Vuorokauden uutiskatsaus ja analyysi

1A. Aineiston laadun arviointi

Aineistossa on 506 artikkelia seitsemästä mediasta. Määrä on selvästi suurempi kuin sunnuntain 293, mikä on normaali maanantai-ilmiö. Rakenteessa on kuitenkin yksi merkittävä muutos: mukana ovat nyt Kauppalehti ja Talouselämä, jotka eivät olleet edellisen päivän aineistossa lainkaan.

Volyymijakauma on karkeasti arvioiden seuraava: Ilta-Sanomat noin 24 prosenttia, Kauppalehti noin 17, Helsingin Sanomat noin 16, Yle noin 15, Iltalehti noin 12, MTV noin 10 ja Talouselämä noin 6 prosenttia. Ilta-Sanomien yliedustus jatkuu, mutta sen suhteellinen osuus on laskenut, koska aineiston pohja on levinnyt.

Kuusi laadullista havaintoa on syytä kirjata.

Ensinnäkin talousmedian mukaantulo siirtää koko aineiston painopistettä. Kauppalehden ja Talouselämän yhteinen noin 23 prosentin osuus tarkoittaa, että lähes neljännes päivän aineistosta katsoo maailmaa markkinan, yhtiön ja sijoittajan näkökulmasta. Tämä ei ole vinouma, se on lisä. Sen vaikutus on kuitenkin mitattava: sama Iranin sodan eskalaatio, joka on MTV:llä Trumpin raivo ja Ylellä asiantuntijan yllättyminen, on Kauppalehdessä Brent-öljyn 90 dollarin noteeraus ja Nesteen osakkeen kahden prosentin nousu. Lukija, joka lukee vain talousmediaa, saa maailmantapahtumista täysin eheän mutta yhdellä mittarilla mitatun kuvan.

Toiseksi Kauppalehden osuutta paisuttaa kaksi teknistä tekijää. Aineistossa on kymmeniä lyhyitä markkinasähkeitä, jotka alkavat merkinnällä ja sisältävät vain yhden numeron. Lisäksi useat Kauppalehden pidemmät jutut esiintyvät aineistossa kahtena identtisenä kappaleena: muun muassa it-alan palkkalista, korkopommi-juttu, Nvidia-analyysi, Futuricen muutosneuvottelut, pörssikatsaus, Talousaamu-kooste, Nokian Renkaiden tavoitehinta ja UPM:n yhtiökokous. Kauppalehden todellinen sisältöosuus on siis pienempi kuin artikkelimäärä antaa ymmärtää.

Kolmanneksi Sanoma-konsernin kaksoisjulkaisu jatkuu tunnistettavana ainakin kymmenessä tapauksessa. Sama teksti esiintyy Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa: Messin lopettaminen, Barcolan siirto Liverpooliin, Miikka Muurisen sakot, Olli Kopakkalan ultratriathlon, Olli Jokisen HIFK-haastattelu, Jokerien pelaajaerot, Nora Lindahlin ennätysaika, Leo Wallan siirto, Đokovićin putoaminen ja KuPS-pelaajan syytteet. Lukija ei tiedä lukevansa samaa tekstiä kahdesta lehdestä.

Neljänneksi yhdessä jutussa on tarkistettavissa oleva päivämäärävirhe. Talouselämä kirjoittaa Kotkan akkutehtaasta, että "epäkohdat tulivat julkisuuteen Ylen uutisoitua niistä tiistaina". Yle julkaisi juttunsa maanantaina kello 6.43. Virhe on pieni, mutta se on ainoa selvä faktavirhe, jonka pystyn aineistosta osoittamaan.

Viidenneksi kahdessa merkittävässä uutisessa liikkuu keskenään ristiriitaisia lukuja ilman että sitä selitetään. Jari-Matti Latvalan syytteen tekoajaksi kerrotaan Helsingin Sanomissa ja MTV:llä vuodet 2014–2017 ja Ilta-Sanomissa vuodet 2015–2018. Ero selittyy todennäköisesti sillä, että toinen luku on verovuodet ja toinen ilmoitusten antamisaika, mutta tätä ei sanota missään. Grand Canyonin kadonneiden määrä on Ylellä ja MTV:llä noin 15 ja Iltalehden yöllisessä jutussa yli 20.

Kuudenneksi kymmenen rakenteellisesti merkittävää uutista on tänään täsmälleen yhden median varassa. Töysän apteekin luvan päättyminen ja sen vaikutus 700 apteekkiin (Yle), poliisin oman laillisuusvalvonnan ihmettely Elokapina-aktiivien televalvonnasta (HS), lapsiasiavaltuutetun huomio siitä ettei lapsista saatavia valtionosuuksia välttämättä käytetä lapsiin (Yle), akavalaisten kysely virkavirheiden riskin kasvusta (IL), Saarijärven asumisoikeusyhdistyksen konkurssiuhka ja vanhusten 800 000 euroa (Yle), Lapinlahden sairaalan mahdollinen muuttaminen yrityksen pääkonttoriksi (MTV), alustatyölain vaikutus ruokalähettien oleskelulupiin (MTV), metsänhoidon tukien valuvika (KL), EU:n pakkausasetuksen vaikutus mikroyrittäjien vientiin (IL) ja perussuomalaisten kansanedustajan Kaisa Garedewin aloite Ylen jakamisesta kahtia (IL).

Pieni artikkelimäärä jossakin mediassa ei tee sen näkökulmasta oikeampaa eikä väärempää kuin runsaammin edustetun. Talouselämän kuusi prosenttia sisältää yhden päivän tarkimmista talousanalyyseistä, ja Kauppalehden seitsemäntoista prosenttia sisältää kymmeniä yhden numeron sähkeitä.

1B. Metasijoittelu

Vuorokauden agenda on poikkeuksellisen selkeästi kaksijakoinen, ja jako on sen tärkein rakenteellinen tosiasia.

Volyymiltaan päivän ykkösaihe on talous ja budjettiriihen ennakko. Riihi alkaa huomenna, eikä siitä ole vielä yhtään päätöstä. Silti aihe tuottaa aineistoon arviolta kolmekymmentä juttua: datakeskustuen kohtalo, korkomenojen nousu, alle 15-vuotiaiden some-kielto, UKK-instituutti, sikarutto, Lääkäriliiton vaatimus, akavalaisten virkavirhekysely, Teollisuusliiton vaatimus, Telan eläkeikäkommentti, SDP:n puolustusvero, Suomen Urheiluliiton viiden miljoonan aukko. Agenda on tässä lähes kokonaan proaktiivinen. Kukaan ei tehnyt mitään, mutta kaikki asettuivat asemiin.

Merkitykseltään päivän ykkösaihe on Kotkan akkutehdas. Se on ainoa uutinen, jonka yksi toimitus kaivoi itse esiin ja jonka jälkeen neljä muuta mediaa liikkui vuorokauden sisällä. Se on myös ainoa uutinen, jossa Suomen valtio on osaomistajana epäillyssä väärinkäytöksessä.

Kolmas kärki on Vaasan kaksoismurha, joka on täysin reaktiivinen ja viranomaislähteinen ja joka tuottaa noin viisitoista juttua.

Kenen intressiä agenda palvelee. Vastaus on tänään monitulkintaisempi kuin eilen.

Hallitus hyötyy siitä, että budjettiriihen ennakkokeskustelu on hajonnut kymmenen erillisen intressiryhmän vaatimukseksi eikä yhdeksikään kokonaisarvioksi. Yksikään päivän jutuista ei kysy, mikä on hallituksen talouspolitiikan kokonaistulos neljän vuoden jälkeen. Iltalehden ainoa laaja ennakkoanalyysi kuvaa tunnelmaa jopa hieman positiiviseksi ja toteaa, ettei lisäsopeutuksia tule, koska poliittista tahtoa ei vaalien alla ole.

Hallitus ei kuitenkaan hyödy Kotkasta. Se on päivän ainoa uutinen, joka kohdistuu suoraan valtion omistajaohjaukseen ja jonka vastauspaine osuu valtioneuvoston kansliaan täsmälleen budjettiriihen aattona. Tässä on syytä olla tarkka: aineistossa ei ole yhtään ministerin tai valtioneuvoston kanslian kommenttia Kotkasta. Vaatimuksia esittävät ammattiliitto ja oppositio. Vastaus puuttuu.

Yksittäisenä toimijana päivää dominoi Yle. Sen yksinjuttuja ovat Kotkan paljastus, datakeskustuen kohtalo, Suomen vastaus Yhdysvaltain kyselyyn, Töysän apteekki, lapsiasiavaltuutetun huomio, Saarijärven konkurssiuhka, sikaruton leviäminen ja siihen liittyvät villisiat itärajalla, kirjeenvaihtajan raportti Nepalin avustusleiriltä sekä analyysi maastopalojen kasvusta Euroopassa. Tämä on poikkeuksellisen laaja omien uutisten sarja yhdeltä toimitukselta yhden vuorokauden aikana.

Kuka häviää näkyvyyttä rakenteellisesti. Yhdeksän kokonaisuutta jää mittasuhteisiinsa nähden ohuiksi.

Ensinnäkin Gaza. Alue mainitaan tänään ensimmäisen kerran yli viikkoon, mutta vain kahdessa lauseessa Ylen jutussa Israelin ja Kreikan kolmen miljardin puolustussopimuksesta: "Israelin sotatoimet Gazassa tekevät kaupan ongelmalliseksi. EU on tuominnut Israelin sotatoimet Gazassa." Yksikään media ei kerro, mikä alueen tilanne on.

Toiseksi Ukrainan rintamatilanne. Aineistossa on Venäjän viljankuljetusten siirtyminen Itämerelle, Rostovin hätätila, Venäjän ilmoitus valmistautua massiivisiin iskuihin energialaitoksiin sekä Ukrainan tiedustelun arvio Kiovan uudesta valtausyrityksestä. Yksikään juttu ei kerro, mitä rintamalla tapahtuu.

Kolmanneksi valtion omistajaohjauksen vastuu. Kotkan tapaus käsitellään viidessä mediassa, mutta kysymystä siitä, mitä omistajaohjaus konkreettisesti tarkoittaa 30 prosentin vähemmistöomistuksessa, ei esitä kukaan.

Neljänneksi eilinen nuorisokeskustelu. Sunnuntain venetsialaisten häiriöt, poistumiskäskyt ja poliisin vetoomukset vanhemmille katosivat vuorokaudessa kokonaan. Yksikään media ei palaa siihen, mitä tapahtui tai miksi.

