27. joulukuuta

Pyhiinvaeltajan viimeinen sana

Psalmi 121 kuuluu niin sanottuihin matkalaulujen kokoelmaan, jota Israelin kansa lauloi noustessaan Jerusalemiin juhlapyhinä. Matka oli pitkä, tiet vaaralliset, vuoret jyrkät. Pyhiinvaeltaja tiesi, ettei hänen oma voimansa kantaisi häntä perille. Niinpä hän nosti silmänsä vuoria kohti ja kysyi: mistä tulee minun apuni. Vastauksen psalmi antaa heti: »Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.»

Jakeen 8 sana päättää koko psalmin. Se on viimeinen lause, viimeinen lupaus, viimeinen siunaus matkalle lähtevälle: »Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.» Tähän yhteen jakeeseen mahtuu koko elämän kaari. Lähteminen, tuleminen, tämä hetki, iankaikkisuus.

Lähtemiset ja tulemiset

Heprealaiselle korvalle ilmaus »lähtemisesi ja tulemisesi» kantoi koko elämän sisällön. Mooses käytti samaa kieltä siunatessaan kansaa: »Siunattu olet tullessasi ja siunattu olet lähtiessäsi.» (5. Moos. 28:6) Daavidista taas sanottiin, että hän oli kuninkaana saattanut Israelin lähtemään, tulemaan, eli johtanut kansaansa kaikissa sen vaiheissa (2. Sam. 5:2).

Lähtemiset ovat niitä hetkiä, joissa jokin alkaa. Tulemiset ovat niitä, joissa jokin saavutetaan tai päättyy. Aamulla lähdet työhön, illalla palaat kotiin. Lapsuudesta lähdet aikuisuuteen, vanhuudesta tulet kotiin Isän luokse. Jokainen päivä sisältää lähtöjä, joita et osaa nimetä, ja tulemisia, joita et osannut odottaa.

Psalmin lupaus on, että Herra varjelee molemmat. Ei vain matkan päämäärää, vaan sen alkua. Ei vain ensimmäistä askelta, vaan sitä viimeistä, jota et vielä näe. Sananlaskujen 2:8 sanoo, että Herra »suojaa oikeuden polut ja varjelee hurskaittensa tien». Tien, ei vain määränpäätä.

Esra Ahava-joella

Eräs vanhan testamentin kauneimmista esimerkeistä tästä varjeluksesta löytyy Esran kirjasta. Esra oli kokoamassa pakkosiirtolaisuudesta palaavaa joukkoa Jerusalemiin. Tie oli pitkä, kulta ja hopea raskaita kantaa, rosvojoukot väijyivät matkalla. Esra olisi voinut pyytää kuninkaalta sotilassaattueen, hän ei sitä tehnyt. Sen sijaan hän kirjoittaa: »Minä kuulutin siellä Ahava-joella paaston, että me nöyrtyisimme Jumalamme edessä ja anoisimme häneltä suotuisaa matkaa itsellemme, vaimoillemme ja lapsillemme ja kaikelle omaisuudellemme.»

Lähtö siunattiin paastolla ja rukouksella. Tuleminen kerrottiin myöhemmin näin: »meidän Jumalamme käsi oli meidän päällämme, ja hän pelasti meidät vihollisten käsistä ja väijytyksistä tiellä.» (Esra 8:31) Lähtemisen ja tulemisen välissä oli koko matka, joka on jokaisen uskovan oma. Jumalan käsi lepäsi sen päällä.

Nyt ja iankaikkisesti

Psalmi ei pysähdy ajalliseen varjelukseen. Se ulottuu yhdellä lauseella ulos ajan rajoista: »nyt ja iankaikkisesti.» Sama ilmaus kantaa Psalmissa 113:2 ja 115:18. Herran nimi on siunattu, Herraa kiitetään nyt ja iankaikkisesti. Sama varjelus, joka kantaa sinut tämän päivän läpi, kantaa sinut iankaikkisuuden yli.

Tässä on lupauksen syvin paino. Maailma osaa luvata vain ajallista turvaa, sekin pettää. Vakuutus voi vanhentua, suojelija voi nukahtaa, valtio voi kaatua. Herra ei nukahda, ei vanhene, ei kaadu. Hänen varjeluksensa ulottuu kuoleman ovesta läpi, sen jälkeiseen aamuun. Lähtemisesi tästä elämästä on Hänen varjelemansa lähteminen, tulemisesi Isän kotiin on Hänen valmistamansa tuleminen.

Suunnitelmamme ja Hänen varjeluksensa

Jaakob varoittaa lähtevää ihmistä eräästä vaarasta: »Kuulkaa nyt, te, jotka sanotte: 'Tänään tai huomenna lähdemme siihen ja siihen kaupunkiin ja viivymme siellä vuoden ja teemme kauppaa ja saamme voittoa.'» Vaara ei ole suunnittelemisessa, vaan siinä, että suunnitelmasta tulee kerskaamisen aihe. »Mutta nyt te kerskaatte ylvästelyssänne. Kaikki sellainen kerskaaminen on paha.» (Jaak. 4:16)

Sananlaskujen 3:6 antaa toisenlaisen tien: »Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.» Lähtemisen ja tulemisen erotus uskovan elämässä on tämä: lähdetkö omassa nimessäsi vai Hänen tunnossaan. Suunnitelmasi saavat olla, ne lepäävät Herran tahdon alla. Polun tasoittaminen on Hänen työtään, sinun on Hänen tunteminen tien jokaisessa käänteessä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Anna jokainen lähtö Hänen varjelukseensa. Älä lähde tästäkään aamusta omin voimin. Herran varjelus ei ole vain suurten matkojen siunaus, se on tavallisen päivän jokaisen oven ylittämistä. Pieni rukous lähdön hetkellä asettaa sinut sen lupauksen alle, joka on annettu jo Psalmissa 121.

Luota tulemiseen, jota et vielä näe. Jokaista lähtöä seuraa joskus tuleminen, jota et osannut suunnitella. Esra ei tiennyt Ahava-joella, kuka häntä matkalla väijyy. Hän tiesi, kuka häntä varjelee. Sinun ei tarvitse tietää huomista, riittää että tunnet Hänet, joka huomista pitää.

Anna lupauksen ulottua iankaikkisuuteen asti. Tämä jae ei ole vain tämän päivän rohkaisu. Se on kuolinvuoteen lupaus, joka kantaa silloin kun viimeinen lähtö on edessä. Herra varjelee sinun lähtemisesi tästä elämästä ja tulemisesi Hänen luokseen. Nyt ja iankaikkisesti.

Herra, kiitos siitä, että sinun varjeluksesi ei lopu oven kynnykselle. Ota tämän päivän lähteminen ja tuleminen omiin käsiisi. Tunnen sinut tielläni, anna sinun tasoittaa polkuni. Kanna minua sinne asti, missä sinun luonasi en enää tarvitse uutta lähtöä. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.