Vuorokauden uutiskatsaus ja analyysi

1A. Aineiston laadun arviointi

Aineisto on 392 artikkelia, mikä on hieman enemmän kuin eilisen maanantain 374 ja selvästi enemmän kuin sunnuntain 266. Tiistai on täysi instituutiopäivä: syyttäjä tiedottaa, Ruokavirasto pitää tilaisuuden, ajatuspaja julkaisee raportin, kaupunginhallitukset ovat päättäneet, käräjäoikeus istuu, gallupit julkistetaan, kaksi pörssiyhtiötä raportoi tuloksensa.

Volyymijakauma on karkeasti arvioiden seuraava: Ilta-Sanomat noin 31 prosenttia, Helsingin Sanomat noin 20, Iltalehti noin 18, Yle noin 18 ja MTV noin 13 prosenttia. Ilta-Sanomien yliedustus on rakenteellinen ja se jakautuu tänään kahtia: toisaalta se tuottaa päivän kiistellyimmän yksittäisen skuupin eli tiedon kiilanneen poliisin opintomenestyksestä, toisaalta sen volyymista suuri osa on palvelu-, terveys-, viihde-, visa- ja horoskooppisisältöä. MTV on jälleen volyymiltaan aliedustettu, ja sen painopiste on tänään silminnäkijöissä ja live-lähetyksissä. Pieni artikkelimäärä ei tee minkään talon näkökulmasta oikeampaa eikä väärempää, ja tämä on syytä pitää mielessä erityisesti MTV:n ja Ylen kohdalla, joiden yksittäiset jutut kantavat tänään poikkeuksellisen paljon painoa.

Seitsemän laadullista havaintoa on syytä nostaa esiin.

Ensinnäkin Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien sisällöllinen päällekkäisyys jatkuu. Tunnistan vähintään kolmetoista juttua, jotka ilmestyvät molemmissa käytännössä sanasta sanaan samana tekstinä eri otsikolla: Jani Sievisen ennätyksen rikkoutuminen, Ässien tulos, Unkarin presidentinvaali, al-Assadin kuolemantuomio, Ugandan nyrkkeilijät, Latvian tunneli, Riku Illukan karsiutuminen, Hilla Uusimäen välierä, Tuomas Heikkilän juoksu, Lotta Kemppisen välierä, Silja Kososen karsinta, Trumpin Fifa-kannanotto ja Washington Postin lentokonepaljastus. Otsikointi eroaa järjestelmällisesti. Helsingin Sanomat kuvailee, Ilta-Sanomat huudahtaa: "Uinti | Jani Sievisen ikivanha Suomen ennätys on lyöty" muuttuu muotoon "EM-altaasta roiskahti! Jani Sievisen ikivanha SE on lyöty". Lukija, joka näkee saman tiedon kahdessa lehdessä, on lukenut yhden toimittajan tekstin kahdesti.

Toiseksi päivän kiistanalaisin yksittäinen tieto on yhden median varassa. Ilta-Sanomien juttu kiilanneen poliisin opintotiedoista perustuu lehden omiin tietoihin, eikä lähdettä yksilöidä. Tieto ajotaitokurssin arvosanasta yhdistetään otsikossa ja leipätekstissä nimenomaan siihen, että poliisin tehtävät liittyivät liikennevalvontaan ja ajamiseen. Yksikään asiantuntija ei jutussa arvioi, onko yhteys olemassa. Muut mediat eivät siteeraa juttua tässä aineistossa. Samana päivänä poliisi julkaisee videon, jossa varoitetaan maalittamisesta, eikä kukaan aseta näitä kahta rinnakkain.

Kolmanneksi ambulanssitiedon kolmen vuorokauden sekaannus ratkeaa, mutta viisi mediaa nimeää ratkaisun eri tavalla. Sama syyttäjän tiedote tuottaa otsikot "Poliisilla kesti noin tunti hälyttää ambulanssi" (IL), "Ambulanssi hälytettiin loukkaantuneen nuoren luokse vasta noin tunti kiilauksen jälkeen" (HS), "Syyttäjä Tuusulan mopoturmasta: poliisi tilasi ambulanssin" (Yle), "Syyttäjä julkisuudessa olleista väitteistä: 'Ei pidä paikkaansa'" (MTV) ja "Tuusulan mopokiilauksen erikoiseen ambulanssisoppaan saatiin selvyys" (IS). Kaksi otsikkoa korostaa viivettä, kaksi korostaa sitä, että poliisi kuitenkin soitti, yksi korostaa sekaannuksen loppumista. Yksikään ei valehtele.

Neljänneksi Yle tuottaa aineiston ainoan mitatun tiedon. Ylen verifiointitiimi analysoi kypäräkameravideon ja laskee mopon nopeudeksi noin 90 kilometriä tunnissa matkan ja ajan perusteella. Menetelmä kerrotaan lukijalle. Tämä on päivän ainoa kohta, jossa jokin Tuusulaa koskeva väite on itsenäisesti tarkistettavissa esitetystä laskutavasta.

Viidenneksi kaksi merkittävää juttua on yhden median varassa. Helsingin Sanomien juttu Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen 290 000 euron viestintähankinnasta kansanedustajan puolison vastaperustetulta yritykseltä ei näy muualla. Ylen juttu ammattikorkeakoulujen kansainvälisten hakijamäärien romahduksesta 60 000:sta 12 000:een ei näy muualla. Kummankin yhteiskunnallinen kantavuus on suurempi kuin monen päivän valtajutun.

Kuudenneksi Iltalehti julkaisee ainoana vastakehyksen eiliselle ulkomaanuutiselle. Eilen Zelenskyin arvio 50 000 pohjoiskorealaisesta sotilaasta kulki useassa mediassa. Tänään Iltalehden sota-asiantuntija Emil Kastehelmi sanoo, ettei väitteille ole katetta: "Ei ole mitään viitteitä, että nämä uudet joukot olisivat osallistumassa Ukrainassa sotatoimiin." Neljän muun median lukija ei saa tätä korjausta.

Seitsemänneksi mielipide- ja kommenttitekstien osuus on tänään korkea ja ne kulkevat uutisvirrassa. Helsingin Sanomat julkaisee pääkirjoituksen Tuusulasta, kolumnin hybridisodasta, kommentin EM-kisojen yleisökadosta sekä seitsemän mielipidekirjoitusta. Ilta-Sanomat julkaisee pääkirjoituksen Tuusulasta, kommentin pääministerivalinnasta ja kommentin laihduttamisesta. Iltalehti julkaisee kommentin Tuusulan somekeskustelusta. Kaikki on merkitty, mutta kaikki saa saman visuaalisen painoarvon kuin uutinen.

1B. Metasijoittelu

Vuorokauden ykköstarina on kolmatta päivää Tuusula, mutta sen luonne on muuttunut kolmannen kerran. Sunnuntaina kyse oli videosta, maanantaina rikosnimikkeistä ja vammoista, tiistaina kolmesta asiasta: ambulanssiviiveestä, mopoilijan nopeudesta ja kiilanneen poliisin henkilöstä. Aihe on aineistossa noin 25 tekstissä.

Agenda on tänään poikkeuksellisen selvästi kaksijakoinen. Tuusula on reaktiivinen jatkokertomus, jota ylläpitävät syyttäjän tiedote, toimitusten omat lähteet ja poliitikkojen kannanotot. Sen rinnalla on kolme selvästi proaktiivista teemaa. Kalevi Sorsa -säätiö ajoitti talousennusteraporttinsa noin kuukausi ennen budjettiriihtä ja kahdeksan kuukautta ennen vaaleja. Iltalehti teetti gallupin nimenomaan Wille Rydmanin viime viikon avauksesta, jossa Sdp voitaisiin ohittaa hallitusta muodostettaessa. Uutissuomalainen julkisti pääministerigallupin. Kaikki kolme ovat mittauksia, joita ei olisi olemassa ilman niiden tilaajaa.

Näiden yhteisvaikutus on merkillepantava. Samana päivänä julkaistaan raportti, jonka mukaan talousennusteet ovat menneet keskimäärin sata prosenttia pieleen suhteessa toteutuneeseen kasvuun, gallup, jonka mukaan lähes puolet suomalaisista hyväksyy suurimman puolueen ohittamisen hallitusta muodostettaessa, sekä gallup, jossa vasemmistoliiton puheenjohtaja nousee toiseksi suosituimmaksi pääministeriehdokkaaksi. Kolme mittausta, kolme eri tilaajaa, kolme eri suuntaa, ja niiden yhteinen viesti on, että ensi kevään vaalien asetelmaa muokataan nyt.

Kuka hyötyy. Talousennusteraportista hyötyy se katsantokanta, jonka mukaan 8–11 miljardin sopeutustarve on poliittinen valinta eikä laskennallinen välttämättömyys, eli oppositio. Rydman-gallupista hyötyy perussuomalaiset, koska 44 prosentin luku muuttaa yksittäisen ministerin heiton mitatuksi kansanmielipiteeksi. Pääministerigallupista hyötyy vasemmistoliitto ja häviää Sdp, jonka johtoasema on kaventunut kuudesta prosenttiyksiköstä kolmeen puolessa vuodessa. Tuusulan jatkumisesta hyötyy se katsantokanta, jonka mukaan poliisin voimankäytön valvonta on liian löyhää, ja tänään myös se, jonka mukaan kritiikki on kääntynyt kohtuuttomaksi, koska poliisin oma ääni pääsi ensimmäistä kertaa esiin nimettynä ihmisenä.

