14. joulukuuta

Psalmi, joka katsoo kauas

Psalmi 72 on Salomon kuninkaallinen rukous, jossa pyydetään Jumalalta viisautta, oikeudenmukaisuutta ja siunausta hallitsijalle. Sanat kuitenkin kasvavat ulos yhden ihmiskuninkaan mitoista. Ne katsovat kauemmas, kohti sitä Kuningasta, jonka valtakuntaa ei voi rajoittaa yhden kansan rajoihin eikä yhden sukupolven aikaan.

Päivän jae sanoo: »Häntä kumartavat kaikki kuninkaat, kaikki kansakunnat palvelevat häntä. Sillä hän pelastaa köyhän, joka apua huutaa, kurjan ja sen, jolla ei auttajaa ole.» Sanassa »sillä» on koko jakeen sydän. Kuninkaat kumartavat, kansakunnat palvelevat, sillä tämä Kuningas tekee sen, mitä yksikään maallinen valtias ei ole täydellisesti tehnyt. Hän kumartuu pienimmän puoleen.

Suuruus, joka kumartuu pienimmän puoleen

Ihmisten valtakunnissa suuruus mitataan sillä, kuinka korkealle kohotaan, kuinka paljon palvelijoita kerätään, kuinka monta kantaa kruunua. Jumalan valtakunnassa suuruus mitataan päinvastoin. Kuningas, jonka eteen kaikki kansat lopulta kumartuvat, on sama, joka pysähtyy köyhän huudon kohdalle. Hänen valtaistuimensa korkeus näkyy siinä, kuinka syvälle Hän kumartuu.

Job sai jo kärsimyksensä keskellä todistaa tästä luonteesta: »Minä näet pelastin kurjan, joka apua huusi, ja orvon, jolla ei auttajaa ollut.» Vanhurskas tekee, mitä Jumalansa tekee. Daavid kuuli saman psalmissaan: »Sinä kuulet nöyrien halajamisen, Herra, sinä vahvistat heidän sydämensä, sinä teroitat korvasi.» (Ps. 10:17) Herra ei kuule vain ääntä, Hän kuulee halajamisen, sen sanattoman kaipauksen sydämen pohjalla.

Psalmi 102:17 lupaa saman: »Kun hän kääntyy niiden rukouksen puoleen, jotka ovat kaikkensa menettäneet, eikä enää heidän rukoustansa hylkää.» Tämä on kuningas, joka kääntyy. Hän ei jätä huutoa huomioimatta, vaikka huutaja olisi maailman silmissä tyhjentynyt kaikesta.

Hän, jolla ei auttajaa ole

Jae avaa yhden Raamatun raskaimmista ihmistiloista, sen jossa kaikki muut auttajat ovat loppuneet. Saarnaaja katsoi tätä todellisuutta auringon alla: »siinä on sorrettujen kyyneleet, eikä ole heillä lohduttajaa; väkivaltaa tekee heidän sortajainsa käsi, eikä ole heillä lohduttajaa.» (Saarn. 4:1) Lohduttajan puute toistuu kahdesti, sillä se on tuskan ydin. Ihminen kestää paljon, kunhan joku seisoo vieressä.

Tähän tilaan Jumala vastaa Jesajan suulla: »Kurjat ja köyhät etsivät vettä, eikä sitä ole; heidän kielensä kuivuu janosta. Mutta minä, Herra, kuulen heitä, minä, Israelin Jumala, en heitä hylkää.» (Jes. 41:17) Kun kaikki näkyvät auttajat ovat menneet, Herra itse astuu paikalle. Hän ei lupaa, että janoa ei tule, Hän lupaa olla janoavan vieressä.

Psalmin 82 ääni kuuluu samasta paikasta, mutta kääntyy nyt niihin, joille on uskottu valtaa: »Auttakaa oikeuteensa vaivainen ja orpo, antakaa kurjalle ja puutteenalaiselle oikeus. Vapauttakaa vaivainen ja köyhä, pelastakaa hänet jumalattomain käsistä.» Kun Jumalan kansa kuulee Kuninkaan luonteen, sen on alettava kuulostaa Kuninkaaltaan.

Köyhä, joka huutaa, on jokainen meistä

Psalmin köyhä ei ole pelkästään se, jolla on tyhjät kädet. Ilmestyskirja avaa Laodikean seurakunnalle peilin, jossa ulkoinen vauraus ja sisäinen hätä paljastuvat: »sinä sanot: Minä olen rikas, minä olen rikastunut enkä mitään tarvitse; etkä tiedä, että juuri sinä olet viheliäinen ja kurja ja köyhä ja sokea ja alaston.» Tämän jälkeen Herra neuvoo ostamaan Häneltä kultaa, valkeat vaatteet, silmävoidetta. Kaikki, mitä todella tarvitsemme, saadaan Häneltä.

Tähän köyhyyteen Kuningas itse tuli. Paavali kirjoittaa: »te tunnette meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen armon, että hän, vaikka oli rikas, tuli teidän tähtenne köyhäksi, että te hänen köyhyydestään rikastuisitte.» (2. Kor. 8:9) Tämä on psalmin Kuningas. Hän ei vain kuule köyhän huutoa kaukaa, Hän astui itse köyhyyteen kuullakseen sen läheltä.

Nasaretin synagogassa Jeesus avasi Jesajan kirjan ja luki: »Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen.» Psalmi 72 sai kasvot. Kuningas, joka pelastaa köyhän, seisoi Nasaretin synagogan keskellä lukemassa omaa tehtäväkuvaustaan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä häpeä huutoasi. Psalmi ei kehu sitä, joka pärjää yksin. Se ylistää Kuningasta, joka kuulee huudon. Jos olet siinä paikassa, jossa kaikki näkyvät auttajat ovat loppuneet, olet täsmälleen siinä paikassa, josta tämä jae puhuu. Köyhän huuto kantaa taivaaseen asti. Se ei jää kuulematta.

Tunnista oma köyhyytesi Hänen edessään. Laodikean peili on lempeä armo niille, jotka uskaltavat katsoa siihen. Sisäinen köyhyys ei ole häpeä, vaan se on ovi, jonka takana Kuningas odottaa avaajaansa. Hän tuli köyhäksi, jotta sinä Hänen köyhyydestään rikastuisit. Tämä rikkaus saadaan vain Häneltä, ei itsestä.

Lepää siinä, että Hän elää rukoillakseen sinun puolestasi. Heprealaiskirje sanoo: »hän myös voi täydellisesti pelastaa ne, jotka hänen kauttaan Jumalan tykö tulevat, koska hän aina elää rukoillakseen heidän puolestansa.» (Hepr. 7:25) Kuningas, jota kaikki kansat kerran kumartavat, rukoilee tällä hetkellä sinun puolestasi. Hänen valtaistuimensa ja sinun nimesi kohtaavat samassa rukouksessa.

Herra Jeesus, sinä olet Kuningas, jonka eteen kaikki kansat kerran kumartuvat, sinä olet myös Kuningas, joka kumartuu köyhän puoleen. Kuule tämän päivän huutoni, näe sisäinen köyhyyteni, ota minut rikkaudestasi osalliseksi. Anna minun levätä siinä, että sinä rukoilet minun puolestani. Sinun nimessäsi, Jeesus Kristus.

Aamen.