Viikon 32 uutiskatsaus ja analyysi

1. Viikon päätarinat

Viikolla oli kaari, jota yksikään päivä ei näytä yksinään: se alkoi siitä, ettei kukaan tiennyt mikä Suomen kanta on, ja päättyi siihen, ettei kukaan kertonut mitä Tuusulassa tapahtui.

Maanantaina ja tiistaina agendaa hallitsi kaksi ennalta sovittua asiaa ja yksi jatkokertomus. Valtiovarainministeri Riikka Purra (ps) esitteli tiistaina viimeisen budjettiehdotuksensa, jonka loppusumma oli 92,2 miljardia euroa ja alijäämä 12,9 miljardia. Säteilyturvakeskus puolsi samana päivänä Onkalon käyttölupaa, mikä on maailman ensimmäinen kerta, kun korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituslaitos etenee käyttölupavaiheeseen. Rinnalla kulki edelliseltä viikolta jatkunut Ceuta, joka oli maanantaina siirtynyt Espanjasta Suomen hallituksen sisään: sisäministeri Mari Rantanen (ps) oli kannattanut Espanjan Schengen-jäsenyyden keskeyttämistä, opetusministeri Anders Adlercreutz (r) ilmoitti X:ssä, ettei tämä ole hallituksen kanta, ja perussuomalaisten eduskuntaryhmän puheenjohtaja Jani Mäkelä vastasi hänelle "aina sinä olet vesittämässä viestiä".

Keskiviikkona kaari sulkeutui yhdellä lauseella. Pääministeri Petteri Orpo (kok) totesi Kotkaniemi-foorumissa, ettei Rantasen ulostulo edustanut hallituksen linjaa ja että "asia on nyt mallillaan". Samassa tilaisuudessa Purra piti Rantasen puheita täysin perusteltuina. Rantanen itse ei esiintynyt yhdessäkään jutussa omalla äänellään. Kuusi päivää jatkunut kiista päättyi ilmoitukseen, jonka sisältöä ei kerrottu kenellekään, ja seuraavana päivänä aihe oli poissa.

Torstaina teema vaihtui, ja vaihdon laukaisi yksi mediatalo. Yle julkaisi kannatusmittauksen, jossa perussuomalaiset nousi 15,6 prosenttiin, korkeimmalle tasolleen sitten lokakuun 2024. Samana päivänä sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman (ps) esitti X:ssä, että perussuomalaisten johdolla voitaisiin muodostaa enemmistöhallitus, vaikka SDP olisi vaalien suurin puolue. Torstai oli myös päivä, jona valtiovarainministeriön budjettiehdotus julkaistiin kokonaisuudessaan ja jona Vantaa sekä Espoo ilmoittivat aloittavansa yt-neuvottelut, joiden yhteinen vähennystarve on enintään 500 henkilötyövuotta. Kolme asiaa seitsemän tunnin sisällä: valtio ilmoitti, ettei se leikkaa enempää, ja kaksi vauraimpiin kuuluvaa kehyskuntaa ilmoitti leikkaavansa.

Perjantai oli viikon konkreettisin päivä. Afrikkalainen sikarutto, joka oli edellisellä viikolla eläinlääkinnällinen uutinen, muuttui elinkeinokriisiksi. Rajavartiolaitos sulki kaikki itärajan esteaidan riistaportit, keskeisimmät viljan ostajat ilmoittivat, etteivät osta tartuntavyöhykkeeltä korjattua satoa, ja Miehikkälän sekä Virolahden lähes kahdensadan tilan 10 500 hehtaarin sato jäi markkinakelvottomaksi puintikauden kynnyksellä. Atria arvioi menettävänsä seitsemän miljoonaa euroa.

Lauantai oli haikeuden ja valmiuden päivä. Eppu Normaali päätti viisikymmenvuotisen uransa Ratinan stadionilla, ja Yle kertoi taltioivansa konsertin itsenäisyyspäivän ohjelmapaikalle. Samana aamuna kolmesataa alokasta vannoi sotilasvalan Lappeenrannassa ja Keminmaahan odotettiin 4 500 omaista. Presidentti Sauli Niinistö esitti Der Spiegelissä vuoropuhelun aloittamista Venäjän kanssa. Sikarutto katosi aineistosta lähes kokonaan yhdessä yössä.

Sunnuntai räjäytti kaiken tämän sivuun. Tuusulan mopomiitissä poliisin tunnukseton auto oli kiilannut teini-ikäisen mopoilijan ojaan ja päin metalliaitaa lauantai-iltana, ja sunnuntaina aiheesta julkaistiin viidessä mediassa noin kaksikymmentäviisi tekstiä, mikä on kymmenesosa koko vuorokauden aineistosta. Poliisi ei kommentoinut, koska kaksi esitutkintaa oli kesken. Vuorokauden päättyessä lukija ei tiennyt, oliko kiilattu ihminen 15- vai 16-vuotias, tuliko paikalle ambulanssi vai peruttiinko hälytys, tai mitä poliisi näki ennen kuin lähti perään.

Draaman kaari on siis tunnistettava: avoin kiista, hallinnollinen sulkeminen, poliittinen asemointi, taloudellinen vahinko, kansallinen jäähyväinen, kollektiivinen suuttumus. Ratkaisua ei tullut yhteenkään viikon avaamaan kysymykseen. Ceutan Schengen-kysymys päättyi sanaan "mallillaan", sikaruton kesto on Ruokaviraston mukaan avoin, budjetti menee syyskuun riiheen, Tuusulan tutkinnat kestävät kuukausia.

Kenen intressiä agenda palveli? Selvimmin perussuomalaisten. Puolue sai viikon aikana neljä eri hyödyllistä asetelmaa: Ceutan rajakysymyksen, jossa se on vahvimmillaan, budjetin, jossa sen ministeri sai määrittää talouskeskustelun kehyksen, gallupnousun ja hallituspohjakeskustelun, joka määrittelee kevään vaalit kahden vaihtoehdon valinnaksi. Valtiovarainministeriö hyötyi siitä, että se sai kolmen päivän ajan pitää talouskeskustelun korkomenoissa ja säästötarpeen mittaluokassa eikä kohdennuksessa. Häviäjiä olivat aiheet, joilla ei ollut tapahtumapäivää eikä puhujaa: Carunan omistajien yli kahden miljardin euron korvauskanne Suomen valtiota vastaan, Skoda Transtechin väite 1,6 miljardin raitiovaunuhankinnan 1,3 miljardin avaamattomista kustannuksista, valtion indeksikorotusten 1,2 miljardin automaattinen menokasvu sekä lakiesitys, jolla alle 15-vuotias voitaisiin ottaa poliisin säilöön 72 tunniksi.

2. Teemat ja painotukset

Viikkoa hallitsi kuusi teemaa, ja niiden painopiste siirtyi selvästi kesken viikon.

Julkisen talouden sopeutus kolmella tasolla oli viikon todellinen selkäranka, eikä se esiintynyt kertaakaan omana teemanaan. Maanantaina Purra kertoi, että ensi vaalikauden 8–11 miljardin sopeutus on mahdollista ilman merkittäviä veronkiristyksiä. Tiistaina alijäämä oli 12,9 miljardia ja korkomenot 4,3 miljardia. Keskiviikkona Veronmaksajain keskusliitto laski, että 1 600 euroa kuussa ansaitsevan verotus kevenee 95 euroa vuodessa. Torstaina Talouspolitiikan arviointineuvosto vaati vielä noin puolen miljardin lisäsopeutusta, Orpo ja Purra torjuivat sen, ja samana päivänä Vantaa ja Espoo ilmoittivat yt-neuvotteluista. Kaakkoissuomalainen viljelijä menetti perjantaina markkinansa. Lauantaina Espoon kaupunginjohtaja Kai Mykkänen sanoi suoraan, että kaupunki vähentää enintään 300 työntekijää, jotta sillä olisi varaa palkata opettajia. Sopeutus siirtyi viikon aikana valtiolta kunnille ja kunnilta ihmisille, eikä yksikään juttu asettanut näitä kolmea tasoa samaan tekstiin.

Puoluepoliittinen asemointi ennen vaaleja hallitsi torstaista sunnuntaihin. Ylen mittaus tuotti torstaina viisi juttua ja perjantaina viisi lisää ilman yhtään uutta lukua: Iltalehden pääkirjoituksen, MTV:n päätoimittajan kommentin, Pöllöraadin, podcastin ja Ilta-Sanomien viiden syyn analyysin. Kymmenen tekstiä, yksi 2 125 vastaajan otos.

Turvallisuus hajallaan oli läsnä joka päivä eikä kertaakaan kokonaisuutena. Maanantaina Iltalehti kertoi satelliittikuvista, joiden mukaan Venäjä laajentaa Petsamon tukikohtaa 4 000 sotilaasta 10 000:een ja Karjalan tasavallan joukot voisivat kasvaa 20 000:sta 115 000:een. Tiistaina Puolustusvoimat sulki ilmatilan itäisellä Suomenlahdella. Keskiviikkona Kiovassa ei torjuttu yhtäkään 24 ballistisesta ohjuksesta. Torstaina Saksan Leipzigin lentoasemalta löytyi räjähdedrooni ja Liettua varoitti väärän lipun operaatioista. Lauantaina Bulgariassa räjähti drooni kaasuputken lähellä ja kolmesataa alokasta vannoi valan. Sunnuntaina Yhdysvaltain apulaispuolustusministeri antoi aseteollisuudelle 21 päivää aikaa tehostaa tuotantoa, koska ohjusvarastot ovat huvenneet Iranin sodassa.