Häviäjiä on neljä. Ensinnäkin sikarutto, joka saa tänään kunnollisen tiedotustilaisuuden mutta jonka taloudelliset seuraukset, kuten MTK:n vaatimus viljanostosta ja keskustan Vesa Kallion muistutus metsätalouden yli 40 miljoonan euron rahavirroista, näkyvät vain Ilta-Sanomien yhdessä jutussa. Toiseksi Gaza, joka on tänään aineistossa vain Trumpin ja Netanjahun henkilösuhteena. Kolmanneksi Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen hankinta, joka on yhden median varassa. Neljänneksi ammattikorkeakoulujen kansainvälisten hakijamäärien romahdus, joka on yhtä lailla yksin.

Suhde eiliseen ja viime viikkoihin. Jatkumoja on viisi. Tuusula jatkuu. Sikarutto jatkuu. Espoon ja Vantaan yt-neuvottelut jatkuvat, ja tänään ne saavat ensimmäistä kertaa ammattiliiton äänen Iltalehdessä. Stea-riita jatkuu ja on ratkeamassa. Verotus- ja sopeutuskeskustelu jatkuu, mutta se on tänään siirtynyt veroasteista ennusteiden luotettavuuteen, mikä on iso kehysmuutos.

Katkoksia on kaksi. Eilinen talouskasvun juhla, teollisuuden 16,6 prosentin tilauskasvu ja ekonomistien riemu X:ssä, on kadonnut kokonaan. Sen tilalle on tullut viesti, että kasvulukuja ei osata mitata eikä ennustaa, sekä tieto konkurssien viidennestä peräkkäisestä kasvuvuodesta. Kahdessa vuorokaudessa talouskertomus on kääntynyt käänteestä epäluotettavuuteen, eikä yksikään teksti merkitse tätä muutosta.

2. Vuorokauden pääkehys

Jos lukee vain nämä uutiset, syntyy kuva maasta, jossa mitään lukua ei voi ottaa annettuna.

Päivän keskeisin jännite ei ole Tuusula vaan se, mitä koko aineiston läpi kulkee: mittaamisen kriisi. Talousennusteet menevät keskimäärin sata prosenttia pieleen, ja niiden pohjalta tehdään miljardien sopeutuspäätöksiä. Tilastokeskuksen pääjohtaja pohtii julkisesti, että ennakkotiedoista voisi luopua. Kolumbian maanjäristyksen uhriluku on samana päivänä 111, 130, 170 ja 224 sen mukaan, mitä lehteä lukee. Sikaruton löydösmäärä on 17, mutta osa saattaa olla samasta eläimestä, eikä kaikista ole otettu näytteitä. Poliisin sunnuntainen "lievästi loukkaantunut" ja pojan viisi katkennutta luuta ovat molemmat virallista tietoa. Mopon nopeus 90 kilometriä tunnissa on Ylen laskema arvio, ei mittaus. Ambulanssi tuli tunnin kuluttua, mutta poliisi soitti sen, ja molemmat lauseet ovat tosia.

Toinen kerros on viranomaisen ja kansalaisen välinen etäisyys, joka jatkuu ja syvenee. Tuusulassa tieto tulee palasina kolmen vuorokauden ajan, ja jokainen palanen korjaa edellistä. HSL nostaa tarkastusmaksun 130 euroon, koska "pelotevaikutus ei ole ollut riittävä". Heka nostaa vuokria. Väestönsuojista 40 prosenttia ei ole lain edellyttämässä kunnossa eikä lähes kuudella kymmenestä ole vastuuhenkilöä. Posti kadotti sarjakuvataiteilijan alkuperäisteokset 17 arkipäiväksi eikä osaa kertoa miksi. DVV:n edunvalvontavaltuutusten käsittely kestää keskimäärin 85 päivää. Tervolassa on luontopolun käyttökielto, jota kukaan ei valvo. Nämä ovat täysin eri aiheita. Yhdessä ne kertovat, että järjestelmä toimii huonommin ja maksaa enemmän.

Kolmas kerros on nuoriso, joka on tänään aineiston läpileikkaava aihe ja joka esiintyy kahtena toisilleen vieraana hahmona. Yhtäällä on 15-vuotias murtunein luin, moponuoret, joiden luottamus poliisiin on Helsingin Sanomien haastattelun mukaan "täysin pilalla", sadat nuoret jonottamassa 15 tuntia ilmaisia lenkkareita Eerikinkadulla, kadonnut 16-vuotias, rehtorien kysely, jonka mukaan yksikään rehtori ei nähnyt mielenterveystilanteen parantuneen, sekä nuorten kauneuspalvelujen kysyntäpiikki ennen koulujen alkua. Toisaalla on Haminan viidakkoveitsi-isku, jonka tekijät ovat syntyneet vuosina 2006–2008, kymmeniin alaikäisiin kohdistuneet verkkoseksuaalirikokset Pirkanmaalla, Järvenpään kaksi 17-vuotiasta mopokolarissa. Kolmantena on menestys: Jere Murto, 17, heitti keihäällä 81,23. Nämä ovat eri osastoilla eivätkä ne kohtaa.

Neljäs kerros on Venäjä, joka on tänään aineistossa kymmenessä eri tekstissä ilman yhtään suomalaista kokoavaa analyysia. Säpo paljastaa vakoiluoperaation. Latviasta löytyy tunneli rajan alta. Jabloko kielletään vaaleista. Putin puhuu puhelimessa everstille, jota on pidetty kuolleena. Venäjän suurlähetystön lähde uhkaa Tassille "tarvittavilla vastatoimilla" Suomen Nato-läsnäolon takia. Financial Times kertoo värväyskriisistä. Ukraina iskee jalostamoihin Tatarstanissa ja Länsi-Siperiassa.

Lukijalle jäävä tunne on epäluulo. Ei suuttumus, ei toivo, vaan kokemus siitä, että jokainen luku ja jokainen viranomaisen lause on tarkistettava erikseen, eikä siihen ole aikaa eikä välineitä.

3. Teemat ja painotukset

1. Tuusulan mopotapaus ja poliisin voimankäyttö. Kaikki viisi mediaa, noin 25 tekstiä. Ambulanssiviive, nopeusanalyysi, poliisin henkilötiedot, silminnäkijät, viisi poliitikkoa, poliisin oma vastaus, kaksi banneria, kolme maakuntalehden pääkirjoitusta, Järvenpään rinnakkaistapaus.

2. Talouden mittaaminen ja sopeutus. Kaikki viisi. Kalevi Sorsa -säätiön raportti ja kolme vastinetta, konkurssitilastot, Espoon ja Vantaan yt-neuvottelut, Pirkanmaan hyvinvointialue, Metsä Groupin investointi ja peruutus, HSL, Heka, sähköfutuurit, Tehyn palkkalaskelmat.

3. Vaalien alkusoitto. Kaikki viisi eri painotuksin. Kaksi gallupia, Stea-asetuksen ratkeaminen, Peltokankaan kirjoitus, Garedewin lomakkeet, Ilta-Sanomien kommentti pääministerivalinnasta.

4. Rikos ja oikeus. Kaikki viisi. Moringin oikeudenkäynti, Haminan syytteet, Itäväylän nimikemuutos, Lucia-neidon kolmas syyte, Pirkanmaan verkkorikokset, Valkolan etsinnät, Oulun 51. kiinniotto, Lapuan pakkohoito.

5. Venäjä ja hybridivaikuttaminen. Kaikki viisi hajanaisesti. Säpo, Latvian tunneli, Jabloko, Tass-uhkaus, Ukrainan iskut, ISW:n ohjusanalyysi, Kastehelmen tyrmäys, Saksan sisäministerin hybridivaroitus.

Mitä jää sivuun, ja kenen katveessa.

Poliisin oma perustelu Tuusulassa puuttuu edelleen, mutta katve on kääntynyt toisin päin. Eilen Yle ja Iltalehti siirsivät kysymyksen yksilöstä koulutukseen ja normistoon. Tänään Ilta-Sanomat siirtää sen takaisin yksilöön julkaisemalla poliisin opintomenestyksen. MTV julkaisee ainoana jutun siitä, missä tilanteissa kaksipyöräisen pakkopysäytys on laillinen, ja käyttää esimerkkinä kahden vuoden takaista Kemin tapausta. Tämä on aineiston ainoa teksti, joka antaa lukijalle vertailukohdan. Katve on siis nyt eri kokoinen eri lukijaryhmille kuin eilen, ja se on kääntynyt päinvastaiseksi.

Mopoilijan oma vastuu on tänään mitattu, ei kehystetty. Ylen 90 kilometrin tuntivauhti on ensimmäinen konkreettinen tieto siitä, mitä poika teki. Yle otsikoi sen neutraalisti ("Näin kovaa 15-vuotias ajoi ennen poliisin kiilausta" IS:n siteeraamana). Kolmessa mediassa tieto jää mainintatasolle. Helsingin Sanomat ei käsittele nopeusanalyysia tässä aineistossa lainkaan, vaikka julkaisee kaksi muuta Tuusula-juttua ja pääkirjoituksen.

Espoon ja Vantaan yt-neuvottelut saavat ensimmäistä kertaa ammattiliiton äänen. Iltalehti haastattelee Jytyn Katja Vidgreniä, jonka mukaan prosessia odotetaan "pelonsekaisissa tunnelmissa" ja erityisesti sihteeri- ja hallintopuolella. Yle jatkaa eilistä ristiriitakehystään otsikolla, jossa Espoo säästää ylijäämästä huolimatta. Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat ja MTV eivät käsittele asiaa tässä aineistossa. Noin 20 000 työntekijää koskeva asia on kahden median varassa toisena päivänä peräkkäin.

