpikin kerran.

Draaman kaari kokonaisuutena

Maanantai oli paljastus ja odotus. Tiistai oli päätöspäivä. Keskiviikko oli laskutoimitus. Torstai oli myöntö ja gallup, joka siirsi politiikan vaalimoodiin. Perjantaina teema vaihtui: rantakivikosta löytynyt esine tuotti vuorokaudessa yli kaksikymmentä juttua, presidentin kaksi lausuntoa ja ministerin tiedotustilaisuuden. Lauantai oli katu ja suurvaltalento. Sunnuntai oli tyhjä odotus.

Kenen intressiä agenda kokonaisuutena palveli? Hallitus hyötyi eniten, eikä väite edellytä oletusta kenenkään suunnitelmasta. Kolme päivää kestänyt budjettikiista päättyi torstaina pääministerin myöntöön ja katosi perjantaina ulkoisen turvallisuusuutisen alle. Kotkan hyväksikäyttöepäily, jossa valtio on osaomistajana, kesti kolme päivää. Oikeuskanslerin selvitys pääministerin mahdollisesta esteellisyydestä esiintyi torstaina yhden lehden yhdessä analyysissä samana päivänä, kun Orposta kirjoitettiin lähes kolmekymmentä muuta juttua.

Puolustus- ja turvallisuushallinto hyötyi kolmena viimeisenä päivänä. Perjantai oli sen kokonaan.

Elinkeinoelämä hyötyi keskiviikkona ja torstaina. Datakeskustuen kaatumista kritisoivat Palta, Energiateollisuus ja Teknologiateollisuus kolmessa mediassa, eikä päätöksen puolustajaa löytynyt aineistosta ennen kuin torstaina, yhdestä jutusta.

Selkein häviäjä on sosiaali- ja terveysjärjestöjen kenttä toista viikkoa peräkkäin. Se tuotti viikon konkreettisimmat luvut ja sai ne läpi hajautettuna, ei kertaakaan kokonaisuutena.

2. Teemat ja painotukset

Viikkoa hallitsi kuusi teemaa, ja niiden keskinäinen järjestys muuttui kahdesti.

Julkinen talous ja budjetti hallitsi maanantaista torstaihin ja katosi sitten lähes kokonaan. Kaari on tarkka: kymmenen etujärjestön vaatimusta (ma), neljä päätöstä (ti), nettovaikutuslaskelma (ke), pääministerin myöntö ja veropaperi (to), kaksi juttua (pe), kolme juttua (la–su).

Venäjä ja turvallisuus oli läsnä kaikkina seitsemänä päivänä ja oli ainoa teema, joka esiintyi kaikissa medioissa joka päivä. Sen maantiede laajeni Saksasta viiteen maahan ja päätyi Suomen rannikolle ja lopulta Kremlin neuvotteluhuoneeseen.

Talouden kaksi kertomusta kulkivat rinnakkain kahdeksan päivää eivätkä kohdanneet kertaakaan. Ainoa poikkeus on MTV:n tiistaiaamu, jossa EK ja SAK asetettiin vastakkain samassa jutussa.

Rikos ja väkivalta oli läsnä joka päivä ja lähes yksinomaan viranomaislähteestä. Maanantaina yhdeksän vakavaa tapahtumaa yhden vuorokauden aikana, yhdessäkään ei kysytty miksi.

Nuoret esiintyivät joka päivä vähintään kahdessa roolissa, tekijänä ja kohteena. Poikkeuksia oli neljä koko viikolla: Ylen Kemi-juttu (ti), Ylen somekieltojuttu (ke), Ylen SaiPa-tanssijat (to) ja Iltalehden Porolahden oppilas (pe). Kolme neljästä oli Ylen.

Äärioikeisto ja rasismi nousi vasta viikonloppuna: Helsingin kaksi mielenosoitusta (la), Saksi-Anhaltin vaali (su) ja Z-junan tarra neljävuotiaan kädessä (su).

Mediahuomio suhteessa yhteiskunnalliseen merkitykseen

Epäsuhta on viikkotasolla mitattavissa kuudessa kohdassa.

Ensinnäkin Pellingin drooni tuotti perjantaina yli kaksikymmentä juttua ja yhdeksän merkityskerrosta. Sen todennäköisin selitys, karannut siviililennokki josta oli ilmoitettu ennakkoon, oli kahden median otsikossa. Samana päivänä Suomi lopetti viiden miljoonan euron vuosituen YK:n palestiinalaispakolaisjärjestölle ministerin yksinvaltuudella, ja siitä kertoi yksi media.

Toiseksi Kotkan hyväksikäyttöepäily kesti kolme päivää. Kyseessä on ainoa viikon uutinen, jossa Suomen valtio on epäillyn väärinkäytöksen osaomistaja.

Kolmanneksi hallitus valmistelee lakia, joka helpottaisi ympärivuorokautisen päivystyksen ulkoistamista yksityisille kuudella nimetyllä paikkakunnalla, joita ovat Ivalo, Kuusamo, Pietarsaari, Kouvola, Kemi ja Savonlinna. Nämä ovat juuri niitä paikkakuntia, joissa päivystyksen säilymisestä on käyty vuosien poliittinen taistelu. Uutinen julkaistiin lauantaina yhdessä mediassa eikä yksikään kansanedustaja kommentoinut sitä.

Neljänneksi Fingridin tieto siitä, että sähköverkon liityntäkyselyt kasvattaisivat toteutuessaan Suomen sähkönkulutusta lähes 40 prosenttia ja että kaksi kolmasosaa kyselyistä tulee datakeskuksilta, julkaistiin torstaina yhdessä mediassa. Samana päivänä uutisoitiin kolmesta datakeskushankkeesta, eikä yksikään niistä maininnut lukua.

Viidenneksi Puolustusvoimien palveluksesta rikoshistorian vuoksi vapauttamien asevelvollisten määrä on nelinkertaistunut kahdessa vuodessa. Aiheesta kirjoitti perjantaina yksi media, eikä yksikään poliitikko kommentoinut sitä.

Kuudenneksi Suomen työttömyysaste on EU:n korkein. Tieto julkaistiin viikon aikana kahdesti, ja molemmilla kerroilla yhden median toimesta.

3. Kehystysanalyysi

Viikko sisälsi seitsemän tunnistettavaa kehystysliukumaa. Neljä niistä on niin hitaita, ettei niitä voi havaita yhden päivän sisällä.

Liukuma 1: Kotkan hyväksikäyttöepäily kolmessa päivässä ilmiöstä olemattomaksi

Maanantai: järjestelmällinen hyväksikäyttö, ja otsikon subjekti vaihtelee viidessä mediassa. Yle nimeää työntekijät, MTV valtion, Iltalehti poliittisen reaktion, Talouselämä epäkohdat, Helsingin Sanomat Teollisuusliiton. Yksikään ei nimeä yhtiötä tai pääurakoitsijaa.

Tiistai: ministerin reaktio. Kaksi mediaa, kaksi vastakkaista otsikkoa samasta haastattelusta.

Keskiviikko: hallinnollinen mekanismi. Yksi media kertoo, että työntekijät tulivat valtion oman nopeutusjärjestelmän kautta.

Torstaista sunnuntaihin: ei mitään.

Liukuma on viikon merkittävin, koska sen suunta on johdonmukainen ja koska syytä ei kerrota. Ulkopuolinen tarkastus, josta ministeri tiistaina kertoi, on edelleen käynnissä. Yksikään media ei kysynyt viikon aikana, kuka sen tekee, milloin se valmistuu tai mitä sen jälkeen tapahtuu.

Liukuma 2: Pellingin drooni uhkasta selitykseksi, joka ei päässyt otsikkoon

Perjantaiaamu kello kuusi: Ylen otsikko "Rajavartiolaitos: Pellingin drooni on venäläisvalmisteinen" määrittää päivän kehyksen. Iltalehden otsikko on "Porvoon droonitapauksessa on huolestuttava uusi piirre", Helsingin Sanomien "Sota voi läikkyä lisää Suomen puolelle", Kauppalehden "Ensimmäinen epäilty venäläisdrooni voi olla vasta alkua".

Perjantai-iltapäivä: puolustusministeri kertoo, että Venäjän siviililennonjohto ilmoitti karanneesta kartoituslennokista ennen löytöä ja että tutkinnanjohtajan mukaan laite on todennäköisesti ajautunut rantaan meren mukana, siinä on kosteusjälkiä. Tämä tieto on kaikissa jutuissa, kahden otsikossa.

Lauantai: yksi jatkojuttu yhdessä mediassa.

Sunnuntai: ei mitään.

Merkitsen tämän erikseen, koska sama rakenne toistui samana päivänä toisessa aiheessa. Saksassa löytyi uusia sabotaasiepäilyjä sähköverkkoa vastaan, ja poliisi kertoi, että tunnustuskirjeen kirjoittaja perusteli tekojaan fossiilisella energiantuotannolla ja syytti Saksaa palestiinalaisten kansanmurhan tukemisesta. Kirjoittaja allekirjoitti kirjeen omalla nimellään. Sarja sabotaaseja, jota oli viikkojen ajan käsitelty Venäjän hybriditoiminnan kehyksessä, näytti nyt keski-ikäisen saksalaisen miehen teoilta. Tieto oli kahdessa jutussa, ei kummankaan otsikossa.

Kaksi tapausta samana päivänä, joissa alkuperäinen kehys ei pitänyt ja joissa horjuttava tieto asui leipätekstissä. Tämä on viikon tärkein yksittäinen mekaniikkahavainto: kun kehys on kerran rakennettu, se kestää sen tiedon, joka sitä horjuttaa, koska horjuttava tieto ei koskaan itsessään ole uutinen.

Liukuma 3: budjetti neljässä vaiheessa

Tiistai: päätöksentekotapahtuma. Yle otsikoi niukkuuden, MTV veronkevennykset, Kauppalehti rahoitusvajeen, Helsingin Sanomat kasvun ensimmäisen budjetin. Sama riihi, neljä eri asiaa samoista luvuista.

Keskiviikko: laskutoimitus. Kuusi mediaa, kuusi eri uutista: ministeriön korjaus, kausaalisuhde, pääministerin puolustus, oma verohyöty, asiantuntijan moite ja poliittinen ottelu.