Viidenneksi Wille Rydmanin lippiskohu. Sosiaali- ja terveysministeri julkaisi kuvan, jossa hän ja sisäministeri Mari Rantanen poseeraavat lippikset päässään tekstillä "Send them back". Aineistossa tämä esiintyy yhdessä jutussa, ja se on Ilta-Sanomien uutinen yrittäjä Sointu Borgin Instagram-kritiikistä. Poliittista uutisointia aiheesta ei ole yhdessäkään mediassa.

Kuudenneksi Ylen jakaminen kahtia. Perussuomalaisten kansanedustajan aloite Ylen pilkkomisesta verorahoitteiseen ja markkinarahoitteiseen osaan on Iltalehden yksinjuttu. Yle ei kirjoita siitä. Neljä muuta ei myöskään. Kaikki poisjätöt ovat tässä selitettävissä, eikä yksikään niistä ole poikkeuksellinen, mutta yhteisvaikutus on se, ettei mediarakenteesta käydä julkista keskustelua missään.

Seitsemänneksi ilmastopolitiikan kotimainen ulottuvuus. Aineistossa on Ylen analyysi maastopalojen kasvusta Euroopassa, Grand Canyonin tulva jonka taustalla on viime vuoden maastopalo, Reinin vedenpinnan vaihtelu, Nepalin jäätikköromahdus ja Kauppalehden juttu siitä, miten super-El Niño hyödyttää suomalaista hyönteisproteiiniyhtiötä. Yksikään suomalainen poliitikko ei ole tänäänkään äänessä ilmastosta. Tämä on toinen peräkkäinen päivä.

Kahdeksanneksi työllisyyskäänteen hinta. Helsingin Sanomien Visio-juttu kertoo rakennusinsinööri Anni Rautamiehestä, joka työllistyi Kouvolan datakeskustyömaalle. Ylen juttu kertoo Kotkan akkutehtaan työmaan kiinalaisista työntekijöistä. Molemmat ovat saman investointibuumin työmaita. Yksikään juttu ei mainitse toista.

Yhdeksänneksi tekoälyn käyttö journalismissa itsessään. Kauppalehden sähkönhintajuttu kertoo avoimesti, että "kirjoituksen on laatinut hintatietojen pohjalta tekoäly" ja että toimittaja on tarkastanut sen. Useissa Kauppalehden jutuissa on merkintä "Tekoälyn tuottama". Samana päivänä Helsingin Sanomat hakee haastateltavia, jotka tekevät opintonsa tekoälyllä, ja Yle uutisoi tekoälyn tunnistaneen 600 munuaistautipotilasta Päijät-Hämeessä. Yksikään näistä ei mainitse toista.

Suhde eiliseen. Jatkumoja on kolme: Nepalin uhriluku kasvoi 797:stä yli 900:aan, Norjan kuninkaanvaihdos eteni arkkusaattueeseen ja hautajaispäivän vahvistukseen, ja Lotta Haralan loukkaantuminen sai jälkikirjoituksen.

Merkittävin siirtymä on kuitenkin Israel-pöytäkirjan paluu täysin uudessa kehyksessä. Lauantaina kysymys oli siitä, miksi Suomi ehdotti Israelille kymmenvuotista puolustusmateriaaliyhteistyötä. Sunnuntaina aihe katosi kokonaan. Tänään se palaa Ilta-Sanomien kommenttina, jonka otsikko kuuluu "Peruisiko Minja Koskela Helsingin puolustamiseksi tehdyt ohjuskaupat" ja jonka sisältö on vasemmistoliiton ja vihreiden kaksinaismoralismin osoittaminen David's Sling -hankinnan avulla. Aihe ei siis kuollut. Se vaihtoi vastaajan.

2. Vuorokauden pääkehys

Jos lukee vain nämä uutiset, syntyy kuva maasta, jossa raha ja kuolema kulkevat rinnakkain ja jossa niiden väliin jää hyvin vähän tilaa muulle.

Päivän kantava rakenne on hinta ja hinnan maksaja. Kotkassa yli 1 600 euroa kuukaudessa vähennetään kiinalaisten työntekijöiden palkasta valtion osaomistaman yhtiön työmaalla. Vaasassa kaksi ihmistä kuoli, ja toinen heistä valikoitui uhriksi sattumalta. Helsingissä syyttäjä vaatii kolmea vuotta vankeutta 3,7 miljoonan euron veroista. Hovioikeudessa 22 ukrainalaissotilaan surma muuttui elinkautisesta kahdeksitoista ja puoleksi vuodeksi. Saarijärvellä vanhukset ovat menettämässä 800 000 euroa asumisoikeusmaksuja. Valtiovarainministeriössä korkomenoarvio nousee 4,3 miljardista ylöspäin. Jokainen näistä on hinta jostakin, ja jokaisessa on eri maksaja.

Tämän ympärillä liikkuu viisi kertomusta.

Ensimmäinen on investointibuumi ilman ehtoja. Kouvolan datakeskustyömaalla YIT jatkaa keskeneräistä hanketta, jonka pääurakoitsijan sopimus purkautui selittämättä. Forssan kaupunginjohtaja ei usko Suomen suurimman datakeskuksen vaikuttavan sähkön hintaan. Lahteen suunnitellaan jo toista datakeskusta. Staffpointin toimitusjohtaja kertoo, että puolustusteollisuus ja datakeskushankkeet tarvitsevat jo nyt työvoimaa. Samaan aikaan hallitus miettii, tarvitaanko datakeskuksille lainkaan tukea, koska investoinnit tulevat joka tapauksessa, ja Kotkan akkutehtaan työmaalla epäillään systemaattista hyväksikäyttöä. Kaikki nämä ovat saman ilmiön osia. Yksikään juttu ei sano sitä.

Toinen on julkinen talous, joka ei enää päätä vaan reagoi. Korkomenoarvio nousee, koska markkinakorko nousi. Datakeskustuki saattaa kaatua, koska sitä ei kukaan puolusta. Sikaruton torjunta epäonnistui, koska tauti oli ehtinyt levitä 40 kilometriä oletettua kauemmas. Töysän apteekin lupa päättyy, koska apteekkari jää eläkkeelle ja EU-tuomioistuin on ratkaissut asian toisessa maassa. Lapsista saatavat valtionosuudet eivät ole korvamerkittyjä, joten kukaan ei tiedä, mihin ne menevät. Neljä hallinnollista rakennetta, joissa lopputulos syntyy ilman että kukaan on sitä päättänyt.

Kolmas on suomalainen väkivalta ilman selitystä. Vaasa, Laihia, Lumijoki, Masku, Tampere, Kuopio, Tikkurila, Turku, Vantaan Careeria. Yhdeksän tapahtumaa, joissa ihmisiä kuoli tai loukkaantui vakavasti, ja joista jokaisen tieto tulee poliisilta tai pelastuslaitokselta. Yhdessäkään ei kysytä miksi. Lumijoen kunnanjohtaja pyytää nimenomaisesti hillitsemään spekulaatioita.

Neljäs on ulkomaailma, joka eskaloituu mutta jonka hinta mitataan barrelissa. Yhdysvallat iski Iraniin, Iran vastasi kahteen maahan, Trump julkaisi tekoälyvideon räjähdyksistä, joita ei ole tapahtunut. Brent nousi yli 90 dollarin, ja Nesteen osake nousi kaksi prosenttia. Suomessa diesel maksaa 2,3 euroa litralta, mikä on 40 prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Tämä on ainoa kohta, jossa sota tulee lukijan omaan lompakkoon, ja se kerrotaan Tilastokeskuksen kuukausitilastona.

Viides on maanantain oma kerros, joka on aineiston toiseksi laajin. Miniristikko, Neloset, kymmenen kysymystä, horoskooppi, sienivisa, jokaisenoikeusvisa, uutisvisa, parisuhdeneuvot, pukeutumisvinkit, Tori.fin Tena-vaipat, kestokassit, wifin katkeaminen, tyylikkään ihmisen vaatekoko, sukupolvitesti. Tätä on aineistosta arviolta kahdeksasosa.

Lukijalle jäävä tunne on hallittu levottomuus. Päivä ei tuota paniikkia. Se tuottaa jatkuvan äänen siitä, että jossain lasketaan hintaa, ja epävarmuuden siitä, kuka sen lopulta maksaa. Tunteen tarkin ilmaus tulee Ilta-Sanomien haastattelemalta Janinalta, kahden erityislapsen yksinhuoltajalta: "Olen viikossa 15 tuntia töissä ja se loppuaika minun pitäisi olla kuntoutuja. Se kuntoutumisaika menee siihen, että stressaan hakemuksista."

3. Teemat ja painotukset

1. Budjettiriihen aatto ja julkinen talous. Kaikki seitsemän. Datakeskustuki, korkomenot, some-kielto, UKK-instituutti, asiakasmaksut, valtionhallinnon leikkaukset, sikarutto, eläkeikä, SDP:n veropaketti.

2. Kotkan akkumateriaalitehtaan työmaa. Viisi seitsemästä. Sopimusten vaihtaminen, palkasta perityt vähennykset, uhkailu, valtion omistajuus, Teollisuusliiton ja opposition vaatimukset.

3. Vaasan ja Laihian kaksoismurhaepäily. Kaikki seitsemän ellei talousmediaa lasketa. Rikosnimikkeet, tapahtumakulku, uhrien satunnaisuus, epäillyn some-aktiivisuus, vangitseminen.

4. Iranin sodan eskalaatio ja öljyn hinta. Kuusi seitsemästä. Larakin isku, Iranin vastaisku, Trumpin väitteet, Yhdysvaltain sotilasjohdon varoitus, Brent yli 90 dollarin, Nesteen osake, polttoaineen keskihinnat Suomessa.

5. Oikeussalipäivä. Kuusi seitsemästä. Latvala, Torden, Rostedt, irakilaismies, Esperi-tapaus, KuPS-pelaaja, Lapuan ihmiskauppa, joensuulaisten huumetuomiot.

Mitä jää sivuun, ja kenen katveessa.

Poisjätöt on syytä käsitellä kaksisuuntaisesti, koska sama aihe on katve eri syistä eri suunnille.

Gaza jää edelleen käytännössä kaikilta. Alue mainitaan kahdessa lauseessa Israelin ja Kreikan asekaupan yhteydessä. Katve on epämukava kummallekin suunnalle: Israelin toimia arvostelevalle lukijalle se poistaa todistusaineiston, Israelin turvallisuusperusteita ymmärtävälle se poistaa mahdollisuuden esittää vastaperustelu. Samana päivänä Israel myy Kreikalle historiansa suurimman puolustuspaketin, eikä yksikään suomalainen media käsittele sitä Suomen oman pöytäkirjakiistan valossa.

