26. joulukuuta

Vuoden lopulla raunioiden ääressä

Vuosi kallistuu loppuaan kohti. Joulu on takana, uusi vuosi häämöttää. Tällä hetkellä monen sydämessä nousee kysymys siitä, mitä takana oleva vuosi todella oli, mitä se opetti, mitä jätti jäljelle. Jeremian sanat raunioiden vierellä puhuvat tähän hetkeen erityisellä painolla.

Profeetta katselee tuhotun kaupungin savuja. Hän tietää, mitä menetys tarkoittaa, hän tietää, mitä on jäänyt taakse. Juuri tästä paikasta nousee jae, joka ei pakene todellisuutta vaan kantaa sen läpi: »Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut: se on joka aamu uusi, ja suuri on hänen uskollisuutensa.»

Vuoden viimeisillä päivillä tämä lause asettuu eri lailla kuin alkuvuonna. Silloin se on lupaus, joka avautuu. Tässä kohtaa se on todistus, joka on jo todettu. Olet elänyt vuoden, olet nähnyt sen aamut, olet kokenut sen yöt. Herra ei ole loppunut.

Laupeus, joka kantoi vuoden

Aamuja oli kuluneessa vuodessa kolmesataaviisikymmentä. Jokainen niistä toi mukanaan uuden armon. Et ehkä ole sitä huomannut joka päivä. Aamun armo on usein hiljaista, se ei aina näy ihmeenä, se näkyy siinä, että heräät, että hengität, että sydämesi sykkii vielä tänään. Daavid lauloi: »Sillä silmänräpäyksen kestää hänen vihansa, eliniän hänen armonsa; ehtoolla on itku vieraana, mutta aamulla ilo.»

Profeetta Miika nimesi tämän laupeuden luonteen tarkasti: »Kuka on Jumala, niinkuin sinä olet, joka annat pahat teot anteeksi ja käyt ohitse perintösi jäännöksen rikosten? Ei hän pidä vihaa iäti, sillä hänellä on halu laupeuteen.» Halu laupeuteen. Tämä on Jumalan oma sydän. Hän ei armahda vastahakoisesti, hän armahtaa mielellään.

Nehemian rukous tiivistää Israelin pitkän tien sanoiksi, jotka kestävät myös oman elämäsi kerrottuna: »Mutta sinä suuressa laupeudessasi et tehnyt loppua heistä etkä hyljännyt heitä; sillä sinä olet armahtavainen ja laupias Jumala.» Loppua ei tehty. Et ole hyljätty. Tästä kohtaa katsoen tämän vuoden jokainen päivä on todiste.

Suuri on hänen uskollisuutensa

Vuoden lopussa nousee toinen kysymys. Ei vain se, kuinka me selvisimme, vaan se, kuka kantoi meitä. Vastaus on jakeen toisessa puoliskossa: »suuri on hänen uskollisuutensa.»

Malakian kautta Jumala sanoo: »Sillä minä, Herra, en muutu.» Tämä sana on lohtu kahdesta suunnasta. Herra ei muutu, vaikka me horjumme. Me emme lopu, koska hän pitää meitä. Saman vakuuden lauloi Eetan 89. psalmissa: »Mutta armoani en minä ota häneltä pois enkä vilpistele uskollisuudestani.»

Asaf näki saman jo vuosisatoja aiemmin: »Mutta hän on laupias, antaa anteeksi rikkomukset eikä tahdo hukuttaa. Sentähden hän usein kääntyi vihastansa eikä antanut kaiken kiivautensa nousta.» Tämä on Israelin koko historia tiivistettynä. Sama on sinun vuotesi historia, jos pysähdyt katsomaan. Daavid avaa armon mittakaavan kuvalla, joka ylittää maan: »Herra, sinun armosi ulottuu taivaisiin, sinun totuutesi pilviin asti.»

Mitä tämä puhuu meille tänään

Pysähdy katsomaan taaksepäin nähdäksesi uskollisuus. Vuosi pakenee nopeasti. Päivät katoavat toistensa perään, eikä mieli ehdi rekisteröidä sitä, mikä on kannatellut. Anna tämän päivän olla pysähdyspaikka. Mieti niitä aamuja, jolloin nousit, vaikka et olisi halunnut. Mieti niitä iltoja, jolloin sinua kannateltiin. Herran laupeus ei ole loppunut. Se on todistus, ei toivomus.

Anna toivon tunnustus kestää loppuun. Heprealaiskirje kehottaa: »Pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen.» Vuoden viimeiset päivät ovat hyvä hetki vahvistaa tunnustusta. Hän, joka kantoi sinua tämän vuoden läpi, kantaa sinua seuraavankin.

Luota siihen, että uudet aamut ovat tulossa. Armo ei pääty vuoden vaihtumisen kanssa. Herra on jo varannut huomiselle uuden annoksen. Maria lauloi: »Ja hänen laupeutensa pysyy polvesta polveen niille, jotka häntä pelkäävät.» Polvesta polveen, vuodesta vuoteen, aamusta aamuun. Tämän armon alla saat astua myös tämän vuoden viimeisten päivien yli kohti uutta.

Herra, kiitos siitä uskollisuudesta, joka on kantanut meidät tämän vuoden läpi. Sinä et ole loppunut, vaikka mekin olemme olleet välillä lopussa. Anna meidän nostaa katseemme niihin aamuihin, jotka ovat vielä edessä, sinun armosi varassa. Auta meitä laskeutumaan sinun uskollisuutesi päälle, kun oma voimamme on tyhjentynyt. Jeesuksen Kristuksen, uskollisen Vapahtajamme, nimessä.

Aamen.