Torstai: rekvisiitta. Pääministeri veti povitaskustaan neljään osaan taitetun A4-arkin ja sanoi "tästä näkee". Kukaan ei nähnyt. Neljä toimitusta pyysi paperin jälkikäteen ja julkaisi sen. Neljä eri uutista: viestintätemppu, todennettu väite, rajattu asiakirja ja kiistanalainen laskelma. Tampereen yliopiston viestinnän professori Pekka Isotalus sanoi Ylelle, että paperi vahvistaa luotettavuutta mutta ei informoi, koska katsoja ei näe sitä eikä toimittaja pysty tarkistamaan sitä. Hän muistutti samassa jutussa, että Antti Lindtman on käyttänyt samaa tekniikkaa aiemmin. Tekniikka ei kuulu yhdelle suunnalle.

Perjantaista sunnuntaihin: ohi.

Liukuma 4: Venäjä nimetystä tekijästä neuvottelukumppaniksi

Tiistaista torstaihin Venäjä oli hybridihyökkääjä, jonka nimeämisestä kaikki suomalaiset mediat olivat yksimielisiä. Perjantaina se oli presidentin sanoin Suomen keskeisin turvallisuusuhka. Lauantaina sen pääkaupunkiin lensi kone, joka tankkasi Helsingissä, ja sunnuntaina sen presidentti oli myöntänyt kolmen päivän iskutauon.

Tässä kaaressa on aineiston kannalta huomionarvoinen yksityiskohta. Vastapuolen ääni kasvoi viikon aikana tasaisesti. Tiistaina se oli yksi lause. Keskiviikkona Putin kysyi Kirgisiassa "missä ovat todisteet". Torstaina äänessä olivat Putin, Venäjän ulkoministeriö ja kaksi suurlähettilästä. Sunnuntaina Lavrov puhui "todellisen sodan alusta" ja Venäjän Saksan-suurlähettiläs sanoi, että jos Venäjä olisi halunnut tehdä jotain Leipzigissä, "se olisi voinut näyttää täysin erilaiselta".

Aineiston ainoa varaus attribuutioon esitettiin keskiviikkona. Sotatieteen dosentti Ilmari Käihkö sanoi Ylelle: "Meillä ei ole avointa, julkista ja pitävää tietoa siitä, kuka tämän takana on." Se esiintyi yhdessä jutussa yhdessä mediassa. Samana päivänä Iltalehden haastattelema Jarno Limnell sanoi päinvastoin: "Minä luotan tähän Saksan arvioon."

Liukuma 5: nuoret uhkasta hallinnan kohteeksi ja takaisin

Tiistaina Espoon Haukilahdessa oli poliisin mukaan kahdeksan väkivallantekoa, ja viisi mediaa otsikoi ne eri kokoisina: huomattava määrä, kahdeksan tekoa, poikkeuksellinen suma, täysi kaaos, huolestuttava tieto. Kaikki perustuivat samaan tiedotteeseen, jonka mukaan mistään tilanteesta ei seurannut henkeä vaarantavia vammoja. Tieto oli kaikissa jutuissa, ei yhdessäkään otsikossa.

Samana päivänä Yle meni kysymään Kemin nuorilta, miten venetsialaiset menivät sen jälkeen kun poliisi oli vedonnut vanhempiin. Nuoret kertoivat, ettei meno ollut poikkeuksellista ja että poliisi toimi hyvin. Nuorisosihteeri Tanja Paaso-Rantala totesi, ettei nuorten juhlinta ole aiemmin noussut näin isosti esille.

Kaksi kaupunkia, kaksi lähdevalintaa, kaksi eri Suomea. Ero ei ollut siinä, kumpi tapaus oli vakavampi. Ero oli siinä, että toisessa kysyttiin.

Liukuma 6: äärioikeisto liikennehäiriöksi

Lauantaina Helsingissä marssi kaksi kulkuetta: Sinimusta liike noin 300 osallistujalla ja antifasistit noin 600:lla. Neljä mediaa seitsemästä käsitteli tapahtumaa liikennehäiriönä. MTV otsikoi "Poliisi varoittaa liikennejumista", Iltalehti "Tästä syystä Helsingin liikenteessä voi olla nyt merkittäviä häiriöitä", Helsingin Sanomat "vaikuttavat liikenteeseen Helsingissä lauantaina", Yle "häiriöitä liikenteeseen".

Ilta-Sanomat lähetti toimittajan kulkueen mukaan ja otsikoi "Äärioikeisto marssi Helsingissä – kulkueessa natsitervehdyksiä". Se on ainoa juttu, joka kertoo, mitä puheissa sanottiin: rasismin olevan rakkautta ja aikeen pakottaa paluumuutto ensi vuoden eduskuntavaalien suureksi puheenaiheeksi.

MTV välitti järjestäjän oman sanavalinnan sellaisenaan: tapahtuman tavoitteena on "paluumuuton asian edistäminen". Sanan sisältöä ei avattu.

Kumpikaan ratkaisu ei ole virhe. Liikennekehys palvelee sitä, joka on menossa kaupunkiin. Sisältökehys palvelee sitä, joka haluaa tietää, missä maassa asuu. Katve haittaa molempia poliittisia suuntia: se, joka pitää äärioikeiston kasvua vakavana, ei saa siitä näyttöä, ja se, joka pitää mediaa liian herkkänä leimaamaan, ei saa tietää, mihin luonnehdinta perustuu.

Liukuma 7: sanavalinta, joka jakoi kentän kahtia

Sunnuntaina Saksi-Anhaltin vaalista kirjoittivat kaikki. Yle, MTV ja Helsingin Sanomat käyttivät otsikoissaan sanaa laitaoikeisto. Ilta-Sanomat ja Iltalehti käyttivät sanaa äärioikeisto. Saksan tiedustelupalvelu on luokitellut Saksi-Anhaltin AfD:n äärioikeistolaiseksi. Kaikki mediat käyttivät sisätekstissä myös sitä sanaa, jota eivät käyttäneet otsikossa.

Laitaoikeisto sijoittaa puolueen poliittisen kartan reunalle. Äärioikeisto sijoittaa sen ideologiseen jatkumoon. Kumpikin on puolustettavissa, eivätkä ne tarkoita samaa.

Mediatyyppien erot

Erot noudattivat omistus- ja roolirakennetta poikkeuksellisen puhtaasti.

Julkinen yleisradio kantoi viikon asiakirja- ja kenttätyön lähes yksin. Ylen omia hankintoja olivat Kotkan paljastus ja sen kolmas kerros eli Migrin ohituskaista, Kaskisten asianajajaselvitys, tilaustuhopolttojen epäilty, Vantaan areenan rahoittajat ja yksitoista sekuntia kestänyt puhelu, verotuksen vaalikausianalyysi, Kotkan asunnottomuuden kaksinkertaistuminen, Kemin nuorten oma ääni, somekiellon kohteina olleiden 14- ja 15-vuotiaiden haastattelu, datakeskustuen ainoa puolustaja, lastenlääkäri Immelin oikeusjuttu, Kansallisarkiston Venäjä-aineistojen käyttörajoitus ja Puolustusvoimien naisaliupseerien häirintäkokemukset. Yle oli myös ainoa, joka kysyi nuorilta kolmesti viikon aikana.

Suuret sanomalehdet toimivat lähdekriittisyyden ja rakenteen tuojana. Helsingin Sanomat oli ainoa, joka kertoi oikeuskanslerin selvityksestä pääministerin mahdollisesta esteellisyydestä, ainoa, joka kertoi juutalaislasten koulukokemuksista, ainoa, joka kertoi puolustusvaliokunnan rivijäsenten jääneen droonitiedon ulkopuolelle, ainoa, joka kertoi Kymenlaakson hyvinvointialueen ostaneen 150 000 euron lobbaussopimuksen saadakseen valtiolta lisää rahaa, ja ainoa, joka kertoi yksityisten terveysyritysten pääsyn helpottamisesta päivystyksiin.

Kaupallinen valtamedia tuotti volyymin, henkilöt ja skuupit. Ilta-Sanomat julkaisi datakeskustuen kaatumisen ennakkoon, Garden Helsingin sähköpostit, Michiganin datakeskusvastarinnan ja Trumpin lähettiläiden koneen välilaskun. Iltalehti julkaisi lobbaustoimistojen liikevaihdot, kansanedustajien 404 lahjaa ja 325 391 euroa, turkistarhojen kettukuvat asiantuntijan arvioimana ja Kansallisarkiston rajoituksen muunnettuna 7 977 vuodeksi. MTV oli volyymiltaan pienin ja teki silti kolme asiaa, joita muut eivät: asetti EK:n ja SAK:n vastakkain samaan juttuun, kertoi Häkkäsen droonitiedon otsikossa ja uutisoi kahdesti Eurostatin työttömyysvertailun.

Talousmedia tuotti markkinakehyksen ja viikon läpinäkyvimmän kuvauksen omasta tuotantoprosessistaan. Kauppalehti merkitsi päivittäin kahdeksasta kymmeneen juttua merkinnällä "Tekoälyn tuottama" ja kertoi sähkönhintajutussaan avoimesti, että tekstin on laatinut tekoäly ja tarkastanut toimittaja. Kauppalehti julkaisi myös Fingridin sähköjärjestelmävaroituksen ja Ouran optioriidan, joista kumpaakaan ei ollut aiemmin kerrottu.

Tutkiva journalismi oli tällä viikolla käytännössä Ylen MOT ja tietopyyntötyö sekä Helsingin Sanomien Jarno Liskin analyysi. Long Playn tai vastaavien pienten toimijoiden sisältöä ei aineistossa ole.

Synkronoinnit

Erillisten toimitusten samanaikaisuus oli mitattavissa kuudessa kohdassa.

Tiistaina kaikki seitsemän siirtyivät budjettiriiheen ja käyttivät sanoja seesteinen ja ei erityisen jännitteinen.

Keskiviikkona kaikki siirtyivät suurlähettiläspuhutteluihin saman vuorokauden sisällä.

Torstaiaamuna kuusi mediaa julkaisi Ylen gallupista uutisen, ja kaikki kertoivat virhemarginaalin olevan enintään 1,9 prosenttiyksikköä suuntaansa. Jokainen uutisoitu muutos oli 0,7–1,4 prosenttiyksikköä. Yksikään ei sanonut näitä kahta asiaa peräkkäin.

Perjantaiaamuna kuusi mediaa julkaisi Rajavartiolaitoksen droonitiedotteen käytännössä samoihin aikoihin, ja niiden varovaiset sanamuodot toistuvat lähes sanatarkasti kaikkialla.

Lauantaina neljä mediaa käytti mielenosoituksista liikennekehystä.

Torstaina kaikki lopettivat Kotkasta kirjoittamisen samanaikaisesti, ja sunnuntaina kaikki lopettivat Pellingistä kirjoittamisen samanaikaisesti. Kummassakaan tapauksessa yksikään ei kertonut, miksi.