Gaza on kadonnut. Eilen Ylen satelliittikuvaselvitys maavalleista oli aineiston perusteellisin ulkomaanjuttu. Tänään Gaza esiintyy vain kysymyksenä siitä, ovatko Trump ja Netanjahu edelleen hyvissä väleissä. Helsingin Sanomat julkaisee analyysin Netanjahun vaalitaktiikasta, jossa Gazan rauhansuunnitelman torjuminen kehystetään sisäpoliittiseksi liikkeeksi. Katve on kaksisuuntainen: se, joka pitää Israelin toimia kestämättöminä, ei saa tänään mitään, eikä sitä saa myöskään se, joka haluaisi ymmärtää Israelin turvallisuusperustelut.

Ilmastopolitiikka on poissa kolmatta päivää, ilmastovaikutukset ovat kaikkialla. Aineistossa on Ruotsin yleisradion tieto siitä, että helleaallot tuhosivat yhdeksän miljoonaa tonnia viljaa EU:ssa ja Britanniassa, Ruotsin elintarvikeyritysten pääekonomistin arvio, että ilmastovaikutukset nostavat ruoan hintaa yhdestä kolmeen prosenttia vuosittain, Romanian viimeisen ydinreaktorin sulkemisuhka Tonavan kuivuuden takia, Ranskan suurimman ydinvoimalan sulkeutuminen meduusaparven takia, Syken kuivuustilanne Itä-Suomessa sekä Everestin sulava jäätikkö. Yksikään suomalainen teksti ei kysy, mitä tämä tarkoittaa Suomen politiikalle. Katve on tässä kaksisuuntainen samalla tavalla kuin eilen.

Väestönsuojat ovat päivän suurin alikäytetty tieto. Yle kertoo, että Suomen noin 50 000 väestönsuojasta vain 60 prosenttia on lain edellyttämässä kunnossa ja lähes kuudelta kymmenestä puuttuu vastuuhenkilö. Samana päivänä aineistossa on Venäjän suurlähetystön uhkaus, Säpon vakoiluoperaatio, Latvian tunneli ja Saksan hybridivaroitus. Neljä mediaa viidestä ei julkaise väestönsuojatietoa. Tämä on aineiston selvin epäsuhta uutisen merkityksen ja sen näkyvyyden välillä.

Kansanedustajan puolison hankinta on yhden median varassa. Länsi-Uudenmaan hyvinvointialue aikoo tilata viestintäkonsultointia 290 000 eurolla kaksi viikkoa sitten rekisteröidyltä yritykseltä, ja hankinta jäi juuri alle kilpailutusrajan. Yrityksen omistaa kansanedustaja Inka Hopsun puoliso. Neljä mediaa ei kerro tästä. Merkillepantavaa on, että sama Hopsu esiintyy samana päivänä Ilta-Sanomissa Tuusulan tapausta arvostelevana kansanedustajana. Kumpikaan juttu ei mainitse toista, eikä niiden tarvitsekaan, mutta ne kertovat yhdessä siitä, miten hajanaisesti julkisuus käsittelee samaa ihmistä eri rooleissa.

4. Kehystysanalyysi

Arvio kehystystyyppien jakaumasta:

• Faktapohjainen, vähän kehystetty uutisointi ja sähkeet: noin 27 prosenttia
• Palvelu-, elämäntapa-, viihde-, visa- ja henkilökuvasisältö: noin 23 prosenttia
• Konflikti- ja vastuunjakokehys: noin 19 prosenttia
• Rikos-, onnettomuus- ja draamakehys: noin 17 prosenttia
• Strateginen, valtaa ja geopolitiikkaa korostava kehys: noin 9 prosenttia
• Mittaamisen ja epäluotettavuuden kehys: noin 5 prosenttia

Tuusulan tapaus: kahdeksan kehystä. Määrä on tänään suurempi kuin kumpanakaan edellisenä päivänä, ja kehykset ovat ensimmäistä kertaa aidosti vastakkaisia.

Ilta-Sanomat otsikoi "IS selvitti: Tuusulan kiilaajapoliisin, 27, koulutodistuksesta paljastuu hämmentävä tieto". Kehys on henkilökohtainen pätevyys. Oletus on, että kiilaus selittyy yksilön ominaisuuksilla ja että näiden ominaisuuksien dokumentaatio on yleisölle relevanttia. Jutussa mainitaan myös, että poliisi sai liikenneturvallisuuden kurssikokonaisuudesta nelosen, poliisiviestinnästä viitosen ja opinnäytetyöstä nelosen. Nämä tiedot ovat samassa tekstissä, mutta otsikko nostaa yhden.

Yle otsikoi "Video näyttää yksityiskohdat Tuusulan mopoturmasta" ja kertoo, että poika ajoi noin 90 kilometriä tunnissa, että kiilaus kesti alle puoli sekuntia ja ettei pojalla ollut kypärän lisäksi suojavarusteita. Kehys on tekninen rekonstruktio. Oletus on, että olennaista on tapahtumaketjun mitattava kulku, ei kummankaan osapuolen luonne.

Helsingin Sanomat otsikoi pääkirjoituksensa "Poliisi tyri mopomiitissä pahan kerran". Kehys on institutionaalinen epäonnistuminen. Oletus on, että kyse on poliisiorganisaation ongelmasta, ei yksilön. Pääkirjoitus nostaa esiin myös sen, että kypäräkameravideot tarkoittivat, etteivät poliisin tiedotteet kehystäneet keskustelua, ja että moponuoret nähdään nyt "tavallisten ihmisten lapsina, joilla on toisistaan huolta pitävä yhteisö". Tämä on aineiston tarkin havainto siitä, mitä päivien aikana on tapahtunut.

MTV otsikoi "'Hänet riuhdottiin ylös ja tungettiin autoon' – silminnäkijät kertovat MTV:lle, mitä Tuusulassa tapahtui". Kehys on todistajakokemus. Oletus on, että olennaisinta on se, miltä tilanne näytti läsnäolleista.

MTV otsikoi myös "Näin poliisi saa taklata moottoripyörän tieltä laillisesti – video näyttää esimerkin". Kehys on laillisuusvertailu. Oletus on, että kysymys ei ole siitä, saako pakkopysäytystä tehdä, vaan siitä, millä tavalla ja missä tilanteessa.

Iltalehti julkaisee kommentin otsikolla "'Harmi ettei kuollut' – Aikuisilla karkasi mopo käsistä" ja siteeraa vahingoniloisia kommentteja Vauva.fi-palstalta. Kehys on yleisön moraalinen tila. Oletus on, että olennaisin ilmiö ei ole poliisin eikä nuoren toiminta vaan aikuisten reaktio nuoren loukkaantumiseen. Tämä on aineiston ainoa teksti, joka kääntää katseen lukijaan itseensä.

Ilta-Sanomat otsikoi "Somepoliisi Tuusulan mopokohusta: 'Lopettakaa!'" ja Iltalehti saman videon "Somepoliisilta kannanotto Tuusulan mopoturmasta: Some raivostui". Sama Daniel Kalejaiyen video tuottaa kaksi vastakkaista kehystä. Ilta-Sanomien versiossa poliisi vetoaa, Iltalehden versiossa poliisi epäonnistuu vedotessaan, ja jutun loppuosa käsittelee kommenttiosion kritiikkiä sanan "kontakti" käytöstä.

Yle otsikoi "Tuusulan mopoturma kasvattaa luottamusta poliisiin, arvioivat poliisiylitarkastaja ja asiantuntija". Kehys on luottamuksen paradoksi. Poliisioikeuden dosentti Henri Rikander perustelee, että kansan reaktio osoittaa juuri luottamusta, koska se ei hyväksy nähtyä toimintaa. Oletus on, että kritiikin voimakkuus mittaa odotusten korkeutta.

Kahdeksan kehystä, ja niiden yhteisvaikutus on tänään toinen kuin eilen. Maanantaina kaksi kuudesta kehyksestä siirsi kysymyksen yksilöstä järjestelmään. Tiistaina liike on päinvastainen: kiilannut poliisi on nyt nimetön mutta yksilöity ihminen, jolla on ikä, sukupuoli, työhistoria ja opintorekisteri. Samanaikaisesti mopoilijalle on annettu nopeus. Molemmat osapuolet ovat siis muuttuneet abstrakteista rooleista mitattaviksi yksilöiksi, eikä kumpikaan muutos ollut väistämätön.

Talousennusteet: viisi kehystä samasta raportista. Iltalehti otsikoi "Tutkijat paljastavat: Näin pahasti Suomen talousennusteet ovat menneet pieleen". Kehys on paljastus. Ilta-Sanomat otsikoi "Talouskasvua ei osata ennustaa Suomessa oikein – tätä se tarkoittaa". Kehys on selittävä ja se nostaa kärkeen Lauri Finérin arvion, että 8–11 miljardin sopeutus voi kutistua lähelle nollaa tai tuplaantua. Yle otsikoi "Raportti: Talousennusteet menevät pääosin pahasti pieleen, silti niiden pohjalta tehdään päätöksiä". Kehys on päätöksenteon kritiikki, ja juttu antaa Suomen Pankin Juuso Vanhalalle vastauksen. MTV otsikoi "Tutkimus: Talousennusteet voivat johtaa harhaan – miljardien sopeutustarve epävarma" ja rakentaa jutun Vanhalan vastineen ympärille, jonka mukaan "bruttokansantuote ei ole ainoa luku ennusteessa eikä ainakaan sen desimaalin tuijottaminen". Helsingin Sanomat otsikoi "Bkt:n kasvuennusteet ovat menneet metsään yli vuosikymmenen ajan" ja käsittelee menetelmää yksityiskohtaisimmin.