Talouden kaksijakoisuus toistui viitenä arkipäivänä samalla kaavalla. Keskiviikkona Teknologiateollisuus kertoi kone- ja metallialan työntekijämäärän palanneen finanssikriisin jälkeiseen huippuunsa 138 200:aan ja samana päivänä Tunturi haki konkurssiin. Perjantaina Bittiumin osake nousi yli 30 prosenttia, ja lähes koko liikevaihdon 60 prosentin kasvu tuli puolustus- ja turvallisuuspuolelta, kun samaan aikaan Tokmanni laski lähes kahdeksan prosenttia kuluttajakysynnän takia ja porilainen 76 ihmistä työllistänyt tomaattitalo kaatui energian hintaan.

Sikarutto ja itäraja kulki läpi viikon nousevana ja katkesi kuin veitsellä leikaten. Tiistaina se oli lappeenrantalaisen tilateurastamon pysähtynyt toiminta, keskiviikkona Metsäteollisuuden 26 miljoonan euron laskelma, perjantaina kokonaisen alueen viljakauppa. Lauantaina siitä oli yksi maininta, sunnuntaina ei yhtään.

Nuoret ja lapset olivat joka päivä aineistossa vähintään neljässä roolissa yhtä aikaa. Tiistaina OAJ kertoi, että varhaiskasvatuksessa joka kolmas työntekijä on kokenut lasten väkivaltaa, ja samana päivänä Helsingin Sanomat kuvasi 14-vuotiasta, jolle aikuisten miesten lähestymiset hatkassa olivat "yhtä tavallista kuin hampaiden pesu". Perjantaina Thaimaassa 14-vuotias tappoi yhdeksän ihmistä ja Suomessa laillisuusvalvojat tyrmäsivät esityksen alle 15-vuotiaiden kolmen vuorokauden säilöönotosta. Sunnuntaina Tuusulan mopoilija oli samanaikaisesti loukkaantunut alaikäinen ja törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta epäilty.

Mediahuomion ja yhteiskunnallisen merkityksen epäsuhta on tällä viikolla mitattavissa kolmessa kohdassa. Tiistaina Onkalon käyttölupapuolto, jonka vaikutusaika mitataan kymmenissä tuhansissa vuosissa, sai suunnilleen saman palstatilan kuin uimahallien saunasäännöt Pirkanmaalla. Keskiviikkona lakiesitys alle 15-vuotiaiden säilöönotosta sai yhden jutun ja poliisin Dennis Pastersteinin tekemä tutkintapyyntö muusikko Ilkka Vainion Facebook-kirjoituksesta sai noin kaksitoista. Torstaina Skoda Transtechin väite 1,3 miljardin euron avaamattomista hankintakuluista sai yhden jutun ja Tokmannin muovinen kulmahylly kaksi.

3. Kehystysanalyysi

Rydmanin ehdotus liukui julkeasta normaaliksi 48 tunnissa. Tämä on viikon merkittävin yksittäinen kehystyssiirtymä. Torstaina SDP:n varapuheenjohtaja Niina Malm kutsui ehdotusta poikkeuksellisen röyhkeäksi ja eduskuntaryhmän puheenjohtaja Tytti Tuppurainen muistutti, että hallitus on vakiintuneesti muodostettu suurimman puolueen johdolla, edellisen kerran toisin toimittiin vuoden 1987 vaalien jälkeen. Perjantaina Iltalehden pääkirjoitus otsikoi "Onko perussuomalaisten julkea ehdotus sittenkään niin julkea?" ja vertasi ajatusta Ruotsin vakiintuneeseen blokkijärjestelmään, samalla kun se varusti vuoden 1987 vastaesimerkin varaumalla presidentin roolista. MTV:n päätoimittaja kutsui heittoa härskiksi mutta totesi, että toimittajien ja yleisön on syytä olla Rydmanille kiitollisia, koska ilman häntä kesä olisi ollut puheenaiheiltaan köyhempi. Sunnuntaina kokoomuslaiset kuittasivat asian "rydmanilaiseksi ulostuloksi". Siirtymä perustuslaillisesta poikkeamasta järjestelmävertailun kohteeksi ja siitä kesän puheenaiheeksi tapahtui kolmessa päivässä, eikä yksikään toimitus selvittänyt, mitä Suomen perustuslaki tai eduskuntakäytäntö asiasta tosiasiassa sanoo. MTV oli ainoa, joka lauantaina avasi eduskuntapuolueiden vuoden 2002 sopimuksen hallitusneuvottelujen vetovastuusta.

Mari Rantanen liukui toimijasta puheenaiheeksi ja sitten pois. Maanantaina hän oli viiden kehyksen keskus: Ilta-Sanomissa sanasodan osapuoli, Helsingin Sanomissa hallinnollisen oikaisun kohde, Iltalehdessä maineriski professorin arvion mukaan, Ylessä Purran puolustuksen kohde ja Ilta-Sanomien toisessa jutussa "rasismikortin viuhutuksen" kohde. Tiistaina hän puhui Säätytalolla eikä katunut. Keskiviikkona hänestä puhuttiin viidessä mediassa, hän itse ei puhunut missään. Torstaista alkaen hän katosi aineistosta. Kuuden päivän julkinen kiista Suomen ulkopoliittisesta linjasta päättyi siten, että sen aiheuttaja oli ensin näkyvin ja lopuksi kokonaan poissa.

Sikarutto liukui eläintaudista pörssiluvuksi ja sitten hiljaisuudeksi. Tiistaina se oli yhden tilateurastamon 270 sikaa, keskiviikkona etujärjestön laskelma 26 miljoonan euron kantorahatulomenetyksestä ja 900 työpaikasta, perjantaina neljä rinnakkaista kehystä samasta Ruokaviraston tiedotteesta. Perjantain kehystysero on koko viikon puhtain: Yle otsikoi "Ruokavirasto liudensi sikaruton tartuntavyöhykkeen rajoituksia viljan osalta" ja Ilta-Sanomat listasi samasta päätöksestä kolme uutta kieltoa. Molemmat olivat oikein, koska päätös liikkui yhtä aikaa kahteen suuntaan. Kummankaan lukija ei saanut tietää tätä.

Poliisi liukui uhrista auktoriteetiksi ja auktoriteetista epäillyksi. Keskiviikkona ja torstaina Helsingin poliisin liikennevalvonnan johtaja Dennis Pasterstein oli maalittamisen uhri, jonka puolesta poliisikomentaja Jari Liukku sanoi julkisesti, ettei laitos hyväksy henkilöstönsä maalittamista. Läpi viikon poliisi oli aineiston tuotteliain yksittäinen uutislähde, jonka tiedotteet ilmestyivät neljään tai viiteen mediaan lähes identtisinä. Sunnuntaina sama instituutio oli epäilty, jonka ainoa julkinen puheenvuoro oli ilmoitus siitä, ettei se voi kommentoida. Kolme roolia kolmessa päivässä, eikä yksikään juttu tarkastellut niitä yhdessä.

Mediakohtaiset erot olivat viikolla poikkeuksellisen järjestelmällisiä, ja ne noudattivat omistus- ja roolirakennetta lähes oppikirjamaisesti.

Julkinen yleisradio kantoi viikon hallintorakennetta koskevat uutiset lähes yksin. Yle oli ainoa, joka kertoi lannoitteiden kadmiumrajan kaksinkertaistamisesta (ma), Italian Albaniaan rakentamista palautuskeskuksista, joita Suomen sisäministeri kutsui kiinnostavaksi malliksi (ke), asuntokauppojen toteutuneiden hintatietojen katoamisesta julkiselta sivustolta (ke), syyskuun alusta voimaan tulevasta velvoitteesta julkaista työnhakijan osaamisprofiili julkiselle sivustolle (to), aurinkoenergiavelvoitteesta kaikkiin uusiin omakotitaloihin (to), valtion indeksikorotusten 1,2 miljardin automaattisesta menokasvusta (to), Vantaan valtuustosopimuksen irtisanomiskiellon purkautumisesta sen omalla poikkeuslausekkeella (to), Skoda Transtechin väitteestä 1,3 miljardin avaamattomista hankintakuluista (to), Carunan omistajien yli kahden miljardin korvauskanteesta (pe), poliisin kameravalvonnan laajenemisesta noin kymmeneen uuteen kuntaan ilman tietoa kameroiden määrästä (pe), Ruotsin myöntämistä 950 työluvasta marjayrityksille jotka Suomi torjui (pe), Varkauden kaatopaikan päälle rakennettujen kotien myrkkymaista (la) ja siitä, että Suomesta katoaa noin 2 400 lintua vuorokaudessa (su). Kolmetoista rakenteellista uutista, joista yksikään ei levinnyt yhteenkään toiseen mediaan.

Suuri sanomalehtimedia toimi asiakirjojen ja lukujen tuojana. Helsingin Sanomat oli ainoa, joka kertoi alle 15-vuotiaiden säilöönottoesityksen sisällön ja rikosepäilyjen kasvun 8 600:sta 18 600:aan (ke), HSL:n johdolle jaetut 111 000 euron bonukset kuukausi 38 irtisanomisen jälkeen (pe), datakeskusyhtiöiden kunnille tarjoamat lahjoitukset korkeakouluille ja hengityskoneet vastasyntyneiden teho-osastolle (pe), Espoon yt-neuvottelut ja Vantaan neuvottelut ennakkoon (to) sekä hallituksen äkillisen päätöksen luopua lakihankkeesta, joka olisi siirtänyt kaivos- ja ympäristölupapäätökset valtioneuvostolle (la). Se hankki myös ainoana arviointineuvoston vaatimukselle euromäärän, noin puoli miljardia nyt ja valtiovarainministeriön arvion mukaan 2,7 miljardia vuonna 2028.

