26. marraskuuta

Sanat ahdistuksen keskellä

Luukkaan evankeliumin 21. luvussa Jeesus seisoo opetuslastensa kanssa Öljymäellä, vastapäätä temppeliä. Hän on juuri puhunut tulevista asioista, kansojen ahdistuksesta, merestä ja aalloista pauhaavista, ihmisten tunnottomaksi käymisestä pelon tähden. Kuva on raskas, eikä Jeesus kaunistele sitä. Hän puhuu totuuden niin kuin se on, jotta opetuslapset eivät joutuisi yllätetyiksi sen tullessa.

Juuri tähän kuvaan, keskelle järkkyvää maailmaa, Hän asettaa päivän jakeen: »Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.» Lause on ankkuri pelon meressä. Se ei kiellä myrskyä, se kertoo myrskyn yli näkyvän rannan.

Sana, joka käännetään »rohkaiskaa itsenne», tarkoittaa kreikan kielessä suoristautua, oikaista ryhti. Sama liike toistuu seuraavassa kehotuksessa: »nostakaa päänne». Jeesus puhuu ihmisille, joiden katse on painunut maahan, hartiat ovat kumartuneet, sydän on raskas. Hän käskee suoristautua. Ei siksi, että vaara olisi mennyt ohi, vaan siksi, että vapautus on tulossa.

Pään nostamisen syy

Pää painuu silloin, kun toivo on poissa. Surun ja pelon merkki kaikissa kulttuureissa on alaspäin painunut katse. Jeesus tietää, että Hänen seuraajansa tulevat näkemään asioita, jotka painavat pään alas. Sotia ja sotahuhuja, vainoa ja petosta, järkkyviä turvapaikkoja. Hänen kehotuksensa ei perustu tilanteen keveyteen, vaan siihen, kuka on tulossa.

Jeesus sanoo edellisessä jakeessa: »silloin he näkevät Ihmisen Pojan tulevan pilvessä suurella voimalla ja kirkkaudella.» Pään nostaminen liittyy Hänen näkemiseensä. Lukija, joka katsoo maahan, näkee vain järkkyvät asiat. Lukija, joka nostaa katseensa, näkee tulevan Kuninkaan. Suunta, johon silmät kääntyvät, ratkaisee sen, mitä sydän kantaa.

»Teidän vapautuksenne on lähellä.» Tämä on lupauksen ydin. Vapautus, kreikan apolytrōsis, tarkoittaa lunastusta, irti ostamista, vapaaksi päästämistä. Se on sama sana, jota Paavali käyttää, kun hän puhuu Kristuksessa saadusta lunastuksesta. Lopullinen vapautus ei ole pelkkä idea, se on tapahtuma, joka on lähellä.

Luomakunta huokaa kanssamme

Paavali avaa saman odotuksen Roomalaiskirjeessä 8:23: »Eikä ainoastaan se, vaan myös me, joilla on Hengen esikoislahja, mekin huokaamme sisimmässämme, odottaen lapseksi-ottamista, meidän ruumiimme lunastusta.» Tämä jae kulkee Jeesuksen sanojen rinnalla niin kuin kaksi soraääntä, jotka soivat yhteen sointuun.

Paavali sanoo, että uskovalla on jo Hengen esikoislahja. Henki on annettu ennakkomaksuna siitä, mikä on tulossa. Se on todistus sydämessä, että täysi perintö on yhä edessä. Esikoislahja kertoo, että sato on tulossa. Henki kertoo, että ruumiin lunastus tulee.

Tämä huokaus ei ole epätoivon ääni, se on synnyttävän äidin ääni. Paavali kuvasi sitä juuri tällä sanalla aiemmin samassa luvussa. Synnyttäjä huokaa kivuissaan, koska tietää, että lapsi on tulossa. Uskovan huokaus keskellä maailman ahdistusta on saman luontoinen. Se on toivon huokaus, ei tappion huokaus.

Pään nostaminen ja sisimmässä huokaaminen eivät ole toisilleen vastakkaisia. Ne kuuluvat yhteen. Uskova huokaa, koska näkee yhä rikkonaisuuden. Uskova nostaa päänsä, koska näkee tulevan vapautuksen. Sisimmän kaipuu ja katseen suunta osoittavat samaan päämäärään.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä anna painavien aikojen taivuttaa ryhtiäsi. Maailma näyttää nyt monelle järkkyvältä. Uutiset kantavat kuormaa, lähipiiri kantaa kuormaa, oma sydän kantaa kuormaa. Jeesus ei kiellä huomaamasta sitä. Hän käskee suoristautua sen keskellä. Pään nostaminen on uskon teko, ei tunteen seuraus. Se tehdään silloinkin, kun kaikki sisällä haluaisi painua maahan.

Suuntaa katseesi sinne, mistä apu tulee. Daavid lauloi 121. psalmissa, että hän kohottaa silmänsä vuoria kohti, joista hänen apunsa tulee. Sama liike toistuu tässä jakeessa. Katseen kääntäminen ylös ei muuta olosuhteita välittömästi, se muuttaa kantajan. Lähellä oleva vapautus on todellinen, vaikka silmät eivät sitä vielä näkisi.

Anna sisimpäsi huokauksen olla toivon huokaus. Pyhä Henki sinussa tietää, mitä on tulossa. Hän huokaa kanssasi sanomattomin huokauksin. Älä häpeä sitä, että sisäinen kaipuu nousee voimakkaammaksi maailman pimetessä. Se on merkki Hengen läsnäolosta, ei merkki uskon heikkoudesta. Esikoislahja takaa sadon.

Herra Jeesus, kiitos siitä, että et jättänyt meitä tietämättöminä tulevista ajoista. Kiitos siitä, että keskellä järkkyviä asioita kutsut meidät nostamaan päämme. Suorista ryhtimme uskossa, kun se haluaisi painua. Kiinnitä katseemme sinun tulemiseesi, kun maailma vetää silmiä alas. Anna Hengen huokauksen kantaa meitä siihen aamuun, jolloin näemme sinut kasvoista kasvoihin. Sinun pyhässä nimessäsi.

Aamen.