Viisi kehystä. Paljastuskehys olettaa, että ennustelaitokset ovat epäonnistuneet. Selittävä kehys olettaa, että olennaista on sopeutustarpeen liikkumavara. Päätöksentekokehys olettaa, että ongelma on politiikassa, ei ennusteissa. Vastinekehys olettaa, että kritiikki perustuu väärinymmärrykseen ennusteiden luonteesta. Menetelmäkehys olettaa, että lukijan pitää ymmärtää, mistä virhe syntyy. Vain kaksi mediaa viidestä mainitsee jutun otsikossa tai ingressissä, että kyseessä on sosialidemokraattinen ajatuspaja, vaikka kaikki mainitsevat sen leipätekstissä. Ilta-Sanomat julkaisee kokoomuksen Ville Valkosen vastineen omana juttunaan otsikolla "Kokoomuksesta jyrähdys talouskasvusta". Tämä on tasapainottava valinta, ja se tekee samalla raportista puoluepoliittisen kiistan.

Pääministerikysymys: kaksi mittausta, kaksi eri kysymystä. Uutissuomalainen kysyi, kuka on sopivin seuraavaksi pääministeriksi, ja sai vastaukseksi Lindtmanin 15 prosentilla, Koskelan 12:lla. Iltalehti otsikoi tuloksen "Yllätysnimi kiilasi pääministerigallupissa – 'Vetää nöyräksi'" ja rakentaa jutun Koskelan nousun ympärille, huomauttaen samalla, että nousu pääministeriksi on hyvin epätodennäköistä. Ilta-Sanomat otsikoi saman gallupin "USU-gallup: Lindtmanin asema luisuu". Kehys on toisessa nousija, toisessa laskija. Sama luku, kaksi tarinaa.

Iltalehti teetti erikseen kyselyn Rydmanin ehdotuksesta ja otsikoi "IL selvitti: Tätä mieltä kansa on Rydmanin kohuehdotuksesta – Tiukka tulos". Tulos 46 vastaan 44. Ilta-Sanomien kommentti puolestaan otsikoi "Pääministerivalinta ei ole suosio-, eikä kaljakaverikisa – siksi Minja Koskelasta tai Sofia Virrasta ei tule pääministeriä" ja muistuttaa, että Suomessa on viimeksi poikettu vaalivoittajan pääministeriydestä vuonna 1987. Kolme tekstiä, kolme oletusta: mittaava kehys olettaa, että kansan mielipide on relevantti, kommentin kehys olettaa, että perustuslaillinen ja poliittinen käytäntö on relevantimpi.

Sikarutto: kolme kehystä. Ilta-Sanomat otsikoi "Kova vaatimus sikaruttotilanteeseen – valtion rahoja huudetaan hätiin" ja rakentaa jutun poliittisten vaatimusten ympärille, mukaan lukien Sdp:n Piritta Rantasen kehotus ministerille "tulla ulos poterosta". Kehys on poliittinen vastuunjako. MTV otsikoi "Ruokavirasto afrikkalaisesta sikarutosta: Etsinnät laajenevat". Kehys on operatiivinen. Yle seuraa tiedotustilaisuutta hetki hetkeltä ja kertoo, että tulokset ovat toistaiseksi negatiivisia. Kehys on tilannekuva. Helsingin Sanomat otsikoi "Itärajalla saatetaan kärvistellä rajoitusten kanssa jopa vuosi". Kehys on kesto ja arjen haitta. Ilta-Sanomat otsikoi neljännen jutun "Tämä on tilanne sikaruton suhteen – näin se vaikuttaa sianlihaan ja sen hintaan". Kehys on kuluttajan. Sama tiedotustilaisuus tuottaa viisi eri kysymystä: kuka maksaa, mitä etsitään, mikä on tilanne, kuinka kauan tämä kestää ja mitä tämä maksaa minulle.

Espoon ja Vantaan yt: kaksi kehystä. Yle otsikoi "Kaupunginhallitukset päättivät: Vantaa ja Espoo aloittavat koko kaupunkia koskevat yt-neuvottelut" ja nostaa väliotsikkoon "Espoossa säästetään ylijäämästä huolimatta", johon kaupunginjohtaja Kai Mykkänen vastaa asukaskohtaisella velkaantumisella ja valtionosuusleikkauksilla. Kehys on ristiriita. Iltalehti otsikoi "Espoolta ja Vantaalta pommi – 'Pelonsekaisissa tunnelmissa'" ja rakentaa jutun ammattiliiton äänen ympärille. Kehys on inhimillinen seuraus. Kumpikaan ei ole väärä, ja niiden erot ovat pienempiä kuin eilen.

Poliisiin kohdistuva maalittaminen: kaksi tapaa käsitellä. Yle julkaisee poliisiylitarkastaja Järveläisen lausunnon, jonka mukaan poliisi suhtautuu maalittamiseen erittäin vakavasti ja "sen tyyppisen toiminnan pitää loppua". Ilta-Sanomat julkaisee samana päivänä jutun kiilanneen poliisin opintotiedoista. Kummallakin valinnalla on perustelunsa. Julkisen vallan käyttäjän toiminnan arviointi on journalismin ydintehtävä, ja henkilöä koskevien tietojen julkaiseminen kesken esitutkinnan on toimituksellinen harkintakysymys. Aineistossa kumpikaan teksti ei mainitse toista.

Venäjän uhkaus: yksi lähde, yksi media, kaksi vaikutusta. Iltalehti otsikoi "Lähde: Venäjä ryhtymässä toimiin Suomea vastaan" ja siteeraa Venäjän Suomen-suurlähetystön nimeämätöntä lähdettä valtionmedia Tassin kautta. Jutun lopussa on tietolaatikko, jossa selitetään Venäjän propagandan keinot ja todetaan, että uhkaukset vastatoimista ovat toistuvia. Kehys on kaksinainen: juttu välittää uhkauksen ja purkaa sen samassa tekstissä. Tämä on aineiston selkein esimerkki siitä, miten media voi samanaikaisesti vahvistaa ja neutraloida saman viestin, ja on avoin kysymys, kumpi vaikutus jää lukijalle päälle.

5. Tunnelataus

Vuorokauden emotionaalinen suunta on kolmijakoinen: kiihtyvä suuttumus Tuusulassa, hiljainen epäluulo lukujen ympärillä ja poikkeuksellisen raskas yksittäisten kohtaloiden virta.

Voimakkain lataus on Iltalehden kommentti "Harmi ettei kuollut". Se siteeraa nimettömiä kommentoijia, jotka toivovat 15-vuotiaan kuolemaa tai vammautumista, ja toteaa: "Mopopoika tuntuu olevan suomalaisessa keskustelukulttuurissa oma, dehumanisoitu ihmisryhmänsä." Teksti ei puolusta nuorta eikä poliisia vaan nimeää kolmannen osapuolen, eli meidät. Sen voima syntyy siitä, että se lainaa lukijan omia sanoja.

Toinen on Helsingin Sanomien haastattelu moponuorista. Otsikko "Välit poliisiin ovat olleet tulehtuneet, nyt ne ovat täysin pilalla" on suora sitaatti. Tässä on aineiston ainoa yritys kuvata sitä yhteisöä, jonka ympärillä koko kolmen päivän uutistapahtuma pyörii.

Kolmas on Ilta-Sanomien juttu kiilanneen poliisin opintotodistuksesta. Sen tunnelataus ei ole sanoissa vaan siinä, mitä lukija tekee luettuaan. Sanat "hätkähdyttävä yksityiskohta" ja "välttävä suoritus" asettavat yhden nelivuotisen tutkinnon yhden kurssin arvosanan kolmen sekunnin tapahtuman selitykseksi. Kausaalisuhdetta ei väitetä, se rakennetaan sijoittelulla.

Neljäs on Kolumbian maanjäristys. Ilta-Sanomien jutussa brittituristi Dan Cutler, 29, kuvaa: "Juoksimme ulos pyjamissamme." Calin sairaalan yläkerrokset romahtivat potilaiden päälle. Uhriluku vaihtelee 111:stä 224:ään lähteen mukaan, ja se yksin kertoo, että kukaan ei tiedä.

Viides on Konneveden kaupan myyjien todistus. Kaksi naista kertoi poliisikuulusteluissa nähneensä kesällä 2019 Saara Arvan kasvot mustelmilla. He pohtivat poliisille soittamista, mutta eivät soittaneet. "Olen nähnyt aiemminkin elämässä henkilöitä, joita on pahoinpidelty ja jäljet olivat sen näköiset." Yksi myyjä lähti parin peräänkin. Tämä on aineiston hiljaisin ja raskain teksti, koska siinä kaksi ihmistä näki oikein ja teki väärin ja tietää sen nyt.

Kuudes on kolmevuotias tyttö Vancouverissa. Mustakarhu hyökkäsi hänen kimppuunsa kotipihalla. Äiti kuvasi: "Hän alkoi huutaa, ja se oli sellaista huutoa, jota en ole koskaan kuullut häneltä." Isä ampui karhua taljajousella päähän. Karhu on edelleen kadoksissa.

Seitsemäs on Pirkanmaan verkkorikosepäily. 26-vuotias mies vangittiin kesäkuussa, ja asianomistajia on "muutama kymmenen", kaikki alle 18-vuotiaita. Poliisi kertoo tiedottavansa tapauksesta osoittaakseen, että viranomaiset tekevät töitä. Uutinen on Ylessä yksin.