Kaupallinen iltapäivämedia tuotti vastaäänet ja henkilöt. Iltalehti oli ainoa, joka kertoi Venäjän sotilasrakentamisen satelliittiaineistosta (ma), Ceutaan jääneistä noin 2 000 ihmisestä ja Espanjan Unicefin laskemista 862 ilman huoltajaa olevasta alaikäisestä (to), Bulgarian droonin osoittautumisesta ukrainalaiseksi Maya-malliksi (su) sekä hankki ainoana vastapuheen Wall Street Journalin Nato-arviolle virolaisen Rainer Saksin muodossa, joka kutsui aikaikkunaa täysin absurdiksi (la). Ilta-Sanomat tuotti viikon suurimman volyymin, noin kolmanneksen koko aineistosta, ja sen painopiste oli rikos-, henkilö- ja palvelusisällössä.

MTV oli pienin ja siksi sen yksittäiset valinnat erottuivat. Se otsikoi ainoana Ceutan uhrilukujen ristiriidan omaksi uutiseksi (ma), avasi ainoana hallitusneuvottelujen menettelyn (la) ja julkaisi sunnuntaina uutispäällikkönsä kolumnin otsikolla, joka oli itsessään argumentti: "En ymmärrä, miten kukaan voi puolustaa poliisin toimintaa Tuusulan mopomiitissä".

Sunnuntain havainto Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien identtisistä teksteistä on viikon merkittävin rakenteellinen löytö. Vähintään kahdeksan juttua ilmestyi molemmissa käytännössä sanasta sanaan samana tekstinä eri otsikolla, ja otsikointi erosi järjestelmällisesti siten, että Helsingin Sanomat kuvaili ja Ilta-Sanomat huudahti. Tämä on saman konsernin liiketaloudellisesti täysin ymmärrettävä käytäntö. Sen vaikutus on silti se, että lukija kokee saman tiedon vahvistuneen kahdesta riippumattomasta lähteestä, vaikka kyse on yhdestä toimittajasta ja kahdesta otsikkopolitiikasta.

Synkronoinnit olivat viikolla mitattavissa kellonajalla. Tiistaina neljä viidestä mediasta julkaisi budjettiennakon ennen kello 8.15 ja kolme avasi suoran lähetyksen ministerien saapumisesta, jolloin Purra ehti sanoa "positiivisia asioita" ja "kasvu on laaja-alaista" tuntikausia ennen kuin luku 12,9 miljardia julkaistiin. Torstaina Ylen gallup levisi neljään mediaan alle puolessa tunnissa ja tuotti neljä tulkintatekstiä saman päivän aikana. Sunnuntaina yksi kolmen minuutin amatöörivideo tuotti kolmessatoista tunnissa noin kaksikymmentäviisi tekstiä.

4. Tunnelataus

Viikon emotionaalinen kaari kulki hajaannuksesta sulkeutumiseen ja sulkeutumisesta suuttumukseen.

Maanantai oli hermostunut. Päivässä ei ollut yhtä katastrofia eikä yhtä voittoa, vaan joukko keskenään yhteensopimattomia signaaleja: Kemissä yksi nyrkinisku johti kuolemaan, Klaukkalassa 15-vuotias puukotti koulun pihalla, Kaarinassa kirkkoon tuli viisitoista mustiin pukeutunutta nuorta laskemaan kukan sydämenmuotoiseen kranssiin ja pyytämään lupaa viedä loput kolaripaikalle.

Tiistai oli hallittua levottomuutta. Päivän raskain teksti oli Helsingin Sanomien lastensuojelujuttu, jossa nimimerkillä esiintyvä Sari kertoi, että 14-vuotiaana hatkassa aikuisten miesten tarjoukset olivat yhtä tavallisia kuin hampaiden pesu. Sen vastapainona oli saman lehden kuvaus hoivakodista, jossa 85-vuotias Raija Mattlin keräsi oksia lampaille rollaattorin kyydissä ja jossa toinen asukas kutsui paikkaa paratiisiksi. Samana päivänä Kymenlaakson aluehallitus valtuutti johdon aloittamaan neuvottelut, jotka voivat vähentää 280 henkilötyövuotta hoivan alalta.

Keskiviikko oli tumma mutta poikkeuksellisen hyvin tasapainotettu. Kemin Karihaarassa poltettiin vähävaraisia auttaneen yhdistyksen kerhotalo neljä päivää ennen 10-vuotisjuhlia, ja johtokunnan jäsen Jukka Ruonansuu kysyi: "Kenen piti niin paljon vihata meitä?" Samana yönä Turun Kupittaanpuistossa myytiin 4 400 pehmistä ja jono oli satoja metrejä pitkä.

Torstai oli siirtyvän vastuun päivä. Sen voimakkaimman latauksen kantoi Ylen juttu Jyväskylän Kankitieltä, jossa asumispäivystyksen lakkauttaminen vie kymmeniltä päihderiippuvaisilta kodin ja jossa aiemmin kodittomana ollut Uljas Porkka pohtii: "Pitääkö tässä laittaa hökkeli metsään."

Perjantai oli sulkeutumisen päivä. Portit menivät kiinni koko itärajan pituudelta, viljakauppa loppui, ja Ylen jutussa Oulun kauppakeskuksessa puukotettu bangladeshilaismies Rakibul Hasan Ridoy kertoi eläneensä yli puoli vuotta karkotusuhan alla, koska hän ei enää käynyt töissä, ja että syy työn loppumiseen oli puukotus. Hän sanoi pitävänsä Suomea silti hyvänä maana.

Lauantai oli haikea. Eppu Normaali hyvästeli, Tunturi oli mennyt konkurssiin ja lukijat kertoivat 1970-luvun mopoistaan, Tonavan pohjasta nousi kaksi kahdeksankymmentä vuotta siellä maannutta sotilasta, joiden tunnuslevyt olivat ehjät ja joiden perheet eivät koskaan saaneet virallista tietoa. Menneisyys palasi joka osastolla.

Sunnuntai vaihtoi sävyn kokonaan, ja vaihdos oli synkronoitu. Kaikki viisi mediaa siirtyivät saman vuorokauden aikana kollektiiviseen närkästykseen, ja se kanavoitui kolmen puhujatyypin kautta: nuorten, jotka kertoivat ettei kukaan enää uskalla lähteä poliisia karkuun, nimettömänä esiintyvän isän, joka sanoi ettei olisi ikinä uskonut että poliisia pitää varoa eniten, sekä asiantuntijoiden, joista oikeustieteen tohtori Henri Rikander arvioi voimankäytön täysin ylimitoitetuksi ja pelkäsi "saalistusviettiä". Tämä on viikon selkein narratiivin synkronointihetki, ja sen laukaisi yksi asianosaisen itsensä julkaisema video.

Verrattuna edelliseen viikkoon lataus on muuttunut olennaisesti. Kaksi edeltävää viikkoa päättyi varauksettomaan kansalliseen iloon: Unescon maailmanperintöpäätökseen ja Sami Pajarin rallivoittoon. Tämä viikko päättyi kansalliseen suuttumukseen instituutiota kohtaan. Rakenne on käänteinen, ja käänne on syytä panna merkille.

Kumulatiivinen vaikutus on tunnistettava. Sunnuntai-iltana lukija tuntee ärtymystä yhtä konkreettista virkatoimea kohtaan, epämääräistä huolta siitä että sähkö ja ruoka kallistuvat syksyllä, ja hämärää tietoisuutta siitä että hänen kuntansa palvelut supistuvat riippumatta siitä kuka voittaa vaalit. Maanantaiaamuna hän tunsi lähinnä hämmennystä siitä, mikä Suomen kanta oikeastaan on.

5. Rakenteellinen luenta

Kehystämisen ja vaikuttamisen tekniikat

Sulkulause agendan päättäjänä. Orpon lause "asia on nyt mallillaan" keskiviikkona on viikon tehokkain yksittäinen retorinen väline. Se ei ole väite, jota voisi kiistää, koska se ei kerro mitä tapahtui. Neljä mediaa siteerasi sitä sellaisenaan, yksikään ei kysynyt, mitä viesteissä luki tai muuttuiko Suomen kanta. Sama tekniikka toistui torstaina Orpon ja Purran yhteisessä muotoilussa, jonka mukaan hallitus "pidättäytyy alkanutta talouskasvua tukahduttavista uusista yllättävistä sopeutuspäätöksistä". Kolme määrettä peräkkäin tarkoittaa, että mikä tahansa sopeutus voidaan sijoittaa jonkin määreen ulkopuolelle.

Ministeriön kalvo uutisen kehyksenä. Purra pyysi tiistain tiedotustilaisuudessa mediaa pysähtymään korkomenografiikan äärelle. Keskiviikkona Ilta-Sanomat rakensi siitä kokonaisen jutun otsikolla "Hurja korkopommi jysähtää" ja Helsingin Sanomat toisen otsikolla "Purran hätkähdyttävä nosto". Molemmat ovat huolellista journalismia, molemmat kertovat totta, ja molemmat päätyvät keskustelemaan siitä aiheesta, jonka ministeri valitsi. Tekniikka on tehokas juuri siksi, ettei se vaadi keneltäkään epärehellisyyttä.