Näiden lisäksi konsernien kaksoisjulkaisu oli koko viikon laajaa. Sanoma-konsernissa Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien välillä toistui päivittäin kymmenestä viiteentoista identtistä tekstiä eri otsikoilla, viikkotasolla noin kahdeksankymmentä. Alma-konsernissa Kauppalehti ja Talouselämä julkaisivat päivittäin kolmesta viiteen samaa juttua. Lukija kokee saman tiedon vahvistuneen kahdesta lähteestä, vaikka kyse on yhdestä toimittajasta ja kahdesta otsikkopolitiikasta.

4. Tunnelataus

Viikon emotionaalinen kaari kulki lähellä olevasta kuolemasta hallinnolliseen turhautumiseen, sieltä poliittiseen kilpailuun ja lopulta odottavaan tyhjyyteen.

Maanantai oli hinta ja hinnan maksaja. Vaasassa kaksi ihmistä kuoli, toinen sattumalta. Kotkassa 1 600 euroa kuukaudessa vähennettiin palkasta. Nepalissa 22-vuotias Kinga Lama meni ulos juomaan teetä ja menetti kaiken. Ilta-Sanomien haastattelema Janina, kahden erityislapsen yksinhuoltaja, sanoi: "Olen viikossa 15 tuntia töissä ja se loppuaika minun pitäisi olla kuntoutuja. Se kuntoutumisaika menee siihen, että stressaan hakemuksista."

Tiistai oli katumus ja päätös. Psykiatri Eila Sailas kertoi Helsingin Sanomille luennoineensa lähes koko työuransa lääketeollisuuden maksamissa koulutuksissa: "Suren, että olin osallinen." Kerttu Niskanen lopetti kaksikymmenvuotisen uransa. Vaasassa surmatun Sonjan äiti Tiia sai epäillyltä videoita surmayönä ja tiedon tyttärensä kuolemasta viisi minuuttia hätäkeskuspuhelun jälkeen.

Keskiviikko oli kehon ja muistin viikko. Kansanedustaja Antti Kangas kirjoitti, että keväältä puuttuu filmiä kaksi ja puoli kuukautta. Greta Thunberg kertoi saavansa tappouhkauksia joka päivä. Kirkkopalvelut kertoi, että ruoka-avun asiakasmäärät kasvoivat kuudetta vuotta ja jaettavan ruoan määrä väheni.

Torstai oli lapsuus ja eläimet. Helsingin Sanomien jutussa juutalaislapsi kertoi, että entiset koulukaverit huusivat "juutalainen", heiluttivat lompakkoa ja heittelivät hänen päälleen kolikoita kirjaston edessä. Luumäen Urpalonjärvestä nostettiin tuhansia kuolleita kaloja. Kotkalaiset Sari Lyly ja Juuso Mainila kertoivat seitsemästä kuukaudesta ilman kotia.

Perjantai oli tikitys porraskäytävässä. Porolahden koulun 14-vuotias kertoi Iltalehdelle pullopommista: "Tikitys loppui ja parin sekunnin päästä kuului hirveän kova pamaus." Samana päivänä 27-vuotias vaikuttaja Olivia Oras kuoli, ja aiheesta julkaistiin päivän aikana ainakin kuusi juttua yhdessä mediassa.

Lauantai oli lapsuuden väkivalta. Scharliina Eräpuro kertoi Iltalehdelle kuulleensa neljävuotiaasta lähtien joka päivä, että hän on "suomalainen huora". Hän sanoi: "Mä kuvittelin, että se koko kaupunki paloi mun takana kun mä lähdin sieltä."

Sunnuntai oli riippuvuus ja instituution sisällä koettu nöyryytys. Iltalehden jutussa 35-vuotias Iida juo suorassa lähetyksessä päiviä satojen katsojien edessä ja saa siitä rahaa. Ylen jutussa Jarna Viskari kertoi menettäneensä unelmatyönsä Puolustusvoimissa kiusaamisen vuoksi. Kolme muuta haastateltua ei uskaltanut esiintyä nimellään.

Vertailu edelliseen viikkoon

Edellinen viikko päättyi kollektiiviseen suruun, Norjan kuninkaan kuolemaan ja kansallisiin seremonioihin. Tämä viikko päättyi tyhjyyteen. Sunnuntai-illan tunnesävy ei ole suru eikä pelko, se on odottava epätietoisuus, jonka tarkin ilmaus on Ylen otsikko "Ei suuria uutisia Kiovasta".

Kotimainen tunnelataus siirtyi viikon aikana instituutiosta yksilön kehoon. Edellisen viikon vahvin kotimainen lataus oli ministerin kirosanassa. Tämän viikon vahvimmat olivat lapsen kertomuksissa: kolikot kirjaston edessä, tikitys porraskäytävässä, tarra neljävuotiaan kädessä, neljävuotiaan kuulema haukkumasana.

Synkronointihetket

Viikolla oli neljä hetkeä, jolloin useat mediat vaihtoivat samanaikaisesti tunnesävyä.

Keskiviikkoaamuna kaikki siirtyivät muutamassa tunnissa poliittisesta konfliktista laskutoimitukseen. Sävy vaihtui närkästyksestä tekniseksi.

Torstaiaamuna kaikki siirtyivät kilpailusävyyn. Gallupin ympärillä käytettiin sanoja luisuu, kirii, nousija, myrskyvaroitus, ennätys ja tuulettaa. Vasemmistoliiton kansanedustajat juhlivat eduskunnan käytävällä, kokoomuksen tiedotussihteeri kurkisti ryhmähuoneesta hyssyttelemään.

Perjantaiaamuna kaikki siirtyivät kolmessa tunnissa uhkasävyyn. Illalla sävy oli jo osittain purettu, mutta purku tapahtui teksteissä eikä otsikoissa.

Sunnuntaina kaikki siirtyivät odottavaan neutraaliuteen. Kiovan neuvotteluista kerrottiin, ettei niiden sisällöstä tiedetä.

Kumulatiivinen vaikutus

Sunnuntai-iltana lukijalla on tarkka käsitys siitä, kuinka monta prosenttiyksikköä kukin puolue liikkui, mihin kellonaikaan Yhdysvaltain kone laskeutui Helsinki-Vantaalle, minkä mallinen drooni Pellingistä löytyi ja että pääministeri myönsi budjetin olevan hieman miinuksella.

Hänellä on epäselvä käsitys siitä, kääntyykö Suomen talous vai jakautuuko se. Hänellä on hyvin hämärä käsitys siitä, mitä 84 miljoonan järjestöleikkaus tarkoittaa. Hänellä ei ole minkäänlaista käsitystä siitä, mitä Kotkan työmaan ulkopuolisessa tarkastuksessa selvisi, koska siitä ei ole kerrottu, eikä siitä että hallitus valmistelee päivystyksen ulkoistamista kuudella paikkakunnalla.

Maanantaiaamuna hän ei tiennyt, että Suomen rannikolle voi ajautua venäläisiä drooneja. Sunnuntai-iltana hän tietää sen, ja hän tietää todennäköisesti myös, että presidentti nimesi Venäjän Suomen keskeisimmäksi uhaksi. Sitä, että kyseinen drooni oli mitä ilmeisimmin ennakkoon ilmoitettu siviililennokki, hän ei todennäköisesti tiedä.

5. Rakenteellinen luenta

Ensimmäinen taso: kehystämisen ja vaikuttamisen tekniikat

Vastaus, joka annetaan vain pyydettäessä. Tämä oli viikon merkittävin toistuva rakenne, ja se toistui neljänä päivänä. Keskiviikkona Helsingin Sanomat kirjoitti jutussaan suoraan: "HS pyysi ministeriöltä laskelmaa hallituksen toimien nettovaikutuksista vuonna 2027, sillä asiaan ei saatu vastausta budjettiriihen tiedotustilaisuudessa tiistaina." Yle kirjoitti: "Kysymykseen ei saatu vastausta valtiovarainministeriltä myöskään tänään, kun asiaa kysyttiin eduskunnassa."

Samalla mekanismilla saatiin esiin Kaskisten asianajajaselvitys, Kotkan hallinnollinen reitti ja Vantaan areenan rahoittajien tavoittamattomuus. Yksikään näistä tiedoista ei ollut salassa. Kolme neljästä saatiin virallista tietä: sähköpostilla, asiakirjapyynnöllä ja haastattelulla. Ne olivat olemassa, ne olivat saatavilla ja ne olisivat jääneet kertomatta, ellei joku olisi vaatinut.

Rekvisiitta argumenttina. Torstain paperilappu on viikon selvin yksittäinen esimerkki. Esine viestii olemassaolollaan, ettei puhuja keksi asioita omasta päästään, eikä sen sisältöä voi lähetyksen aikana tarkistaa.

Virhemarginaalin kirjaaminen ja sen ohittaminen samassa jutussa. Kaikki kuusi gallupjuttua kertoivat virhemarginaalin ja uutisoivat sen sisään mahtuvista muutoksista. Tämä ei ole valhe, se on rakenne: tieto on annettu, sen merkitys ei ole.

Otsikon subjektin valinta vastuunkantajana. Kotkassa viisi mediaa nimesi viisi eri toimijaa, eikä yksikään yhtiötä. Kelan tiedotteessa vieraskielisten etuuksista Iltalehti valitsi subjektiksi rahan ja otsikoi 1,8 miljardia, Yle ja Ilta-Sanomat valitsivat ihmiset ja otsikoivat pienenevän osuuden. Molemmat luvut olivat molemmissa jutuissa. Otsikko ratkaisee, kumman lukija muistaa.

Vasta-argumentin sijoittaminen tekstiin, ei otsikkoon. Perjantain kaksi tapausta ovat jo yllä. Sama rakenne toistui torstaina, kun Iltalehti otsikoi "Labore vaatii eläkeläisiä säästötalkoisiin", vaikka Labore itse kertoi tiedotteessaan, ettei esitä mitään tiettyä kattoa. Tieto oli tekstissä.

Lähdemerkintä vastuunsiirtona. Lauantaina Trumpin lähettiläiden koneen välilaskusta kertoi ensimmäisenä Venäjän valtiollinen Tass. Iltalehti julkaisi tiedon lähdemerkinnällä, Ilta-Sanomat vahvisti sen riippumattomasti Flightradar24-palvelusta ja mainitsi Tassin vasta jutun lopussa. Molemmat ovat puolustettavia ratkaisuja, ja ne tuottavat eri asteisen varmuuden. Kolme mediaa ei kertonut asiasta lainkaan.