Kahdeksas on kevyt vastapaino, jota on tänään runsaasti. Alle viisivuotias lapsi jäi jumiin päiväkodin karuselliin Itäkeskuksessa, ja pelastuslaitoksen paloesimies Jaakko Pohjonen kuvasi tapahtunutta: "Sahaamalla irrotettiin yksi jalkatappi, niin saatiin vapautettua tämä pieni ihmistaimi päivän muihin karkeloihin." U-junassa kaikui kuulutus "Mennään Venäjälle tänään", ja VR kertoi kyseessä olleen ilkivalta. Länsi-Euroopan suurin ydinvoimala suljettiin meduusojen takia. Radio Caroline ilmoitti Britanniassa vahingossa kuningas Charlesin kuolleen ja vaikeni sitten 16 minuutiksi, koska utelias työntekijä halusi kuulla, miltä ennalta nauhoitettu uutinen kuulostaa. Töölönlahti tulvi, koska tulvasuojeluremontti oli sulkenut yhteyden Eläintarhanlahteen.

Tunnelataus keskittyy tänään henkilötarinoissa Ilta-Sanomiin ja Iltalehteen, todistajakuvauksissa MTV:hen ja Iltalehteen sekä yhteiskunnallisissa katvealueissa Yleen. Emotionaalinen kehystys eroaa faktapohjasta kolmessa kohdassa erityisen selvästi. "Poliisi ei soittanut ambulanssia" ja "poliisi soitti ambulanssin 56 minuutin kuluttua" ovat molemmat totta. "Alin hyväksytty arvosana ajotaidosta" ja "nelonen liikenneturvallisuudesta" ovat molemmat totta. "Kansa ei luota poliisiin" ja "kritiikki todistaa luottamuksesta" ovat molemmat perusteltavissa. Jokaisessa tapauksessa lukija saa yhden lauseen, jonka varaan hän rakentaa mielikuvan.

6. Rakenteellinen luenta

Kehystämisen ja vaikuttamisen tekniikat

Yksilöivä tieto ilman kausaaliväitettä. Tämä on päivän merkittävin uusi tekniikka. Ilta-Sanomat julkaisee kiilanneen poliisin iän, sukupuolen, valmistumisvuoden, virka-aseman, aiemman työpaikan ja opintorekisterin yksityiskohtia. Jutussa ei väitetä, että ajotaitokurssin arvosana selittäisi lauantain tapahtumat. Väitettä ei tarvitse esittää, koska jutun rakenne tekee sen lukijan puolesta: otsikko nostaa arvosanan, ingressi kertoo, että tehtävät liittyivät "nimenomaisesti liikennevalvontaan ja ajamiseen", ja sana "huomionarvoista" tekee yhteyden näkyväksi ilman että kukaan vastaa siitä. Tekniikka on tehokas ja se on samalla se, jota vastaan poliisi samana päivänä varoittaa maalittamisen käsitteellä. Kumpikaan osapuoli ei ole yksiselitteisesti oikeassa: julkisen vallan käyttäjän ammatillinen pätevyys on legitiimi journalistinen kysymys, ja yksittäisen kurssin arvosana ei ole ammatillisen pätevyyden mitta.

Mittaus auktoriteettina. Ylen verifiointitiimin nopeusanalyysi toimii toisin päin. Se kertoo lukijalle menetelmän eli matkan ja ajan, jolloin lukija voi periaatteessa arvioida päättelyn itse. Tekniikka rakentaa auktoriteettia läpinäkyvyydellä eikä lähteellä. Sen sokea piste on, että arvio esitetään kolmena merkitsevänä numerona ("noin 90 kilometrin tuntivauhtia") ilman virhemarginaalia, jolloin arvio muuttuu muissa medioissa siteerattaessa mittaukseksi. Ilta-Sanomat otsikoi sen "Yle: Näin kovaa 15-vuotias ajoi ennen poliisin kiilausta", jolloin epävarmuus katoaa yhdessä siirrossa.

Vastapuolen tuominen erilliseksi jutuksi. Kalevi Sorsa -säätiön raportin yhteydessä käytetään kolmea eri tasapainotustekniikkaa. MTV upottaa Suomen Pankin Vanhalan vastineen samaan juttuun, jolloin lukija saa kummankin näkemyksen kerralla. Ilta-Sanomat julkaisee kokoomuksen Valkosen kritiikin erillisenä juttuna otsikolla "Kokoomuksesta jyrähdys talouskasvusta", jolloin syntyy kaksi uutista yhdestä. Helsingin Sanomat julkaisee Tilastokeskuksen Sovalan reaktion erillisenä juttuna. Kaikki kolme ovat perusteltuja, ja niiden vaikutus on erilainen: yhdistetty vastine hillitsee, erillinen vastine kaksinkertaistaa aiheen näkyvyyden ja tekee siitä kiistan.

Gallup poliittisen avauksen normalisoijana. Wille Rydman esitti viime viikolla ajatuksen, että suurin puolue voitaisiin ohittaa hallitusta muodostettaessa. Iltalehti teetti asiasta kyselyn ja sai tulokseksi 46 vastaan 44. Tekniikka on huomion siirtäminen kysymyksestä "onko tämä hyväksyttävää" kysymykseen "kuinka moni pitää tätä hyväksyttävänä". Mittaus ei ota kantaa, mutta se tekee ehdotuksesta mitattavan vaihtoehdon, ja mitattava vaihtoehto on lähempänä normaalia kuin yksittäisen ministerin heitto. Tämä ei ole moite: kansan mielipiteen mittaaminen on legitiimiä journalismia, ja Ilta-Sanomat julkaisee samana päivänä kommentin, joka muistuttaa perustuslaillisesta ja historiallisesta käytännöstä.

Toistetun luvun muuttuminen tosiasiaksi. Kolumbian maanjäristyksen uhriluku esiintyy tänään aineistossa neljänä eri lukuna: 111 (IL, presidentin mukaan), 130 (MTV), 170 (Yle, Asocapitales) ja 224 (IS, Reuters). Jokainen media attribuoi lähteensä oikein. Yksikään ei kerro lukijalle, että luvut ovat samalta päivältä ja että ne poikkeavat toisistaan kaksinkertaisesti. Tekniikka on tässä poissaolo: attribuointi hoitaa journalistisen velvoitteen, mutta lukija, joka lukee yhden jutun, uskoo tietävänsä.

Yksilötarina rakenteen sijasta. Yle kertoo ammattikorkeakoulujen kansainvälisten hakijoiden romahduksesta Centrian rehtorin Tapio Huttulan kautta ja Kätkävaaran luontopolun ongelmista yrittäjä Ilari Kotajärven kautta. Iltalehti kertoo yliopiston valintakoevirheestä "Marian" kautta. Ilta-Sanomat kertoo palkkakehityksestä Jennin ja Mathildan kautta. Tekniikka toimii, koska konkretia jää mieleen. Sen sokea piste on, että yksilön kokemus ei kerro ilmiön kokoa. Kotajärvi esittää kysymyksen, jota kukaan ei vie eteenpäin: "En ole ikinä ymmärtänyt semmoista, että on kielto, mutta ei valvota, että sitä noudatetaan."

Ulkomaisen lähteen käyttäminen kotimaisen merkityksen tuottajana. Iltalehti julkaisee belgialaisen Het Laatste Nieuwsin analyysin, jonka mukaan Suomen myymillä yhdellätoista jäänmurtajalla on rooli Trumpin Grönlanti-pyrkimyksissä. Tekniikka antaa suomalaiselle kaupalle geopoliittisen merkityksen, jota suomalaiset toimitukset eivät ole sille antaneet, ja se tekee sen ulkomaisen toimittajan suulla. Sama tekniikka toimii Venäjä-suunnassa Tass-jutussa. Kummassakin tapauksessa suomalainen media välittää ulkomaisen tulkinnan Suomesta ilman että kukaan Suomessa vastaa siitä.

Kaksoisdynamiikka 1: media vaatii vastuuta yksilöltä ja varoittaa yksilöön kohdistuvasta vainosta samassa vuorokaudessa. Ilta-Sanomat julkaisee kiilanneen poliisin opintotiedot ja samana päivänä jutun, jossa vanhempi konstaapeli Kalejaiye pyytää lopettamaan maalittamisen. Yle julkaisee poliisiylitarkastajan lausunnon maalittamisen tuomitsemisesta. Iltalehti julkaisee kommentin, joka tuomitsee yleisön vahingonilon nuorta kohtaan. Kolme mediaa siis samanaikaisesti tuottaa, tuomitsee ja analysoi samaa ilmiötä, eikä yksikään teksti kysy, mihin raja kulkee. Lukijalle jää tila, jossa yhden ihmisen henkilöllisyys, ikä ja opintorekisteri ovat julkisia mutta hänen nimensä ei ole, ja jossa kukaan ei kerro, miksi raja kulkee juuri siinä.

Kaksoisdynamiikka 2: luottamusta mitataan kahteen suuntaan ilman mittaria. Inka Hopsu sanoo, että tapaus "voi murentaa pahasti nuorten luottamusta". Poliisiylitarkastaja Järveläinen sanoo, ettei yksittäisellä tapauksella ole kovin suurta merkitystä. Dosentti Rikander sanoo, että luottamus itse asiassa kasvaa, koska kansa ei hyväksy nähtyä toimintaa. Helsingin Sanomien haastattelemat moponuoret sanovat, että välit ovat "täysin pilalla". Neljä väitettä samasta asiasta, neljä eri suuntaa, nolla mittausta. Poliisibarometria ei siteeraa kukaan. Tämä on aineiston puhtain esimerkki siitä, miten yhteiskunnallinen tosiasiaväite voi elää kokonaisen uutispäivän ilman että kukaan tarkistaa sitä.