Uhka-altistuksen kumulatiivinen vaikutus. Viikon aikana lukija kohtasi vähintään neljäkymmentä erillistä uhkakuvaa: Venäjän joukkojen kasvu Suomen rajalla, Kotkan merialueen drooniuhka, Suomenlahden lennokkirajoitukset, Kiovan torjumattomat ohjukset, Leipzigin räjähdedrooni, Liettuan väärän lipun varoitus, Bulgarian drooni, Wall Street Journalin Nato-testiskenaario, Yhdysvaltain ohjuspula, professori Liuhdon liikekannallepanoennuste, sikarutto, koloradonkuoriainen, kadmium lannoitteissa, sinilevä, puutiaisaivokuume, vesirokko, suusyöpä, sähkön hintapiikki, ruoan maailmanmarkkinahinta, Ryden 900 000 tilin tietomurto, Bonavan tietovuoto, S-Pankin häiriö, sementtikuitulevyt parvekkeilla, turvemaiden palovaara, Kanadan maastopalot, Kiinan taifuuni, Thaimaan kouluampuminen, Turun sarjaseksuaalirikosepäily, Lounais-Suomen ilmanvaihtopetokset, Lapin palvelukodin laimennetut opioidit. Määrä ylittää käsittelykyvyn, ja lopputulos on osoitteeton varovaisuuden perustila.

Auktoriteettirakenteiden johdonmukaisuus ja sen romahdus. Kuutena päivänä aineisto vahvisti samoja auktoriteetteja: STUK antoi neljäkymmentä vuotta valmistellulle hankkeelle perustellun puollon, Ruokavirasto koulutti sadan metsästäjän etsintäketjun päivässä, Rajavartiolaitos tarkasti 2 600 laivatyöntekijän asiakirjat viidessä päivässä, Keskusrikospoliisi sai valmiiksi 17 epäillyn esitutkinnan, poliisin koira- ja droonipartio löysi yli 80-vuotiaan marjastajan kolmessa tunnissa, Hätäkeskuslaitos tunnusti näppivirheensä avoimesti. Sunnuntaina sama rakenne kääntyi ympäri yhdessä vuorokaudessa. Kuuden päivän luottamuksen rakentaminen ja yhden päivän purkaminen ovat molemmat rakenteellisia eivätkä kenenkään valintaa, ja juuri siksi ne on syytä nimetä.

Auktoriteetin vaikeneminen kehystämisen välineenä. Sunnuntaina poliisi antoi kaikille viidelle medialle saman vastauksen: emme voi kommentoida, koska tutkinta on kesken. Vaikeneminen on oikeusturvan kannalta perusteltua. Sen viestinnällinen seuraus on, että ainoa julkinen kertomus tapahtumasta on vastapuolen kertomus. Kummastakaan ei pääse eroon, ja tämä kaksoisdynamiikka on viikon tärkein yksittäinen rakenteellinen havainto median ja vallan suhteesta.

Samaistumiskohteiden pysyvyys. Lukija kutsuttiin viikon jokaisena päivänä eläytymään suomalaisen tai lähellä olevan tunteisiin: Kaarinan nuorten, Kemin yhdistysaktiivin, Kankitien asukkaan, kaakkoissuomalaisen viljelijän, Urjalan marjastajan, Tuusulan mopoilijan. Ceutan kuolleet olivat pääosin lukuja, jotka vaihtelivat välillä 11 ja sata. Yksi heistä sai nimen: torstaina Helsingin Sanomat kertoi 26-vuotiaasta jalkapalloilijasta Faten Ben Omar el-Azizista, jonka Schengen-viisumi hyväksyttiin samana päivänä kuin hän kuoli ja jonka täti tunnisti ruumiin sydämenmuotoisesta kaulakorusta. Se oli yhdeksän päivän aikana ensimmäinen kerta.

Vaihtoehtojen kaventaminen näkyi selvimmin kolmessa kohdassa. Onkalo-uutisoinnissa tiistaina esiintyivät STUKin pääjohtaja, osastonjohtaja, Posivan toimitusjohtaja, ministeriön arvio ja eurajokelaisten rauhalliset kommentit, eikä yksikään media haastatellut hankkeen turvallisuutta kyseenalaistavaa tutkijaa, ympäristöjärjestöä tai jälkihuollon rahoitusta arvioivaa taloustieteilijää. Yhteisöveron kahden prosenttiyksikön alennuksen hinta esiintyi koko viikossa vain SDP:n oman arvion kautta lukuna "yli 800 miljoonaa". Ammattiliitot ja palkansaajajärjestöjen ekonomistit eivät esiintyneet aineistossa käytännössä lainkaan viikolla, jonka aikana kaksi kaupunkia ilmoitti 500 henkilötyövuoden vähennystarpeesta.

Rahoituksen siirto omaan portinvartijuuteen. Torstain havainto on viikon tarkin yksittäinen vallan sijainnin muutos. Rydman perusteli UKK-instituutin avustuksen leikkaamista 918 000 eurosta 200 000 euroon yhdenvertaisuudella: instituutti voi jatkossa hakea rahaa STEA:n kautta. Samana päivänä Iltalehti kertoi, että Rydmanin päättämät STEA-kriteerit jäävät voimaan, saavat aiempaa vahvemman oikeudellisen selkänojan ja että hänen esittelemänsä asetusmuutos menee valtioneuvostoon seuraavana torstaina, ja että pääministerin asettaman kansliapäällikkötyöryhmän yritys sivuuttaa kriteerit ei onnistunut. Rahoitus siirtyy siis eduskunnan päättämästä momentista harkinnanvaraiseen hakuun, jonka kriteerit määrittää sama ministeri. Kaksi juttua, kaksi mediaa, yksi johtopäätös jota ei tehdä.

Poikkeuslauseke lupauksen purkajana. Vantaan valtuustosopimus kieltää irtisanomiset säästötoimenpiteenä. Samassa sopimuksessa on kirjaus, jonka mukaan tavoitteita voidaan arvioida uudelleen, jos toimintaympäristö muuttuu olennaisesti. Kaupunginjohtaja Pekka Timonen sanoi Ylelle: "Nyt tuo kirjaus täyttyy." Neljä mediaa kertoi neuvotteluista, yksi luki sopimuksen.

Sähkeistys rakenteellisen kysymyksen hajottajana oli viikon toistuvin tekniikka, ja se toimi lähes joka päivä. Droonit esiintyivät keskiviikkona viidessä ja torstaina kuudessa toisiinsa liittymättömässä roolissa: siviilien tappovälineenä, tiedusteluoperaation työkaluna, lentoliikenteen häiriönä, salamurhan kohteena, uuden venäläisen aselajin perustana ja eksyneen vanhuksen pelastajana. Lääkitysvirhe esiintyi perjantaina kolmessa erillisessä uutisessa kolmessa maassa. Alkoholi esiintyi tiistaina kuudessa toisiinsa liittymättömässä jutussa. Yhdessäkään tapauksessa yhteyttä ei rakennettu.

Kilpailevat kokonaissuunnat

Suunta 1: sopeutus on luonnonilmiö, jonka osoite siirtyy alaspäin. Mekanismi on tason vaihto. Valtio ilmoittaa torstaina, ettei se leikkaa, arviointineuvosto sanoo että leikkausten paikka on ensi vuosi, kaksi kaupunkia ilmoittaa aloittavansa neuvottelut kuuden viikon sisällä ja Yle kertoo, että indeksikorotukset kasvattavat menoja 1,2 miljardilla ilman erillistä päätöstä. Lauantaina sähkön hinnannousu selitetään Norjan vesivarannoilla ja ruoan hinnannousu helteillä. Seuraus on, että lukijan käsitys julkisesta taloudesta muuttuu poliittisesta valinnasta säätilaksi. Hiljainen hyväksyntä on se, ettei kysymystä "keneltä" tarvitse esittää, koska sitä ei esitä kukaan. Vastavoimia oli koko viikossa kolme, ja ne olivat kaikki yksittäisiä lauseita: Mykkäsen toteamus että Espoo irtisanoo jotta olisi varaa opettajiin, Timosen toteamus että kirjaus täyttyy, ja Kaupan liiton pääekonomistin toteamus ettei kasvu palauta kadonneita työpaikkoja.

Suunta 2: politiikka on asemien jakoa ennen vaaleja. Mekanismi on gallupin ja hallituspohjaspekulaation yhdistäminen samaan vuorokauteen ja sen tulkitseminen kahtena seuraavana päivänä. Seuraus on, että lukijan käsitys kevään vaaleista siirtyy politiikan sisällöstä puolueiden keskinäiseen järjestykseen. Hiljainen hyväksyntä on se, että olennaisin kysymys on kuka istuu hallituksessa eikä mitä se tekee.

Suunta 3: varautuminen on arkea, jolle ei ole hintaa eikä vaihtoehtoa. Mekanismi on rinnakkaisuus ilman kokoavaa tekstiä. Kolmesataa alokasta vannoo valan, Hornet lentää stadionin yli, budjettiin varataan varalaskupaikkoja ja siltasuunnitelmia, Puolustusvoimain komentaja perehtyy Israelissa Daavidin linkoon, Bittium kasvaa puolustuksesta. Seuraus on, että puolustuksen asema vahvistuu asteittain ilman että lukija kohtaa yhtäkään tekstiä, jossa asiasta väiteltäisiin. Vastavoimana toimi Niinistön lauantainen vuoropuheluehdotus, joka tuotti neljä eri tulkintaa, sekä Rainer Saksin arvio Nato-skenaarion absurdiudesta.

