Vuorokauden uutiskatsaus ja analyysi

tarjosi kysymykseen mahdollisen vastauksen, vaikka hän ei itse muotoillut sitä vastaukseksi. Johanna ja Reijo Oras harkitsevat kantelua Valviran ja Lupa- ja valvontaviraston välisestä "kapulanvaihdosta". Valvira sulautettiin uuteen virastoon vuodenvaihteessa. Kukaan ei tiedä vielä, jäikö jokin tieto kahden viraston väliin. Kysymys on kuitenkin täsmälleen sama kuin Aipan pariskunnan tapauksessa. Tieto oli olemassa ja jossain järjestelmässä luki, että se oli käsitelty. Silti se ei päätynyt sille, jonka olisi pitänyt toimia. Eilinen kysymys siitä, miksi vasta nyt, saa tänään rinnalleen toisen kysymyksen: missä kohtaa tieto katosi. Tähän kysymykseen ei vastaa otsikko, jossa kohulääkäri seisoo ovella puhelin kädessään. Vastaus löytyy saumasta, jossa kaksi organisaatiota ojensi toisilleen kapulan.

Kauppalehti julkaisi lauantaina kyselyn, jonka mukaan suomalaiset eivät vastusta Googlen investointia. Juttu alkaa investoinnin julkistamisen jälkeisestä keskustelusta. Kysely tehtiin kuitenkin toukokuussa, neljä kuukautta ennen kuin kukaan tiesi Googlen 13 miljardista. Päivämäärät on kerrottu jutun lopussa rehellisesti. Rakenne on silti sama kuin muualla päivän aineistossa: vanhasta tiedosta tulee uuden tilanteen tulkinta, koska se saapuu oikeaan aikaan.

Samalla tavalla presidentin yhdestä haastattelusta tuli kaksi uutista. MTV:n lukija kuuli, että nyt on aika kuluttaa. Iltalehden lukija kuuli, että nyt on aika hankkia kotivaraa. Stubb sanoi molemmat. Kumpikaan toimitus ei valehdellut. Kumpikin vain luki tekstistä sen, mitä etsi.

Ylessä entinen tiedusteluanalyytikko Saana Nilsson kirjoittaa, että hyvä tiedustelupalvelu ei välitä siitä, mitä päättäjä haluaisi kuulla. Hän muistelee kirjoittaneensa satoja raportteja pitäen mielessään yhtä lukijaa, tasavallan presidenttiä, ja miettineensä vain, mistä analyysista tälle olisi hyötyä. Hän on huolissaan entisistä kollegoistaan Yhdysvalloissa, jotka joutuvat nyt pohtimaan, vaarantaako epämieluisa arvio heidän uransa. HS:n mielipidesivulla Viesti ry:n toiminnanjohtaja kirjoittaa, että vihamielisen informaatiovaikuttamisen tavoite ei välttämättä ole saada meitä uskomaan jotain vaan epäilemään kaikkea.

Nämä kaksi tekstiä kuvaavat yhdessä päivän kahta vaaraa. Ensimmäinen on se, että tulkinta mukautuu siihen, mitä halutaan kuulla. Näin kävi Trumpin voittojulistuksessa, joka kulki ensimmäisinä tunteina suomalaisotsikoihin lähes sellaisenaan. Toinen on se, että tulkintoja on niin paljon, ettei yhteenkään voi enää luottaa. Tämä on vaara päivänä, jona sama asiantuntija on MTV:n otsikossa "hyytävä" ja IS:n otsikossa rauhallinen ja jona Iltalehti julistaa Trumpin samana aamuna sekä voittajaksi että tyhjän voiton julistajaksi. Päivän aineistossa ei ole valheita. Siinä on kuitenkin paljon kerroksia tiivistelmiä tiivistelmistä, ja jokainen kerros on hieman varmempi kuin edellinen.

Tämäkin katsaus on sellainen kerros. Se on tulkinta toimitusten tulkinnoista, jotka ovat tulkintoja asiantuntijoiden tulkinnoista sopimuksesta, jota kukaan ei ole lukenut. Sen arvo ei voi olla siinä, että se tietää paremmin. Sen arvo voi olla vain siinä, että se merkitsee näkyviin, missä teksti loppuu ja tulkinta alkaa. Tämä on sama asia, jonka Yhdysvaltain asevoimissa joku teki viime hetkellä ennen kuin sotilaat nousivat kiinalaisalukseen: hän luki raportin uudelleen.

Päivän pienin ja ehkä toiveikkain juttu kertoo kuopiolaisesta Jouni Ortjusta. Hän on kirjoittanut vuodesta 2006 lähtien ruutuvihkoon jokaisen tankkauksensa: litrat, hinnat, kilometrit, päivämäärät ja asemat. Tankkauksia on 806, ja niistä syntyy 20 vuoden aikasarja, jota kukaan ei voi kiistää. Otsikoissa dieselin hinta on "hurja" tai "kuohuttava" ja poliitikot kiistelevät siitä, kuka sen aiheutti. Ortjun vihkossa hinta on 0,999 euroa helmikuussa 2006 ja 2,474 euroa syyskuussa 2026. Hänen tietonsa ei ole tulkinta. Se on alkuperäinen lähde, jonka hän on tehnyt itse, koska kukaan muu ei tehnyt sitä hänen puolestaan.

Ensi viikolla Grönlanti-sopimus allekirjoitetaan, ja sen teksti julkaistaan ehkä. Silloin nähdään, lukiko Rubio sen oikein vai Frederiksen. Todennäköisesti molemmat. Sopimuksen tarkoitus voi olla juuri se, että kumpikin voi lukea siitä oman voittonsa, ja kaikki päivän tulkinnat ovat voineet olla oikeassa samaan aikaan. Tulkinnoista ei siis tänään ollut pulaa. Pulaa oli siitä, mistä Jounin vihko muistuttaa: joku kirjoittaa asiat ylös sellaisina kuin ne tapahtuivat, ennen kuin kukaan ehtii kertoa, mitä ne tarkoittavat.