Kaksoisdynamiikka 3: ennusteet ovat epäluotettavia ja niiden pohjalta päätetään edelleen. Kalevi Sorsa -säätiön raportti sanoo, että ennustevirheet ovat suhteessa toteutuneeseen kasvuun keskimäärin sata prosenttia. Tilastokeskuksen pääjohtaja Sovala myöntää saman ja lisää: "Jokin yhteinen laskentapohja päätöksille tarvitaan, huonokin ennuste on parempi kuin ei mikään." Suomen Pankin Vanhala sanoo, että ennusteen tärkein anti on tarina ja mekanismit, ei desimaali. Kokoomuksen Valkonen sanoo, että talouden ohjaamiseen tarvitaan tuulilasi, vaikka se olisi sumea. Kaikki neljä ovat oikeassa. Yhteisvaikutus on, että lukija oppii samana päivänä, että sopeutustarve on tarkka luku ja että se on arvaus. Kumpaakaan ei kumota. Tämä on päivän merkittävin epistemologinen siirtymä, ja se tapahtuu talousosastolla.

Kaksoisdynamiikka 4: julkinen palvelu maksaa enemmän ja toimii huonommin. HSL nostaa tarkastusmaksun 130 euroon, koska "pelotevaikutus ei ole ollut riittävä", ja arvioi samassa asiakirjassa, että määrätyistä maksuista jää saamatta 3,3–3,8 miljoonaa euroa vuodessa. Heka nostaa vuokria 1,8 prosenttia, ja korotusta perustellaan korkokuluilla ja korjaustarpeella. Väestönsuojista 40 prosenttia ei ole lain edellyttämässä kunnossa. Posti kadotti alkuperäisteokset 17 arkipäiväksi eikä osaa selittää miksi. Tervolan luontopolulla on kielto, jota ei valvota. Alko ilmoittaa myynnin laskeneen veronkorotuksen takia. Kelan uusi johtaja Kirsi Varhila on huolissaan nuorista miehistä. Nämä ovat eri aiheita eri osastoilla. Yhdessä ne muodostavat kertomuksen, jota yksikään teksti ei kirjoita ääneen.

Kaksoisdynamiikka 5: nuori tekijänä ja nuori uhrina, viidettä päivää peräkkäin. Tuusulan 15-vuotias on murtumia saanut lapsi ja kolmesta rikoksesta epäilty, joka ajoi 90 kilometriä tunnissa. Järvenpäässä kaksi 17-vuotiasta kolaroi keskenään poliisin luovuttua takaa-ajosta. Haminan lastensuojeluyksikköön murtautuneet ovat syntyneet 2006–2008 ja asianomistajina on kaksi alaikäistä tyttöä ja yksi poika. Pirkanmaalla kymmenien alaikäisten epäillään joutuneen verkkoseksuaalirikosten uhreiksi. Rehtorikyselyssä 58 prosenttia arvioi mielenterveysongelmien lisääntyneen eikä yksikään rehtori nähnyt parannusta. Sadat nuoret jonottivat 15 tuntia ilmaisia lenkkareita Eerikinkadulla, ja poliisi valvoi jonoa. Nuorten kauneuspalvelujen kysyntä nousee ennen koulujen alkua. Samana päivänä Jere Murto, 17, heitti keihäällä 81,23 ja Ajjub Ezzat, noin 20, rikkoi 30 vuotta vanhan Suomen ennätyksen. Yksikään teksti ei tunnista toista. Suomalaisessa julkisuudessa on edelleen kaksi nuorisokuvaa, jotka eivät kohtaa, ja tänään niitä on kolme, koska menestyskuva on kolmas.

Kaksoisdynamiikka 6: todentaminen kehittyy ja todentamisen tarve kasvaa nopeammin. Ylen verifiointitiimi analysoi videon kuva kuvalta. Spotify alkaa merkitä tekoälymusiikin. Anthropic upottaa teksteihin vesileimat, joista Yle kertoo suoraan, että ne "eivät ole aukottomia" ja että ne voi poistaa muokkaamalla. POP Vakuutus kertoo törmäävänsä yhä useammin tekoälyllä muokattuihin korvaushakemusaineistoihin. Meilahden yläkoulussa epäiltiin oppilaan huijanneen kokeessa älylasien avulla. Helsingin Sanomat julkaisee analyysin siitä, miten tekoälybuumi teki esseistä rahantekokoneita, sekä haastattelun, jossa professori Paavo Ritala sanoo tekoälyn muuttavan käsityksen totuudesta. Kuusi tekstiä, viisi eri osastoa, yksi aihe. Yhdessä ne kertovat, että todentamisen työkalut ja todentamisen tarve liikkuvat eri nopeuksilla, eikä kukaan sano tätä ääneen.

Kaksoisdynamiikka 7: Venäjä paljastetaan palasina ja kootaan muualla. Säpo julkaisee poikkeuksellisen yksityiskohtaisen kuvauksen SVR:n operaatiosta, mukaan lukien videon tapaamisesta pubissa. Latvia löytää tunnelin ja käynnistää operaatio Ihmissuden. Venäjän korkein oikeus kieltää Jablokon. Putin puhuu everstille, jonka muistotilaisuuksia pidettiin toukokuussa. Venäjän Suomen-suurlähetystön lähde uhkaa Tassin kautta. Financial Times kuvaa katuratsioita värväyskiintiöiden täyttämiseksi. Ukraina iskee kahteen jalostamoon saman päivän aikana, toiseen 2 200 kilometrin päähän rajalta. Seitsemän palasta, viisi mediaa, ei yhtään suomalaista kokoavaa tekstiä. Ainoa suomalainen synteesi on Helsingin Sanomien kolumni hybridisodan muuttumisesta fyysisemmäksi ja Iltalehden haastattelu, jossa Emil Kastehelmi kumoaa yhden ulkomaisen väitteen.

Kilpailevat kokonaissuunnat

Suunta 1: Poliisin voimankäytön ongelma on yksilöity, ja yksilöiminen alkaa itsessään olla ongelma. Mekanismi on kaksivaiheinen. Ensin kolmen päivän uutisointi tuotti kysymyksen "mitä tapahtui". Tänään vastaus on: 90 kilometriä tunnissa, alle puoli sekuntia, 56 minuuttia, 27-vuotias, arvosana 1. Kaikki viisi lukua ovat peräisin eri lähteistä ja niillä on eri luotettavuus. Seuraus on, että lukija siirtyy kysymyksestä "toimiko poliisi oikein" kysymykseen "kuka tämä ihminen on". Lukija tulee hyväksyneeksi, että kesken esitutkinnan julkaistut henkilötiedot ovat osa vastuun toteutumista, koska aineisto ei tarjoa mitään syytä ajatella toisin. Vastavoimia on kolme ja ne ovat merkittäviä: Ylen tekninen rekonstruktio, joka mittaa myös nuoren toiminnan, MTV:n laillisuusvertailu, joka on aineiston ainoa vertailukohta, sekä poliisin oma ääni Kalejaiyen, Järveläisen ja Rikanderin kautta.

Suunta 2: Suomen taloudesta puhutaan tarkoilla luvuilla, jotka eivät kestä tarkastelua. Mekanismi on auktoriteettien peräkkäinen myöntyminen. Ajatuspaja väittää, ennustelaitos myöntää, tilastoviranomainen myöntää ja poliitikko vaatii silti jatkamaan. Seuraus on kolmisuuntainen. Sopeutusta vastustava lukija siirtyy uskomaan, että 8–11 miljardia on poliittinen luku. Sopeutusta kannattava lukija siirtyy uskomaan, että vasemmisto etsii verukkeita. Kolmas lukija siirtyy uskomaan, ettei taloudesta voi tietää mitään, ja lopettaa seuraamisen. Lukija tulee hyväksyneeksi, että talouspolitiikka on arvovalinta eikä laskutoimitus, mikä on itse asiassa totta ja mikä on samalla se, mitä raportin tilaaja halusi. Vastavoimana toimivat Vanhalan ja Valkosen vastineet, jotka molemmat sanovat saman asian: epävarmuudesta huolimatta on päätettävä jotain.

Suunta 3: Vaalien pelisäännöt ovat avoimena kysymyksenä ensimmäistä kertaa vuosikymmeniin. Mekanismi on mittaus. Rydmanin viime viikon avaus oli yhden ministerin mielipide. Tänään se on 44 prosentin kansanmielipide ja Uutissuomalaisen gallupissa vasemmistoliiton puheenjohtaja on toiseksi suosituin pääministeriehdokas, mikä olisi käytännössä mahdotonta puolueen kokoluokassa. Seuraus on, että pääministerikysymys irtoaa vaalituloksesta molemmista suunnista: suosituin ehdokas ei voi tulla valituksi, ja suurimman puolueen johtaja ei välttämättä tule valituksi. Lukija tulee hyväksyneeksi, että hallitusneuvottelu on vapaa peli, koska yksikään teksti Ilta-Sanomien kommenttia lukuun ottamatta ei selitä, mikä perinne on ja miksi se on olemassa. Vastavoima on siis olemassa, mutta se on yhden kommentin varassa.