Suunta 4: instituutio toimii mutta ei selitä itseään. Mekanismi on avoimuuden ääripäiden rinnakkaisuus. Sama viikko sisältää Ylen kaksi avointa korjausmerkintää kellonaikaa myöten, Hätäkeskuslaitoksen tunnustetun näppivirheen ja Sotilaslääketieteen keskuksen myönnetyn lääkitysvirheen, sekä Ruokaviraston yhdelle ihmiselle keskitetyn viestinnän, poliisin vaikenemisen kolmessa tapauksessa ja kaivoslupalain perumisen puhelimitse puoli tuntia virkamiehen haastattelun jälkeen. Seuraus on, ettei lukijan luottamus romahda vaan hajoaa: hän oppii luottamaan yksittäisiin ihmisiin ja epäilemään järjestelmiä.

Suunta 5: yksilö on oma turvaverkkonsa. Mekanismi on palvelujournalismin volyymi. Viikon aikana neuvottiin välttämään huijauspuhelut, tekemään punkkitarkastus, tunnistamaan vaarallinen luomi, lahjoittamaan mökki ennen myyntiä veron pienentämiseksi, tekemään perunkirjoitus oikein ja maksimoimaan asuntolainauudistuksen hyöty. Näiden joukossa oli täsmälleen yksi teksti, joka oli kirjoitettu ihmiselle jolla ei ole varallisuutta suojattavana: Ylen juttu siitä, miten asepalvelus voi viedä opiskelijalta tuhansia euroja opintolainahyvitystä.

Miten suunnat suhtautuvat toisiinsa. Suunnat 1 ja 2 vahvistavat toisiaan, koska molemmissa päätöksenteko siirtyy pois tästä hetkestä, ensimmäisessä hallinnollisen välttämättömyyden taakse ja toisessa vaalien jälkeen. Niiden yhteisvaikutus on lukijan siirtyminen osallisesta tarkkailijaksi. Suunnat 3 ja 5 vahvistavat toisiaan eri tavalla ja tuottavat kansalaisen, joka on samaan aikaan varautunut ja yksin. Suunta 4 on viikon repeämä, ja se purkautuu sunnuntaina: ensimmäinen kerta koko viikossa, kun lukijalle tarjotaan konkreettinen vastuunkantaja, on partioauton kuljettaja. Se on samalla koko viikon vähiten valtaa käyttänyt toimija.

6. Uskomusmuutos

Tuhat suomalaista, jotka lukivat uutisia joka päivä, uskovat sunnuntai-iltana useita asioita, joita eivät uskoneet maanantaiaamuna.

Ensiksi he uskovat, että perussuomalaiset voi johtaa seuraavaa hallitusta vaikka se ei voittaisi vaaleja, ja että tästä voi keskustella normaalina järjestelmävaihtoehtona. Faktapohja on kaksi asiaa: Ylen mittauksen luvut ja Rydmanin X-kirjoitus. Kaikki muu on kehystystä, ja se rakentui 48 tunnissa. Se, joka luki torstaina vain SDP:n reaktion, siirtyi eri paikkaan kuin se, joka luki perjantaina myös Iltalehden pääkirjoituksen.

Toiseksi he uskovat, että julkisen talouden sopeutus toteutuu joka tapauksessa ja ainoa avoin kysymys on kenen työpaikka menee. Tämä on viikon vahvin kumulatiivinen siirtymä, ja sen tuotti kolmen tason samanaikaisuus: valtion ilmoitus ettei se leikkaa, arviointineuvoston vaatimus lisäsopeutuksesta ja kahden kaupungin 500 henkilötyövuoden vähennystarve samana päivänä.

Kolmanneksi he uskovat, että sähkö kallistuu syksyllä merkittävästi. Futuurihinnat ja luku 4,9 sentistä noin yhdeksään senttiin ovat julkista dataa. Kehystettyä on kokoluokka: Ylen lukija siirtyi uskomaan, että kyse on Pohjolan sateista ja huoltoaikatauluista eli korjattavissa olevasta tilanteesta, Iltalehden lukija hirmunoususta ja MTV:n lukija siihen, että Iltalehti kertoi karmeasta noususta.

Neljänneksi he uskovat, että poliisi voi käyttää alaikäiseen ylimitoitettua voimaa. Tämä on yhden vuorokauden ja yhden videon tuottama siirtymä, joka ei nojaa yhteenkään tilastoon eikä yhteenkään aiempaan vastaavaan tapaukseen. Se on aineiston perusteella yhtä lailla mahdollista, että kyse oli poikkeuksellisesta yksittäistapauksesta kuin että kyse oli ilmiöstä, ja lukija siirtyi jälkimmäiseen, koska poliisin oma perustelu puuttui kokonaan.

Viidenneksi he uskovat, että Suomesta tulee maailman ensimmäinen maa, joka aloittaa korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituksen. Tämä on faktapohjainen ja tavoitti kaikkien viiden median lukijat. Kehystettyä on se, että vain Helsingin Sanomien lukija kohtasi lauseen "ratkaisu on peruuttamaton ja ikuinen" ja ettei yksikään lukija kohdannut yhtäkään kriittistä ääntä.

Kuudenneksi he uskovat, että Venäjä on samanaikaisesti heikkenevä ja vaarallisempi. Aineisto tuottaa molemmat: Levadan mukaan puolet venäläisistä ei enää pidä sotaa menestyksekkäänä, Moskovan pormestari sanoo että sotatalouteen siirtyminen tuhoaisi maan, Ukraina polttaa jalostamoita 2 000 kilometrin päässä rajasta, samalla kun Yhdysvaltain tiedustelu arvioi Naton testaamista ja professori ennustaa liikekannallepanoa. Yhteys eli heikkenevän vallan kasvava riskinotto sanottiin viikon aikana ääneen tasan kahdessa lauseessa, Ylen otsikossa "Venäjä kurjistuu, mutta ei murru" sekä Iltalehden sivulauseessa.

Seitsemänneksi he uskovat, että kasvu on tullut mutta se ei koske heitä. Kolme kertaa viikon aikana julkaistiin myönteinen makroluku ja samana päivänä konkurssi tai irtisanominen. Ylen perjantainen juttu talouskasvun ja työllisyyden viiveestä oli koko viikon ainoa teksti, joka yritti rakentaa yhteyden.

Uskomusmaailmat erosivat medioittain enemmän kuin edellisellä viikolla.

Yleä seurannut tietää, että Carunan omistajat vaativat Suomen valtiolta yli kaksi miljardia euroa Maailmanpankin alaisessa sitovassa välimiesmenettelyssä, että jokaisen työnhakuun velvoitetun on syyskuusta alkaen julkaistava osaamisprofiilinsa julkiselle sivustolle, että valtion menot kasvavat ensi vuonna 1,2 miljardia ilman yhtäkään päätöstä, että poliisin kameravalvonta laajenee noin kymmeneen uuteen kuntaan ilman että kameroiden määrää kerrotaan, ja että Suomesta katoaa noin 2 400 lintua vuorokaudessa. Hän ei tiedä Rydmanin hallituspohjaehdotuksesta mitään, koska Yle ei käsitellyt sitä.

Helsingin Sanomia seurannut tietää, että hallitus valmistelee alle 15-vuotiaiden 72 tunnin säilöönottoa vastoin laillisuusvalvojien kantaa, että HSL jakoi 111 000 euron bonukset kuukausi 38 irtisanomisen jälkeen, että datakeskusyhtiöt tarjoavat kunnille lahjoituksia sairaaloille ja korkeakouluille, ja että hallitus luopui äkillisesti lakihankkeesta, joka olisi siirtänyt kaivoslupien ratkaisuvallan valtioneuvostolle.

Iltalehteä seurannut tietää, että Venäjä laajentaa tukikohtiaan Suomen rajan tuntumassa, että Ceutaan jäi 862 ilman huoltajaa olevaa alaikäistä, että Bulgarian drooni oli ukrainalainen, ja että virolainen turvallisuusasiantuntija pitää Nato-hyökkäysskenaariota absurdina. Hän on myös lukenut pääkirjoituksen, joka normalisoi vaalivoittajan sivuuttamisen.

Ilta-Sanomia seurannut on lukenut viikon suurimman määrän henkilötarinoita ja rikosaineistoa sekä eniten palvelujournalismia, joka on kirjoitettu varallisuutta omistavalle. MTV:tä seurannut on saanut lyhimmät versiot lähes kaikesta ja yhden viikon voimakkaimman toimituksellisen kannanoton.

Yhteistä kaikille on se, mitä yksikään ei rakentanut: käsitystä siitä, että valtion päätös olla leikkaamatta ja kuntien päätös leikata ovat saman finanssipolitiikan kaksi puolta, sekä käsitystä siitä mitä Suomen ilmastopolitiikassa tällä viikolla tapahtui.