Israel-pöytäkirjan hallitusvastuu jää kaikilta, mutta opposition vastuu ei. Ilta-Sanomien kommentti kysyy, peruisiko Minja Koskela Daavidin linko -hankinnan, jonka vasemmistoliitto oli edellishallituksessa hyväksymässä. Kysymys on legitiimi ja perusteltu. Sen rinnalla ei ole yhtään juttua, joka kysyisi, miksi Antti Häkkänen tai Elina Valtonen eivät kommentoineet asiaa lauantaina. Katve on tässä yksisuuntainen ja se on syytä nimetä sellaisena.

Wille Rydmanin lippiskuva jää poliittiselta uutisoinnilta kokonaan. Sosiaali- ja terveysministeri ja sisäministeri poseerasivat päähineissä, joissa lukee "Send them back". Aineistossa tästä on yksi juttu, ja se on viihdeosastolla. Katve palvelee ministereitä, mutta se on ongelma myös heidän puolustajilleen: ilman journalistista käsittelyä ei ole myöskään kontekstia, jossa teon voisi puolustaa poliittisena kannanottona.

Kotkan tapauksen ministerivastuu jää kaikilta. Viisi mediaa kertoo epäilystä. Yksikään ei ole saanut kommenttia valtioneuvoston kansliasta, joka vastaa omistajaohjauksesta, eikä yksikään kerro, että sitä olisi yritetty. Katve palvelee hallitusta ja vahingoittaa samalla sitä, koska väite jää vastaamatta.

Nuorten oma ääni jää kaikilta, toista päivää. Eilen tuhansista nuorista kerrottiin pelkästään poliisilähteistä. Tänään nuoret esiintyvät budjettiriihen some-kieltona, Frank Martelan kolumnina, jossa Facebookia verrataan Marlboroon, työttömänä valmistumista lykkäävänä Mikkona, 23, sekä uuden televisiojuontajan tatuointeja arvostelevina Facebook-kommentteina. Neljä kuvaa nuoruudesta, ei yhtään nuorten itsensä muotoilemaa.

Ilmastopolitiikan kotimainen ulottuvuus jää kaikilta. Ylellä on huolellinen analyysi siitä, että EU:n maastopalojen polttama pinta-ala kasvaa vuosisadan aikana ainakin 39 prosenttia. Kauppalehdellä on juttu siitä, että super-El Niño kasvattaa suomalaisen hyönteisproteiiniyhtiön kysyntää. Nämä ovat saman ilmiön kaksi puolta, ja ne julkaistaan eri lehdissä eri osastoilla. Katve koskee erityisesti ympäristöä painottavaa lukijaa ja poistaa samalla vastapuolelta mahdollisuuden kiistää mitään.

Mediarakenteen politiikka jää kaikilta. Perussuomalaisten kansanedustaja esittää Ylen jakamista kahtia ja perustelee sitä muun muassa Evan kyselyllä, jonka mukaan 40 prosenttia vastaajista pitää Yleä vasemmistopainotteisena ja noin puolet neutraalina. Iltalehti uutisoi. Yle ei. Kumpikin ratkaisu on ymmärrettävä, eikä kumpikaan ole väärin. Yhteisvaikutus on se, että keskustelu julkisen palvelun rakenteesta ei käynnisty.

4. Kehystysanalyysi

Arvio kehystystyyppien jakaumasta:

• Faktapohjainen, vähän kehystetty uutisointi ja sähkeet: noin 26 prosenttia
• Talous-, markkina- ja yritysanalyysikehys: noin 18 prosenttia
• Rikos-, onnettomuus- ja viranomaiskehys: noin 14 prosenttia
• Palvelu-, visa-, elämäntapa- ja viihdesisältö: noin 13 prosenttia
• Urheilun draama- ja tulosraportointi: noin 10 prosenttia
• Poliittinen konflikti- ja vastuunosoituskehys: noin 7 prosenttia
• Henkilökohtainen kokemus- ja tunnekehys: noin 7 prosenttia
• Strateginen turvallisuus- ja geopolitiikkakehys: noin 5 prosenttia

Talouskehyksen osuus nousi jyrkästi eilisestä talousmedian mukaantulon vuoksi. Urheilun draamakehyksen osuus laski, kun maaottelu päättyi.

Kotkan akkutehdas: viisi mediaa, viisi eri vastuunkantajaa otsikossa.

Yle otsikoi "Laaja epäily kiinalaisten työperäisestä hyväksikäytöstä akkumateriaalitehtaan työmaalla Kotkassa". Kehys on työntekijöihin kohdistuva järjestelmällinen hyväksikäyttö. Yle esittää havainnot omina tietoinaan ja kertoo nähneensä kiinankielisen sopimuksen tulkin kääntämänä. Implisiittinen oletus on, että kyse on ilmiöstä, ei tapauksesta.

MTV otsikoi "Valtion omistaman akkutehtaan Kotkan-työmaalla työsyrjintää – Yle: Palkasta vietiin yli 1600 euroa". Kehys on valtion omistajuus ja konkreettinen rahamäärä. Otsikon ensimmäinen sana on "valtion". Implisiittinen oletus on, että olennaista on veronmaksajan kytkös.

Iltalehti otsikoi "Tyrmistyttävä paljastus Kotkasta – Nyt sataa kovia vaatimuksia valtiolle". Kehys on poliittinen reaktio. Juttu rakentuu Teollisuusliiton ja SDP:n varapuheenjohtajan tyrmistyksen ympärille. Implisiittinen oletus on, että uutinen on se, mitä siitä sanotaan.

Talouselämä otsikoi "Kotkan akkutehtaalta paljastui karuja epäkohtia: Valtio halutaan hätiin". Kehys on omistajapoliittinen ongelmanratkaisu. Sana "epäkohta" on hallinnollisempi kuin "hyväksikäyttö".

Helsingin Sanomat otsikoi "Teollisuusliitto: Kotkan akkumateriaalitehtaan työmaalla vakavia epäkohtia". Kehys on ammattiliiton väite. Otsikon subjektina on liitto, ei työntekijä eikä valtio. Tämä on aineiston varovaisin muotoilu, ja se on journalistisesti puolustettavissa: kyse on toisen toimituksen hankkimasta tiedosta, jota HS ei ole itse varmentanut.

Viisi lukijaa saa saman epäilyn eri kokoisena: järjestelmällinen hyväksikäyttö, valtion vastuu, poliittinen kohu, hallinnollinen epäkohta ja ammattiliiton näkemys. Kukaan ei valehtele. Ero syntyy siitä, kenen puhe otsikossa on.

Datakeskustuki: sama asia neljästä eri huoneesta.

Yle otsikoi "Tieto budjettineuvotteluista: Hallitus harkitsee, ettei uutta datakeskustukea säädetäkään". Kehys on hallituksen harkinta, ja teksti perustelee sen sillä, että tuen merkitys investoinneille on pienentynyt.

Ilta-Sanomat otsikoi "IS:n tiedot: Hallituksen uusi tuki voi kaatua". Kehys on poliittinen skuuppi ja voimasuhteet. Teksti kertoo, että Purra teki kielteisen kantansa selväksi ja että nyt myös kokoomus epäröi.

MTV otsikoi "Datakeskustuen kohtalo ratkeamassa – 'Kummittelee taustalla'". Kehys on virkamiehen turhautuminen. Lainaus tulee valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvokselta, joka toivoo päätöstä suuntaan tai toiseen.

Helsingin Sanomat julkaisee analyysin otsikolla "Miksi datakeskusten mahdollisiin haittoihin havahduttiin vasta nyt?". Kehys on poliittinen ennakoinnin epäonnistuminen, ja se kohdistuu tasapuolisesti sekä hallitukseen että oppositioon: "Missä olivat opposition kriittiset puheenvuorot silloin, kun datakeskusinvestointeja alettiin aktiivisesti houkutella Suomeen."

Ylellä on lisäksi täysin vastakkainen juttu otsikolla "Miksi sanoisimme ei, kysyy kunnanjohtaja". Siinä Forssan kaupunginjohtaja Jari Kesäniemi ei usko hankkeella olevan mitään vaikutusta sähkön hintaan ja Lahden kaupunginjohtaja Niko Kyynäräinen huomauttaa, ettei asia ole kaupungin murhe. Kehys on kuntien näkökulma, jossa datakeskus on yksiselitteinen mahdollisuus.

Sama politiikka on siis lukijalle joko hallituksen järkevä uudelleenarviointi, poliittinen voimainkoetus, virkamiehen epätietoisuus, koko poliittisen järjestelmän jälkijättöisyys tai kuntien itsestäänselvä etu.

Torden: sama tuomio, vastakkaiset otsikot.

Yle otsikoi "Hovioikeus tuomitsi Voislav Tordenin sotarikoksista yli 12 vuoden vankeusrangaistukseen". Kehys on rangaistuksen suuruus.

Helsingin Sanomat otsikoi "Sotarikoksista tuomitun Voislav Tordenin tuomio lyheni hovioikeudessa" ja laskee tekstissä auki, että käytännössä rangaistusaika lyhenee runsaaseen kuuteen vuoteen, josta osa on jo suoritettu.

Iltalehti otsikoi "Sotarikoksista tuomitun Voislav Tordenin rangaistus lieveni", MTV "Hovioikeus lievensi Voislav Tordenin tuomiota sotarikoksista" ja Ilta-Sanomat "Voislav Tordenin sotarikosjutussa käänne".

Yksi tuomio, kaksi vastakkaista lukemaa: merkittävä rangaistus tai merkittävä lievennys. Molemmat pitävät paikkansa. Ero syntyy siitä, mihin lukua verrataan: rikoslain asteikkoon vai edelliseen tuomioon.

Latvala: ankaruus, myötätunto ja tekninen kysymys.

Helsingin Sanomat otsikoi "Syyttäjä vaatii Jari-Matti Latvalalle ehdotonta vankeutta". Kehys on syytteen ankaruus, ja jutun kärkitieto on kolmen vuoden vaatimus.

Ilta-Sanomat otsikoi "Jari-Matti Latvala saapui oikeuden eteen huonovointisena". Kehys on syytetyn inhimillinen tilanne: flunssa, unettomuus, burana, pelko työuran puolesta. Sama teksti on osittain HS:n juttuna, mutta otsikon valinta on eri.

