9. joulukuuta

Sana hätääntyneille sydämille

Jesaja 35 on profeetan suuri lohdutuslaulu. Edellinen luku oli kuvannut tuomiota, kuivuutta, tuhoa. Yhtäkkiä maisema muuttuu. Erämaa alkaa kukkia, nummi ihastuu ja kukoistaa, sokeain silmät avautuvat, kuurojen korvat aukenevat. Keskellä tätä lupausten virtaa nousee jae, joka ei puhu nähtävälle vaan sydämelle.

»Sanokaa hätääntyneille sydämille: Olkaa lujat, älkää peljätkö. Katso, teidän Jumalanne! Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.» Herra ei käske hätääntynyttä kokoamaan itseään. Hän käskee toista puhumaan hätääntyneelle. Lohdutuksen sana kulkee aina jonkun suun kautta, sillä Jumala lähettää ihmisensä viemään sen, mitä sydän ei yksin jaksa kantaa.

Heprealainen ilmaisu, joka käännetään hätääntyneeksi sydämeksi, tarkoittaa kirjaimellisesti kiireistä, sykkivää, levotonta sydäntä. Se on sydän, joka juoksee oman pelkonsa edellä. Juuri tälle sydämelle Jumala sanoo: »Olkaa lujat.»

Älä pelkää, minä olen kanssasi

Sama Jesaja tulee myöhemmin profetian sydämeen. Luvussa 41 hän kirjoittaa: »Älä pelkää, sillä minä olen sinun kanssasi; älä arkana pälyile, sillä minä olen sinun Jumalasi; minä vahvistan sinua, minä autan sinua, minä tuen sinua vanhurskauteni oikealla kädellä.» Tämä ei ole tunnelma, vaan henkilö. Pelon vastalääke ei ole rohkeus itsessään, vaan läsnäolo: »minä olen sinun kanssasi.»

Muutamaa jaetta myöhemmin Herra puhuu Israelille sanan, joka särkee kaiken oman voiman illuusion: »Älä pelkää, Jaakob, sinä mato, sinä Israelin vähäinen väki: minä autan sinua, sanoo Herra, ja sinun lunastajasi on Israelin Pyhä.» Jumala kutsuu kansansa madoksi, ei nöyryyttääkseen, vaan paljastaakseen lohdutuksen lähteen. Voima ei ole sinussa. Voima on Hänessä, joka kumartuu sinun puoleesi.

Sefanjan kautta sama Herra sanoo: »Älä pelkää, Siion, älkööt kätesi hervotko. Herra, sinun Jumalasi, on sinun keskelläsi, sankari, joka auttaa. Hän ilolla iloitsee sinusta, hän on ääneti, sillä hän rakastaa sinua, hän sinusta riemulla riemuitsee.» Hätääntynyt sydän kuulee usein vain oman pelkonsa kohinan. Tämä jae paljastaa, mitä Herra sillä hetkellä tekee. Hän iloitsee. Hän rakastaa. Hän on keskelläsi sankari, joka auttaa.

Hän tulee ja pelastaa

Jakeen toinen puolisko vie katseen Jumalan tulemiseen. »Kosto tulee, Jumalan rangaistus. Hän tulee ja pelastaa teidät.» Samassa hengenvedossa puhutaan kostosta sekä pelastuksesta. Tämä ei ole ristiriita, vaan saman tulemisen kaksi puolta. Sama päivä, joka on tuomiota vääryydelle, on pelastus sorretulle.

Jesaja 34:8 sanoo selkeästi: »Sillä Herralla on koston päivä, maksun vuosi Siionin asian puolesta.» Kosto ei ole vihaa, joka ryöpsähtää sattumalta, vaan oikeutta, joka tulee ajallaan Hänen kansansa puolesta. Jesaja 61:2 yhdistää saman: »Julistamaan Herran otollista vuotta ja meidän Jumalamme kostonpäivää, lohduttamaan kaikkia murheellisia.» Jeesus luki tämän tekstin Nasaretin synagogassa, pysähtyi kesken jakeen. Otollinen vuosi oli alkanut. Kostonpäivä tulee vielä.

Tämä on hätääntyneelle sydämelle ratkaisevan tärkeää. Vääryys, jota olet kohdannut, ei jää viimeiseksi sanaksi. Herra tulee. Jesaja 33:22 muistuttaa: »Sillä Herra on meidän tuomarimme, Herra on johdattajamme, Herra on meidän kuninkaamme; hän pelastaa meidät.» Sama, joka tuomitsee, on se, joka pelastaa. Tuomarisi on Vapahtajasi.

Jaakob soveltaa tämän odotuksen seurakunnan elämään: »Niin olkaa kärsivällisiä, veljet, Herran tulemukseen asti. Katso, peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen.» Hän jatkaa muutamaa jaetta myöhemmin: »Älkää huokailko, veljet, toisianne vastaan, ettei teitä tuomittaisi; katso, tuomari seisoo ovella.» Odotus ei ole tyhjää aikaa, se on hedelmän kypsymisen aikaa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ole se ääni hätääntyneelle. Jumala lähettää sanansa toisen ihmisen suun kautta. Jossain lähelläsi on sydän, joka sykkii liian nopeasti, joka ei tänään jaksa puhua itselleen lohdutusta. Mene, sano se Sana, jota et itsekään keksi. Sano lujuus, jota et itsekään tunne. Herra käyttää suusi kuljettamaan sen, mitä Hän on jo sydämessään päättänyt antaa.

Älä pelkää, vaikka pelkäisit. Käsky olla pelkäämättä ei tarkoita pelon puuttumista. Se tarkoittaa pelon alle astumista, sen yli katsomista, sen toisella puolella seisovan Herran näkemistä. Paavali kirjoittaa Efesolaisille: »Lopuksi, vahvistukaa Herrassa ja hänen väkevyytensä voimassa.» Vahvistuminen ei tapahdu itsessä, se tapahtuu Herrassa. Astu sinne, missä Hän jo on.

Luota siihen, että Hän tulee. Daavid sanoi pojalleen Salomolle työn äärellä: »Ole luja ja rohkea ja ryhdy työhön, älä pelkää äläkä arkaile, sillä Herra Jumala, minun Jumalani, on oleva sinun kanssasi. Hän ei jätä sinua eikä hylkää sinua.» Sama lupaus kantaa sinun työsi äärellä tänään. Hän tulee. Hän pelastaa. Hänen läsnäolonsa kulkee sinun edelläsi siellä, missä omat askeleesi vapisevat.

Herra, sinä näet hätääntyneen sydämeni. Sinä tiedät, kuinka nopeasti se sykkii, kuinka usein se eksyy pelon kohinaan. Anna minun kuulla sinun äänesi: olkaa lujat, älkää peljätkö. Tule lähelleni, sinä joka tulet pelastamaan. Tee minusta myös sinun sanasi viejä toiselle hätääntyneelle sydämelle. Jeesuksen Kristuksen, meidän Vapahtajamme, nimessä.

Aamen.