7. Hiljaiset signaalit ja katoamiset

Katoamiset. Onkalo oli tiistaina päivän merkittävin kertaluonteinen päätös kaikissa viidessä mediassa ja keskiviikkona poissa kaikista. Garden Helsinki ja valtion liikuntaneuvoston ylimääräinen kokous olivat maanantaina viidessä mediassa neljällä eri kehyksellä ja tiistaina käytännössä poissa. Jens Ihlen 2,1 miljoonan euron kärsimyskorvausvaatimus oli maanantaina neljässä mediassa ja tiistaina ei yhdessäkään. OAJ:n väkivaltabarometri oli tiistaina kolmessa mediassa kolmella eri otsikkokehyksellä ja keskiviikkona yhdessä haastattelussa. Vantaan ja Espoon yt-neuvottelut olivat torstaina päivän toiseksi suurin aihe ja perjantaina poissa kokonaan, samoin koko budjettiehdotus ja arviointineuvoston vaatimus. Elokapinan lauantainen mielenosoitus, joka oli liikkeen oman ilmoituksen mukaan kesän suurin, sai viisi kappaletta yhdessä mediassa ja katosi sunnuntaiksi.

Merkittävin katoaminen on sikarutto. Perjantaina siitä oli noin kaksitoista juttua ja se oli vuorokauden ykkösaihe. Lauantaina siitä oli yksi maininta metsästyskausijutun kolmannessa kappaleessa. Sunnuntaina ei yhtään. Mikään ei ollut muuttunut: metsästyskielto oli voimassa, riistaportit kiinni, viljaa ei ostettu, lähes kahdensadan tilan sato oli markkinakelvoton. Muuttui vain se, että aihe lakkasi olemasta uutinen, ja lasku tapahtui yhdessä yössä. Tämä on viikon puhtain esimerkki siitä, että kriisi ei pääty ratkaisuun vaan kiinnostuksen laskuun.

Tyhjästä nousseet aiheet. Ylen kannatusmittaus oli itse tuotettu tapahtuma, jolla ei ollut ulkoista laukaisijaa, ja se määritti kahden päivän agendan. Rydmanin hallituspohjaehdotus nousi yhdestä X-kirjoituksesta. Niinistön vuoropuheluehdotus nousi saksalaisen aikakauslehden haastattelusta, ja Ilta-Sanomien oman jutun mukaan hän oli sanonut saman marraskuussa ja tammikuussa, joten uutinen ei ollut sisältö vaan foorumi. Tuusulan tapaus nousi sosiaalisessa mediassa levinneistä amatöörivideoista.

Ajoitusanomaliat. Merkittävin on kaivoslupalain peruminen, jonka Helsingin Sanomat sai tietää lauantain kynnyksellä ympäristöministerin esikunnasta puoli tuntia sen jälkeen, kun se oli haastatellut valmistelusta vastaavaa virkamiestä, joka yhä uskoi työn olevan käynnissä. Toinen on ylimpien laillisuusvalvojien tyrmäys alle 15-vuotiaiden säilöönotolle perjantaina. Kolmas on Ceutan aluejohtajan Euroopan parlamentille kertoma tieto, jonka mukaan rajanylitysryntäyksessä menetti henkensä sata ihmistä: se esiintyi perjantaina yhden kerran yhdessä lyhyessä uutisessa yhdessä mediassa. Neljäs on eduskunnan entisen puhemiehen Erkki Pystysen kuolema, joka tapahtui 13. heinäkuuta ja tuli julkisuuteen sunnuntaina 9. elokuuta, hautajaisia seuraavana päivänä.

Synkronoitu agenda. Tiistain budjettiennakot ovat viikon puhtain tapaus: neljä mediaa julkaisi ennakkojutun ennen kello 8.15 ja kolme avasi suoran lähetyksen, jolloin ministeriö sai määrittää päivän talouskertomuksen kehykset ennen kuin yksikään luku oli julkinen. Torstain ja perjantain gallupkierros on toinen: kymmenen tulkintatekstiä, nolla uutta tietoa. Sunnuntain Tuusula on kolmas ja voimakkain.

Synkronoitu hiljentäminen. Sikarutto lauantaina on selvin tapaus. Toinen on Bulgarian drooni: kun Iltalehti kertoi sunnuntaina Bulgarian puolustusministeriön arvion, jonka mukaan kyse oli ukrainalaisesta Maya-mallista eikä tahallisuudesta ollut viitteitä, neljä muuta mediaa ei palannut asiaan, jolloin niiden lukijoille jäi voimaan lauantainen kehys tuntemattomasta räjähdelastissa olleesta droonista Nato-maassa keskellä Venäjän hybridiuhkakeskustelua. Poisjättö on tässä itsessään kehys, ja sen vaikutus on uhkakuvan säilyttäminen.

8. Mitä ei käsitelty koko viikkona

Suomen ilmastopolitiikkaa ei käsitelty yhdessäkään uutisjutussa koko viikon aikana. Tämä on nyt toinen peräkkäinen viikko, jolloin havainto pätee, ja sen vastakohta oli läsnä joka päivä: Italian punaiset hellevaroitukset 27 kaupungissa, Itävallan ja Slovakian lämpöennätykset kahtena päivänä peräkkäin, Tonavan 23 senttimetrin syvyys Budapestissa, Unkarin Paksin ydinvoimala kymmenen prosentin teholla, Puolan kaksi suljettua hiilivoimalaa, Romanian valmistelut teollisuuden sähkörajoituksiin, Ranskan mittaushistorian kuumin heinäkuu, Saksan arvioidut 11 900 hellekuolemaa, Kanadan hätätila ja yli sata paloa, Kiinan 390 000 evakuoitua, FAO:n kolmen vuoden korkein ruokaindeksi, Saimaan 50 senttiä keskimääräistä matalampi pinta, Luonnonvarakeskuksen arvio ojitettujen turvemaiden erittäin suuresta paloriskistä ja Ylen tieto 5,4 miljoonan linnun katoamisesta viidessä vuodessa. Kotimaisia ilmastopoliittisia tekstejä oli käytännössä kaksi: Elokapinan mielenosoitus, josta viisi kappaletta yhdessä mediassa ja niistä kolme liikennehaitasta, sekä Helsingin Sanomien tiedeuutinen termisen kesän pidentymisestä. Poissaolo näkyi systemaattisesti kaikissa viidessä mediassa. Se ei palvele kumpaakaan poliittista suuntaa: se lukija, joka pitää ilmastotoimia välttämättöminä, ja se, joka pitää niitä ylimitoitettuina, jäävät molemmat ilman aineistoa. Se palvelee sitä, ettei kysymystä tarvitse ratkaista ennen kevään vaaleja.

Puolustusmenojen ja hyvinvointileikkausten yhteyttä ei käsitelty. Torstain budjettiehdotus sisälsi kaksi asiaa, jotka olivat samassa asiakirjassa: perusväylänpidosta esitettiin noin 177 miljoonaa vähemmän kuin tänä vuonna, ja saman ministeriön ehdotuksessa Tornio–Haaparanta–Kemi-radan suunnitteluvaltuus nousi 61 miljoonasta 107 miljoonaan, Norvajärven varalaskupaikkaan esitettiin 3,6 miljoonaa ja Tornionjoen siltojen suunnitteluun 2,5 miljoonaa. Ilta-Sanomat kertoi ensimmäisestä, Iltalehti toisesta. Lause "liikenneväylien rahoitus siirtyy kunnossapidosta puolustuskäyttöön" ei esiinny aineistossa. Poissaolo palvelee sekä hallitusta että oppositiota, koska kaikki eduskuntapuolueet kannattavat puolustusmenojen kasvua, ja juuri siksi kysymystä ei esitä kukaan.

Israelin ja palestiinalaisten tilanne oli lähes täysin poissa. Lauantaina aihe esiintyi 308 artikkelin aineistossa täsmälleen kerran, Ylen kolumnina, sunnuntaina kahtena MTV:n sähkeenä ilman tilannekuvaa. Poissaolo on kaksisuuntainen: se, joka pitää Israelin toimia kestämättöminä, ei löydä uutista, eikä sitä löydä myöskään se, joka haluaisi ymmärtää Israelin turvallisuusperustelut.

Työmarkkinoiden kohtaanto-ongelma esiintyi neljänä päivänä palasina eikä kertaakaan kokonaisuutena. Keskiviikkona Yle kertoi, että Woltin lähetiksi haki alkukesän kahden viikon haussa 27 000 ihmistä, ja samana päivänä Iltalehti kertoi, että datakeskusrakentamisessa loppuvat sähkö- ja talotekniikan osaajat kesken ja työntekijöitä tuodaan ulkomailta. Torstaina Itä-Suomen yliopiston tietojenkäsittelytieteen ohjelmiin jäi 112 aloituspaikkaa täyttämättä. Perjantaina Ruotsi myönsi 950 työlupaa marjayrityksille, jotka Suomi torjui. Lauantaina rakennusalan työpaikkailmoitukset kasvoivat 25 prosenttia. Yhdessäkään ei kysytty, miksi 27 000 ihmistä hakee alustatyötä maassa, jossa asentajista on pula. Ammattiliitot ja työehtosopimukset eivät esiintyneet aineistossa käytännössä lainkaan.

Eläkejärjestelmä mainittiin kerran ja katosi. Maanantaina valtiovarainministeriön osastopäällikkö Mikko Spolander sanoi MTV:lle, että kaikki julkiset menot on otettava tarkasteluun, myös eläkejärjestelmä. Viikon aikana keskusteltiin 8–11 miljardin sopeutustarpeesta kuutena päivänä, eikä eläkkeisiin palannut yksikään media.

Vanhusten- ja päihdehoidon rahoitus esiintyi vain yksilötarinoina ilman mittakaavaa. Foibekartanon paratiisi, Kymenlaakson 280 henkilötyövuotta, Kankitien asumispäivystyksen lakkautus, Lapin palvelukodin vedellä laimennetut opioidit, espoolaisen palvelutalon toimimaton hälytysnaru. Viisi tekstiä viidessä mediassa, viisi eri päivää, ei yhtään lukua siitä, mitä hyvinvointialueiden rahoituksessa tapahtuu ensi vuonna.