Auktoriteettien ketjuttaminen. Leipzigin tapauksessa esiintyivät samalla viestillä kymmenen johtajaa kolmessa vuorokaudessa. Pellingin tapauksessa presidentti, puolustusministeri, puolustusvaliokunnan puheenjohtaja, entinen puolustusvoimain komentaja ja kolme asiantuntijaa yhden vuorokauden aikana.

Tiedote uutisena. Merkittävä osa viikon aineistosta oli tiedotteita lähes sellaisenaan. Osa on viranomaistietoa, osa etujärjestön kantaa, osa yrityksen markkinointia. Lukijalle ne näyttävät identtisiltä. Perjantaina Tiktokin tilaama ja Menon Economicsin tekemä selvitys datakeskuksen työllisyysvaikutuksista julkaistiin uutisena, ja sen tilaajasuhde kerrottiin avoimesti sekä Kauppalehdessä että Helsingin Sanomissa. Lauantaina Vuokraturvan toimitusjohtaja Timo Metsola esiintyi kuudessa jutussa kahdessa eri roolissa, parveketupakoinnin asiantuntijana ja asuntosijoittamisen asiantuntijana, eikä yksikään juttu maininnut, että kyse on samasta yrityksestä.

Uhka-altistuksen kumulatiivinen vaikutus

Viikon aikana lukija kohtasi arviolta seitsemänkymmentä erillistä uhkakuvaa.

Turvallisuudesta: Leipzigin räjähdedrooni, Saksan voimalaitossabotaasit, Augsburgin räjähdys, Suomenlahden ilmatilarajoitus, Viron ja Latvian hävittäjät, Slovakian nopeuskameroiden takaovet, Pellingin drooni, Puolan ilmatilaloukkaus, Supon sabotaasiarvio, Tanskan PET:n paljastukset, Norjan takavarikko, Ahvenanmaan vierassatama, Venäjän valtiollisen tv:n Stubb-solvaukset, Naton arvio Euroopan kulutussotakyvystä.

Sodasta: Yhdysvaltain iskut Iraniin, iranilaiset tankkerit, Iranin vastaiskut Jordaniaan, Irakiin ja Bahrainiin, Israelin iskut Libanoniin, Katzin pakkosiirtosuunnitelma, Kiovan lentokentät, SBU:n päämaja, Coca-Colan tehdas, venäläiskenraalin ampuminen.

Taloudesta: Suomen EU:n korkein työttömyys, korkomenot 4,4 miljardia, valtionlainan korko 3,7 prosenttia, euribor yli kolmen, Brent yli 97 dollarin, dieselin 40 prosentin vuosinousu, Volkswagenin sata tuhatta, Pohteen 511, F-kaasuasetus ja kyläkaupat, Fingridin 145 gigawattia, Oxford Economicsin vaikein talvi kolmeen vuoteen.

Terveydestä ja ympäristöstä: sikaruton leviäminen 40 kilometriä oletettua kauemmas, puutiaisaivotulehdusten lähes 340 tapausta, kokaiinin käytön kasvu koko maassa, Luumäen kuolleet kalat, sinilevä, Nepalin uhriluku, Espanjan hellekuolemat, ebola Kongossa.

Teknologiasta: syväväärennökset Lappeenrannassa, deepfake-huijaus, OpenAI:n agenttien tietomurto, tekoälyn vaikutus Nordean työvoimaan, tekoälyinvestointien velkarahoitus rahoitusvakauden riskinä.

Määrä ylittää käsittelykyvyn. Lopputulos ei ole pelko vaan osoitteeton valppaus, joka ei kohdistu mihinkään yksittäiseen asiaan eikä siksi johda mihinkään toimintaan.

Auktoriteettirakenteet

Viikon aikana vahvistettiin johdonmukaisesti neljää auktoriteettityyppiä.

Turvallisuushallinto oli viikon vahvin. Presidentti, puolustusministeri, Rajavartiolaitos, Puolustusvoimat ja suojelupoliisi esiintyivät kaikissa medioissa, eikä heidän arvioitaan kyseenalaistanut yksikään media kertaakaan.

Poliisi sai järjestyskysymysten tulkintamonopolin. Espoon Haukilahdesta, Riihimäestä, Kangasniemeltä, Alppipuistosta ja Mellstenistä kertoivat kaikki mediat, ja jokaisen ainoa lähde oli poliisi.

Pankkiekonomistit saivat talouden tulkintamonopolin. Nordea, Danske Bank, OP, Aktia ja Säästöpankki tuottivat viikon kasvuennusteet. Yhdessäkään jutussa ei kysytty saman asian arviota tutkijalta tai ammattiliitolta.

Yksi auktoriteetti heikentyi. Valtiovarainministeriön virkamiehestä tuli keskiviikkona hetkeksi merkittävämpi tiedonlähde kuin ministeristä, ja se tapahtui koska ministeriä ei tavoitettu vastauksella.

Samaistumiskohteiden pysyvyys

Lukija kutsuttiin viikon aikana toistuvasti eläytymään neljän ryhmän tunteisiin: yksittäisen kärsijän (Kinga Lama, Janina, Sonjan äiti Tiia, Sari Lyly, Scharliina Eräpuro), lapsen (juutalaislapsi kirjastossa, Porolahden oppilas, Z-junan neljävuotias), urheilijan tai julkisuuden henkilön (Kerttu Niskanen, Lotta Harala, Olivia Oras, Samppa Lajunen) ja hallinnon kohteeksi joutuneen (Ukko Räsänen, Saarijärven vanhukset, röntgenhoitaja Riitta).

Harvoin tai ei koskaan kutsuttiin eläytymään Kotkan kiinalaisen työntekijän tunteisiin, vaikka heitä oli kolmesataa. Ei kertaakaan kutsuttu eläytymään iranilaisen siviilin tunteisiin. Ei kertaakaan kutsuttu eläytymään gazalaisen tunteisiin.

Vaihtoehtojen kaventamisen systemaattisuus

Viisi tapausta, joissa sama vaihtoehto suljettiin pois päivä toisensa jälkeen.

Datakeskuskeskustelussa ei esitetty kertaakaan vaihtoehtoa "ei rakenneta lisää". Kysymys oli koko viikon "tuetaanko vai ei" ja perjantaista alkaen "miten rekisteröidään". Forssan kaupunginjohtajan lause maanantaina tiivisti asetelman: "Miksi sanoisimme ei."

Sote-järjestöjen leikkauksista ei esitetty kertaakaan vaihtoehtoa "ei leikata". Kysymys oli, mikä toiminta lakkaa.

Kotihoidon tuesta ei esitetty kertaakaan vaihtoehtoa, jossa tuki säilyisi nykyisenkaltaisena. Kelan johtaja, Helsingin Sanomien pääkirjoitus, kokoomus ja SDP olivat kaikki samalla kannalla. Keskusta ilmoitti sunnuntaina vastustavansa, ja se on aineiston ainoa vasta-ääni.

Nuorten sääntelystä ei esitetty kertaakaan vaihtoehtoa, joka kohdistuisi syihin eikä välineeseen. Viikon aikana esitettiin somekielto, kännykkäkielto, älylasikielto, energiajuomien ikäraja ja tekoälyn kielto kouluissa.

Turvallisuudesta ei esitetty kertaakaan vaihtoehtoa "tämä oli yksittäistapaus". Perjantaina se vaihtoehto oli aineistossa, ja se oli Mikko Hyppösen suussa yhdessä lauseessa.

Toinen taso: kilpailevat kokonaissuunnat

Suunta A: hallinto vastaa kysyttäessä, eikä vastauksen riittävyyttä arvioida. Kotkassa ministeri vastasi vuorokaudessa. Budjetissa ministeriö vastasi sähköpostilla. Sikaruttoon tuli 500 euron palkkio. Israel-pöytäkirjassa ministeri vastasi, ettei tiedä. Yksikään juttu ei kysynyt jatkoa. Seuraus on, että lukija oppii pitämään vastauksen antamista vastaamisena, ja tulee hyväksyneeksi, että viranomaisen reaktio on itsessään uutinen.

Suunta B: journalismi tuottaa tiedon, jota ei muuten olisi. Sama viikko sisältää A:n vastavoiman. Neljä toimitusta hankki keskiviikkona tietoa, jota ei olisi ilman heitä, ja torstaina pääministeri myönsi asian, jota ei olisi myöntänyt ilman kahden päivän painetta. Seuraus on kaksisuuntainen: lukija oppii, että sinnikkyys tuottaa vastauksen, ja samalla hän tulee hyväksyneeksi, että ensimmäinen ja toinen kysymys eivät riitä.

Suunta C: talouden kaksi kertomusta ovat eri osastoilla eivätkä vaadi selitystä. Mekanismi on osastojako, joka jatkui kahdeksan päivää. Makrotaso on Kauppalehden ja Talouselämän aluetta, mikrotaso Ylen, MTV:n ja Iltalehden. Ainoa kohtaaminen oli MTV:n tiistaiaamu. Seuraus on, että kasvun ja työttömyyden yhtäaikaisuus näyttää luonnonlailta.

Suunta D: turvallisuus on jatkuva taustatila, jonka mittaluokkaa lukija ei voi arvioida. Kuusi maata, viisi viranomaista, kaksi tunnistettua epäiltyä, yksi rantaan huuhtoutunut esine ja yksi presidentin nimeäminen. Seuraus on, että lukija oppii pitämään hybriditoimintaa normaalitilana ja tulee hyväksyneeksi, ettei kysymys siitä, mikä tapaus on suuri ja mikä pieni, ole hänen ratkaistavissaan.

Suunta E: kehys korjautuu vain siltä lukijalta, joka lukee jutun loppuun. Tämä on viikon kiinnostavin yksittäinen suunta. Saksan sabotaasin motiivi, Pellingin ennakkoilmoitus, Espoon henkeä vaarantamattomat vammat, Sallan kaappausvaihtoehdon poissulku, Laboren pidättyväisyys ja Kelan osuusluku olivat kaikki teksteissä eivätkä otsikoissa. Seuraus on, että otsikoiden lukeminen tuottaa systemaattisesti eri maailmankuvan kuin juttujen lukeminen. Tämä on merkittävä havainto aikana, jolloin valtaosa uutisista kohdataan otsikkoina.

Suunta F: hyvinvointivaltion kaventuminen etenee kuudella rintamalla, joista mikään ei ole kokonaisuus. Stea-leikkaukset ovat järjestöuutinen, Pohteen yt aluepolitiikkaa, kotihoidon tuki perhepolitiikkaa, kuntien 900 miljoonan työttömyyssakot kuntataloutta, Husin palkanpalautus työmarkkinauutinen, päivystyksen ulkoistus lakiluonnos. Seuraus on, että kokonaisuutta ei ole olemassa, vaikka jokainen osa on.

