7. joulukuuta

Voideltu nöyrien tähden

Jesajan kirjan loppupuolella kuuluu ääni, joka ei kuulu profeetalle itselleen. Se on Voidellun ääni, Messiaan oma todistus tehtävästään ennen kuin Hän vielä lihaksi tuli. »Herran, Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan ilosanomaa nöyrille.» Tässä jakeessa avautuu koko Kristuksen palveluksen sydän, ja samalla avautuu se, ketä varten Hän tuli.

Voitelu tarkoittaa Vanhassa testamentissa erottamista tehtävään. Kuninkaat voideltiin, ylimmät papit voideltiin, profeetat voideltiin. Tässä jakeessa Voitelija on Herra itse, voitelun aine on Pyhä Henki, ja voideltu on se, jonka päällä Henki lepää pysyvästi. Jesaja 11:2 oli jo aiemmin avannut saman näkymän: »Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja voiman henki, tiedon ja Herran pelon henki.»

Voitelua ei annettu Messiaalle Hänen omaksi loistokseen, vaan toisten hyväksi. Henki tuli Hänen päällensä, jotta nöyrille kuuluisi ilosanoma, särjetyt saisivat siteet haavoilleen, vangitut kuulisivat vapautuksen julistuksen. Voitelu kantoi sisällään palveluksen suunnan, alaspäin, sinne missä ihminen oli pohjalla.

Nasaretin synagoogassa

Jeesus kävi kotikaupunkinsa synagoogaan sapattina, otti käteensä Jesajan kirjakäärön, ja luki ääneen nämä samat sanat. Luukas kertoo tarkasti: »Herran Henki on minun päälläni, sillä hän on voidellut minut julistamaan evankeliumia köyhille; hän on lähettänyt minut saarnaamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen, saarnaamaan Herran otollista vuotta.» Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen palvelijalle, istuutui.

Sitten Hän sanoi: »Tänä päivänä tämä kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne kuullen.» Seitsemän vuosisadan takainen profetia astui ulos sivulta ja seisoi heidän edessään ihmisenä. Voideltu oli tullut. Hän ei ollut tullut tuomitsemaan, vaan julistamaan otollista vuotta, riemuvuotta, jossa velat annettiin anteeksi ja vangit pääsivät vapaaksi.

Huomionarvoinen yksityiskohta on se, että Jeesus lopetti lukemisensa kesken jakeen. Hän luki sanat »Herran otollista vuotta», mutta ei lukenut seuraavia sanoja »meidän Jumalamme kostonpäivää». Ensimmäinen tuleminen oli armon tuleminen. Kostonpäivä jäi toiselle tulemiselle. Tämä on Jumalan pitkämielisyys, joka antaa armon vuoden venyä sukupolvesta sukupolveen.

Sitomaan särjettyjä sydämiä

Messiaan tehtävä avautuu erityisesti niitä kohti, joiden sydän on murskaantunut. Psalmissa 147:3 kuuluu sama hellä ääni: »Hän parantaa ne, joilla on särjetty sydän, ja sitoo heidän haavansa.» Jesaja 57:15 vie tämän vielä syvemmälle: Korkea ja Ylhäinen, jonka asumus on iankaikkinen, valitsee asumuksekseen myös niiden tykönä, joilla on särjetty ja nöyrä henki.

Tämä on Raamatun hämmästyttävimpiä paradokseja. Sama Jumala, joka asuu korkeudessa, asuu särjettyjen luona. Hän ei karta murtuneita, Hän etsiytyy heidän tykönsä. Voideltu tuli sitomaan, ei murtamaan. Hän tuli korjaamaan, ei syyttämään. Pietari Apostolien teoissa muisteli tätä Hänen vaellustaan: »Jumala Pyhällä Hengellä ja voimalla oli voidellut Jeesuksen Nasaretilaisen, hänet, joka vaelsi ympäri ja teki hyvää ja paransi kaikki perkeleen valtaan joutuneet.»

Vangituille vapautusta

Vangituilla profetia ei tarkoita ensisijaisesti niitä, jotka istuvat kivisessä vankilassa. Se tarkoittaa niitä, jotka ovat synnin, pelon, häpeän, vihollisen sidoksissa. Sakarja 9:11 puhuu samasta vapautuksesta: »Ja myös sinun vankisi minä sinun liittosi veren tähden päästän pois vedettömästä kuopasta.» Vedetön kuoppa on paikka, jossa ei ole elämää, ei toivoa, ei poispääsyä omin voimin.

Liiton veri viittaa siihen vereen, joka vuosi Golgatalla. Sen tähden vanki pääsee ulos kuopasta. Sakarja jatkaa kutsuvalla äänellä: »Tulkaa takaisin varustukseen, te vangit, joilla on toivo; myös tänä päivänä minä julistan: kaksin verroin minä sinulle korvaan.» Vapautettu vanki saa enemmän takaisin kuin menetti vankeudessa. Tämä on evankeliumin runsaus, ei pelkkä paluu lähtöpisteeseen, vaan kaksinkertainen palautus.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnista, kenelle ilosanoma kuuluu. Voideltu tuli nöyrien luokse, särjettyjen luokse, vangittujen luokse. Jos sinusta tuntuu, että olet liian rikki ansaitaksesi armoa, sinä olet juuri se ihminen, jota varten Hän tuli. Jeesus sanoi Johanneksen lähettiläille: »köyhille julistetaan evankeliumia.» Ei rikkaille omassa hengessään, vaan köyhille.

Ota vastaan otollinen vuosi. Tämä on yhä se aika, jonka Jeesus julisti Nasaretin synagoogassa. Kostonpäivä ei ole vielä tullut. Tänä päivänä Hänen Henkensä yhä kutsuu, sitoo, vapauttaa. Älä jää odottamaan sopivampaa hetkeä, otollinen vuosi on nyt, ja se on sinulle.

Salli Pyhän Hengen tehdä työnsä myös sinussa. Sama Henki, joka voiteli Jeesuksen, on annettu seurakunnalle. Voitelu ei pysähtynyt Nasaretiin, se virtaa edelleen sinne, missä on särjettyjä sydämiä sidottavana ja vangittuja vapautettavana. Sinun ei tarvitse keksiä omaa kutsuasi, riittää että annat Hengen viedä sinut samaan suuntaan, johon Hän vei Mestarin.

Herra Jeesus, sinä olet Voideltu, jonka Henki tuli sitomaan särjettyjä sydämiä ja julistamaan vangituille vapautusta. Tule tänään minunkin sydämeeni siteinesi, vapautuksinesi, lohdutuksinesi. Anna minulle osa siitä otollisesta vuodesta, jonka sinä Nasaretissa julistit. Lähetä Henkesi minunkin kauttani niiden tykö, jotka odottavat ilosanomaa.

Aamen.