Yhteisöveron alennuksen hintaa ei laskenut kukaan kuudessa päivässä. Yhteisöverokanta laskee ehdotuksessa 20 prosentista 18:aan. Vuositasoinen kustannus esiintyi koko viikossa vain SDP:n oman arvion kautta lukuna "yli 800 miljoonaa". Tämä palvelee suoraan hallituksen intressiä, koska luku olisi asetettavissa rinnakkain niiden leikkausten kanssa, joista viikolla kerrottiin.

Median oma tiedonsaanti käsiteltiin kertaalleen. Torstaina Yle julkaisi analyysin, jonka mukaan Ruokaviraston sikaruttoviestintä on keskitetty yhdelle ihmiselle, valvontaeläinlääkärit eivät saa kertoa mitään ja toimittajat ovat joutuneet nyhtämään tietoa. Se on ainoa teksti koko viikossa, joka käsittelee viranomaisjulkisuutta ilmiönä. Edellisellä viikolla havaittu sisäministeriön Peto-median lakkautus ei palannut aineistoon kertaakaan.

9. Kilpailevat kokonaissuunnat ja ketjuuntuminen

Suunta 1: vastuu siirtyy alaspäin, ja jokainen taso kertoo tekevänsä osansa. Mekanismi on tason vaihto ilman kokoavaa tekstiä. Seuraus on, että lukija hyväksyy samanaikaisesti kaksi yhteensopimatonta finanssipoliittista kertomusta: valtion, jonka mukaan talouskasvua ei tukahduteta, ja kunnan, jonka mukaan talous- ja työllisyystilanne on niin heikko että henkilöstöä on vähennettävä. Hiljainen hyväksyntä on se, että näiden välillä ei ole yhteyttä, jota kannattaisi kysyä.

Suunta 2: politiikan sisältö on toissijaista suhteessa asemiin. Mekanismi on gallupin, hallituspohjaehdotuksen ja niiden tulkinnan kolmen päivän ketju. Seuraus on, että kevään vaalit alkavat näyttää valinnalta kahden hallituskoalition välillä eikä valinnalta politiikkojen välillä. Hiljainen hyväksyntä on se, että sisältökysymyksiä voi käsitellä vaalien jälkeen.

Suunta 3: turvattomuus on ulkoista, teknistä ja hankittavissa. Mekanismi on toisto ja sanaston normalisointi. Drooni on kuudessa eri roolissa aina laite, ohjusvarastot ovat lukuja, puolustusmenot ovat prosentteja bruttokansantuotteesta. Hiljainen hyväksyntä on se, että ratkaisu on lisää järjestelmiä, koska yksikään juttu ei kysy, mitä tapahtuu jos ne eivät ehdi valmiiksi.

Suunta 4: instituution virheeseen voi suuttua vain silloin, kun se näkyy videolla. Tämä on viikon kiinnostavin suunta, koska se syntyi vasta sunnuntaina ja purki osittain kolmea muuta. Mekanismi on välitön kuva ja välitön asiantuntijatuomio. Seuraus on, että lukija saa viikon lopussa yhden konkreettisen vastuunkantajan kuuden päivän osoitteettoman epävarmuuden jälkeen. Hiljainen hyväksyntä on se, että näkymätön päätös on hyväksyttävämpi kuin näkyvä teko.

Suunta 5: yksilö vastaa riskeistään itse. Mekanismi on palvelujournalismin volyymi ja sen kohdentuminen omistavalle lukijalle.

Miten suunnat suhtautuvat toisiinsa. Suunnat 1, 2 ja 3 vahvistavat toisiaan täydellisesti, koska kaikissa kolmessa päätöksen tekijä on joko poissa, tuleva tai tekninen. Niiden yhteisvaikutus on kuuden päivän ajan kasvava tunne siitä, ettei asioille ole osoitetta. Suunta 4 on tämän kasautumisen purkautuminen, ja juuri siksi se on niin voimakas: sunnuntaina lukijalle tarjotaan ensimmäistä kertaa viikon aikana selkeä syyllinen, ja se on tunnuksettoman henkilöauton kuljettaja Palkkitiellä. Suunta 5 tekee tästä kaikesta yksityisen.

Kahden kaaren yhteisvaikutus viikon mitassa on siis paradoksaalinen. Viikko opetti lukijan olemaan kärsivällinen niiden kanssa, jotka päättävät miljardeista, ja raivostumaan niistä, jotka toimivat kadulla. Tämä ei ole yhdenkään toimituksen valinta. Se on uutiskriteerien ja tiedonsaannin epäsymmetrian yhteistulos: budjettipäätös on hidas, vaikeasti kuvattava ja sen tekijä puhuu mielellään, kadulla tapahtuva teko on nopea, kuvattavissa ja sen tekijä ei saa puhua.

Aineisto vetää myös vastakkaiseen suuntaan, ja se ansaitsee tulla mainituksi. Sivullinen souti kaksi ihmistä pois nurin kääntyneestä lentokoneesta Iso-Lampsi-järvellä. Sivullinen nosti hukkuneen naisen vedestä Turussa ja aloitti elvytyksen. Postinjakaja esti raiskauksen Turussa vuonna 2024, mikä tuli julki vasta tällä viikolla. Kiskobussin matkustajat käskivät pahoinpitelijän ulos junasta Orivedellä. Jalasjärveläinen maidontuottaja istutti puolen hehtaarin perunapellon ja ilmoitti, että kuka tahansa saa käydä kuokkimassa perunat omaan kattilaansa, ja sato hupeni vajaassa viikossa. Viisitoista vapaaehtoista mekaanikkoa käytti 2 100 tuntia saadakseen 83-vuotiaan DC-3:n ilmaan Vaasassa. Nämä eivät ole toimituksellinen vastapaino vaan alueellisen journalismin ja lukijakontaktin rakenteellinen tuote, ja ilman niitä viikko olisi kylmempi kuin se on.

10. Jatkuvuus edelliseen viikkoon

Ceuta-kaari eteni loppuun ja hajosi. Edellisellä viikolla se oli tapahtuma, tällä viikolla se oli ensin hallituskiista, sitten EU-kokous, sitten hallinnollinen sulkeminen ja lopuksi disinformaatiokysymys. Perjantaina Ceutan aluejohtaja kertoi Euroopan parlamentille, että kuolleita oli sata, ja lauantaina The Guardianin selvitys osoitti, että Venäjään kytkeytyvät tilit tavoittivat kriisin ensipäivinä yli puoli miljoonaa ihmistä. Sunnuntaina aiheesta kirjoitti enää yksi media, Yle, joka matkusti Marokon Fnideqiin selvittämään lähdön syitä. Edellisen viikon synteesin havainto uhrilukujen hajonnasta päti koko viikon: samasta tapahtumasta esiintyi luvut 11, 67, 72, 88, 94, "lähes sata" ja sata, eikä yksikään media selittänyt kertaakaan, mihin laskentatapaan luvut perustuvat.

Rantasen Schengen-linja päättyi hallinnolliseen ilmoitukseen. Edellisen viikon synteesi tunnisti siirtymän, jossa Rantanen liukui kommentoijasta toimijaksi neljässä päivässä. Tämä viikko jatkoi kaarta yhden askeleen pidemmälle: torstaista alkaen hän ei esiinny aineistossa. Edellisellä viikolla aloitettu sisärajatarkastusten valmistelu ei palannut uutisiin kertaakaan.

Sikarutto eteni eläintaudista talouskriisiksi ja katosi. Edellisellä viikolla se oli Ruokaviraston tiedote kolmesta kuolleesta villisian porsaasta ja rajavartioston toimenpide. Tällä viikolla se eteni tilateurastamon pysähtymisestä etujärjestön miljoonalaskelmiin ja lopulta kokonaisen alueen viljakaupan pysähtymiseen, minkä jälkeen se hävisi kahdessa vuorokaudessa. Kymmenen päivän kaari, jonka päätepiste ei ole ratkaisu vaan hiljaisuus.

Itä-Helsingin koulukiista laantui ilman että sen ydinkysymykseen vastattiin. Edellisen viikon synteesin terävin havainto oli, että kuutena päivänä kymmenissä jutuissa kukaan ei käynyt Itäkeskuksen peruskoululla. Tämä viikko jatkoi samaa: keskiviikkona Iltalehti julkaisi valtakunnallisen hakukoneen S2-oppilaiden osuuksista ja samana päivänä jutun, jossa kuusi rehtoria sanoi julkisen keskustelun olleen osin harhaanjohtavaa. Torstaina Helsingin pormestari Daniel Sazonov (kok) sanoi Iltalehdelle, että keskustelu käy turhan kovilla kierroksilla. Lauantaina Iltalehti julkaisi kertomuksen Itäkeskuksesta Tuusulaan muuttaneesta perheestä. Sunnuntaina aihe oli poissa. Koulun rehtoria ei haastatellut kukaan kahdessa viikossa.

Wille Rydman kääntyi katoamisaiheesta viikon keskeiseksi poliittiseksi toimijaksi. Edellisen viikon synteesi nimesi hänen tutkimusrahoituspäätöksensä viikon räikeimmäksi katoamisaiheeksi. Tällä viikolla hän oli torstaina kaksi kertaa päivän agendan asettaja: hallituspohjaehdotuksella ja UKK-instituutin leikkauksella, jonka korvaava rahoitusreitti kulkee hänen itsensä määrittämien STEA-kriteerien läpi. Käänne on huomionarvoinen: sama toimija, joka viikko aiemmin katosi julkisuudesta, määritti nyt kahden päivän keskustelun.