Miten suunnat suhtautuvat toisiinsa. Suunnat A, C ja F vahvistavat toisiaan voimakkaimmin: kun viranomaisen vastaus riittää uutiseksi, kun talouden kaksi puolta ovat eri osastoilla ja kun palvelujen supistuminen on hajautettu, poliittisen valinnan arviointi siirtyy pois julkisesta keskustelusta hallinnolliseen valmisteluun. Suunnat B ja E ovat niiden vastavoima, ja ne toimivat vain aktiiviseen lukijaan. Suunta D etenee lähes ilman vastavoimaa, ja sen ainoa särö oli perjantain kaksi asiantuntijaa, jotka olivat samasta laitteesta täysin eri mieltä.

6. Uskomusmuutos

Tuhat suomalaista, jotka lukivat uutisia joka päivä, uskovat sunnuntai-iltana yhdeksää asiaa, joita eivät uskoneet maanantaiaamuna.

1. Venäjä on Suomen keskeisin turvallisuusuhka, ja tämän on sanonut presidentti (faktapohjainen). Faktaa on Stubbin lause perjantaina: "Välitöntä sotilaallista vaaraa ei ole, mutta jos pitäisi määritellä Suomen keskeisin turvallisuusuhka, se on nimenomaan Venäjä." Faktaa on hänen vetoomuksensa, ettei Venäjän propagandaa levitettäisi. Sävy riippuu siitä, kumman lauseen puolen lukija näki otsikossa: aamupäivällä sama presidentti rauhoitteli Svenska Ylen kyselytunnilla.

2. Suomen rannikolle voi päätyä venäläisiä drooneja, eikä se välttämättä ole hyökkäys (faktapohjainen, kehystys ratkaisee). Faktaa on Rajavartiolaitoksen tunnistus, tutkinnanjohtajan arvio ajelehtimisesta ja Häkkäsen tieto Venäjän ennakkoilmoituksesta. Siirtymä menee eri suuntiin: uhkaa korostava lukija sai vahvistuksen alkuperästä, uhkapuheen liioittelua epäilevä sai vahvistuksen ennakkoilmoituksesta. Ensimmäinen oli kaikkien otsikoissa, toinen kahden.

3. Hallituksen viimeinen budjetti heikentää julkista taloutta ensi vuonna, ja pääministeri on myöntänyt sen (faktapohjainen). Faktaa on VM:n laskelma 0,1 tai 0,35 miljardista sekä Orpon lause "hieman miinuksella". Faktaa on myös hänen vastalukunsa, vaalikauden 3,1 miljardin nettosopeutus. Molemmat ovat VM:n laskemia.

4. Suomessa on EU:n korkein työttömyysaste samaan aikaan kun kasvuennusteita nostetaan (faktapohjainen molemmin). Faktaa on Eurostatin 10,5 prosenttia, Nordean kahden prosentin ennuste, Dansken 1,8 prosenttia ja Akavan tieto korkeakoulutettujen ennätystyöttömyydestä. Kehystyspohjaista on se, kumpi nimetään Suomen talouden tilaksi. Tämä oli kahdeksas peräkkäinen päivä, jona sama jakolinja toistui.

5. Datakeskuksia rakennetaan Suomeen ilman valtion tukea, ja sähköverkko ei välttämättä kestä niitä kaikkia (faktapohjainen). Faktaa on tuen kaatuminen tiistaina, Mikkelin miljardin investointi samana päivänä, gigatehtaan 50 miljoonan sitoumus keskiviikkona, Fingridin 145 gigawattia torstaina ja Nokian viiden miljardin hanke sunnuntaina. Yksikään juttu ei asettanut näitä rinnakkain.

6. Sote-järjestöjen kenttä supistuu tavalla, jonka kokonaisvaikutusta kukaan ei tiedä (faktapohjainen). Faktaa on avustustason lasku 274 miljoonasta 190 miljoonaan, MLL:n tukioppilastoiminnan uhka ja MTV:n luettelo seitsemästä neuvottelevasta järjestöstä. Faktaa on myös MTV:n oma toteamus: kokonaisvaikutuksia ei voi vielä tietää kukaan.

7. Rauhanneuvottelut Ukrainan sodasta ovat käynnissä, eikä niiden sisällöstä tiedetä mitään (faktapohjainen). Faktaa on lähettiläiden matka, kolmen tunnin neuvottelut Kremlissä ja Kiovassa, kolmen päivän iskutauko ja se, että Suomen presidentti keskusteli Kushnerin kanssa puhelimitse perjantaina ja lauantaina. Viimeinen tieto oli kahdessa mediassa.

8. Suomi lopetti tukensa YK:n palestiinalaispakolaisjärjestölle (faktapohjainen, yhden median varassa). Faktaa on Ville Tavion päätös, viiden miljoonan euron vuosituki ja hänen oma toteamuksensa, että hallituksen piirissä on asiasta erilaisia näkemyksiä. Kuusi seitsemästä mediasta ei kirjoittanut aiheesta.

9. Instituutiot kertovat toiminnastaan vähemmän kuin ennen (asiantuntija-arviota ja havaintoa). Faktaa on pelastustoimen automaattisten ensitiedotteiden loppuminen tiistaina, Kansallisarkiston käyttörajoitus vuoteen 9999, Puolustusvoimien haastateltavien nimettömyys, Fifan kieltäytyminen kertomasta onko tutkintaa ja poliisin toistuvat vaitiololausunnot. Yksikään media ei käsitellyt tätä ilmiönä.

Erosivatko uskomusmaailmat medioittain

Kyllä, ja ero on lueteltavissa täsmällisemmin kuin edellisellä viikolla.

Yleä seurannut tietää, että Kotkan työmaan kiinalaiset tulivat maahan Migrin sertifiointijärjestelmän kautta, että Kaskisten selvityksen laatinut asianajaja ei tavannut ketään asianosaista, että Kotkassa asunnottomuus kaksinkertaistui, että datakeskustuen kaatumiselle on olemassa asiantuntijaperustelu, että Kemin nuorten kokemus poikkesi poliisin kuvauksesta, että kuntien työttömyyssakot nousevat 900 miljoonaan, että Suomi lopetti UNRWA-tuen ja että Kansallisarkisto on sulkenut Venäjältä tuodut aineistot vuoteen 9999.

Helsingin Sanomia seurannut tietää, että pääministeristä on vireillä oikeuskanslerin selvitys, että puolustusvaliokunnan rivijäseniä ei informoitu droonilöydöstä, että juutalaislapsia häiritään suomalaisissa kouluissa, että Kymenlaakson hyvinvointialue osti lobbauspalvelun saadakseen valtiolta lisää rahaa ja että kuuden paikkakunnan päivystykset voidaan pian ulkoistaa yksityisille.

Ilta-Sanomia seurannut tietää, että datakeskustuki kaatui ennen kuin siitä kerrottiin virallisesti, että pääministerin erityisavustaja pyysi virkamiehiä valmistelemaan Garden Helsingin tukea kesken kohun, mitä Sinimustan liikkeen kulkueessa sanottiin, että Yhdysvaltain hallinnon kone seisoi Helsinki-Vantaalla kaksi tuntia ja että michiganilainen pikkukunta haastettiin oikeuteen datakeskusta vastustettuaan.

Iltalehteä seurannut tietää, että kansanedustajat ovat ilmoittaneet vaalikaudella 404 lahjaa yhteisarvoltaan 325 391 euroa ja että 91 edustajaa ei ole ilmoittanut yhtään, että lobbausneuvonta on kolmen viestintätoimiston miljoonabisnes, että turkiseläinten silmät ovat nahkapoimujen alla ja että Kansallisarkiston sulku kestää 7 977 vuotta.

MTV:tä seurannut tietää ainoana, että EK ja SAK ovat julkisesti eri mieltä siitä, onko Suomen ongelma kasvu vai työttömyys, että Venäjä ilmoitti karanneesta lennokista ennen Pellingin löytöä ja että Suomessa on EU:n korkein työttömyysaste.

Kauppalehteä ja Talouselämää seurannut tietää, että sähköverkkoon on tullut liityntäkyselyitä yli 145 gigawatin edestä, että Ouran listautumisesitteestä saa laskettua sekä 60,8 miljoonan voiton että 924,3 miljoonan tappion, että Oura riitelee entisen toimitusjohtajansa kanssa ja että osa hänen lukemistaan jutuista on tekoälyn tuottamia.

Yhteistä kaikille on se, mitä yksikään ei rakentanut: käsitystä siitä, mitä Kotkan tarkastuksessa selvisi, käsitystä siitä, mitä viikon aikana ilmoitetut vähennykset yhteensä tarkoittavat, ja käsitystä siitä, mikä tilanne Gazassa ja Iranissa on.

7. Hiljaiset signaalit ja katoamiset

Katoamiset ilman selitystä

Kotkan hyväksikäyttöepäily katosi kolmen päivän jälkeen. Tämä on viikon merkittävin katoaminen. Aihe oli maanantaina viiden median asia, tiistaina kahden, keskiviikkona yhden ja torstaista sunnuntaihin ei kenenkään. Ulkopuolinen tarkastus jatkuu, eikä kukaan kertonut sen jatkuvan.

Pellingin drooni katosi vuorokaudessa. Perjantaina yli kaksikymmentä juttua, lauantaina yksi, sunnuntaina ei yhtään. Alueloukkaustutkinta on kesken.

Israel-pöytäkirja katosi tiistain jälkeen. Maanantaina se palasi Ilta-Sanomien kommenttina, joka kohdisti kysymyksen oppositiolle. Tiistaina puolustusministeri Häkkänen vastasi eduskunnassa ja sanoi kysyttäessä, tiesivätkö pääministeri ja ulkoministeri asiasta: "En osaa sanoa." Sen jälkeen aihetta ei ollut, vaikka Iltalehti kertoi keskiviikkona sopimuksen noteeratun New York Postissa, Jerusalem Postissa ja turkkilaisessa mediassa.

Perussuomalaisten rasismikohun sisältö kerrottiin vasta silloin kun asia todettiin loppuun käsitellyksi. Maanantaista keskiviikkoon Mauri Peltokankaan Facebook-kirjoitus mainittiin kolmesti aiheena, josta oli keskusteltu, ilman että kerrottiin mitä hän kirjoitti. Torstaina Ilta-Sanomat ja MTV kertoivat sisällön samana päivänä, kun pääministeri totesi asian riittävästi käsitellyksi ja perussuomalaiset ilmoitti, ettei ota sitä ryhmäkokouksen listalle.

