13. joulukuuta

Ääni pakkosiirtolaisuuden yöstä

Jesajan kirjan neljäskymmenes luku avautuu sanoilla, jotka katkaisevat pitkän hiljaisuuden. »Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.» Tämä on lupauksen luku, joka puhuu kansalle istuessaan vieraan maan rannoilla. Temppeli on poltettu, Jerusalem on raunioissa, lapset ovat syntyneet pakkosiirtolaisuuteen tietämättä, miltä luvattu maa näyttää.

Juuri tähän yöhön nousee päivän jae. »Nouse korkealle vuorelle, Siion, sinä ilosanoman tuoja; korota voimakkaasti äänesi, Jerusalem, sinä ilosanoman tuoja. Korota, älä pelkää, sano Juudan kaupungeille: 'Katso, teidän Jumalanne!'» Sanoma ei ole vielä toteutunut, sen lähettäjä puhuu silti niin kuin se olisi jo todellisuutta.

Ilosanoman tuojaa pyydetään nousemaan korkealle vuorelle. Vuoren huipulta ääni kantaa kauas, alas laaksoihin, joissa kansa elää hajallaan. Ilosanoma ei ole kuiskaus, se on huuto, joka katkaisee surun hiljaisuuden. Profeetan sana ei pyydä saarnaajaa hillitsemään itseään, vaan korottamaan äänensä.

Korota, älä pelkää

Käsky kantaa kahden suunnan jännitteen. Toisaalta on korotettava ääni, toisaalta on hylättävä pelko. Ilosanoman tuoja saattaa pelätä omaa pienuuttaan, sanomansa uskomattomuutta, sitä kuinka kansa ottaa sanoman vastaan. Herra vastaa tähän kaikkeen yhdellä lauseella: älä pelkää.

Jesaja oli aiemmin kirjoittanut samasta lähteestä: »Katso, Jumala on minun pelastukseni; minä olen turvassa enkä pelkää, sillä Herra, Herra on minun väkevyyteni ja ylistysvirteni, hän tuli minulle pelastukseksi.» (Jes. 12:2) Ilosanoman tuojan pelottomuus ei synny hänen omasta rohkeudestaan, se syntyy siitä, kuka Jumala on. Se, joka tuntee Pelastajansa, voi nousta vuorelle vaikka jalat tutisisivat.

Sanoma tiivistyy kolmeen sanaan: »Katso, teidän Jumalanne!» Tässä ei ole pitkää selitystä eikä monimutkaista teologiaa. On vain käsky katsoa, ja osoitus, mihin katse käännetään. Pakkosiirtolaisuus oli opettanut kansan tuijottamaan omia ketjujaan. Profeetan ääni nostaa katseen ylös.

Kuinka suloiset ovat ilosanoman tuojan jalat

Sama Jesaja palaa tähän kuvaan myöhemmin, vielä kirkkaampana. »Kuinka suloiset ovat vuorilla ilosanoman tuojan jalat, hänen, joka julistaa rauhaa, ilmoittaa hyvän sanoman, joka julistaa pelastusta, sanoo Siionille: 'Sinun Jumalasi on kuningas!'» (Jes. 52:7) Vuori on sama, tuoja on sama, sanoma on sama. Jumala on tullut kuninkaaksi keskelle kansaansa.

Heti perään Jesaja kuvaa, mitä sanan kuuleminen saa aikaan. »Kuule! Vartijasi korottavat äänensä, kaikki he riemuitsevat, sillä he näkevät silmästä silmään, kuinka Herra palajaa Siioniin.» (Jes. 52:8) Yksi ääni vuorella synnyttää monia ääniä laaksoissa. Yksi tuoja herättää vartijoita kaikkialle. Ilosanoma ei jää yhden ihmisen omaisuudeksi, se tarttuu eteenpäin niin kuin valkea kuivassa heinässä.

Paavali otti nämä jakeet käyttöönsä, kun hän kirjoitti Roomalaiskirjeen kymmenennessä luvussa pelastuksen julistamisesta. Saman vuoren huiput näkyvät uuden liiton seurakunnassa. Jokainen, joka kantaa Kristuksen ilosanomaa, kävelee samoilla rinteillä, joista Jesaja kirjoitti. Jalat ovat suloiset siksi, mitä ne kantavat.

Tämä on meidän Jumalamme

Profeetta kurottaa eteenpäin vielä yhteen päivään, jolloin sanoma toteutuu täydellisesti. »Ja sinä päivänä sanotaan: 'Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi'.» (Jes. 25:9) Odotus saa vastauksensa, kun Jumala itse tulee näkyväksi.

Sana »katso» kantaa läpi profetan sanoman alusta loppuun. Se on sama sana, jonka enkeli sanoi paimenille Beetlehemin kentillä: »Katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle.» Sama Jumala, jota Jesajan kansa odotti pakkosiirtolaisuudessa, tuli lihaksi Marian pojassa. Vuorella seisovan tuojan sanoma sai kasvot.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinulla on lupa nousta vuorelle. Ilosanoman tuoja ei ole erityisten ihmisten kutsumus, vaan jokaisen, joka on saanut nähdä Jumalan pelastuksen. Älä jää laakson hiljaisuuteen, kun käsky on noustu korkeammalle. Vuori voi olla työpaikkasi, perheesi pöytä, naapurin keittiö. Paikka, josta ääni kantaa kauas, on aina lähempänä kuin luulet.

Älä pelkää sanoman vastaanottoa. Sinun tehtäväsi on kantaa sanoma, vastaanotto kuuluu Pyhälle Hengelle. Profeetan käsky »korota, älä pelkää» kuuluu yhä. Älä mittaa sanoman painoa siitä, miten se otetaan vastaan, vaan siitä, kenen sana se on. Ilosanoman voima ei lepää tuojan kyvyssä, vaan Lähettäjän valtakunnassa.

Katso, sinun Jumalasi. Sanoma on lyhyt, sen ydin on kaikkina aikoina sama. Jumala on tullut, Hän on lähellä, Hänessä on pelastus. Käännä katseesi tänään pois omista ketjuistasi, omista raunioistasi, omista olosuhteistasi. Hän, jota kansa odotti, on jo tullut. Hän, jonka tulemista yhä odotamme, tulee varmasti.

Herra, kiitos sanomasta, joka katkaisee yön hiljaisuuden. Anna meidän nousta vuorelle, jolle olet meidät kutsunut, korottaa ääni pelkäämättä, osoittaa toisille katseesi suunta. Anna meidän nähdä sinut, niin että muutkin näkevät. Jeesuksen Kristuksen, meidän Pelastajamme, nimessä.

Aamen.