MTV otsikoi "Syyttäjä: Monacossa asuminen keinotekoista". Kehys on syytteen sisällöllinen ydin ilman tunnetta.

Ilta-Sanomat julkaisee lisäksi emeritusprofessori Matti Tolvasen arvion, jossa kysytään "Onko siinä enää näyttöä?". Kehys on syytteen heikkous.

Sama oikeudenkäynti on siis kova vaatimus, sairaan miehen koettelemus, verotekninen määrittely ja mahdollinen näyttöongelma.

Mätkyt ja veronpalautukset: sama tiedote, eri enemmistö.

Kauppalehti, Iltalehti ja Ilta-Sanomat otsikoivat jäännösveron ja Ahvenanmaan kautta: "Mätkyt erääntyvät pian – Täällä summat ovat suurimmat", "Täällä maksetaan isoimmat mätkyt", "Verohallinto: Täällä maksetaan Suomen suurimmat mätkyt".

MTV otsikoi "Lähes miljoona suomalaista saa tällä viikolla Verohallinnolta rahaa – 300 000 maksaa mätkyjä". Kehys on saava enemmistö.

Talouselämä otsikoi "Yli 300 000 suomalaista maksaa nyt mätkynsä – Yksi ryhmä erottuu selvästi".

Yksi tiedote, kaksi vastakkaista tunnetta. Kolme neljäsosaa asianosaisista saa rahaa, mutta neljässä otsikossa viidestä nostetaan maksaja.

Iranin eskalaatio: viisi eri lukijaa.

MTV otsikoi "Trump kiehuu: Iran on kuollut". Kehys on presidentin persoona ja retoriikka.

Yle otsikoi "Asiantuntija Yhdysvaltojen iskuista Lähi-idässä: 'Tuli yllätyksenä varmasti kaikille'" ja erikseen "WP: Koko Yhdysvaltain asevoimien johto varoittaa Hegsethiä laajentamasta Iranin sotaa". Kehys on ensin analyysi, sitten Yhdysvaltain sisäinen erimielisyys.

Ilta-Sanomat otsikoi "Trump väitti Yhdysvaltojen 'räjäyttävän säpäleiksi' Khargin saaren – Iran ilmoitti iskeneensä sotilastukikohtiin" ja kirjaa tekstiin nimenomaisesti, että Reutersin mukaan väitteelle ei ole muuta näyttöä kuin Trumpin sanat sekä että Iranin öljy-yhtiön johtaja kutsuu päivityksiä naurettaviksi. Kehys on tarkistettavuus.

Kauppalehti otsikoi "Iskut Lähi-idässä jatkuvat – Brent yli 90 dollarin" ja "Kohonnut öljyn hinta ajaa Nesteen osaketta". Kehys on markkina.

Talouselämä ja Kauppalehti julkaisevat lisäksi Fedin pääjohtaja Kevin Warshin koronnostovihjeen, joka kytkeytyy samaan öljyn hintaan inflaation kautta.

Sama vuorokausi on siis lukijalle joko presidentin raivo, asiantuntijan yllätys, oman armeijan varoitus, todentamaton väite tai sijoitusmahdollisuus. Kauppalehden kehys on tässä aineiston puhtain esimerkki siitä, miten sota muuttuu suomalaiselle lukijalle tuottoluvuksi ilman että kukaan sanoo sitä ääneen.

Suomen talouden tila: kolme mittaria, kolme maata.

Iltalehti otsikoi "Tänne kaivataan kohta työvoimaa" ja siteeraa Staffpointin toimitusjohtajaa: puolustusteollisuus ja datakeskushankkeet tarvitsevat jo nyt työvoimaa, positiivista virettä on näkyvillä.

Helsingin Sanomien Visio otsikoi "Näin talous kääntyy: Anni Rautamies nappasi työpaikan, ja niitä riittää pian muillekin". Kehys on käänne, jonka todistaa yksi työllistynyt ihminen.

Ilta-Sanomat ja Talouselämä otsikoivat Laboren Malirannan analyysin: "Huolestuttava tieto suomalaisten luottamuskuiluista" ja "Talousasiantuntijan analyysi paljastaa karut luvut: 'Hinta näkyy vuosien päästä'". Kehys on eriytyminen. Pienituloisimman neljänneksen luottamus on koko yli 30-vuotisen havaintojakson alin, ja kuilu ylimpään on kaksinkertaistunut.

Talouselämä otsikoi lisäksi "Mikko, 23, ei ota papereita ulos, vaikka voisi" eli opiskelijat lykkäävät valmistumistaan, koska eivät halua valmistua työttömäksi.

Kauppalehti otsikoi "Korkopommi uhkaa Suomea".

Kumpikaan suunta ei kiistä toisen lukuja. Työvoimapula ja luottamuksen romahdus koskevat eri ihmisryhmiä. Lukijan käsitys siitä, kääntyykö Suomi vai jakautuuko se, ratkeaa sillä, kumman jutun hän avaa. Tämä on toinen peräkkäinen päivä, jona sama jakolinja toistuu, ja se tapahtuu nyt budjettiriihen aattona.

Lumijoen räjähdys: rikos ja suru samassa aineistossa.

Ilta-Sanomat otsikoi "Lumijoen räjähdys koski saman perheen jäseniä – kunnanjohtaja kommentoi järkyttävää tapausta". Kehys on yhteisön suru.

Yle otsikoi "Pieni Lumijoen kunta järkyttyi räjähdysturmasta: 'Toivon, että perhe selviää tästä'". Sama kehys.

Iltalehti ja MTV otsikoivat loukkaantumisen vakavuuden.

Samassa aineistossa poliisi kertoo, että kyse oli yrityksestä hävittää työmaakoppi polttamalla bensiinin avulla ja että asiaa tutkitaan vaaran aiheuttamisena, ympäristön turmelemisena ja varomattomana käsittelynä. Rikoskehys ja surukehys elävät rinnakkain samassa jutussa, ja kunnanjohtaja pyytää nimenomaisesti hillitsemään spekulaatioita. Tämä on esimerkki tilanteesta, jossa toimitukset tekevät hienovaraisen ja perustellun valinnan, ja se on yhtä lailla kehystys kuin mikä tahansa muu.

5. Tunnelataus

Vuorokauden emotionaalinen suunta jakautuu neljään kärkeen: yksin jäämiseen, kädestä irtoamiseen, hallinnon aiheuttamaan uupumukseen ja identiteetin katoamiseen.

Voimakkain lataus on teekupillinen Nepalissa. Kinga Lama, 22, meni ulos juomaan teetä ja näki tulvaveden lähestyvän kotikyläänsä Rasuwan alueella. Hän pakeni. Vanhemmat, muut perheenjäsenet, kotitalo ja omaisuus jäivät veden alle. Serkku Tularam Gurung kertoo Ylen toimittajalle armeijan avustusleirillä: "Nyt hän on täysin yksin. Tulin tukemaan häntä, mutta en tiedä miten. Hän menetti kaiken. Miten hänen käy nyt? Hänen elämänsä on raunioina." Voima syntyy siitä, että Lama itse ei pysty puhumaan.

Toinen on lupaus, jota ei voinut pitää. Ayten Bicer menetti 12-vuotiaan tyttärensä Mirayn ja 6-vuotiaan poikansa Mehmet Asafin Kyproksen laivaturmassa. Hän kertoi Reutersille itkien: "Hän huusi minulle: 'Älä päästä irti.' Enkä päästänyt. Vannon, etten päästänyt irti." Matkalaukku putosi äidin päälle, ja hän sai vielä kiinni tyttärensä jalasta, mutta moottoriöljyn liukastamat kengät luiskahtivat käsistä. Voima syntyy siitä, että äiti puolustautuu syytöstä vastaan, jota kukaan ei ole esittänyt.

Kolmas on hautakivi, jota kukaan ei tilannut. Forssalaisen Lauramaija Rantalan sähköpostiin tuli tilausvahvistus hautakivestä, jossa oli hänen oma nimensä, hänen yhteystietonsa ja kuolinpäivä 30. heinäkuuta. Lasku oli lähes tuhat euroa. Seuraavana päivänä tuli hautakukkia, pizzeria, siivousyritys ja kiinteistöfirma. "Ajattelin heti, onko tämä joku todella huono pila. Sitten mietin, uhkaillaanko tässä minua. Onko tämä joku tappouhkaus?" Voima syntyy siitä, että kaikki tilaukset ovat todellisia asiakirjoja.

Neljäs on kaksikymmentä vuotta, jotka katosivat. Jyväskyläläinen Mikko Meriläinen, 50, heräsi sairaalassa selkäleikkauksen jälkeen tietämättä kuka on. Hän löysi puhelimestaan ex-vaimonsa keskustelut ja lähetti viestin. "En tiennyt, kuka olen." Ex-vaimo saapui aamulla ja huomasi, että miehen muistista oli kadonnut noin 20 vuotta. Hänet kotiutettiin, vaikka hän ei muistanut osoitettaan. Voima syntyy jälkimmäisestä lauseesta.

Viides on hakemus, joka syö kuntoutumisajan. Ilta-Sanomien haastattelema Janina, kahden erityislapsen yksinhuoltaja, kuvaa sosiaaliturvan leikkausten seurauksia: "Tämä nykysysteemi on tehty murtamaan ihminen ja saamaan heikot hautaan. En voi muuta sanoa. Suoraan sanottuna minusta tuntuu, että minut halutaan hengiltä sen sijaan, että minut haluttaisiin osaksi yhteiskuntaa." Voima syntyy siitä, että hän on samaan aikaan osa-aikatöissä.

Kuudes on bussi, jossa pitää koko ajan istua. Ekaluokkalainen Ukko Räsänen, 7, matkustaa Kuopion Maaningalla lähes kaksi ja puoli tuntia päivässä taksilla ja bussilla, koska Pulkonkosken kyläkoulu lakkautettiin säästösyistä. "Siellä bussissa ei ole niin kivaa, kun siellä pitää koko ajan istua." Kaupungin opetuspäällikkö Mika Kuitunen toteaa samassa jutussa, että sivistykselliset oikeudet paranevat ja pitemmät koulumatkat ovat negatiivinen puoli asiassa. Voima syntyy näiden kahden lauseen etäisyydestä.

Seitsemäs on 800 000 euroa, joka on jo mennyt. Saarijärvellä senioritalo Omatoimin asukkaat voivat menettää asumisoikeusmaksunsa, noin 30 000–40 000 euroa asuntoa kohden, jos yhdistys menee konkurssiin. Kyseessä olisi tiettävästi maan ensimmäinen asumisoikeusyhdistyksen maksukyvyttömyys. Voima syntyy siitä, että kyse on rahasta, jonka piti olla turvassa.