Suojelupoliisin siirto ei palannut kertaakaan. Edellisen viikon hallitseva kotimainen kiista, joka tuotti noin kaksikymmentä juttua ja kahden ministerin julkisen yhteenoton, katosi täysin. Selvitys jatkuu maaliskuun 2027 loppuun.

Nepalin tulvakatastrofi katosi torstaina. Uhriluku oli keskiviikkona ylittänyt 1 200 ja kadoksissa oli yli 4 200 ihmistä, joista yksi suomalainen. Torstaista alkaen aiheesta oli enää yksittäisiä mainintoja pelastuksista.

Aiheet, jotka nousivat tyhjästä

Ylen kannatusmittaus torstaina siirsi koko poliittisen keskustelun vaalimoodiin ilman yhtäkään ulkoista tapahtumaa. Se on median oma tuote, ja yksikään juttu ei kysynyt, kuka päätti julkaisuajankohdan tai miksi juuri budjettiriihen jälkeisenä päivänä.

Kansallisarkiston käyttörajoitus nousi sunnuntaina esiin neljä vuotta sen voimaantulon jälkeen.

Puolustusvoimien T-luokitusten nelinkertaistuminen nousi perjantaina esiin ilman yhtäkään edeltävää mainintaa.

Ajoitusanomaliat

Kolme merkittävää lakivalmistelua julkaistiin viikonlopun kynnyksellä tai sen aikana ja yhden median varassa. Perjantaina työ- ja elinkeinoministeriö lähetti lausunnoille datakeskusrekisterilain. Lauantaina Helsingin Sanomat kertoi, että sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan lakia päivystyksen ulkoistamisen helpottamiseksi kuudella nimetyllä paikkakunnalla, ja että oikeusministeriössä valmistellaan sarjavalittajien ennakkomaksua. Sunnuntaina kerrottiin 67 miljoonan euron lisäyksestä Puolustusvoimien terveydenhuollon varautumiseen ja noin 300 miljoonan viisivuotisohjelmasta hyvinvointialueille.

Perjantaina Ville Tavio kertoi UNRWA-tuen lopettamisesta yhdelle medialle.

En väitä kenenkään suunnitelleen tätä. Vaikutus on silti sama: viisi merkittävää hallinnollista ratkaisua ohitti kaikki uutiskilpailun kohdat, joissa niistä olisi kysytty.

Synkronoitu agenda

Torstaiaamuna kuusi mediaa julkaisi Ylen gallupista jutun, ja kolme teki siitä erillisen analyysin. Ilman gallupia päivällä ei olisi ollut hallitsevaa kotimaista aihetta.

Perjantaiaamuna kuusi mediaa siirtyi kolmessa tunnissa Pellingin drooniin.

Sunnuntaina viisi mediaa kirjoitti Saksi-Anhaltin vaalista ennen ääntenlaskennan päättymistä ja kertoi ennustetun tuloksen.

Synkronoitu hiljentäminen

Kotka torstaina, Pellinki sunnuntaina, Israel-pöytäkirja keskiviikosta alkaen, Nepal torstaista alkaen. Neljä samanaikaista lopettamista, ei yhtään selitystä.

Yksittäinen signaali, joka kannattaa merkitä muistiin

Lauantaina suomalainen lukija sai tiedon oman maansa alueella tapahtuneesta suurvaltadiplomatian välilaskusta ensimmäisenä Venäjän valtiollisesta uutistoimisto Tassista. Kaksi mediaa julkaisi tiedon, kolme ei. Suomen valtionjohto ei kommentoinut, eikä yksikään media kysynyt ulkoministeriöltä, valtioneuvoston kanslialta tai Finavialta, tiesikö Suomi.

Sunnuntaina tasavallan presidentin kanslia vahvisti, että Stubb oli keskustellut Kushnerin kanssa puhelimitse perjantaina ja lauantaina. Kysymys, jota ei esitetty, sai vastauksen ilman että sitä kysyttiin, ja vastaus ei muuttanut päivän agendasta mitään.

8. Mitä ei käsitelty koko viikkona

Tämä on viikkoraportin tärkein osio, koska viikon mittainen hiljaisuus on systemaattinen poissaolo eikä sattuma.

Gaza, seitsemän päivää

Aineistossa on 3 379 artikkelia. Gazassa tapahtuvista asioista ei kirjoitettu yhtäkään itsenäistä juttua. Alue esiintyi neljästi: keskiviikkona, kun Israelin puolustusministeri Israel Katz kertoi maalla olevan valmiit suunnitelmat palestiinalaisten siirtämiseksi pois Gazasta ja kaksi mediaa kirjasi tekstiin, että siviiliväestön pakkosiirto on Geneven sopimusten mukaan sotarikos, torstaina Ilta-Sanomien kommentissa Länsirannan siirtokuntalaisväkivallasta, perjantaina UNRWA-päätöksen taustassa ja saksalaisen sabotöörin tunnustuskirjeessä.

Poissaolo oli systemaattinen kaikissa seitsemässä mediassa. Keskiviikon poissaolo on laadullisesti eri asia kuin muiden päivien: Israelin ministeri kertoi valmiista pakkosiirtosuunnitelmasta, Suomen ja Israelin puolustusmateriaalipöytäkirja oli ollut uutisissa neljä päivää, eikä yksikään suomalainen poliitikko kommentoinut lausuntoa.

Palveleeko poissaolo jonkun intressiä? Palvelee, ja se palvelee epämukavasti molempia suuntia. Israelin toimia arvosteleva lukija saa moraalisen argumentin ilman todistusaineistoa. Israelin turvallisuusperusteita ymmärtävä lukija ei saa mahdollisuutta esittää vastaperustelua eikä arvioida syytöksen perustaa. Tämä on kolmas peräkkäinen viikko, jona havainto pätee.

Iranin sodan inhimillinen puoli, kahdeksan päivää

Yhdysvallat iski Iranin maaperälle, tuhosi useita öljytankkereita ja iski vallankumouskaartin kohteisiin. Iran iski Jordaniaan, Irakiin, Bahrainiin ja Arabiemiraatteihin. Yhdessäkään aineiston jutussa ei mainita iranilaisia siviilikuolemia, uhrilukuja tai humanitaarista tilannetta. Ainoa maininta miehistöistä on Ylen lause "tankkereilla olleiden tilasta ei ole tietoa".

Sama sota tuotti viikon aikana arviolta viisitoista talousjuttua: Brent-öljyn hinta, dieselin 40 prosentin vuosinousu, Nesteen osake, Fedin koronnosto-odotukset, Finnairin Lähi-idän liikenne, Atradiuksen riskiarvio, Oxford Economicsin talvi.

Poissaolo on systemaattinen ja täydellinen. Se palvelee huonosti sekä sotaa oikeutettuna pitävää että sitä vastustavaa lukijaa, koska kumpikaan ei saa tietää, mitä tapahtuu.

Suomen ilmastopolitiikka päätöksentekona

Vaikutuksia oli joka päivä: Espanjan 5 000 hellekuolemaa, Belgian, Britannian ja Intian ennätykset, Nepalin jäätikkö, Grand Canyonin tulva, Pärnun hätätila, Luumäen kalakuolemat, Espanjan syyskuun lämpöennätys 45,7 astetta.

Kotimaisia ilmastopoliittisia päätöstekstejä ei ollut käytännössä lainkaan. Ainoa poikkeus on keskiviikko, jolloin EU:n ilmastokomissaari Wopke Hoekstra vieraili Suomessa ja lupasi joustoa hiilinielutavoitteisiin. Samana päivänä Osmo Soininvaara kirjoitti blogissaan menettäneensä uskonsa siihen, että ihmiskunta pysäyttää ilmastonmuutoksen. Yksikään istuva suomalainen poliitikko ei ollut äänessä ilmastosta koko viikkona.

Poissaolo palvelee kaikkia eduskuntapuolueita yhtä aikaa, koska se siirtää ratkaisemattoman kysymyksen vaalien yli. Tämä on kuudes peräkkäinen viikko.

Vähennysten yhteenlaskettu vaikutus

Viikon aikana ilmoitettiin arviolta 2 000–2 500 ihmistä koskevista neuvotteluista, lomautuksista tai irtisanomisista, mukaan lukien Pohteen 511, Volkswagenin Suomeen ulottumaton mutta uutisoitu sata tuhatta, Pauligin 110, Pandan 146, Tokmannin 300, Stora Enson 13, Alholmens Kraftin 19, Škoda Transtechin 117 ja sote-järjestöjen arvioitu 1 500. Yksikään media ei laskenut niitä yhteen kertaakaan.

Poissaolo palvelee hallitusta suoraan, koska hajautettuna sarjana päätökset eivät muodostu poliittiseksi kysymykseksi. Se palvelee myös oppositiota, koska kokonaisluvun esittäminen edellyttäisi vaihtoehtoisen rahoituslähteen esittämistä. Tämä on toinen peräkkäinen viikko, jona sama havainto pätee.

Nuorten oma ääni

Viikon aikana esitettiin tai käsiteltiin vähintään seitsemää nuoria koskevaa rajoitusta: somekielto, kännykkäkielto, älylasikielto, energiajuomien ikäraja, tekoälyn kielto kouluissa, ilotulitteiden käyttörajoitukset ja T-luokituksen laajentunut käyttö. Nuoret esiintyivät aineistossa päivittäin tekijöinä, uhreina, tilastoina ja hallinnan kohteina.

Nuorten oma ääni kuului neljä kertaa koko viikossa, ja kolme neljästä oli Ylen. Poissaolo on systemaattinen kaikissa muissa medioissa ja se toistuu nyt neljättä viikkoa peräkkäin.

Poissaolo palvelee järjestysnäkökulmaa, ja se on ongelma myös niille, jotka pitävät nuorten käytöstä vakavana ilmiönä: ilman selitystä ilmiölle ei voi tehdä mitään.

Ukrainan rintamatilanne

Aineistossa oli iskuja, drooneja, diplomatiaa, jalostamoja ja korruptiota. Rintamatilanteesta kirjoitettiin viikon aikana käytännössä kahdesti: Iltalehden Kastehelmi-analyysi Dobropilljasta perjantaina ja Ylen Pasi Paroisen haastattelu lauantaina, jonka mukaan Venäjän joukot ovat saavuttamassa Ukrainan järeät pääpuolustuslinnoitteet Donetskin alueella. Poissaolo on nyt jatkunut neljä viikkoa.