Suunta 4: Uhka on ulkoinen, palasittainen ja jonkun toisen kokoama. Mekanismi on kansainvälisten alkuperäislähteiden ketjuttaminen ilman suomalaista arviota. Säpo, LSM, Tass, Financial Times, Politico, Reuters, Washington Post, Kyiv Independent, ISW. Seuraus on, että lukija saa runsaasti tietoa ja hyvin vähän merkitystä. Lukija tulee hyväksyneeksi, että turvallisuuspolitiikan sisältö on jotain, jota seurataan muualta. Vastavoimia on tänään kaksi ja ne ovat tavallista vahvempia: Helsingin Sanomien kolumni siitä, että hybridiuhat muuttuvat yhä fyysisemmiksi ja että Eurooppa tarvitsee pelotteen, sekä Ilta-Sanomien juttu, jossa kansanedustaja Jarno Limnell (kok) ja Hybridiosaamiskeskuksen Jukka Savolainen käsittelevät konkreettisesti sitä, mitä vastatoimet voisivat olla ja miksi niitä ei tehdä. Näiden rinnalla Ylen väestönsuojajuttu on kolmas vastavoima, ja se on ainoa, joka kertoo, missä kunnossa Suomi konkreettisesti on.

Miten suunnat suhtautuvat toisiinsa. Suunnat 1 ja 2 vahvistavat toisiaan tavalla, joka on syytä nimetä. Molemmissa auktoriteetin sana osoittautuu epätarkaksi: poliisin "lievästi loukkaantunut" ja ministeriön sopeutuslaskelma ovat kumpikin virallisia, ja kumpikin osoittautuu tarkentuvaksi. Lukija, joka lukee molemmat, oppii saman opetuksen kahdesti. Suunta 3 rakentuu tämän päälle: jos luvut ovat neuvoteltavissa, myös vaalitulos on. Suunta 4 on ainoa, joka vetää eri suuntaan, koska siinä epävarmuus ei tuota epäluuloa vaan passiivisuutta.

Kokonaisuutena päivä vetää lukijaa tilaan, jossa hänellä on tarkka mielipide yhdestä poliisista, jonka nimeä hän ei tiedä, ja hyvin epämääräinen käsitys siitä, mihin suuntaan hänen maansa liikkuu ja kuka sitä ensi keväänä johtaa.

7. Uskomusmuutos

1. Poliisi hälytti ambulanssin vasta 56 minuuttia kiilauksen jälkeen (faktapohjainen ydin, kehystetty merkitys). Faktoja ovat kellonajat 18.56, 19.52 ja 20.00 sekä se, että ambulanssi tilattiin risteykseen eikä tapahtumapaikalle. Faktaa on myös se, ettei tutkinnanjohtaja tiedä syytä. Siirtymä on selvä: se, joka luki tiistain uutiset, uskoo huomenna, että poika jätettiin ilman hoitoa lähes tunniksi. Tämä on kohtuullinen päätelmä. Se on samalla kehystetty, koska aineistossa ei kerrota, mitä pojalle tehtiin niiden 56 minuutin aikana, kuka häntä kuljetti tai mikä on normaali viive vastaavissa tilanteissa. Vastakkaiseen suuntaan liikkuu se lukija, joka oli uskonut somessa levinneen väitteen, ettei poliisi soittanut apua lainkaan, ja joka saa nyt tietää soiton tapahtuneen.

2. Mopoilija ajoi noin 90 kilometriä tunnissa (faktapohjainen arvio, kehystetty painoarvo). Ylen laskelma perustuu videolta mitattuun matkaan ja aikaan, ja menetelmä kerrotaan. Siirtymä on kaksisuuntainen ja se on päivän merkittävin tasapainon muutos. Se, joka on pitänyt poliisin toimintaa kohtuuttomana, saa ensimmäistä kertaa konkreettisen syyn ymmärtää, miksi partio ei antanut asian olla. Se, joka on pitänyt kohua ylimitoitettuna, saa vahvistuksen. Kolmas lukija huomaa, ettei sama numero ratkaise mitään, koska kysymys ei ole siitä, ajoiko poika lujaa, vaan siitä, oliko pakkopysäytys tässä paikassa puolustettava.

3. Kiilanneella poliisilla oli heikoin hyväksytty arvosana ajotaidosta (faktaväite yhdeltä medialta, vahvasti kehystetty tulkinta). Ilta-Sanomien tieto perustuu lehden omiin lähteisiin eikä sitä ole vahvistettu muualla. Siirtymä on voimakas: lukija siirtyy uskomaan, että tapahtuma selittyy yksilön puutteellisella osaamisella. Tätä yhteyttä ei väitetä jutussa eikä sitä ole arvioinut yksikään asiantuntija. Samassa jutussa kerrotaan, että sama poliisi sai liikenneturvallisuuden kurssikokonaisuudesta nelosen ja poliisiajoneuvojen tekniikasta nelosen. Neljän muun median lukija ei siirry mihinkään, koska hän ei saa tätä tietoa. Yksi mediavalinta tuottaa siis kahdelle lukijakunnalle täysin eri käsityksen syy-yhteydestä.

4. Talousennusteisiin ei voi luottaa (faktapohjainen), joten sopeutustarve on neuvoteltavissa (kehys). Faktoja ovat ennustevirheiden suuruus ja Tilastokeskuksen ennakkotietojen poikkeamat, jotka useampi osapuoli myöntää. Kehys on se, mitä tästä seuraa. Iltalehden ja Ilta-Sanomien lukija siirtyy uskomaan, että 8–11 miljardin sopeutustarve on epävarma. MTV:n lukija siirtyy uskomaan, että ennustelaitokset ovat vastanneet kritiikkiin uskottavasti. Ylen lukija siirtyy uskomaan, että ongelma on politiikassa, ei ennusteissa. Helsingin Sanomien lukija saa parhaan käsityksen menetelmästä. Neljä lukijaa, neljä eri johtopäätöstä samasta raportista.

5. Suurimman puolueen ohittaminen hallitusta muodostettaessa on hyväksyttävä vaihtoehto lähes puolelle suomalaisista (faktapohjainen mittaus, kehystetty merkitys). Iltalehden Taloustutkimuksella teettämä kysely antaa tuloksen 46 vastaan 44. Faktaa on myös se, että perussuomalaisten kannattajista 78 prosenttia hyväksyy ohittamisen ja Sdp:n kannattajista 73 prosenttia ei. Siirtymä on, että ajatus muuttuu yhden ministerin heitosta mitatuksi vaihtoehdoksi. Ilta-Sanomien kommentin lukija siirtyy vastakkaiseen suuntaan, koska hän saa tiedon siitä, että edellisen kerran vaalivoittajan pääministeriydestä poikettiin vuonna 1987.

6. Sikaruttotilanne on rauhoittumassa (kehystyksestä ja poisjätöistä syntyvä). Faktaa on, että uusia positiivisia tapauksia ei ole vahvistunut ja että viime viikon maastolöydökset ovat olleet negatiivisia. Faktaa on myös se, että löydöksiä on 17, että osa saattaa olla samasta eläimestä, ettei kaikista ole otettu näytteitä, että etsintöjä laajennetaan, ettei ydinalueella ole vielä aitaa eikä varoituskylttejä ja että rajoitukset kestävät vähintään vuoden. Neljän median otsikkotasolla painottuu ensimmäinen. Ilta-Sanomien lukija saa lisäksi tiedon siitä, että viljanostot ovat paikoin pysähtyneet ja että metsätalouden rahavirrat alueella olivat viime vuonna yli 40 miljoonaa euroa. Poisjättö tuottaa tässä uskomusvaikutuksen yhtä varmasti kuin julkaisu, ja vaikutus on rauhoittava samalla kun tilanne on avoin.

8. Yhteenveto

Tänään suomalainen media kertoo lukijalleen, että Tuusulassa poliisi hälytti ambulanssin 56 minuuttia kiilauksen jälkeen, että kiilattu 15-vuotias ajoi Ylen analyysin mukaan noin 90 kilometrin tuntivauhtia ja että kiilannut poliisi on 27-vuotias vuonna 2021 valmistunut vanhempi konstaapeli, jonka opintotiedot Ilta-Sanomat julkaisi samana päivänä, kun poliisi varoitti julkisesti maalittamisesta. Merkittävin kehystysmuutos eiliseen verrattuna on suunnan kääntyminen: maanantaina Yle ja Iltalehti siirsivät kysymyksen yksittäisestä poliisista koulutukseen ja normistoon, tiistaina kysymys palautettiin yksilöön, ja samalla mopoilijan oma toiminta sai ensimmäistä kertaa mitattavan luvun. Toinen keskeinen kehystysvalinta koskee taloutta: sosialidemokraattisen Kalevi Sorsa -säätiön raportti, jonka mukaan ennustevirheet ovat suhteessa toteutuneeseen kasvuun keskimäärin sata prosenttia, tuotti viidessä mediassa viisi eri kehystä paljastuksesta vastineeseen, ja Tilastokeskuksen pääjohtaja sekä Suomen Pankin ennustepäällikkö myönsivät epävarmuuden mutta puolustivat menetelmää, jolloin lukija sai samana päivänä tietää sekä sen, että sopeutustarve on 8–11 miljardia, että sen, ettei sitä osata laskea. Muualla vuorokaudessa Espoo ja Vantaa vahvistivat noin 20 000 työntekijää koskevat yt-neuvottelunsa, Bashar al-Assad tuomittiin poissaolevana kuolemaan, Venäjä sulki ainoan sodanvastaisen puolueensa vaaleista, Ruotsin Säpo paljasti venäläisen vakoiluoperaation ja Kolumbian maanjäristyksen uhriluku esiintyi suomalaisessa mediassa samana päivänä neljänä eri lukuna välillä 111–224. Hiljaisina signaaleina kulkevat Ylen selvitys siitä, että vain 60 prosenttia Suomen 50 000 väestönsuojasta on lain edellyttämässä kunnossa, Helsingin Sanomien yksin julkaisema tieto hyvinvointialueen 290 000 euron viestintähankinnasta kansanedustajan puolison vastaperustetulta yritykseltä, Ylen yksin kertoma ammattikorkeakoulujen kansainvälisten hakijamäärien romahdus 60 000:sta 12 000:een sekä se, ettei kukaan tänään mitannut luottamusta poliisiin, vaikka neljä eri toimijaa esitti siitä neljä vastakkaista väitettä.

