28. joulukuuta

Yksi huudahdus keskellä kirjettä

Paavali on kirjoittanut Korinttolaiskirjeen yhdeksännessä luvussa pitkän opetuksen antamisesta. Hän on muistuttanut, kuinka iloinen antaja on Jumalalle rakas, kuinka Jumala on voimallinen antamaan kaiken armon runsaana, kuinka antaminen synnyttää kiitosta monissa sydämissä. Sitten, aivan luvun lopussa, Paavalin opetus katkeaa kesken. Hän ei jatka enää järjestelmällisesti, vaan päästää suustaan huudahduksen, joka tuntuu nousevan kuin ylivuotavasta sydämestä: »Kiitos Jumalalle hänen sanomattomasta lahjastaan!»

Sana sanomaton on kreikassa anekdiēgētos, ja se esiintyy koko Uudessa testamentissa vain tässä yhdessä jakeessa. Se tarkoittaa kirjaimellisesti sellaista, jota ei voi kertoa läpi, jota ei voi tyhjentää sanoiksi. Paavali, jonka kynästä virtaavat suurimmat osat Uudesta testamentista, pysähtyy tähän lahjaan, eikä yritäkään selittää sitä. Hän vain kiittää.

Mikä on tämä lahja

Paavali ei nimeä lahjaa, mutta koko Uusi testamentti vastaa kysymykseen yhteen ääneen. Johannes kirjoittaa: »Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.» Sanomaton lahja on Poika, joka annettiin maailman edestä.

Paavali itse vahvistaa saman roomalaiskirjeessä: »Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?» Pojan antaminen on niin suuri lahja, että kaikki muu kulkee sen mukana. Jos Isä on jo antanut Pojan, mitä Hän voisi pidättää meiltä, mikä olisi suurempaa kuin tämä?

Pojassa ei lahjoitettu vain Häntä itseään, vaan elämä Hänessä. Johannes kirjoittaa selkeästi: »Ja tämä on se todistus: Jumala on antanut meille iankaikkisen elämän, ja tämä elämä on hänen Pojassansa. Jolla Poika on, sillä on elämä; jolla Jumalan Poikaa ei ole, sillä ei ole elämää.» Lahja ja Lahjoittaja eivät ole eri asioita. Pojan vastaanottaminen on elämän vastaanottamista.

Armolahja synnin palkan tilalle

Roomalaiskirjeen 6:23 asettaa sanomattoman lahjan luonteen vastakohdan kautta näkyviin: »Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.» Palkka ansaitaan, lahja vastaanotetaan. Synnin tie kulkee ansaitun loppunsa kohti, armon tie alkaa siitä, ettei mitään voida ansaita.

Tämä on se kohta, johon ihmismieli usein kompastuu. On vaikea ottaa vastaan jotain, mistä ei voi maksaa, mihin ei voi vaikuttaa, mitä ei voi suorituksellaan kasvattaa. Silti juuri tämä on lahjan luonne. Jaakob muistuttaa: »Jokainen hyvä anti ja jokainen täydellinen lahja tulee ylhäältä, valkeuksien Isältä, jonka tykönä ei ole muutosta, ei vaihteen varjoa.» Isän kädestä lähtenyt lahja ei muutu vaihtelevien tunnelmiemme mukana.

Kiitos, joka ei pääty

Sanomattoman lahjan luonnollinen vastaus on kiitos, joka kantaa läpi elämän. Paavali kirjoittaa toisessa kohden samaa kirjettä: »Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa.» Korinttilaisille hän julistaa myös: »Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!» Kiitos ei ole erillinen kappale uskonelämässä, se on uskonelämän sävel.

Efesolaiskirjeessä Paavali avaa kiitoksen laajuuden: »Kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.» Sanat aina ja kaikesta seisovat tässä rinnakkain. Ne eivät tarkoita teeskenneltyä tunnetta, vaan suuntaa, johon sydän palaa. Kiitos kasvaa lahjan tuntemisesta, ei tunteen voimakkuudesta.

Johannes näkee taivaassa saman kiitoksen jatkuvan ikuisesti. Ilmestyskirjan neljännessä luvussa olennot antavat »ylistyksen, kunnian ja kiitoksen hänelle, joka valtaistuimella istuu, joka elää aina ja iankaikkisesti.» Kiitos, joka tänään nousee sydämestäsi, liittyy siihen ylistykseen, joka kaikuu valtaistuimen edessä jo nyt. Sinä et kiitä yksin, sinä yhdyt seurakunnan ja taivaallisten joukkojen virtaan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä yritä tyhjentää lahjaa sanoiksi. Paavali itse pysähtyi sanan sanomaton eteen. Jos suurin apostoli ei yrittänyt selittää lahjaa loppuun, älä sinäkään vaadi itseltäsi sitä. Jumalan lahja Kristuksessa on aina syvempi kuin se ymmärrys, johon olet siitä tänään päässyt. Saat elää lahjasta, vaikket koskaan saa sitä mitatuksi.

Ota vastaan, äläkä yritä maksaa. Synnin palkka on ansaittu, armolahja vastaanotetaan. Älä yritä Jumalalle todistaa ansaitsevasi sitä, mitä Hän jo antoi vapaasti. Pojassa sinulle annettiin elämä, ja Pojan kanssa annetaan kaikki muu. Avaa kätesi, älä rakenna kauppaa.

Anna kiitoksen nousta tänään. Vuoden viimeisten päivien kohdalla on luonnollista katsoa taaksepäin. Katso silti ensin lahjaan, älä omaan vuoteesi. Vaikka vuotesi olisi ollut mitä tahansa, lahja on yhä sama, sanomaton, kerrottavissa olematon, mittaamaton. Kiitos Jumalalle Hänen sanomattomasta lahjastaan.

Herra, sanat eivät riitä siihen, mitä olet meille antanut. Annoit Poikasi, Hänessä annoit elämän, Hänessä annoit kaiken. Avaa sydämemme ottamaan vastaan tämä lahja yhä uudelleen, vapauta meidät ansaitsemisen taakasta, anna kiitoksen virrata meistä silloinkin, kun emme osaa sitä pukea sanoiksi. Jeesuksen Kristuksen, sanomattoman lahjasi, nimessä.

Aamen.