Työelämän rakenteet

Palkka-avoimuusdirektiivi tulee Suomen lainsäädäntöön vuodenvaihteessa ja koskee jokaista työnantajaa. Aiheesta kirjoitti torstaina yksi media yhden jutun. Tiedon päätös vaatia kolmea lähityöpäivää viikon varoitusajalla koskee 1 600 suomalaista työntekijää, ja siitä kirjoitti yksi media. Woltin ja PAMin kolme vuotta kestäneiden neuvottelujen katkeaminen koskee noin 6 000 lähettiä, ja vain yksi media kertoi kontekstin eli KHO:n ennakkopäätöksen ja sen, että vain pieni osa läheteistä työskentelee työsuhteessa.

Poissaolo palvelee työnantajapuolta, koska muutokset kehystyvät tällöin yritysten sisäisiksi ratkaisuiksi eikä neuvottelutilanteiksi.

Oikeuskanslerin selvitys pääministerin esteellisyydestä

Helsingin Sanomat julkaisi torstaina tutkiva toimittaja Jarno Liskin analyysin, jonka mukaan oikeuskansleri Janne Salminen arvioi pääministerin mahdollista esteellisyyttä Garden Helsinki- ja Valmet Automotive -päätöksissä ja että Orpo palautti vastauksensa määräajan viimeisenä päivänä. Samana päivänä kuusi muuta mediaa julkaisi yhteensä lähes kolmekymmentä juttua Petteri Orposta. Yksikään ei maininnut selvitystä.

Poissaolo palvelee pääministeriä, ja se on ongelma myös hänen puolustajilleen: jos epäily on perusteeton, sen käsittely olisi hänen etunsa.

Mediarakenteen politiikka

Maanantaina Iltalehti kertoi perussuomalaisten kansanedustajan aloitteesta jakaa Yle kahtia. Tiistaina Yle kertoi Trumpin hallinnon neljän miljoonan dollarin tuesta eurooppalaiselle oikeistomedialle. Kumpikin oli yhden median varassa, kumpikin eri suunnasta, kumpikin kesti yhden päivän. Lauantaina Yle täytti sata vuotta, ja viisi seitsemästä mediasta vaikeni kokonaan. Sunnuntaina kaksi mediaa kirjoitti juhlasta viihteenä.

Ylen rahoituksesta ja tehtävistä äänestetään ensi keväänä. Keskustelun molemmat osapuolet olivat viikon aikana poissa samasta jutusta.

9. Kilpailevat kokonaissuunnat ja ketjuuntuminen

Suunta 1: julkinen tieto liikkuu vain, kun sitä vedetään. Mekanismi on jälkikäteinen kysyminen. Budjetin nettovaikutus, Kaskisten selvitys, Migrin sertifiointi, Vantaan areenan rahoittajat, Traficomin vastaus akkukohuun. Seuraus on kaksisuuntainen: lukija oppii arvostamaan sinnikästä journalismia ja samalla tulee hyväksyneeksi, ettei viranomaisen tarvitse kertoa oma-aloitteisesti. Hiljainen hyväksyntä on se, että kertomatta jättäminen ei ole rike vaan lähtökohta.

Suunta 2: uhka on lähellä, sen mittaluokka ei ole lukijan arvioitavissa. Mekanismi on asiantuntijakerros varovaisen tiedotteen ympärillä. Perjantain drooni sai yhdeksän merkityskerrosta kolmen faktan päälle. Seuraus on, että lukija oppii pitämään rantaan huuhtoutunutta esinettä merkkinä. Hiljainen hyväksyntä on se, että normaalitilan ja poikkeustilan raja on liukuva ja sen määrittely kuuluu asiantuntijoille.

Suunta 3: talous on kaksi rinnakkaista todellisuutta, joiden yhteys ei ole kysymys. Mekanismi on osastojako kahdeksana päivänä. Hiljainen hyväksyntä on se, että kasvun ja työttömyyden yhtäaikaisuus on luonnonlaki eikä politiikan tulos.

Suunta 4: hyvinvointivaltion kaventuminen tapahtuu ilman että kukaan tekee siitä päätöstä. Mekanismi on uutisluokittelu. Kuusi rintamaa, kuusi osastoa, ei yhtäkään yhteenvetoa. Hiljainen hyväksyntä on se, että supistuminen on hallinnollinen ilmiö eikä poliittinen valinta, jolloin siitä ei tarvitse äänestää.

Suunta 5: politiikka on kilpailu, ei valinta. Mekanismi on gallupin kehystäminen urheilutulokseksi torstaina ja vaalituloksen kertominen ennen ääntenlaskentaa sunnuntaina. Hiljainen hyväksyntä on se, että puolueita arvioidaan sijoituksen perusteella ja että kysymys siitä, mitä yhdeksän miljardin veronkorotuslista tai kahdeksan miljardin menoleikkauslinja käytännössä tarkoittaisi, on eri osaston asia.

Suunta 6: se, joka lukee jutut loppuun, saa eri maailman kuin se, joka lukee otsikot. Mekanismi on horjuttavan tiedon sijoittaminen leipätekstiin. Hiljainen hyväksyntä on se, että media on tehnyt tehtävänsä kun tieto on jossain, riippumatta siitä missä.

Miten suunnat suhtautuvat toisiinsa

Suunnat 3 ja 4 vahvistavat toisiaan voimakkaimmin. Kun talouden kokonaiskuva riippuu valitusta mittarista ja kun palvelujen supistuminen on hajautettu kuudelle osastolle, lukijan mahdollisuus muodostaa itsenäinen käsitys omasta elinympäristöstään riippuu suoraan siitä, montaa mediaa hän lukee. Tämä on suoraa jatkoa edellisen viikon havaintoon ja se on nyt vahvistunut.

Suunnat 2 ja 5 ovat ajallisesti peräkkäiset ja korvasivat toisensa keskellä viikkoa. Torstaina politiikka oli kilpailu, perjantaina se oli uhka. Vaihdos tapahtui vuorokaudessa ja se pyyhki pöydältä kolme päivää kestäneen budjettikeskustelun.

Suunta 1 on aineiston ainoa aito vastavoima kaikille muille, ja se toteutui viikon aikana selvästi useammin kuin edellisellä viikolla. Neljä toimitusta hankki tietoa, jota ei olisi ilman heitä, ja yhdessä tapauksessa se johti kolmen päivän kuluttua pääministerin julkiseen myöntöön. Tämä on paras asia, mitä suomalainen journalismi tällä viikolla teki.

Suunta 6 on kaikkien muiden hiljainen ehto. Se määrittää, kenelle vastavoimat toimivat.

10. Jatkuvuus edelliseen viikkoon

Narratiivikaaret, jotka jatkuivat

Puolustuksen riippuvuuskaari eteni riippuvuudesta uhan nimeämiseen. Edellinen viikko päättyi siihen, että Suomi pyysi Ruotsilta apua, että asiantuntija kuvasi Suomen olevan riippuvainen israelilaisesta aseteollisuudesta ja että pelastusylijohtaja kertoi 430 miljoonan euron rahoitusvajeesta. Tämä viikko jatkoi kaarta uuteen vaiheeseen: presidentti nimesi perjantaina Venäjän Suomen keskeisimmäksi turvallisuusuhaksi ja hallitus osoitti sunnuntaina 300 miljoonaa euroa hyvinvointialueiden sotilaalliseen varautumiseen viiden vuoden aikana. Kaaren neljä vaihetta kahden viikon yli ovat: vahvuus, naapurin apu, riippuvuus, nimetty uhka ja rahoitus.

Merkittävää on kuitenkin se, mikä ei jatkunut. Ilta-Sanomien teettämä kysely kertoi sunnuntaina, että halukkuus korottaa puolustusmäärärahoja on laskenut vuodessa 58 prosentista 46:een ja että alle 30-vuotiaista sitä kannattaa alle kolmannes. Kaksi juttua kertoi lisäyksestä, yksi laskusta, eikä yksikään viitannut toiseen.

Sote-järjestöjen kriisi eteni luvusta seurauksiin. Edellisellä viikolla luku oli 1 399 työpaikkaa. Tällä viikolla siitä tuli konkretiaa: Rydmanin kriteerimuutos tiistaina, Helsingin Sanomien pääkirjoitus keskiviikkona, MLL:n tukioppilastoiminta ja lasten ja nuorten puhelin perjantaina, Tarja Halosen poikkeuksellinen kritiikki sunnuntaina. Yksikään media ei koko viikkona pyytänyt kommenttia sosiaali- ja terveysministeriltä, jonka päätöksestä on kyse.

Israel-yhteistyö sai vastauksen ja kuoli. Edellisen viikon synteesi kirjasi, että kolme kokoomusministeriä ei ollut lauantai-iltana tavoitettavissa. Tiistaina puolustusministeri vastasi eduskunnassa ja sanoi, ettei osaa sanoa, tiesivätkö pääministeri ja ulkoministeri asiasta. Sen jälkeen aihe päättyi. Edellisen viikon havainto siitä, ettei kukaan tarkistanut Häkkäsen väitettä neljänkymmenen maan sopimuksista, pätee edelleen: sitä ei tarkistanut kukaan tälläkään viikolla.

Datakeskuskysymys eteni tuesta rakenteeseen. Edellisellä viikolla se oli Kouvolan työmaan keskeytys. Tällä viikolla se oli tuen kaatuminen, gigatehtaan 50 miljoonaa, sähköverkon kantokyky, rekisterilaki, Lappeenrannan mielenosoitus, Michiganin oikeusjuttu ja Nokian viisi miljardia. Kysymys siirtyi kahdessa viikossa yksittäisestä työmaasta kansallisen infrastruktuurin kysymykseksi ilman että yksikään juttu nimesi siirtymää.

Aiheet, jotka katosivat pysyvästi

Suojelupoliisin siirto ei palannut kertaakaan. Edellisen viikon hallitseva kotimainen kiista katosi täysin. Selvitys jatkuu maaliskuun 2027 loppuun.

Espoon etälamautintapaus ei palannut. Se oli viikon 34 kantava tarina ja viikon 35 hiipuva. Viikolla 36 sitä ei ollut.

Mopoilevat nuoret ry ei palannut kolmatta viikkoa peräkkäin.

Ruotsin Gripenit eivät palanneet. Edellisen viikon merkittävin turvallisuusuutinen ei saanut yhtäkään jatkojuttua, vaikka viikko oli täynnä turvallisuusuutisointia ja vaikka perjantaina käsiteltiin Suomen ilmatilan valvontatilannetta laajasti.

Kajaanin turvasumutin ja Kongon ebolaepidemia eivät palanneet.

Kehystysmuutokset viikkojen välillä

Instituutiokritiikin kohde vaihtui kolmannen kerran. Viikolla 34 se oli poliisi, viikolla 35 puolustushallinto ja tällä viikolla valtioneuvoston kanslia sekä valtiovarainministeriö. Tällä viikolla kritiikki oli tarkempaa kuin kahtena edellisenä, koska se perustui asiakirjoihin eikä sitaatteihin.

