25. joulukuuta

Mooseksen rukous erämaan keskellä

Psalmi 90 on ainoa psalmi, jonka kirjoittaja on Mooses. Hän kirjoitti tämän rukouksen erämaassa, vuosikymmenten vaelluksen aikana, jolloin yksi sukupolvi kuoli ja toinen kasvoi aikuiseksi. Hän näki haudat, hän näki teltat, hän näki uudet kasvot vanhojen tilalla. Sen keskeltä hän nostaa silmänsä siihen, joka ei katoa: »Herra, sinä olet meidän turvamme polvesta polveen.»

Erämaassa ei ollut kiviseiniä, ei kaupunkimuureja, ei pysyviä asumuksia. Turva ei voinut tulla mistään näkyvästä. Mooses oppi, että ainoa kestävä turva on itse Herra, ei se, mitä Hän antaa. Tämä on opetuslapsen ensimmäinen läksy, sama eilen ja tänään.

Ennen vuoria, ennen maanpiiriä

Mooses jatkaa katsomalla taaksepäin, kauemmas kuin yksikään ihminen voi katsoa: »Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.» Tämä on Raamatun avajaislauseen sukulainen. »Alussa loi Jumala taivaan ja maan.» (1. Moos. 1:1) Vuoret ovat ihmiselle pysyvyyden vertauskuva, ne kestävät sukupolvet, ne näyttävät iankaikkisilta. Mooses sanoo, että Jumala on jo silloin ollut, kun ei vielä ollut vuoria.

Tämä avaa suhteellisuuden, joka tekee sielulle tilaa hengittää. Kaikki näkyvä on nuorta. Vuoret ovat nuoria. Tähdet ovat nuoria. Sinun huolesi tämänpäiväinen on nuori. Jumala on ennen niitä kaikkia. Hän ei tule huoliesi perässä, Hän odottaa niitä ennen niiden syntymistä.

Psalmi 93:2 kantaa saman totuuden valtaistuinkielellä: »Sinun valtaistuimesi on vahva aikojen alusta, hamasta iankaikkisuudesta olet sinä.» Valtaistuin ei ole rakennettu, se on aina ollut. Sen edessä mikään historian myrsky ei horju.

Iankaikkiset käsivarret

Mooses kirjoitti vielä toisen lauseen, joka kuuluu tämän jakeen rinnalle. Viidennen Mooseksen kirjan päätöksessä hän sanoi Israelille: »Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.» (5. Moos. 33:27) Iankaikkisuus ei ole vain ajan pituutta, se on käsivarsia. Se kantaa. Se ei ole etäinen abstraktio, vaan läheinen syleily.

Tämän vuoksi Daavid saattoi rukoilla: »Ole minulle kallio, jolla saan asua ja jonne aina saan mennä, sinä, joka olet säätänyt minulle pelastuksen. Sillä sinä olet minun kallioni ja linnani.» (Ps. 71:3) Kallio ei liiku. Kallio ei väsy. Kallio on jo paikoillaan, kun sinä saavut sille.

Hesekielin kautta Herra sanoi pakkosiirtolaisille jotain hämmästyttävää: »Koska minä olen vienyt heidät kauas pakanain sekaan ja hajottanut heidät muihin maihin, olen minä ollut heille pyhäkkönä vähän aikaa niissä maissa, joihin he ovat joutuneet.» (Hes. 11:16) Temppeli oli poltettu, maa kaukana, silti Herra itse oli pyhäkkö. Turva ei ollut rakennuksessa, turva oli Hänessä, joka voi seurata kansaansa mihin tahansa.

Sama eilen ja tänään

Uusi testamentti vahvistaa saman luonteen Pojassa. »Jeesus Kristus on sama eilen ja tänään ja iankaikkisesti.» (Hepr. 13:8) Tämä on sama Jumala, josta Mooses kirjoitti, nyt liha tullut, asunut keskellämme, kärsinyt, ylösnoussut. Hän on sama, joka oli ennen vuoria.

Ilmestyskirjan ensimmäisessä luvussa Herra itse sanoo: »Minä olen A ja O, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.» (Ilm. 1:8) Hän kattaa ajan molemmista päistä, alusta loppuun, ja yhtä paljon kaiken siinä välissä. Psalmi 102:27 sanoo Hänestä: »Mutta sinä pysyt samana, eivätkä sinun vuotesi lopu.»

Tämä iankaikkinen Jumala tarjoaa pysyvyyttään meille. Johannes kirjoittaa: »Jumala on rakkaus, ja joka pysyy rakkaudessa, se pysyy Jumalassa, ja Jumala pysyy hänessä.» (1. Joh. 4:16) Iankaikkisen turvaan päästään rakkaudessa, ja rakkauteen päästään Pojassa, joka sanoo: »Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, se pysyy minussa, ja minä hänessä.» (Joh. 6:56)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä rakenna turvaasi sille, mikä on nuorempaa kuin Jumala. Kaikki näkyvä on nuorempaa. Talo on nuorempi. Työ on nuorempi. Terveys, perhe, ystävät, omat suunnitelmat, ne kaikki ovat nuorempia kuin Hän, joka ne antoi. Älä aseta turvaasi siihen, mikä voi loppua. Aseta se Häneen, joka on ennen niitä ollut ja on niiden jälkeen.

Lepää siinä, että Hän on jo paikoillaan. Psalmi 91:1 lupaa: »Joka Korkeimman suojassa istuu ja Kaikkivaltiaan varjossa yöpyy.» Suoja on jo olemassa. Sinun ei tarvitse rakentaa sitä, sinun tarvitsee astua siihen. Joulun salaisuus on juuri tämä, iankaikkinen Jumala astui ihmiseksi, että ihminen voisi astua iankaikkiseen Jumalaan.

Herra, sinä olet ollut turva sukupolville ennen meitä, sinä olet turva meille tänään, sinä olet turva niille, jotka tulevat meidän jälkeemme. Anna meidän laskea oma elämämme niiden iankaikkisten käsivarsien varaan, jotka sinä olet meille avannut. Kiitos, että Poikasi syntymässä iankaikkisuus tuli lähelle. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.