30. marraskuuta

Raamatun viimeinen lupaus

Ilmestyskirjan viimeisillä riveillä Jeesus itse puhuu. Koko Raamattu, kaikki profeetat, kaikki psalmit, kaikki kirjeet ovat valmistaneet tätä hetkeä, jolloin Hän, joka istuu valtaistuimella, sanoo oman äänensä kautta lukijalle: »Totisesti, minä tulen pian.»

Tämä on Raamatun viimeinen suuri lupaus ennen siunausta. Kaikki muu on jo sanottu. Luominen, lankeemus, liitto, lupaus, lihaksitulo, risti, ylösnousemus, lähetyskäsky, seurakunnan synty, tulevat asiat. Ja kaiken päälle Hän asettaa nämä neljä sanaa, jotka kantavat kahta tuhatta vuotta toivoa: »minä tulen pian.»

Seurakunnan vastaus kuuluu välittömästi: »Amen, tule, Herra Jeesus!» Tämä ei ole pelkkä toive. Se on uskon huudahdus, joka kantaa läpi vainojen, läpi pettymysten, läpi pitkän odotuksen. Se on sama huuto, jonka apostoli Paavali kirjoitti aramean kielellä Korinttiin: »Maran ata», Herramme tulee.

Pian, joka kestää sukupolvia

Sana »pian» on aina herättänyt kysymyksiä. Pietari vastasi näihin kysymyksiin jo ensimmäisellä vuosisadalla: »yksi päivä on Herran edessä niinkuin tuhat vuotta ja tuhat vuotta niinkuin yksi päivä.» Herran »pian» ei mittaa itseään meidän kalenterissamme, vaan sen taivaallisen ajan mukaan, jossa kärsivällisyys ja täsmällisyys kohtaavat.

Saman luvun aiemmissa jakeissa lupaus toistuu kolme kertaa. Ilmestyskirjan 22:7 sanoo: »Ja katso, minä tulen pian. Autuas se, joka ottaa tämän kirjan ennustuksen sanoista vaarin!» Pian liittyy siunaukseen, ei pelkoon. Se on kutsu valveutuneeseen elämään, ei levottomuuteen.

Sama luku jatkaa jakeessa 12: »Katso, minä tulen pian, ja minun palkkani on minun kanssani, antaakseni kullekin hänen tekojensa mukaan.» Tuleminen ei ole tyhjin käsin tapahtuvaa. Hänen kanssaan tulee palkka. Tämä palkka ei ole armon hinta, sillä armo on ilmainen. Palkka on Hänen vastauksensa uskollisuudelle, joka kasvoi armon maaperässä.

Niille, jotka rakastavat Hänen ilmestymistään

Paavali kirjoitti Timoteukselle viimeisestä vankeudestaan, tietäen että hänen oma poismenonsa oli lähellä. Hän totesi: »Tästedes on minulle talletettuna vanhurskauden seppele, jonka Herra, vanhurskas tuomari, on antava minulle sinä päivänä, eikä ainoastaan minulle, vaan myös kaikille, jotka hänen ilmestymistään rakastavat.»

Huomaa nämä sanat: jotka hänen ilmestymistään rakastavat. Seppele ei tule niille, jotka pelkäävät Hänen ilmestymistään, eikä niille, jotka välinpitämättömästi suhtautuvat siihen. Se tulee niille, joiden sydän on virittynyt odottamaan Hänen kasvojaan. Rakkaus Hänen tulemiseensa on uskon tunnusmerkki.

Heprealaiskirje kuvaa saman ihmisen toisesta suunnasta: »Samoin Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.» Ensimmäinen tuleminen oli syntien tähden, toinen tuleminen on pelastuksen täydelliseksi tekemistä varten.

Jesaja näki tämän hetken jo seitsemänsataa vuotta ennen Kristusta: »Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.» Odotuksen päättymisellä on yksi nimi, yhdet kasvot, yksi henkilö. Hän on Jeesus Kristus.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on odotuksen elämä. Seurakunta ei elä menneen muistossa eikä nykyhetken tyytyväisyydessä. Se elää sen tulemisen edellä, joka on luvattu. Tämä odotus ei ole passiivista istumista, vaan valveutunutta uskollisuutta. Jokainen päivä eletään niin, että sen aamuna Hän voisi tulla. Tämä virittää sydämen oikealla tavalla.

Toinen on rukouksen sydän. Seurakunnan vanhin rukous on lyhyt: »Tule, Herra Jeesus!» Tämän rukouksen alle mahtuvat kaikki tämän maailman särjetyt asiat, kaikki kysymykset, joihin emme saa vastausta, kaikki epäoikeudenmukaisuudet, jotka huutavat oikaisua. Hänen tulemisensa tulee vastaamaan siihen kaikkeen. Älä lakkaa rukoilemasta tätä rukousta.

Kolmas on rakkauden suunta. Rakasta Hänen ilmestymistään. Älä pelkää sitä. Hän, joka on antanut henkensä sinun puolestasi, ei tule sinua vastaan tuomitsemaan, vaan ottamaan sinut omakseen. Se päivä on lupauksen täyttymys, ei sen särkyminen. Anna tuon päivän odotuksen kantaa sinua tämän päivän läpi.

Herra Jeesus, sinä olet itse sanonut tulevasi pian. Anna sydämemme rakastaa sinun ilmestymistäsi. Pidä meidät valveilla, uskollisina, odottavina, kunnes saamme nähdä kasvosi. Vahvista heikkoa uskoamme silloin, kun odotus käy pitkäksi. Tule, Herra Jeesus, sinun omassa nimessäsi rukoilemme.

Aamen.