Garden Helsinki päättyi maanantaihin. Edellisen viikon synteesi totesi hankkeen kadonneen. Tämä viikko antoi sille yhden päivän: maanantaina valtion liikuntaneuvoston ylimääräinen kokous tuotti neljä eri kehystä samasta tapahtumasta, ja MTV:n pääsihteerisitaatin mukaan kokouksessa ei käsitelty puheenjohtajan lausumia lainkaan, kun taas Iltalehden ja Ylen versiot kuvasivat perusteellista läpikäyntiä. Tiistaista alkaen aihe oli poissa, ja se palasi kertaalleen torstaina Ylen gallupanalyysin otsikossa, jossa kokoomus "räpiköi Garden Helsinki -sotkussa".

Caruna palasi suurempana. Edellisen viikon synteesi totesi Caruna-kaupan kadonneen kokonaan. Perjantaina Yle kertoi lähteisiinsä nojaten, että Carunan omistajien yli kahden miljardin euron korvauskanne Suomen valtiota vastaan jatkuu, vaikka enemmistöomistus siirtyy espanjalaiselle Iberdrolalle, ja että kanne käsitellään Maailmanpankin alaisessa sitovassa välimiesmenettelyssä. Kehystys muuttui olennaisesti: kansallisesta omistuskysymyksestä tuli valtiontaloudellinen riski, ja uutinen ei levinnyt yhteenkään toiseen mediaan.

Uusia aiheita, joita edellisellä viikolla ei ollut lainkaan, olivat Onkalon käyttölupa, Ylen kannatusmittaus ja siitä syntynyt hallituspohjakeskustelu, Vantaan ja Espoon yt-neuvottelut, Eppu Normaalin jäähyväiset, Niinistön vuoropuheluehdotus, sähkön syksyn hinnannousu, Tuusulan mopotapaus sekä Yhdysvaltain ohjusvarastojen ehtyminen.

Kumulatiivinen suunta kolmen viikon yli on nyt selvästi luettavissa. Viikolla 30 kysyttiin, kuka päätti väärin. Viikolla 31 kysymys korvautui kysymyksellä siitä, kuka pääsee sisään ja kuka kuuluu tänne. Viikolla 32 se korvautui uudelleen, nyt kysymyksellä siitä, kuka maksaa ja kuka selittää. Kolmen viikon liike vie siis kotimaisesta vallankäytöstä kuulumiseen ja kuulumisesta kustannuksiin. Merkittävää on, että viikko 32 palasi lähemmäs vastuukysymystä kuin viikko 31, mutta osoitti sen väärään suuntaan: kolmen viikon aikana ensimmäinen kerta, kun lukijalle tarjottiin nimetty ja konkreettinen vastuunkantaja, oli sunnuntai-illan partioauto. Kahden viikon kokonaisuus liikuttaa lukijakuntaa siis kohti tilaa, jossa suuttumuksen kohde on aina se toimija, joka on nähtävissä, ja jossa miljardin luokan päätökset ovat asioita, joita seurataan.

11. Yhteenveto

Tällä viikolla suomalainen media rakensi lukijalle maailmankuvan, jossa valtio ilmoitti torstaina ettei se enää leikkaa ja kaksi vauraimpiin kuuluvaa kehyskuntaa ilmoitti samana päivänä vähentävänsä yhteensä enintään 500 henkilötyövuotta, jossa 92,2 miljardin budjetti oli 12,9 miljardia alijäämäinen ja jossa kaakkoissuomalaisen viljelijän korjattavissa oleva sato oli markkinakelvoton, koska kukaan ei suostunut ostamaan sitä. Se kertoi, että pääministeri päätti kuusi päivää jatkuneen ulkopoliittisen kiistan sanoilla "asia on nyt mallillaan" eikä kysynyt jatkokysymyksiä yksikään, että perussuomalaisten kannatus nousi korkeimmalle tasolleen lähes kahteen vuoteen ja että ehdotus vaalivoittajan sivuuttamisesta muuttui 48 tunnissa poikkeuksellisesta röyhkeydestä järjestelmävertailun kohteeksi. Se kertoi, että Suomesta on tulossa maailman ensimmäinen maa, joka aloittaa korkea-aktiivisen ydinjätteen loppusijoituksen, eikä tarjonnut aiheesta yhtäkään kriittistä ääntä. Viikko päättyi siihen, että viisi mediaa käsitteli yhtä lauantai-iltana kuvattua kolmen minuutin videota noin kahdellakymmenelläviidellä tekstillä, eikä yksikään niistä pystynyt kertomaan, oliko kiilattu ihminen 15- vai 16-vuotias.

Viikon suurin yksittäinen tiedostamaton siirtymä on se, että vastuun osoite siirtyi kuudessa päivässä ylhäältä alas ja lukijan suuttumus siirtyi seitsemäntenä päivänä samaa reittiä loppuun asti: valtiolta kunnille, kunnilta ihmisille ja lopulta miljardipäätöksistä partioautoon, ilman että kukaan kirjoitti tästä liikkeestä yhtäkään lausetta.

12. Lopuksi

Kolme asiaa jäi vaivaamaan.

Ensimmäinen on kaksi lukua samasta budjetista. Perusväylänpidosta esitettiin 177 miljoonaa vähemmän kuin tänä vuonna, ja liikenne- ja viestintäministeriö varoitti huonokuntoisten väylien määrän kasvavan. Saman ministeriön samassa ehdotuksessa eurooppalaisen raideleveyden suunnitteluvaltuus nousi 46 miljoonalla, Norvajärven varalaskupaikkaan esitettiin 3,6 miljoonaa ja Tornionjoen siltojen suunnitteluun 2,5 miljoonaa. Ilta-Sanomat kertoi ensimmäisestä, Iltalehti toisesta. Tämä on täysin legitiimi poliittinen valinta kummalla tavalla tahansa perusteltuna, ja juuri siksi se olisi pitänyt kysyä ääneen. Kun sotilaallinen liikkuvuus rakennetaan sen tien päälle, jonka kunnossapidosta säästetään, se on päätös siitä, mihin Suomi valmistautuu. Sen olisi voinut lukea yhdestä asiakirjasta yhdessä päivässä.

Toinen on se, mitä perjantaina mahtui yhteen kappaleeseen. Ceutan aluejohtaja Juan Jesús Vivas kertoi Euroopan parlamentille, että rajanylitysryntäyksessä menetti henkensä sata ihmistä. Yhdeksän päivää suomalainen media oli kirjoittanut Ceutasta Schengen-kysymyksenä, hallituskiistana, hybridioperaationa ja disinformaationa. Kaikki nämä kehykset olivat perusteltuja, ja jokaisessa niistä oli asiantuntija, ministeri ja johtopäätös. Kuolleiden määrä ei ollut yhdenkään kehyksen sisällä. Se oli aluejohtajan lause, joka mahtui yhteen kappaleeseen yhdessä lehdessä. Sitä edellisenä päivänä yksi media oli kertonut yhdestä kuolleesta jalkapalloilijasta, jonka viisumi hyväksyttiin samana päivänä kuin hän kuoli. Kehykset ovat tarpeellisia, koska ilman niitä ei voi ajatella. Tämä viikko näytti silti, että sata kuollutta voi jäädä kehysten väliin, jos yksikään niistä ei ole heitä varten.

Kolmas on hiljaisuus, joka tuli yhdessä yössä. Perjantaina sikarutto oli päivän suurin aihe kaikissa viidessä mediassa. Lauantaina siitä oli yksi maininta metsästyskausijutun kolmannessa kappaleessa. Sunnuntaina ei mitään. Mikään ei ollut muuttunut: portit olivat kiinni koko itärajan pituudelta, metsästyskielto oli voimassa, satoja tiloja koskeva viljakauppa oli pysähdyksissä. Kun kriisi loppuu näin, se ei lopu ratkaisuun eikä päätökseen, se loppuu siihen ettei siitä enää kirjoiteta. Tämä on käytännöllinen havainto, ja se kannattaa muistaa myös silloin kun jokin muu aihe täyttää koko uutisvirran: se, että aihe on hiljainen, ei tarkoita että se olisi ohi.

Ja lopuksi jotain muuta. Jalasjärvellä maidontuottaja Seppo Korpi istutti nelivuotiaan poikansa kanssa puolen hehtaarin perunapellon ja ilmoitti sosiaalisessa mediassa, että kuka tahansa saa käydä kuokkimassa perunat omaan kattilaansa. Hän kertoi tehneensä sen huumorilla ja piruuttaan ja pohtineensa, kehtaako edes ilmoittaa. Sato hupeni vajaassa viikossa, ja eräs mummo soitti kiittämään siitä, että lapsenlapsi pääsi ensimmäistä kertaa kaivamaan maasta perunoita. Samalla viikolla porilainen 76 ihmistä työllistänyt tomaattitalo kaatui energian hintaan, kaakkoissuomalaiset viljelijät menettivät markkinansa ja hämäläinen maidontuottaja Satu Mäkelä kertoi Ylelle, että miljoonien investointien jälkeen tuntipalkka on kymmenen euroa. Kaikki nämä olivat suomalaista maataloutta samana viikkona. Vain yksi niistä oli hyvä uutinen, ja se oli se, jota ei ollut suunniteltu.