23. joulukuuta

Sielu puhuteltavana

Psalmi 103 alkaa harvinaisella tavalla. Daavid ei käänny ensin Jumalan puoleen, ei myöskään ihmisten puoleen. Hän kääntyy oman sielunsa puoleen. »Kiitä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeänsä.» Tässä laulaja ottaa itsensä puhutteluun, kutsuu sisimpänsä esiin, herättää sen tehtävään, jota se ei aina muista itsestään tehdä.

Sielu ei aina ole valmis kiittämään. Joskus se on väsynyt, joskus hajamielinen, joskus täynnä murhetta. Daavid tuntee tämän. Siksi hän puhuu sielulleen kuin opettaja oppilaalleen, kuin paimen lampaalleen. Hän ei odota, että kiitos nousee itsestään. Hän kutsuu sen esiin. Tämä on uskon teko, ei mielialan tulos.

Sama liike toistuu seuraavassa jakeessa: »Kiitä Herraa, minun sieluni, äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.» Unohtaminen on sielun vihollinen. Ihmismieli muistaa pitkään sen, mikä on sattunut, helposti se unohtaa sen, mikä on lahjoitettu. Daavid taistelee unohtamista vastaan kutsumalla itsensä muistamaan.

Kaikki, mitä minussa on

Daavid ei kutsu vain huuliaan kiittämään. Hän kutsuu kaiken, mitä minussa on. Kiitos ei ole pintaääni, joka jää kasvojen pinnalle. Se nousee syvältä, ruumiista, mielestä, tahdosta, muistista. Pyhän nimen edessä koko ihminen on kutsuttu vastaamaan, ei vain ääni vaan myös sydän, ei vain sydän vaan myös ymmärrys.

Paavali avaa saman totuuden Korinttilaiskirjeessä 14:15: »minun on veisattava kiitosta hengelläni, mutta minun on veisattava myöskin ymmärrykselläni.» Henki ja ymmärrys eivät kilpaile keskenään. Ne kantavat yhdessä saman ylistyksen Herran eteen. Daavid sanoo saman asian toisessa psalmissaan: »Jumala, minun sydämeni on valmis, minun sydämeni on valmis: minä tahdon veisata ja soittaa.» (Ps. 57:7)

Jeesus puhuu Samarian naiselle samasta kokonaisuudesta toisin sanoin: »Jumala on Henki; ja jotka häntä rukoilevat, niiden tulee rukoilla hengessä ja totuudessa.» (Joh. 4:24) Ylistys hengessä ja totuudessa, sydämellä ja ymmärryksellä, sielulla ja kaikella mitä meissä on, tämä on se kiitos, jota Daavid kutsuu omasta sisimmästään esiin.

Älä unhota

Toinen jae sisältää käskyn, joka koskettaa jokaista uskovaa: »äläkä unhota, mitä hyvää hän on sinulle tehnyt.» Tämä ei ole muistutus tunteita varten. Tämä on suunta, jonka sielu valitsee. Sielu, joka muistaa Herran hyvyyden, ei sulkeudu kiitokselta. Sielu, joka unohtaa, kuihtuu vaikka kädet olisivat täynnä lahjoja.

Jesaja teki saman valinnan omalla aikakaudellaan: »Herran armotöitä minä julistan, Herran ylistettäviä tekoja, kaikkea, mitä Herra on meille tehnyt, suurta hyvyyttä Israelin heimoa kohtaan.» (Jes. 63:7) Profeetta luettelee, koska luetteleminen on muistamista. Muistaminen on kiitoksen kanava. Ilman muistamista kiitos kuivuu lähteeltä.

Psalminkirjoittaja kysyy 116. psalmissa: »Kuinka minä maksan Herralle kaikki hänen hyvät tekonsa minua kohtaan?» Vastaus ei ole maksu, sillä Hänelle ei voida maksaa. Vastaus on muisto, joka muuttuu kiitokseksi. Se, mitä Hän on tehnyt, palaa Hänen tykönsä ylistyksenä, ei suorituksena.

Yksin ja yhdessä

Psalmi 103 alkaa hiljaisuudessa, yhden ihmisen ja hänen oman sielunsa välisessä keskustelussa. Psalmi päättyy aivan toisin: »Kiittäkää Herraa, kaikki hänen tekonsa, hänen valtakuntansa kaikissa paikoissa. Kiitä, minun sieluni, Herraa.» (Ps. 103:22) Henkilökohtainen kiitos avautuu kosmiseksi kiitokseksi, yksittäinen ääni liittyy kaikkien tekojen kuoroon.

Tämä on seurakunnan elämän kuva. Psalmi 111:1 sanoo: »Halleluja! Minä kiitän Herraa kaikesta sydämestäni hurskasten kokouksessa ja seurakunnassa.» Kiitos syntyy henkilökohtaisessa hiljaisuudessa, kasvaa yhteisessä kokoontumisessa. Yksinäinen sielu, joka oppii kiittämään aamuhämärissä, tuo seurakuntaan jotain, mitä ei voida tekemällä tuottaa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Puhu sielullesi. Älä odota, että kiitos nousee tunteen mukana. Daavid ei odottanut, hän kutsui. Sano sielullesi tänään sen, mitä se ei muista itse sanoa: kiitä Herraa. Tämä yksinkertainen liike on uskon teko silloinkin, kun sydän on raskas.

Muista yksitellen. Unohtaminen kuihduttaa kiitoksen. Muistaminen kastelee sen takaisin eloon. Ota tänään hetki ja luettele itsellesi, mitä hyvää Herra on sinulle tehnyt. Ei pakon vuoksi, vaan rakkauden vuoksi. Muisti, joka palaa Hänen tekoihinsa, tuottaa kiitosta luonnostaan.

Anna koko itsesi vastata. Pyhä nimi ansaitsee koko ihmisen vastauksen, ei vain huulten liikkeen. Henki, sydän, ymmärrys, ruumis, kaikki mitä sinussa on, on kutsuttu kiittämään. Älä jätä mitään osaa itsestäsi sivuun. Hän on tehnyt sinulle hyvää kokonaisena, vastaa Hänelle kokonaisena.

Herra, minun sieluni kiittää sinua. Herätä minussa muisto siitä hyvyydestä, jonka olet minulle tehnyt, äläkä anna minun unohtaa. Anna kaiken, mitä minussa on, kääntyä sinun pyhän nimesi puoleen tänään, hengessä ja totuudessa. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.