Kahdeksas on tunnustus, joka tuli vuoden myöhässä. HIFK:n päävalmentaja Olli Jokinen sanoo kauden avaustilaisuudessa: "Viime vuonna täällä avaustilaisuudessa joutui paljon valehtelemaan toimittajille, että peli olisi kunnossa ja muuta, vaikka sen näki jo harjoituspeleissä." Voima syntyy siitä, että hän sanoo sen vapaaehtoisesti.

Yhdeksäs on kiitollisuus keskellä epäuskoa. Lotta Harala kirjoittaa Instagramissa päivä akillesjänteen katkeamisen jälkeen: "Tänään kaikki alkaa vasta realisoitua… kiitollisuus, suru, epäusko, kaikki tunteet vaan vyöryy." Voima syntyy siitä, että kiitollisuus on listassa ensimmäisenä.

Kymmenes on aalto, jota ei päässyt pakoon. Eija Haapasaari kertoo MTV:llä Thaimaan tsunamista 2004: "Siinä hetkessä hyvästelimme toinen toisemme. Luulimme, että se oli siinä." Voima syntyy siitä, että hän puhuu 22 vuotta myöhemmin kiitollisuudesta.

Tunnelataus keskittyy tänään ihmisarvo- ja toimeentuloaineistossa Iltalehteen ja Ilta-Sanomiin, katastrofiaineistossa Yleen ja MTV:hen, oikeussaliaineistossa Iltalehteen ja Ilta-Sanomiin sekä hallinnon inhimillisissä seurauksissa Yleen ja MTV:hen. Kauppalehti ja Talouselämä ovat tunnelatauksen osalta lähes tyhjiä, mikä on niiden lajityypin mukaista ja mikä samalla tarkoittaa, että lähes neljännes päivän aineistosta on emotionaalisesti neutraalia pintaa.

Emotionaalinen kehystys eroaa faktapohjasta selvimmin siinä, kuinka lähelle yksittäistä ihmistä juttu menee. Kotkan 300 työntekijää mainitaan lukuna. Kinga Lama mainitaan nimellä. Ensimmäinen on määrällisesti sata kertaa suurempi ja emotionaalisesti mitätön.

6. Rakenteellinen luenta

Kehystämisen ja vaikuttamisen tekniikat

Otsikon subjektin valinta ratkaisee vastuunkantajan. Kotkan tapauksessa viisi mediaa nimeää otsikossa viisi eri toimijaa: kiinalaiset työntekijät, valtion, valtion uudelleen, epäkohdat itsensä ja Teollisuusliiton. Yksikään ei nimeä yhtiötä tai pääurakoitsijaa. Mätkyissä neljä viidestä nostaa maksajan, vaikka saajia on kolme kertaa enemmän. Tordenin tapauksessa yksi media nostaa rangaistuksen määrän ja neljä sen lievenemisen. Tekniikka on arkinen suomalaisessa uutistyössä, ja juuri siksi se on syytä tehdä näkyväksi: otsikon subjekti on lukijan ensimmäinen ja usein ainoa tieto siitä, kenen toimintaa hänen pyydetään arvioimaan.

Attribuointi varmuustasona. Sama Kotkan väite esitetään kolmella eri varmuudella. Yle: "Ylen tietojen mukaan osalla työmaan kiinalaisista työntekijöistä työnantaja olisi vaihtunut siten, ettei järjestelystä kerrottu työntekijöille." MTV toistaa Ylen tiedon lähdemerkinnällä otsikossa. Helsingin Sanomat siirtää koko väitteen ammattiliiton suuhun jo otsikossa. Kolme toimitusta, kolme eri suhdetta samaan tietoon. Yksikään ei tee väärin. Lukija ei voi tietää, että ero on olemassa, ellei hän lue kaikkia kolmea.

Väitteen tarkistaminen tekstissä otsikon jälkeen. Ilta-Sanomat otsikoi Trumpin väitteen Khargin saaren tuhoamisesta ja kumoaa sen tekstissä: "Reutersin mukaan iskuista Khargin saarelle ei ole muuta näyttöä kuin Trumpin sanat." Tämä on huolellista journalismia ja samalla kehystystekniikka: väite pääsee otsikkoon, oikaisu jää tekstiin. Sama rakenne toistuu MTV:llä, jonka otsikko on "Trump kiehuu: Iran on kuollut" ja jossa tekstissä kerrotaan Iranin presidentin ilmoittaneen halukkuudesta palata diplomatiaan.

Numeron liike ilman merkintää. Nepalin uhriluku oli eilen 797, tänään 903, ja kadonneiden määrä nousi 3 048:sta 4 247:ään. Grand Canyonin kadonneiden määrä on aineistossa sekä yli 20 että noin 15. Kyproksen kadonneiden määrä on 17, 18 ja 20. Latvalan syytteen tekoaika on sekä 2014–2017 että 2015–2018. Jokainen luku on lähteensä mukainen. Yksikään juttu ei kerro, että luku muuttuu, mikä tekee jokaisesta yksittäisestä luvusta lopullisemman kuin se on.

Kolmannen osapuolen auktoriteetti tiedotteena. Päivän aineistosta merkittävä osa on viranomaisten ja etujärjestöjen tiedotteita, jotka päätyvät sellaisenaan uutisiksi: Tukes, Fimea, Ruokavirasto, Verohallinto, Tilastokeskus, Metsähallitus, Lääkäriliitto, Teollisuusliitto, Suomen Yrittäjät, OP, Labore, Tela, Motiva, Liikenneturva, Epassi, AirAdvisor. Näistä osa on selkeästi asiantuntijatietoa ja osa on markkinointia. Lukijalle ne näyttävät identtisiltä. AirAdvisorin lentoyhtiövertailu on korvausvaatimuksia myyvän yrityksen oma tilasto, Epassin henkilöstöetulaskelma on henkilöstöetuja myyvän yrityksen oma tutkimus, ja molemmat julkaistaan uutismuodossa.

Ulkomainen katse todistajana. Iltalehti ja MTV kertovat Lavrovin arktisesta uhkalausunnosta otsikoilla, joissa mainitaan "Suomi mukana". MTV kertoo Economistin lähteen arviosta Putinin suhtautumisesta CIA:n johtajan vierailuun ja nostaa esiin, että brittilehti mainitsee Suomen. Ilta-Sanomat kertoo venäläisen RBK-kanavan haastattelusta, jossa toimittaja haastoi Lavrovin. Tekniikka toimii kaikkiin suuntiin: väite saa painoa siitä, että se on ulkomaalaisen esittämä, ja kotimaisen asian merkitys mitataan sillä, kuinka paljon se kiinnostaa muualla.

Kaksoisdynamiikka 1: investointibuumi on yhtä aikaa työpaikka ja hyväksikäyttö. Helsingin Sanomien Visio-juttu kertoo rakennusinsinööri Anni Rautamiehestä, joka valmistui joulukuussa työttömäksi ja sai kesäkuussa YIT:ltä töitä Kouvolan datakeskustyömaalla. Ylen juttu kertoo Kotkan akkutehtaan työmaasta, jossa kiinalaisten työntekijöiden palkasta peritään yli 1 600 euroa kuukaudessa. Iltalehden Talousaamu-juttu kertoo, että puolustusteollisuus ja datakeskushankkeet tarvitsevat jo nyt työvoimaa. Kauppalehti kertoo, että infrarakentaminen on lähtenyt kovaan nousuun ja SRV:n osake on noussut kuukaudessa yli 70 prosenttia. Nämä ovat saman investointiaallon neljä puolta. Yksikään juttu ei mainitse toista. Lukija, joka lukee vain ensimmäiset kolme, näkee talouden käänteen. Lukija, joka lukee vain neljännen, näkee työperäisen hyväksikäytön. Kumpikin lukee samaa päivää.

Kaksoisdynamiikka 2: valtio on samana päivänä esteellisyyskysymyksen vastaaja ja hyväksikäyttöepäilyn osaomistaja. Pääministeri Orpo vastaa oikeuskanslerille, ettei ole ollut esteellinen eikä hakenut hyötyä vaalirahoittajalleen. Samana päivänä valtion 30-prosenttisesti omistaman yhtiön työmaalta paljastuu epäily systemaattisesta työehtojen polkemisesta. Molemmat ovat kysymyksiä siitä, mitä valtion omistajuus ja päätöksenteko käytännössä velvoittavat. Yksikään juttu ei mainitse toista.

Kaksoisdynamiikka 3: tekoäly on yhtä aikaa säästö, uhka, sijoituskupla ja tämän aineiston tuottaja. Yle kertoo, että tekoälytyökalu tunnisti Päijät-Hämeessä lähes 600 munuaistaudin riskipotilasta ja että Mehiläisen arvion mukaan laaja käyttöönotto säästäisi jopa 500 miljoonaa euroa vuodessa. OP kertoo, että tekoäly on tehnyt huijausten tunnistamisesta vaikeampaa ja että tietojenkalasteluhyökkäysten määrä kasvoi viime vuonna 1 265 prosenttia. Kauppalehti kertoo Nvidian talousjohtajan puolustavan yhtiön tapaa rahoittaa omia asiakkaitaan, jota jotkut kutsuvat kehämäiseksi rahoitukseksi. Helsingin Sanomat hakee haastateltavia, jotka tekevät opintonsa pitkälti tekoälyllä. Kauppalehti merkitsee useisiin juttuihinsa "Tekoälyn tuottama" ja kertoo sähkönhintajutun laatineen tekoälyn. Viisi eri suhdetta samaan teknologiaan, ja yksi niistä on median oma tuotantoprosessi. Yksikään juttu ei mainitse toista.

Kaksoisdynamiikka 4: nuoret ovat yhtä aikaa suojeltavia ja arvosteltavia. Budjettiriihessä käsitellään alle 15-vuotiaiden some-kieltoa. Helsingin Sanomien kolumnisti Frank Martela kirjoittaa, että "Facebook on tämän päivän Marlboro" ja sosiaalinen media pitäisi kieltää nuorilta kuten tupakka. Talouselämä kertoo, että Mikko, 23, lykkää valmistumistaan vuodella, koska ei halua valmistua työttömäksi. Labore kertoo, että nuorten perinteinen luottamusetu on lähes kadonnut ja tulevaisuuteensa luottavaisten korkeakouluopiskelijoiden osuus laski 74 prosentista 59 prosenttiin. Samana päivänä Ilta-Sanomien uutisen kommenttikentässä arvostellaan uuden televisiojuontajan tatuointeja sopimattomina "näin arvokkaan ohjelman juontajalle". Neljä kuvaa nuoruudesta: suojeltava, riippuvainen, pelokas ja sopimaton. Ei yhtään yhteyttä.

