18. joulukuuta

Merkki, jota odotettiin seitsemän vuosisataa

Matteuksen evankeliumin alkulukujen taustalla kaikuu profeetan ääni seitsemän vuosisadan takaa. Jesaja seisoi kuningas Aahaan edessä Juudan kuningaskunnan tukalimmassa hetkessä. Vihollisarmeijat lähestyivät Jerusalemia, kansan sydän vapisi kuin metsän puut tuulessa. Juuri silloin Herra antoi merkin, jota kukaan ei osannut pyytää: »Katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan ja antaa hänelle nimen Immanuel.» (Jes. 7:14)

Matteus nostaa tämän saman lupauksen evankeliuminsa avaukseen. Joosef on saanut tietää Marian raskaudesta, hänen sydämessään käy ankara kamppailu. Enkeli ilmestyy hänelle unessa, selittää salaisuuden, vahvistaa profeetan sanan toteutumisen. Vuosisatojen odotus saa kasvot. Lupaus saa lihan ja luut, hengityksen ja äänen.

Nimi, joka kertoo kaiken

Heprean kielessä nimi ei ollut pelkkä tunniste, vaan se kantoi henkilön olemuksen, hänen kutsumuksensa, hänen tehtävänsä. Immanuel jakautuu kolmeen osaan: immanu tarkoittaa »meidän kanssamme», El tarkoittaa »Jumala». Matteus ei jätä lukijaa arvuuttelemaan, hän kääntää nimen suoraan: »Jumala meidän kanssamme.»

Tämä on suurin asia, mitä taivas on koskaan maan päälle lausunut. Ei vain Jumala meidän puolestamme, ei vain Jumala meidän yläpuolellamme, vaan Jumala meidän kanssamme. Sama profeetta lauloi myöhemmin: »Ja se tunkeutuu Juudaan, paisuu ja tulvii ja ulottuu kaulaan saakka. Ja levittäen siipensä se täyttää yliyltään sinun maasi, Immanuel.» (Jes. 8:8) Maa kuuluu Hänelle, joka on tullut sen keskelle asumaan.

Saman luvun loppupuolella Jesaja varoittaa vihollisia turhasta neuvonpidosta: »Pitäkää neuvoa: se raukeaa; sopikaa sopimus: ei se pysy. Sillä Jumala on meidän kanssamme.» (Jes. 8:10) Tämä lupaus on samalla turva ja varoitus. Niille, jotka Hänen luokseen kätkeytyvät, se on linna. Niille, jotka Häntä vastaan asettuvat, se on murtuva muuri.

Sana tuli lihaksi

Johannes kuvaa saman ihmeen toisin sanoin evankeliuminsa alussa: »Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella Pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.» (Joh. 1:14) Iankaikkinen Sana, jonka kautta kaikki on luotu, ottaa lihan kaltaisuuden, hengittää meidän ilmamme, kävelee meidän maailmassamme.

Jesaja oli nähnyt tämän jo ennalta: »Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.» (Jes. 9:6) Lapsi syntyy, poika annetaan. Syntymä koskee Hänen ihmisyyttään, antaminen Hänen iankaikkisuuttaan. Hän tulee Beetlehemiin lapsena, Hän tulee taivaasta Poikana.

Paavali kiteyttää tämän salaisuuden ensimmäisessä Timoteuskirjeessä: »Ja tunnustetusti suuri on jumalisuuden salaisuus: Hän, joka on ilmestynyt lihassa, vanhurskautunut Hengessä, näyttäytynyt enkeleille, saarnattu pakanain keskuudessa, uskottu maailmassa, otettu ylös kirkkauteen.» (1. Tim. 3:16) Inkarnaatio ei ole kysymys, joka tulee selittää, vaan ihme, joka tulee ottaa vastaan.

Linna, joka pysyy

Psalminkirjoittaja on saanut esimaun samasta totuudesta jo Vanhan liiton aikana: »Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.» (Ps. 46:7) Tämä lause toistuu psalmissa kahdesti, kuin pysyvä refrenki keskellä järisyttäviä kuvauksia maan järkkymisestä ja vuorten horjumisesta. Kun kaikki muu liikkuu, Jumalan läsnäolo pysyy paikallaan.

Jesaja laulaa saman luottamuksen sanoin, jotka kantavat lapsen sydäntä: »Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi.» (Jes. 12:2) Pelko väistyy, kun läsnäolo astuu sisään. Turvattomuus laskeutuu, kun Immanuel asuu vieressä.

Paavali sitoo tämän kaiken Jeesuksen henkilöön Roomalaiskirjeen avauksessa: »Hänen Pojastansa, joka lihan puolesta on syntynyt Daavidin siemenestä, ja pyhyyden hengen puolesta kuolleistanousemisen kautta asetettu Jumalan Pojaksi voimassa, Jeesuksesta Kristuksesta, meidän Herrastamme.» (Room. 1:3-4) Hän on samanaikaisesti Daavidin jälkeläinen ja Jumalan Poika, neitseen lapsi ja iankaikkisen Isän ainokainen.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Et ole yksin missään hetkessä. Immanuel ei ole kaukainen lupaus, joka koskee jotain toista aikaa tai jotain toista paikkaa. Se on tämän hetken nimi, tämän päivän todellisuus. Jumala on kanssasi siellä, missä olet, sellaisena kuin olet. Hän tuli lihaksi juuri sen tähden, että lihaa kantavat ihmiset voisivat tuntea Hänen läsnäolonsa.

Hänen läsnäolonsa on rauhasi perusta. Jesaja kutsui Häntä Rauhanruhtinaaksi, jonka herraus on suuri ja jonka rauha on loppumaton. Tämä rauha ei riipu olosuhteistasi vaan Hänen luonteestaan. Vaikka maa järkkyisi ympärilläsi, Hän pysyy linnasi. Vaikka huominen olisi epävarma, Hän on kanssasi tänään.

Ota vastaan se, mitä Hän on jo antanut. Lapsi on meille syntynyt, Poika on meille annettu. Tämä on jo tapahtunut, sitä ei tarvitse ansaita eikä saavuttaa. Sinun tehtäväsi on avata sydämesi sille, minkä Jumala on tehnyt valmiiksi, ja kävellä tämän päivän tien tietäen, että Immanuel kulkee vierelläsi.

Herra Jeesus Kristus, Immanuel, kiitos siitä, että olet tullut keskellemme. Kiitos siitä, ettet jäänyt taivaaseen vaan tulit lihaksi, jotta voisimme tuntea sinut. Anna meidän tänään levätä siinä todellisuudessa, että sinä olet kanssamme. Ole sinä linnamme, kun maa järkkyy, ole sinä rauhamme, kun sydämet vapisevat. Sinun nimessäsi.

Aamen.