Talouden mittayksikkö palasi kotitalouteen. Edellisellä viikolla kärkilukuja olivat viisi ja 9,4 miljardia. Tällä viikolla ne olivat 200 euroa keskituloisen kukkarossa, 653 euroa keskimääräinen veronpalautus ja 8,50 euroa Riikka Purran smoothie. Miljardit siirtyivät taustalle heti torstain jälkeen.

Venäjä-kuva kävi läpi kolmannen syklinsä kahdessa viikossa. Edellisellä viikolla Venäjä oli vuorollaan sabotööri, hyökkääjä vuonna 2040, rajaharjoittelija ja taho, joka ei kykene hyökkäämään. Tällä viikolla se oli nimetty tekijä, Suomen keskeisin uhka ja neuvottelukumppani. Kahden viikon aikana Venäjä-kuva on käynyt läpi yhdeksän eri arkkityyppiä ilman että kukaan on nimennyt yhtäkään siirtymää.

Uudet aiheet, joita edellisellä viikolla ei ollut lainkaan

Kotkan akkumateriaalitehdas ja työperäinen hyväksikäyttö, Leipzigin drooniattribuutio ja diplomaattinen ketju, Pellingin drooni, Ylen kannatusmittaus ja vaalikevään asetelma, rauhanneuvottelujen käynnistyminen uudelleen, Saksi-Anhaltin vaali, Helsingin mielenosoituspari, Kansallisarkiston käyttörajoitus, päivystyksen ulkoistushanke, Suomen työttömyys EU:n korkeimpana, matkailijavero, Nokian tekoälytehdas ja UNRWA-päätös.

Kumulatiivinen suunta kahden viikon yli

Viikolla 35 kysyttiin, kuka Suomea puolustaa, ja vastaus tuli kolmesta suunnasta: naapurimaa, ulkomainen aseteollisuus ja rahoittamaton varautumisvaje.

Viikolla 36 kysyttiin, kuka Suomessa vastaa, ja vastaus tuli neljästä suunnasta: ministeri joka ei ollut kuullut, virkamies joka vastasi sähköpostilla, pääministeri joka myönsi kolmantena päivänä, ja hiljaisuus joka seurasi.

Kahden viikon kokonaisuus liikuttaa lukijakuntaa suuntaan, jota kumpikaan viikko ei yksinään näytä. Ensin osoitettiin, että Suomen ulkoinen suoja rakennetaan nopeasti kumppanuuksilla, joita ei valita vaan otetaan vastaan. Sitten osoitettiin, että sisäinen vastuunkanto toimii, mutta vain silloin kun toimitus jaksaa kysyä kolme kertaa, ja että kysymisen loppuessa asia loppuu.

Edellisen viikon synteesi nosti esiin Puolustusvoimien tutkimuslaitoksen havainnon, jonka mukaan maanpuolustustahdon kantokyky riippuu siitä, kuinka eriarvoinen ja epäluuloinen yhteiskunta on. Se raportti oli yhden median varassa yhtenä päivänä. Tällä viikolla siihen ei palannut kukaan, ja sunnuntaina julkaistiin kysely, jonka mukaan alle 30-vuotiaista vajaa kolmannes on valmis maksamaan puolustuksesta enemmän.

Kaksi viikkoa käsitteli siis samaa asiaa kahdesta päästä, eikä kumpikaan kertonut lukijalle, että kyse on samasta asiasta.

11. Yhteenveto

Tällä viikolla suomalainen media rakensi lukijalle maailmankuvan, jossa vastuun kysyminen tuottaa tuloksen kolmen päivän kuluessa, mutta vain silloin kun joku jaksaa kysyä, ja jossa se, mistä lakataan kysymästä, lakkaa olemasta.

Se kertoi, että valtion osaomistaman yhtiön työmaalla epäillään satojen kiinalaisten työntekijöiden systemaattista hyväksikäyttöä, että työntekijät tulivat maahan valtion oman nopeutusjärjestelmän kautta ja ettei asiasta kirjoitettu kolmen päivän jälkeen riviäkään. Se kertoi, että hallituksen viimeinen budjetti heikentää julkista taloutta ensi vuonna, että vastaus saatiin vasta kolmannella kysymyksellä ja että pääministeri myönsi sen ääneen, minkä jälkeen aihe katosi.

Se kertoi, että Venäjä on Suomen keskeisin turvallisuusuhka, ja se kertoi saman viikon lopulla, että Yhdysvaltain rauhanlähettiläiden kone tankkasi Helsingissä matkalla Kremliin ja että Suomen presidentti oli puhunut heidän kanssaan puhelimessa. Se ei kertonut kertaakaan seitsemän päivän aikana, mitä Gazassa tai Iranissa tapahtuu.

Se kertoi kahdeksana peräkkäisenä päivänä, että talous kasvaa, ja kahdesti, että Suomessa on EU:n korkein työttömyysaste. Se ei laskenut kertaakaan yhteen niitä noin kahtatuhatta ihmistä, joiden työpaikoista viikon aikana ilmoitettiin neuvoteltavan.

Viikon suurin tiedostamaton siirtymä on se, että kotimainen vastuunkanto vaihtui ulkoiseksi uhkaksi täsmälleen sinä hetkenä, kun kysyminen alkoi tuottaa vastauksia: torstai-iltana pääministeri myönsi budjettinsa alijäämän, perjantaiaamuna rantakivikosta löytynyt esine täytti kaikkien seitsemän median etusivut, ja sen jälkeen kukaan ei enää kysynyt, mitä Kotkan tarkastuksessa selvisi.

12. Lopuksi

Kolme asiaa jäi tästä viikosta vaivaamaan, eikä yksikään ole se, mistä eniten kirjoitettiin.

Ensimmäinen on kaksi lausetta, jotka sanottiin samana päivänä samasta laitteesta samoihin lehtiin.

Sotahistorian dosentti Lasse Laaksonen sanoi Pellingin droonista: "Tämä menee samaan vaikuttamisen sarjaan. Todennäköisesti tämäntyyppiset tulevat lisääntymään lähiaikoina voimakkaasti."

Drooniasiantuntija Mikko Hyppönen sanoi samasta laitteesta: "Periaatteessa se on voinut ajelehtia Suomenlahden toiselta puolelta tänne, jolloin siinä ei olisi mitään draamaa."

Kauppalehti ja Iltalehti julkaisivat molemmat sitaatit samassa jutussa. Se on rehellistä toimitustyötä. Kummankin lehden otsikko valitsi silti puolen, ja molemmat valitsivat saman.

Entinen puolustusvoimain komentaja Jarmo Lindberg muotoili saman ongelman yhdellä virkkeellä, joka on koko viikon tarkin lause: "Se iso kysymys on, että ovatko nämä kaikki vain sattumaa ja satunnaisia tapauksia vai onko kyseessä ikään kuin jokin meneillään oleva operaatio ja voiko se olla koordinoitua." Hän lisäsi, ettei yksiselitteistä vastausta voi antaa, koska hybridisodankäynnissä nimenomaan pyritään häivyttämään tekijä taustalta.

Se on epämukava havainto, koska se tarkoittaa, ettei epävarmuudesta pääse eroon lukemalla enemmän. Siitä pääsee eroon vain lukemalla tarkemmin, ja tarkemmin lukeminen on sitä, että lukee jutun loppuun.

Toinen on kaksi lukua, jotka olivat samassa aineistossa kolmena päivänä eivätkä kohdanneet.

Torstaina Fingridin varapääjohtaja kertoi Kauppalehdelle, että sähköverkkoon on tullut liityntäkyselyitä yli 145 gigawatin edestä, että kaksi kolmasosaa niistä tulee datakeskuksilta ja että toteutuessaan hankkeet kasvattaisivat Suomen sähkönkulutusta lähes 40 prosenttia. Samana päivänä uutisoitiin Kouvolan datakeskuksen 3,5 miljardin kaupasta, Lappeenrannan Polarnodesta ja Alholmens Kraftin voimalan sulkemisesta kannattamattomana. Sunnuntaina Nokia haki Ouluun viiden miljardin tekoälytehdasta.

Viisi juttua, viisi mediaa, kolme päivää, ei yhtään yhteyttä. Yksi juttu kertoi, ettei sähkö riitä. Neljä kertoi, että kapasiteettia rakennetaan lisää ja tuotantoa suljetaan.

Tässä ei ole ketään syytettävää. Jokainen juttu on oikein, jokainen on tärkeä ja jokainen on eri toimituksen tekemä. Niiden yhteisvaikutus on kuitenkin se, että Suomen seuraavan vuosikymmenen suurin infrastruktuurikysymys käsitellään viidessä erillisessä uutisessa, joista yksikään ei tiedä toisesta.

Kolmas ei vaivaa, se lämmittää, ja siksi se kannattaa sanoa viimeisenä.

Tämän viikon 3 379 artikkelista parhaita eivät olleet pääuutiset. Parhaita olivat Juliana Musto, joka repi tarran neljävuotiaan kädestä Z-junassa ja sanoi ääneen, ettei näin voi tehdä. Ylen toimittaja, joka meni Kemiin kysymään nuorilta, miten meni, ja sai vastauksen, joka poikkesi poliisin kuvauksesta. Ilta-Sanomien toimittaja, joka käveli Sinimustan liikkeen kulkueen mukana Hakaniemestä Kansalaistorille ja kirjoitti muistiin, mitä puheissa sanottiin. Iltalehden toimittaja, joka meni Pellinkiin ja kysyi saariston asukkailta, pelottaako. Vastaus oli, ettei erityisemmin.

Ylen MOT:n toimittaja, joka yritti yli kuukauden tavoittaa Vantaan areenan rahoittajaa, löysi numeron Dubain yhtiörekisteristä ja sai puhelun, joka kesti yksitoista sekuntia.

Nämä eivät ole viihdettä eivätkä täytettä. Ne ovat aineiston kohdat, joissa joku meni katsomaan itse, ja niissä kaikissa käy ilmi jotakin, mitä tiedote ei kertonut.

Viikko kysyi seitsemänä päivänä, kuka vastaa. Kolme kertaa siihen vastattiin, koska joku ei lopettanut kysymistä. Kerran kysyminen loppui kolmantena päivänä, eikä kukaan tiedä, mitä siitä seurasi.

Se on tämän viikon tarkin havainto suomalaisesta julkisuudesta: se toimii, ja se toimii vain niin kauan kuin joku jaksaa.