9. Lopuksi

Kymmenen asiaa jäi mieleen tästä päivästä.

Ensimmäinen on arvosana. Ilta-Sanomat kertoi, että Tuusulassa kiilannut poliisi sai poliisiopintojensa alkuvaiheessa vuonna 2019 ajotaitoa mittaavasta kurssista arvosanan 1. Sama juttu kertoi, että hän sai liikenneturvallisuuden kurssikokonaisuudesta nelosen, poliisiajoneuvojen tekniikasta nelosen, poliisiviestinnästä viitosen ja opinnäytetyöstään nelosen. Otsikko nosti ykkösen. Minulla ei ole kantaa siihen, oliko juttu oikein julkaista, ja päätoimittajan tehtävä on ratkaista se. Merkitsen sen, koska se on rajanveto, jota tehdään nyt käytännössä ilman että kukaan keskustelee siitä periaatteessa. Suomessa on kohta tilanne, jossa jokaisen virkatoimen jälkeen voidaan julkaista virkamiehen opintorekisteri. Se voi olla hyvä asia. Se ei ole tapahtunut päätöksellä.

Toinen on 56 minuuttia. Kolmen vuorokauden ajan yhtä kellonaikaa koskeva tieto muuttui neljä kertaa. Ensin ambulanssia ei tarvittu. Sitten ambulanssi tuli paikalle ja ensihoitajat tarkastivat kuljettajan. Sitten ambulanssi ei tullutkaan paikalle vaan poika vietiin muualle. Nyt tiedetään, että soitto tehtiin kello 19.52 ja ambulanssi oli perillä kello 20.00. Tutkinnanjohtaja sanoo, ettei tiedä, miksi soitto tehtiin vasta silloin. Jokainen versio oli viranomaisen antama ja jokainen oli parhaan silloisen tiedon mukainen. Yhteisvaikutus on silti se, että kansalainen on oppinut kolmessa päivässä, ettei ensimmäistä viranomaistietoa kannata uskoa. Se on kallis oppitunti, ja se opetettiin vahingossa.

Kolmas on Konneveden kaupan kaksi myyjää. He näkivät kesällä 2019 naisen, jonka poski oli turvonnut ja jonka kasvoissa oli tuore violetti mustelma. He miettivät poliisille soittamista. Yksi heistä lähti parin peräänkin varmistaakseen, ettei sekava nainen istu rattiin. He eivät soittaneet, koska eivät voineet olla varmoja. Puoli vuotta myöhemmin he tunnistivat mediasta Saara Arvan ja Mika Moringin. Nyt he todistavat oikeudessa. Tämä on koko aineiston raskain teksti, eikä se ollut kenenkään pääuutinen. Se kertoo tarkemmin kuin mikään asiantuntijalausunto siitä, mitä sivullisen rooli on: sinä näet oikein, sinä epäröit kohtuullisesti ja sinä muistat sen loppuelämäsi.

Neljäs on kolmetoista. Sen verran juttuja ilmestyi tänään Helsingin Sanomissa ja Ilta-Sanomissa käytännössä sanasta sanaan samana tekstinä. Eilen niitä oli neljätoista, toissapäivänä kahdeksan. Kolmen päivän aikana lukija on saanut 35 kertaa kokemuksen kahdesta itsenäisestä uutislähteestä, kun toimittajia on ollut yksi. Tämä ei ole väärinkäytös eikä salaisuus. Se on merkityksellistä, koska mediakentän moniäänisyyttä mitataan brändien ja otsikoiden määrällä eikä sillä, kuinka monta ihmistä oli paikalla.

Viides on se, ettei kukaan mitannut luottamusta. Kansanedustaja sanoi, että tapaus murentaa nuorten luottamusta poliisiin. Poliisiylitarkastaja sanoi, ettei sillä ole suurta merkitystä. Dosentti sanoi, että luottamus kasvaa. Moponuoret sanoivat Helsingin Sanomille, että välit ovat täysin pilalla. Neljä väitettä, neljä suuntaa, ja Poliisibarometri on olemassa. Kukaan ei siteerannut sitä. Suomalainen julkisuus keskusteli kokonaisen päivän mitattavissa olevasta asiasta mittaamatta sitä, ja jokainen osapuoli sai sanoa, mitä uskoi.

Kuudes on 44 prosenttia. Iltalehti mittasi, kuinka moni suomalainen hyväksyisi sen, ettei suurin puolue muodosta hallitusta. Tulos oli 46 vastaan 44. Puoli vuotta sitten kysymystä ei olisi kysytty, koska sitä ei ollut olemassa. Yksi ministerin heitto viime viikolla, yksi mittaus tällä viikolla, ja asia on nyt osa poliittista todellisuutta. Tämä on nopein normalisoitumisprosessi, jonka olen näissä raporteissa dokumentoinut, ja se kesti kuusi päivää. En ota kantaa siihen, onko ehdotus hyvä. Kiinnitän huomiota nopeuteen.

Seitsemäs on väestönsuoja. Suomessa on noin 50 000 väestönsuojaa. Niistä 40 prosenttia ei ole lain edellyttämässä kunnossa, ja lähes kuudelta kymmenestä puuttuu vastuuhenkilö. Samana päivänä aineistossa on venäläinen vakoiluoperaatio Ruotsissa, tunneli Latvian rajan alla, Saksan sisäministerin ilmoitus päivittäisistä hybridihyökkäyksistä sekä Venäjän suurlähetystön uhkaus Suomelle. Yksi media viidestä kertoo väestönsuojista. Tämä on aineiston selvin epäsuhta merkityksen ja näkyvyyden välillä, ja se on sitä joka kerta, koska tiedote ei kilpaile videon kanssa.

Kahdeksas on 12 000. Suomalaisiin ammattikorkeakouluihin haki tänä vuonna runsaat 12 000 opiskelijaa Etelä-Aasiasta, kun kaksi vuotta sitten hakijoita oli yli 60 000. Haaga-Heliaan haki 1 200, huippuvuonna 25 000. Centrian rehtori Tapio Huttula kertoo syyksi Suomen huonon työllisyystilanteen ja sen, että perhe on saattanut investoida koko omaisuutensa yhteen opiskelijaan, jonka on pystyttävä elättämään itsensä. Suomessa on käyty vuosia keskustelua siitä, miten saada osaajia maahan. Kun luku romahtaa 80 prosenttia kahdessa vuodessa, se on yhden median sisäsivujuttu. Väestökehityksen kannalta tämä on suurempi uutinen kuin mikään tämän päivän pääuutisista.

Yhdeksäs on kolme lukua Kolumbiasta. Ilta-Sanomat kertoi 224 kuollutta. Yle kertoi 170 ja mainitsi Reutersin puhuvan 224:stä. MTV kertoi 130. Iltalehti kertoi 111 presidentin mukaan. Kaikki neljä ovat samalta päivältä, kaikki neljä attribuoivat lähteensä oikein eikä yksikään tee virhettä. Lukija, joka lukee yhden lehden, tietää tarkalleen, kuinka moni kuoli. Lukija, joka lukee kaikki neljä, ei tiedä. Tämä on pienoismalli koko päivän epistemologisesta tilasta: virheettömästä journalismista voi syntyä tietämättömyyttä ilman että kukaan tekee mitään väärin.

Kymmenes on lause, jonka Kelan uusi johtaja Kirsi Varhila sanoi Helsingin Sanomille. "Mikä meidän nuoria miehiä vaivaa? Nuoret miehet eivät saa lapsia, he eivät mene naimisiin. Minä olen huolissani heistä. Ihan oikeasti." Sen ympärille en osaa rakentaa mitään analyysia. Merkitsen sen, koska tämä on ainoa kohta koko 392 artikkelin aineistossa, jossa merkittävässä asemassa oleva ihminen esittää julkisesti kysymyksen, johon hänellä ei ole vastausta ja jota ei ole tilattu keneltäkään. Kaikki muu tänään oli tiedotettua, mitattua, kehystettyä tai kommentoitua. Tämä oli kysymys.

Ja aivan lopuksi yksi havainto ilman erityistä paikkaa. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan iltavirkut kärsivät aamuvirkkuja enemmän työn ja vapaa-ajan tasapainon ongelmista, ja tutkimusryhmän vastuullinen tutkija Ilona Merikanto sanoo syyn olevan todennäköisesti siinä, että "yhteiskunnan rytmi ei ole optimaalinen iltavirkuille". Äärimmäisiä iltavirkkuja on noin 14 prosenttia väestöstä ja osuus on kasvanut. Kyse ei ole yksilön valinnasta eikä luonteesta vaan siitä, että 14 prosenttia ihmisistä elää järjestelmässä, joka on rakennettu jonkun toisen kellon mukaan, ja maksaa siitä mielenterveydellään. Tuo on rakenteellisen luennan puhtain muoto: mikään yksittäinen ihminen ei tee mitään väärin, kukaan ei valitse mitään, eikä ongelma näy mistään yksittäisestä elämästä. Se näkyy vasta väestötasolla, ja siksi se on syytä nimetä ääneen. Sama pätee kaikkeen muuhunkin, mitä olen tänään yrittänyt kuvata.