Kaksoisdynamiikka 5: hallinnollinen päätös on yhtä aikaa säästö ja seuraus. Kuopio lakkautti Pulkonkosken kyläkoulun säästösyistä, ja seuraus on 7-vuotiaan kahden ja puolen tunnin koulumatka. Valtionhallinnosta leikataan 60 miljoonaa euroa lisää, ja seuraus on akavalaisten kyselyn mukaan virkavirheiden riskin kasvu. Sote-järjestöjen avustuksista leikataan 84 miljoonaa euroa ensi vuonna, ja seuraus on Kehitysvammaliiton huoli toimintansa jatkumisesta. Asiakasmaksuja korotetaan, ja apulaisoikeusasiamies pitää korotuksia perusoikeuksien turvaamisvelvollisuuden kannalta ongelmallisina. Neljä säästöä, neljä seurausta, neljä eri juttua neljässä eri mediassa. Yksikään ei laske niitä yhteen.

Kaksoisdynamiikka 6: ilmastonmuutos on yhtä aikaa katastrofi ja markkina. Yle kertoo, että maastopalojen polttama alue Euroopassa kasvaa vuosisadalla ainakin 39 prosenttia ja että kuluvan kesän palot ovat kolmanneksi laajimmat 21 vuoteen. Grand Canyonin tulvan taustalla on viime vuoden maastopalon kuivattama maaperä. Nepalin katastrofi liitettiin jäätikön epävakauteen. Kauppalehti otsikoi "Harvinainen ilmiö tekee tuhoa – Suomalaisyritys hyötyy" ja kertoo, että super-El Niño häiritsee kalakantoja ja nostaa siten hyönteisproteiinin kysyntää. Molemmat kehykset ovat totta. Yksikään suomalainen poliitikko ei ole aineistossa äänessä kummastakaan.

Kaksoisdynamiikka 7: sääntely tuottaa vahingon paikkaan, jossa kukaan ei ole vastuussa. Töysän apteekki menettää lääkkeidenvalmistusluvan, koska apteekkari jää eläkkeelle ja Fimea ei enää myönnä uusia lupia EU-tuomioistuimen muissa maissa antamien päätösten vuoksi. Seuraus koskee noin 700 apteekkia. EU:n pakkausasetus velvoittaa suoramyyntiä harjoittavan mikroyrittäjän hoitamaan pakkausjätehuollon jokaisessa kohdemaassa erikseen, ja tamperelainen yksinyrittäjä Mauri Meronen laski, että neljä kiloa pakkausmateriaalia maksaisi hänelle 5 700–15 900 euroa vuodessa. Hän lopetti EU-myynnin. Molemmissa tapauksissa sääntö on perusteltu, seuraus on ennakoimaton eikä kukaan yksittäinen taho ole vastuussa. Sama rakenne toistui eilen Miekojärven vedennousussa.

Kaksoisdynamiikka 8: media raportoi vaikuttamisyrityksistä ja on itse vaikuttamisen kohde. Espanjan pääministeri syyttää Venäjää ja Israelia disinformaation levittämisestä Ceutan kriisissä. OP varoittaa tekoälyllä tuotetuista huijauspuheluista, joissa soittaja puhuu sujuvaa suomea. Poliisi varoittaa veronpalautushuijauksista. Telia lisää mobiilivarmenteen käyttöönottoon uuden tunnistautumisvaiheen, koska rikolliset ovat aktivoineet varmenteita uhrien nimiin. Mainosteknologiayritys Readpeakissa tapahtui tietovuoto, joka koskee kaikkia asiakkaiden käyttäjäprofiileja. Viisi juttua tiedon manipuloinnista, ja yksi niistä koskee suomalaista mediateknologiayritystä.

Kaksoisdynamiikka 9: hiljaisuus siirtyi, se ei purkautunut. Lauantaina kolme kokoomusministeriä kieltäytyi kommentoimasta Israel-pöytäkirjaa. Sunnuntaina aiheesta ei ollut yhtään juttua. Tänään aihe palasi, mutta kysymys on siirtynyt kokonaan opposition vastattavaksi. Samaan aikaan uusi hiljaisuus alkoi: Kotkan tapauksesta ei ole yhdessäkään mediassa hallituksen tai valtioneuvoston kanslian kommenttia, eikä yksikään juttu kerro, että sitä olisi pyydetty. Rakenne ei siis purkautunut, se vaihtoi aihetta.

Kaksoisdynamiikka 10: viihde ja vakava jakavat saman syötteen ilman erottelua. Samassa aineistossa ovat yli 900 kuollutta Nepalissa, kaksi vakavasti loukkaantunutta Lumijoella, 267 ihmistä kaatuneessa laivassa ja kysymykset siitä, tunnistatko ruokasienet, osaatko liikkua luonnossa, mihin sukupolveen kuulut ja minkä kokoisen vaatteen tyylikäs ihminen valitsee. Tämä on arkipäivän normaali rakenne. Sen vaikutus on kuitenkin se, että lukijan huomiokyky jaetaan tasaisesti asioille, joiden painoarvo on täysin eri luokkaa, eikä mikään aineistossa kerro hänelle sitä.

Kilpailevat kokonaissuunnat

Suunta 1: investointi on lähtökohtaisesti hyvä, ja sen ehdot ovat teknisiä yksityiskohtia. Mekanismi on hajautus. Investointibuumin hyödyt kerrotaan henkilötarinana, työllisyysennusteena ja osakekurssina. Sen kustannukset kerrotaan erillisinä juttuina: sähkön hinnan nousupaine, tuen tarpeettomuus, kunnan joustaminen omista säännöistään, työehtojen polkeminen. Näiden välillä ei ole yhtään linkkiä. Seuraus on, että lukija oppii pitämään investointia myönteisenä perusasiana ja sen haittoja yksittäisinä ongelmina, jotka joku muu ratkaisee. Lukija tulee hyväksyneeksi, että kysymys "millä ehdoilla" on eri kysymys kuin "tuleeko investointi", vaikka päätös tehdään kerran ja samalla hetkellä. Forssan kaupunginjohtajan lause tiivistää suunnan: "Miksi sanoisimme ei."

Suunta 2: julkisen talouden hoito on riskienhallintaa, ja sen hinta näkyy vain yksilötarinoissa. Mekanismi on osastojako. Makrotaso on Kauppalehden ja Talouselämän aluetta: korkopommi, velanhoito, sopeutustarve, luottamusindeksi. Mikrotaso on Iltalehden, Ylen ja MTV:n aluetta: Janinan tukileikkaukset, Ukon koulumatka, Saarijärven vanhusten asumisoikeusmaksut, akavalaisten virkavirheet, Lääkäriliiton asiakasmaksut, lapsiasiavaltuutetun korvamerkitsemättömät valtionosuudet. Nämä kaksi tasoa eivät kohtaa kertaakaan yhdessäkään jutussa. Seuraus on, että talouspolitiikan perustelut ja sen seuraukset esitetään eri lukijoille. Lukija tulee hyväksyneeksi, että säästöpäätös ja sen inhimillinen hinta ovat eri asioita, joista voi olla erikseen samaa tai eri mieltä.

Suunta 3: kotimainen väkivalta ja kuolema ovat toistuva perusrakenne, johon ei liity kysymystä. Mekanismi on lähdemonopoli ja rutiini. Yhdeksän vakavaa tapahtumaa yhden vuorokauden aikana, jokainen kerrottu viranomaislähteestä, jokainen esitetty erillisenä, yhdessäkään ei kysytä miksi. Poikkeuksena on Lumijoen kunnanjohtaja, joka nimenomaisesti pyytää olemaan kysymättä. Seuraus on, että lukija saa tarkan käsityksen tapahtumien määrästä ja ei minkäänlaista käsitystä niiden syistä. Lukija tulee hyväksyneeksi, että väkivalta on sääilmiön kaltainen taustamuuttuja, jota raportoidaan mutta jota ei selitetä. Tämä on päivän yksimielisin ja vähiten kiistelty suunta, ja juuri siksi se on huomionarvoinen.

Suunta 4: maailmanpolitiikka on markkinamuuttuja. Mekanismi on käännös. Yhdysvaltain ja Iranin vastavuoroiset iskut kolmeen maahan kerrotaan Brentin 90 dollarin noteerauksena, Nesteen kahden prosentin nousuna ja Fedin koronnosto-odotuksena. Suomessa se näkyy dieselin 2,3 euron litrahintana, joka esitetään Tilastokeskuksen kuukausitilastona ilman poliittista sisältöä. Venäjän ulkoministerin uhkaus arktisesta alueesta kerrotaan otsikolla, jossa mainitaan "Suomi mukana", mutta ilman että kukaan Suomessa vastaa siihen. Seuraus on, että lukija oppii seuraamaan sotaa hinnan kautta. Lukija tulee hyväksyneeksi, että eskalaation olennainen kysymys on, mitä se maksaa hänelle, ei mitä siitä seuraa.

Miten suunnat suhtautuvat toisiinsa. Suunnat 1 ja 2 vahvistavat toisiaan voimakkaimmin: kun investointi on lähtökohtaisesti hyvä ja sen ehdot ovat teknisiä, ja kun säästö on lähtökohtaisesti välttämätön ja sen hinta on inhimillinen yksityiskohta, molemmat päätöksentekomallit siirtyvät pois poliittisesta keskustelusta ja hallinnolliseen valmisteluun. Suunta 3 on riippumaton muista ja etenee ilman vastavoimaa. Suunta 4 on ainoa, jossa aineistossa on aitoa moniäänisyyttä: Ylen kaksi eri kehystä, Ilta-Sanomien tarkistus ja Kauppalehden markkinaluenta ovat kaikki perusteltuja, eikä yksikään hallitse.

Kokonaisuutena vuorokausi vetää lukijaa tilaan, jossa hänellä on tarkka käsitys siitä, kuinka paljon mätkyjä maksetaan Ahvenanmaalla, tarkka käsitys siitä, mistä vaasalaismiestä epäillään, epäselvä käsitys siitä, kääntyykö Suomen talous vai jakautuuko se, hyvin hämärä käsitys siitä, mistä hallitus huomenna päättää, eikä minkäänlaista käsitystä siitä, mitä valtio aikoo tehdä sille, että sen osaomistamalla työmaalla epäillään systemaattista hyväksikäyttöä.

