8. joulukuuta

Vähäinen kaupunki, suuri lupaus

Miika profetoi 700-luvulla ennen Kristusta, samaan aikaan Jesajan kanssa. Assyrian uhka kasvoi pohjoisessa, Israelin valtakunta horjui kohti tuhoaan, Juudan kuninkaat heilahtelivat uskollisuuden ja luopumuksen välillä. Keskelle tätä ahdistusta Herra puhuu profeettansa kautta sanan, joka katsoo vuosisatojen yli.

»Mutta sinä, Beetlehem Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan sukujen joukossa, sinusta minulle tulee se, joka on oleva hallitsija Israelissa, jonka alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista.» Jae alkaa sanalla »mutta». Se asettuu vastapainoksi kaikelle sille, mitä ympärillä tapahtuu. Vaikka kaikki suuret kaupungit horjuvat, vaikka valtakunnat luhistuvat, yhdelle pienelle kaupungille on varattu sija, jota mikään myrsky ei voi kumota.

Beetlehem oli mitätön paikka. Sen nimi tarkoittaa »leivän huonetta», pieni maalaiskylä Juudan kukkuloilla. Sieltä oli noussut Daavid, paimenpoika, jonka Herra valitsi kuninkaaksi. Vuosisatojen kuluttua sieltä nousisi vielä suurempi, Hyvä Paimen itse.

Kirjanoppineiden vastaus

Kun itäiset tietäjät saapuivat Jerusalemiin ja kysyivät, missä juutalaisten vastasyntynyt kuningas on, Herodes kutsui koolle kirjanoppineet. He tiesivät vastauksen ilman epäröintiä. Matteus tallentaa heidän sanansa: »Ja sinä Beetlehem, sinä Juudan seutu, et suinkaan ole vähäisin Juudan ruhtinasten joukossa, sillä sinusta on lähtevä hallitsija, joka kaitsee minun kansaani Israelia.»

Seitsemän vuosisataa Miikan jälkeen, sana oli yhä elossa. Profeetan suusta lähtenyt lupaus ei ollut pudonnut maahan. Herran sana ei tyhjäksi raukene. Sama totuus kaikui Jerusalemin kaduilla, kun ihmiset kiistelivät Jeesuksesta: »Eikö Raamattu sano, että Kristus on oleva Daavidin jälkeläisiä ja tuleva pienestä Beetlehemin kaupungista, jossa Daavid oli?» (Joh. 7:42)

Profetia toteutui niin tarkasti, ettei sitä voi sattumalla selittää. Maria ja Joosef asuivat Nasaretissa, satojen kilometrien päässä. Roomalaisen keisarin verollepanon vuoksi he kulkivat juuri silloin Beetlehemiin, juuri sillä hetkellä, kun lapsi oli syntymässä. Maailmanvallan käsky palveli Jumalan ikiaikaista suunnitelmaa.

Hänen alkuperänsä on iankaikkisuudesta

Jakeen toinen puolisko avaa salaisuuden, joka kantaa koko kristillisen uskon. Beetlehemissä syntyvä lapsi ei ole tavallinen lapsi. Hänen »alkuperä on muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista». Heprean ilmaus puhuu ajasta ennen aikoja, päivistä ennen päiviä. Tämä ei ole olennon syntymä, vaan iankaikkisen Pojan tulo lihaan.

Mooses lauloi 90. psalmissa: »Ennenkuin vuoret syntyivät ja sinä loit maan ja maanpiirin, iankaikkisesta iankaikkiseen olet sinä, Jumala.» Sama iankaikkisuus, joka kuuluu Isälle, kuuluu Pojalle. Paavali tiivisti tämän Kolossalaiskirjeen ylistyksessä: »Ja hän on ennen kaikkia, ja hänessä pysyy kaikki voimassa.» (Kol. 1:17)

Tässä on jouluyön ihme. Seimessä lepäävä lapsi on Hän, joka oli alussa Jumalan tykönä. Beetlehemin tähden alla makaa Se, joka loi tähdet. Vähäisen kaupungin vähäpätöisessä eläinten suojassa lepää Iankaikkinen, joka tuli ihmiseksi, että ihminen saisi tulla Jumalan luokse.

Hallitsija, jonka valtakunnalla ei ole loppua

Miika kutsuu tulevaa hallitsijaksi. Jesaja avaa saman näyn vielä laajemmin: »Sillä lapsi on meille syntynyt, poika on meille annettu, jonka hartioilla on herraus, ja hänen nimensä on: Ihmeellinen neuvonantaja, Väkevä Jumala, Iankaikkinen isä, Rauhanruhtinas.» (Jes. 9:6) Tulevan kuninkaan herraus ei ole rajattu maantieteellisesti eikä ajallisesti. »Herraus on oleva suuri ja rauha loppumaton Daavidin valtaistuimella.» (Jes. 9:7)

Enkeli Gabriel kantoi saman lupauksen Marialle: »Ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman.» (Luuk. 1:33) Patriarkka Jaakob näki tämän jo kuolinvuoteellaan, kun siunasi poikansa Juudan: »Ei siirry valtikka pois Juudalta eikä hallitsijansauva hänen polviensa välistä, kunnes tulee hän, jonka se on ja jota kansat tottelevat.» (1. Moos. 49:10)

Sakarja näki, millainen tämä kuningas olisi: »Vanhurskas ja auttaja hän on, on nöyrä ja ratsastaa aasilla, aasintamman varsalla.» (Sak. 9:9) Maailman kuninkaat ratsastavat sotahevosilla, Hän tulee aasilla. Maailman valtiaat syntyvät palatseissa, Hän syntyy tallissa. Jumalan tie on aina toisin kuin ihmisen tie. Vähäinen Beetlehem, nöyrä ratsastaja, ristin valtaistuin, kaikki kantaa samaa salaisuutta.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Jumalan silmissä vähäinen ei ole vähäpätöinen. Beetlehem oli liian pieni ollakseen merkittävä, juuri siksi se valittiin. Sinä saatat tuntea olosi vähäiseksi, näkymättömäksi, sivuun jätetyksi. Herra ei katso niin kuin maailma katsoo. Hänelle pieni on usein juuri se paikka, johon Hän haluaa laskea suurimman lupauksensa.

Profetiat eivät raukea tyhjään. Seitsemän vuosisataa Miikan ja seimen välillä. Herran sana kantoi yli sukupolvien, yli pakkosiirtolaisuuden, yli imperiumien nousun ja tuhon. Sama sana kantaa tänäänkin. Mitä Herra on sinulle puhunut, sen Hän myös täyttää, vaikka odotus venyisi.

Hallitsija on jo syntynyt. Beetlehemin lapsi ei ole enää seimessä. Hän on noussut kuolleista, istuu Isän oikealla puolella, hallitsee. Hänen valtakunnallaan ei ole loppua. Tänään saat tulla tämän kuninkaan eteen, ei pelolla, vaan rohkeudella, sillä Hän syntyi ihmiseksi juuri sinun tähtesi.

Herra Jeesus, sinä iankaikkinen Poika, joka tulit pieneen Beetlehemiin pieneksi lapseksi, kiitos siitä, että alensit itsesi meidän tähtemme. Kiitos siitä, että et halveksi vähäistä, vaan etsit nöyrää sydäntä asuntonasi. Tule sisään meidän pieneen Beetlehemiimme tänä päivänä, hallitse meissä, ja anna meidän kumartua sinun seimesi äärelle niin kuin tietäjät kerran kumartuivat. Sinun nimessäsi.

Aamen.