27. marraskuuta

Odottamisen psalmi

Psalmi 37 on Daavidin vanhuuden viisaus, opetuslaulu siitä, mitä silmä näkee ja mitä se ei näe. Daavid katselee elämää, jossa jumalattomat näyttävät menestyvän, vanhurskaat näyttävät jäävän tyhjin käsin. Hän on nähnyt molempien lopun. Hänen sanansa nousevat pitkän elämän pohjalta, eivät hetken tunteesta.

Keskellä tätä laulua kuuluu lupaus, joka kantaa koko psalmin painon: »Sillä pahat hävitetään, mutta jotka Herraa odottavat, ne perivät maan.» Jakeessa on kaksi rinnakkaista totuutta. Toinen on tuomio, toinen on perintö. Toinen on hävittäminen, toinen on odottaminen. Daavid asettaa ne vierekkäin, että lukija näkisi koko kuvan, ei vain puolikasta.

Mitä on Herran odottaminen

Herraa odottava ei ole se, joka istuu toimettomana. Heprean sana, joka tässä käännetään odottamiseksi, tarkoittaa myös toivomista, luottamista, sidoksen pitämistä. Odottaja on sidottu Herraan niin kuin köysi on sidottu ankkuriin. Hän ei riistäydy irti, vaikka aallot heittelevät. Hän pysyy paikallaan, sillä hänen ankkurinsa pitää.

Jesaja avaa saman odottamisen luonteen: »joka minuun turvaa, se perii maan ja ottaa omaksensa minun pyhän vuoreni.» (Jes. 57:13) Odottaminen ja turvaaminen ovat saman kolikon kaksi puolta. Odottaja turvaa, turvaaja odottaa. Hän ei rakenna omaa pelastustaan, ei kiipeä omilla voimillaan vuorelle. Hän odottaa, että vuori annetaan hänelle perinnöksi.

Daavid itse asettaa samassa psalmissa odottajan rinnalle nöyrän: »Mutta nöyrät perivät maan ja iloitsevat suuresta rauhasta.» (Ps. 37:11) Jeesus toisti tämän sanan Vuorisaarnan autuaaksijulistuksissa. Nöyrä on se, joka tietää, ettei hänellä ole omaa oikeutta perintöön. Hän odottaa, sillä hän tietää, kenelle maa kuuluu. Hän ei tartu, sillä hän tietää, että annettu osa on suurempi kuin riistetty.

Kahden tien loppu

Daavid ei pehmennä jumalattoman kohtaloa. Hän sanoo sen suoraan: pahat hävitetään. Job sanoo saman sanan toisesta suunnasta: »Tämä on jumalattoman ihmisen osa, Jumalan varaama, tämä on perintöosa, jonka väkivaltaiset Kaikkivaltiaalta saavat.» (Job 27:13) Jumalattomalla on perintöosa, sillä Jumala on oikeudenmukainen. Se osa ei kuitenkaan ole maa, vaan tuomio.

Daavid kuvaa tätä toisaalla samassa psalmikokoelmassa väkevästi: »Mutta heidät sinä, Jumala, syökset tuonelan syvyyteen; murhamiehet ja petturit eivät pääse puoleen ikäänsä. Mutta minä turvaan sinuun.» (Ps. 55:23) Huomaa lauseen loppu. Daavid ei jää katselemaan jumalattoman tuhoa kostonhimoisin silmin. Hän kääntyy heti omaan turvapaikkaansa. Tämä on terveen sydämen merkki: tuomion totuus ei aiheuta riemua, vaan syvempää turvautumista.

Vanhurskaan osa on toinen. Sananlaskut tiivistää: »oikeamieliset saavat asua maassa, ja nuhteettomat jäävät siihen jäljelle.» (Sananl. 2:21) Daavid laulaa: »Vanhurskaat perivät maan ja asuvat siinä iankaikkisesti.» (Ps. 37:29) Tämä ei ole hetken vuokrasuhde, vaan iankaikkinen perintö.

Perintö, joka ei lopu maan rajaan

Kun Daavid puhuu maan perimisestä, hän puhuu enemmästä kuin hehtaareista. Hän puhuu siitä luvatusta levosta, joka kantoi Israelin erämaasta perille. Hän puhuu siitä, mikä alkoi Aabrahamille annetusta lupauksesta ja jatkuu yhä eteenpäin, ohi tämän ajan rajan. Jesaja näkee tämän kirkkaasti: »Sinun kansassasi ovat kaikki vanhurskaita, he saavat periä maan iankaikkisesti, he, minun istutukseni vesa, minun kätteni teko, minun kirkkauteni ilmoitukseksi.» (Jes. 60:21)

Uusi testamentti kantaa saman lupauksen täyttymykseensä. Ilmestyskirja laulaa Karitsalle uutta virttä: »tehnyt heidät meidän Jumalallemme kuningaskunnaksi ja papeiksi, ja he tulevat hallitsemaan maan päällä.» (Ilm. 5:10) Maan perintö ei ole vain Israelin maantieteellinen alue. Se on koko uusi luomakunta, jonka Karitsa avaa lunastetulleen seurakunnalle. Daavidin odottajat ja Karitsan veren ostamat ovat sama joukko, eri aikakausilta katsottuna.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä mittaa Jumalan oikeutta nykyhetken hyllystä. Daavid kirjoitti tämän psalmin, sillä hänen aikanaan jumalattomat näyttivät voittavan. Sinun aikanasi voi näyttää samalta. Sanomalehti, uutiskuva, oma elämäsi voi kertoa, että pahuus menestyy ja vanhurskas jää tyhjin käsin. Daavid kertoo, että näkymä on totta vain hetken. Lopussa kuva kääntyy, sillä Herra ei muuta luonnettaan.

Opettele odottamaan, älä riistämään. Maailma opettaa ottamaan oman osansa väkisin, sillä muuten joku muu vie sen. Daavid opettaa toisin. Odottaja saa enemmän kuin riistäjä. Odottajan perintö kestää iankaikkisesti, riistäjän saalis hupenee käsistä. Älä tartu siihen, mitä Jumala ei ole sinulle vielä antanut. Hän on uskollinen antamaan ajallaan oman osasi.

Pysy nöyränä lupauksen edessä. Perintö ei tule omalla oikeudella, vaan armosta. Olet Jumalan istutuksen vesa, Hänen kätensä teko, Hänen kirkkautensa ilmoitukseksi. Tämä on niiden osa, jotka odottavat Herraa ja turvaavat Häneen. Ei sinun voimasi, vaan Hänen uskollisuutensa kantaa sinut perille.

Herra, opeta minua odottamaan sinua silloinkin, kun maailma näyttää kulkevan ohitseni. Anna minun turvata sinuun, kun en näe vielä luvattua perintöä. Pidä sydämeni nöyränä ja silmäni kiinni siinä, mitä Karitsa on ostanut omilleen. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.