7. Uskomusmuutos

1. Suomessa on valtion osaomistamalla suurtyömaalla epäily järjestelmällisestä työperäisestä hyväksikäytöstä (faktapohjainen, laajuus kiistanalainen). Faktaa on, että Yle on nähnyt kiinankielisen työsopimuksen tulkin kääntämänä, että työmaalla on työskennellyt kesän aikana noin 300 kiinalaista ja että vähennykset ovat noin 338 euroa majoituksesta ja 494 euroa aterioista kahden viikon välein. Faktaa on, että valtio omistaa tilaajayhtiöstä noin 30 prosenttia Finnish Minerals Groupin kautta. Kiistanalaista on laajuus: pääurakoitsija kiistää väitteen, tehdasyhtiön mukaan kyse on yksittäistapauksista ja Teollisuusliiton mukaan laajamittaisesta ja systemaattisesta hyväksikäytöstä. Siirtymä menee eri suuntiin: työehtoja painottava lukija saa vahvistuksen huolelleen, investointeja painottava lukija saa yhtiön kiistämisen ja huomion siitä, ettei asiaa ole vielä tutkittu.

2. Viikonlopun kaksi erillistä kuolemaa Pohjanmaalla olivat saman epäillyn tekoja (faktapohjainen). Faktaa on poliisin tiedote rikosnimikkeistä, tutkinnanjohtaja Mia Uunilan vahvistus siitä, että onnettomuusauto valikoitui sattumanvaraisesti, ja miehen vangitseminen. Siirtymä on tiedollinen: lukija, joka lauantaina luki kahdesta erillisestä onnettomuudesta, tietää nyt niiden olevan yksi tapahtumaketju.

3. Sotarikostuomiot Suomessa voivat lyhentyä olennaisesti muutoksenhaussa (faktapohjainen, merkitys kehystyspohjainen). Faktaa on, että Helsingin hovioikeus muutti Voislav Tordenin elinkautisen 12 vuoden ja 6 kuukauden vankeudeksi ja luki hänen syykseen kolme sotarikosta neljän sijaan. Faktaa on, että hovioikeus katsoi hänen ampuneen kohti ukrainalaissotilaita mutta ei toimineen esimiesasemassa. Kehystyspohjaista on se, kutsutaanko tulosta ankaraksi vai lieväksi. Yle otsikoi rangaistuksen suuruuden, neljä muuta sen lievenemisen, ja Helsingin Sanomat laskee auki, että käytännön istumisaika lyhenee runsaaseen kuuteen vuoteen. Siirtymä menee eri suuntiin sen mukaan, kumman otsikon lukija näkee.

4. Suomen talous on samanaikaisesti kääntymässä ja eriytymässä (faktapohjainen molemmin, kehystys ratkaisee merkityksen). Faktaa on, että rakennusalalla 43 prosenttia yrityksistä raportoi liikevaihdon kasvusta, että infrarakentaminen ja datakeskukset tarvitsevat työvoimaa ja että kaupan ja palvelualojen liikevaihdot kasvoivat heinäkuussa 5,6 ja 5,7 prosenttia. Faktaa on myös, että pienituloisimman tuloneljänneksen kuluttajaluottamus on koko yli 30-vuotisen havaintojakson alin, että ero ylimpään on yli 21 pistettä ja että tulevaisuuteensa luottavaisten korkeakouluopiskelijoiden osuus laski 74 prosentista 59 prosenttiin. Kehystyspohjaista on se, kumpi nimetään Suomen talouden tilaksi. Tämä on toinen peräkkäinen päivä, jona sama jakolinja toistuu, ja se tapahtuu nyt riihen aattona.

5. Datakeskusinvestoinnit toteutuvat Suomeen myös ilman valtion tukea (faktapohjainen, yhden perustelun varassa). Faktaa on, että Suomeen rakennetaan parhaillaan noin 18 datakeskusta ja että kapasiteetin arvioidaan yli kolminkertaistuvan vuoteen 2030 mennessä. Faktaa on, että aiempi 47 miljoonan euron sähköverotuki päättyi kesäkuussa ja että hallitus harkitsee jättävänsä noin 30 miljoonan korvaavan tuen säätämättä. Perustelu on Ylen mukaan se, että tuen merkityksen investoinneille arvioidaan pienentyneen. Siirtymä menee eri suuntiin: investointeja painottava lukija oppii, että Suomi on houkutteleva ilman tukiakin, veronmaksajaa painottava lukija oppii, että tukea oltiin säätämässä ilman selvää tarvetta.

6. Iranin sota on jälleen kuumentunut, ja se näkyy suomalaisen tankkauksessa (faktapohjainen). Faktaa on Yhdysvaltain isku Larakin saarelle, Iranin ohjus- ja drooni-iskut Jordaniaan ja Arabiemiraatteihin sekä Brent-öljyn nousu yli 90 dollariin. Faktaa on Tilastokeskuksen luku, jonka mukaan dieselin verollinen keskihinta oli elokuussa 2,3 euroa litralta ja vuosimuutos noin 40 prosenttia. Todentamatonta on Trumpin väite Khargin saaresta, jonka Ilta-Sanomat merkitsee tekstissä nimenomaisesti todentamattomaksi.

7. Afrikkalaista sikaruttoa ei saada nopeasti kuriin (faktapohjainen, yhden viranomaisen arvio). Faktaa on, että tautiin kuollut villisika löytyi Pyhtäältä noin 40 kilometrin päässä aiemmasta ydinalueesta ja että tartuntavyöhyke laajeni Loviisaan ja Kouvolaan asti. Faktaa on Ruokaviraston osastonjohtaja Terhi Laaksosen arvio: "Emme varmasti enää kykene nopeaan taudintorjuntaan, jossa vuodessa voisi vapautua taudista." Siirtymä koskee erityisesti metsästäjiä, sikatiloja ja Kaakkois-Suomen asukkaita, ja se muuttaa myös aiheen poliittista asetelmaa: kevään keskustelu rajoitusten kohtuuttomuudesta saa nyt vastaansa arvion siitä, että rajoitukset jatkuvat pitkään.

8. Yhteenveto

Tänään suomalainen media kertoo lukijalleen, että Kotkaan rakennettavan akkumateriaalitehtaan työmaalla epäillään laajaa työperäistä hyväksikäyttöä, jossa noin kolmeltasadalta kiinalaiselta työntekijältä on peritty palkasta yli 1 600 euroa kuukaudessa ja jossa tilaajayhtiöstä Suomen valtio omistaa noin 30 prosenttia, että Pohjanmaan poliisi epäilee 27-vuotiasta vaasalaismiestä kahdesta murhasta ja kahdesta murhan yrityksestä sen jälkeen kun viikonlopun kaksi erillistä kuolemaa osoittautuivat saman ketjun osiksi, ja että Petteri Orpon hallitus kokoontuu huomenna kautensa viimeiseen budjettiriiheen, jossa harkitaan muun muassa datakeskustuen jättämistä säätämättä, alle 15-vuotiaiden sosiaalisen median kieltoa ja jossa valtionvelan korkomenoarvio nousee 4,3 miljardin euron tasolta ylöspäin. Ulkomailla Yhdysvallat iski Iraniin ensimmäistä kertaa kuukauteen, Iran vastasi Jordaniaan ja Arabiemiraatteihin, Brent-öljy nousi yli 90 dollarin ja Nepalin tulvien uhriluku ylitti 900:n yli neljäntuhannen ollessa yhä kateissa. Kehystysvalinnoista terävimmät koskevat Kotkaa, jonka otsikkosubjekti on eri mediassa työntekijä, valtio, ammattiliitto tai nimeämätön epäkohta, sekä Voislav Tordenin tuomiota, joka on yhdelle medialle yli kahdentoista vuoden vankeus ja neljälle muulle elinkautisen lievennys. Merkittävin hiljainen signaali on se, että päivän ainoasta uutisesta, jossa Suomen valtio on epäillyn väärinkäytöksen osaomistaja, ei ole yhdessäkään mediassa hallituksen kommenttia eikä yksikään kerro sitä pyydetyn, ja että samana päivänä pääministeri vastaa oikeuskanslerille kysymykseen omasta esteellisyydestään ilman että yksikään juttu yhdistää näitä kahta valtion vastuuta koskevaa kysymystä. Toinen hiljainen signaali on se, että sama investointibuumi tuottaa Helsingin Sanomien jutussa työpaikan yhdelle rakennusinsinöörille Kouvolassa ja Ylen jutussa laittoman sopimuksen sadoille työntekijöille Kotkassa, eikä kumpikaan juttu tiedä toisesta.

9. Lopuksi

Kaksitoista asiaa jäi mieleen tästä päivästä.

Ensimmäinen on kaksi työmaata, jotka eivät tunne toisiaan. Kouvolan Korialla YIT rakentaa singaporelaiselle Day Onelle datakeskuskompleksia, jonka vuokralaiseksi tulee Tiktok. Siellä työskentelee Anni Rautamies, joka valmistui joulukuussa työttömäksi ja sai kesäkuussa töitä. Helsingin Sanomat kertoo hänen tarinansa otsikolla "Näin talous kääntyy". Kotkan Keltakalliolla rakennetaan akkumateriaalitehdasta, ja siellä kiinalaisilta työntekijöiltä peritään palkasta 832 euroa kahden viikon välein kuluista, joista sopimuspaperin mukaan vastaa pääurakoitsija. Yle kertoo sen otsikolla "Laaja epäily kiinalaisten työperäisestä hyväksikäytöstä". Kirjaan tämän ylös, koska nämä ovat saman Suomen samat kuukaudet ja koska molemmat ovat totta. Kirjaan sen myös siksi, että talouden käänteestä kirjoittaminen on tärkeää ja hyväksikäytöstä kirjoittaminen on tärkeää, eikä kumpikaan tule vahvemmaksi siitä, ettei se tiedä toisesta.

Toinen on tyhjä kohta, jossa pitäisi lukea ministerin nimi. Viisi mediaa kertoi Kotkan epäilystä. Teollisuusliitto vaati valtio-omistajaa puuttumaan välittömästi. SDP:n varapuheenjohtaja tyrmistyi. Yhdessäkään jutussa ei ole valtioneuvoston kanslian, omistajaohjausministerin tai elinkeinoministerin kommenttia. Yhdessäkään ei myöskään lue, että sitä olisi pyydetty eikä saatu. Kirjaan tämän ylös, koska tämä on täsmälleen sama rakenne kuin lauantaina Israel-pöytäkirjan kanssa, ja koska tällä kertaa uutinen syntyi maanantaiaamuna eikä lauantai-iltana. Huomenna nähdään, kuoleeko se samalla tavalla.

Kolmas on lause, jonka Forssan kaupunginjohtaja sanoi ääneen. "Miksi sanoisimme ei." Kirjaan sen ylös, koska se on rehellinen ja koska se on koko datakeskuskeskustelun ydin. Kunta saa investoinnin, työpaikat ja kiinteistöveron. Sähkön hinta on kansallinen kysymys. Kaikki toimivat rationaalisesti, ja lopputulos on se, ettei kukaan vastaa kokonaisuudesta. Helsingin Sanomien analyysi kysyy samana päivänä, missä olivat opposition kriittiset puheenvuorot silloin, kun investointeja alettiin houkutella. Se on hyvä kysymys, ja se on osoitettu molempiin suuntiin.

Neljäs on 700 apteekkia ja yksi eläkkeelle jäävä ihminen. Alavuden Töysässä apteekkari Elina Järvenpää jää eläkkeelle. Hänen apteekkinsa on toinen Suomen kahdesta, joka valmistaa sopimuslääkkeitä muille apteekeille. Sopimusvalmistuslupa päättyy samassa yhteydessä, koska Fimea ei enää myönnä uusia lupia nykyisen kaltaiseen toimintaan, ja syy on EU-lainsäädäntö ja EU-tuomioistuimen muissa maissa antamat päätökset. Kirjaan tämän ylös, koska tämä on maan lääkehuoltoa koskeva rakenteellinen muutos, joka tapahtuu ilman että kukaan on sitä päättänyt, ja koska siitä kertoo yksi media.

Viides on lippis, jota kukaan ei uutisoinut. Sosiaali- ja terveysministeri Wille Rydman julkaisi X:ssä kuvan, jossa hän ja sisäministeri Mari Rantanen poseeraavat hymyillen valkoisissa lippiksissä, joihin on painettu "Send them back". Saatteeksi hän kirjoitti "Ratkaisu". Aineistossa tästä on yksi juttu, ja se kertoo yrittäjä Sointu Borgin Instagram-kritiikistä. Kirjaan tämän ylös, koska kyse on kahden istuvan ministerin julkaisusta ja koska sen ainoa journalistinen käsittely tapahtuu somevaikuttajan reaktion kautta. Se ei ole kenenkään salailua. Se on sitä, että poliittinen uutisointi ei tänään ollut siellä.

Kuudes on Iltalehden juttu perussuomalaisesta valtuutetusta drag-satuhetkessä. Alice Girs meni Turun Skanssiin katsomaan, tuputetaanko lapsille sopimatonta materiaalia. Hän kirjoitti Turun Sanomiin, että paikalla luettiin Pekka Töpöhännästä ja keskusteltiin sadun opetuksesta, eikä hän voi rehellisyyden nimissä sanoa, että tilaisuudessa olisi ollut mitään, mistä konservatiivioikeiston tarvitsisi olla kovin huolissaan. Kirjaan tämän ylös, koska se on päivän ainoa juttu, jossa joku meni katsomaan itse ja kertoi, että ennakko-oletus oli väärä. Kirjaan sen myös siksi, että se on yhden lehden juttu ja että se olisi ollut kiinnostava kaikille suunnille.

Seitsemäs on numero, jota media ei kerro itsestään. Kauppalehti merkitsee useisiin juttuihinsa "Tekoälyn tuottama" ja kertoo sähkönhintajutun lopussa avoimesti: "Kirjoituksen on laatinut hintatietojen pohjalta tekoäly. Tekstin on tarkastanut ja editoinut toimittaja." Samana päivänä Helsingin Sanomat hakee haastateltavia, jotka tekevät opintonsa tekoälyllä, ja kysyy, mitä moraalisia pohdintoja toiminta kirvoittaa. Kirjaan tämän ylös ilman tuomiota. Kauppalehden merkintä on rehellisempi kuin useimmilla, ja se on juuri siksi kiinnostava: se on aineiston ainoa kohta, jossa media kertoo lukijalle jotain oman tuotantoprosessinsa muutoksesta. Kysymys, jonka HS esittää opiskelijoille, koskee myös sitä toimialaa, joka kysymyksen esittää.

Kahdeksas on aloite, jota Yle ei uutisoinut. Perussuomalaisten kansanedustaja Kaisa Garedew jättää eduskunnalle aloitteen Ylen jakamisesta kahtia. Iltalehti uutisoi. Yle ei. Muut eivät. Kirjaan tämän ylös, koska tämä on kentän tasapuolisin katve: kaupallisella medialla on intressi julkaista, julkisella palvelulla on intressi olla julkaisematta, eikä kumpikaan ole väärässä. Yhteisvaikutus on se, että Suomessa ei käydä julkista keskustelua siitä, millainen mediarakenne maassa pitäisi olla, ja päätökset siitä tehdään silti.

Yhdeksäs on kaksi tuntia ja kaksikymmentä minuuttia. Ekaluokkalainen Ukko Räsänen matkustaa Kuopion Maaningalla lähes kaksi ja puoli tuntia päivässä, koska Pulkonkosken koulu lakkautettiin säästösyistä. Kaupungin opetuspäällikkö Mika Kuitunen sanoo samassa jutussa, että sivistykselliset oikeudet, oppimisen tuki ja opiskeluhuolto paranevat ja että pitemmät koulumatkat olivat se negatiivinen puoli asiassa. Kirjaan tämän ylös, koska molemmat lauseet ovat tosia ja koska päätöksen tekijä joutuu käyttämään sanaa "puoli" asiasta, joka on 7-vuotiaan koko koulupäivän pituus.

Kymmenes on hautakivi, jossa on väärä nimi. Forssalainen Lauramaija Rantala sai sunnuntaina tilausvahvistuksen hautakivestä, jossa oli hänen oma nimensä ja kuolinpäivä. Seuraavana päivänä tulivat hautakukat, pizza, siivousfirma ja autokatos. Kirjaan tämän ylös, koska se on aineiston tarkin kuvaus siitä, mitä digitaalinen häirintä nyt on: kenen tahansa nimissä voi tilata mitä tahansa, jokainen tilausvahvistus näyttää aidolta, eikä yksikään yritys voi tarkistaa mitään.

Yhdestoista on kysymys, jota ei kysytty yhdeksän kertaa. Tänään Suomessa kuoli tai loukkaantui vakavasti ihmisiä Vaasassa, Laihialla, Lumijoella, Maskussa, Tampereella, Kuopiossa, Vantaalla ja Turussa. Jokaisesta on juttu. Jokainen tieto tulee poliisilta tai pelastuslaitokselta. Yhdessäkään ei kysytä, miksi. Eilen kirjasin ylös, ettei kukaan kysynyt tuhannelta nuorelta, miksi he kokoontuivat. Tänään en löydä yhtään juttua, jossa kysyttäisiin, miksi maassa kuolee tällä tavalla joka päivä. Kysymys on epämukava, koska siihen ei ole hyvää vastausta, ja koska sen esittäminen voi näyttää kunnioittamattomalta. Kirjaan sen silti, koska poissaolo on rakenne siinä missä läsnäolokin.

Kahdestoista on tekoälyvideo, jota kolme mediaa siteerasi. Yhdysvaltain presidentti julkaisi Truth Socialissa mitä ilmeisimmin tekoälyllä tuotetun videon räjähdyksistä Khargin saarella ja kirjoitti sen saatteeksi, että saari räjäytetään säpäleiksi. Reuters ei löytänyt väitteelle muuta näyttöä kuin presidentin sanat. Iranin kansallisen öljy-yhtiön johtaja kutsui päivityksiä naurettaviksi. Ilta-Sanomat kirjasi molemmat. MTV otsikoi "Trump kiehuu: Iran on kuollut". Kirjaan tämän ylös, koska tämä on kolmas kerta lyhyen ajan sisällä, kun aineistossa on tekoälyllä tuotettu poliittinen kuva, jota käsitellään uutisena, ja koska tekniikka on nyt niin halpa, että väitteen ja sen kuvituksen tuottaminen maksaa saman verran.

Kun tätä päivää joskus luetaan taaksepäin, siitä muistetaan luultavasti Vaasa. Se on ymmärrettävää. Kaksi ihmistä kuoli, toinen sattumalta, ja se on kauheampaa kuin mikään muu tässä aineistossa.

Aineisto kertoo kuitenkin, että samana päivänä tapahtui jotain, mikä ei ollut kenenkään otsikossa.

Maanantai 31. elokuuta oli päivä ennen sitä, kun Suomen hallitus tekee kautensa viimeisen suuren talouspäätöksen. Sinä päivänä kymmenen eri toimijaa asettui julkisesti asemiin: Lääkäriliitto asiakasmaksuista, Teollisuusliitto omistajaohjauksesta, akavalaiset liitot virkavirheistä, Tela eläkeiästä, Suomen Urheiluliitto EM-kisatuesta, Suomen Yrittäjät rahoituksesta, lapsiasiavaltuutettu korvamerkitsemättömistä valtionosuuksista, Opiskelijoiden liikuntaliitto liikkumisen edellytyksistä, valtiovarainministeriön budjettipäällikkö korkomenoista ja valtiovarainministeriön lainsäädäntöneuvos datakeskustuesta. Kymmenen vaatimusta, kymmenen eri lehteä, ei yhtään yhteenvetoa.

Yksikään päivän jutuista ei kysy, mikä on hallituksen talouspolitiikan kokonaistulos neljän vuoden jälkeen. Kysymys on nyt kolmatta vuorokautta esittämättä.

Tätä ei aiheuta salailu eikä agenda. Tämän aiheuttaa se, että jokainen etujärjestö lähettää oman tiedotteensa, jokainen toimitus valitsee siitä sen, joka sopii sen lukijalle, ja jokainen valinta on erikseen täysin perusteltu.

Sen yhteisvaikutus on se, että riihen aattona Suomessa on julkaistu kolmekymmentä juttua budjetista eikä yhtään juttua siitä, mitä budjetti on.

Ruokaviraston Terhi Laaksonen sanoi tänään sikarutosta: "Emme varmasti enää kykene nopeaan taudintorjuntaan."

Hän puhui villisioista. Lause pätee myös siihen, mitä tapahtuu, kun ilmiö on ehtinyt levitä neljäkymmentä kilometriä ennen kuin kukaan katsoi sinne.