20. marraskuuta

Kirjoitettu meille opiksi

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen viidennessätoista luvussa seurakunnalle, joka koostui sekä juutalaisista että pakanoista. Heidän välillään oli jännitteitä, erilaisia tapoja, erilaisia taustoja. Juuri tähän tilanteeseen apostoli pysähtyy ja muistuttaa, miksi vanhat kirjoitukset ylipäätään ovat olemassa. »Sillä kaikki, mikä ennen on kirjoitettu, on kirjoitettu meille opiksi, että meillä kärsivällisyyden ja Raamatun lohdutuksen kautta olisi toivo.»

Jae avaa yhdellä lauseella koko Vanhan testamentin tarkoituksen Uuden liiton lukijalle. Abrahamin matka, Mooseksen lait, Daavidin laulut, profeettojen huudot, kaikki tämä ei jäänyt historian arkistoon. Se on kirjoitettu meille. Se on annettu opiksi, ei muinaisesineeksi. Sen tarkoitus on rakentaa lukijassaan kolme asiaa: kärsivällisyyttä, lohtua, toivoa.

Paavali toistaa saman ajatuksen Korinttilaisille kirjoittaessaan Israelin erämaavaelluksesta: »Tämä, mikä tapahtui heille, on esikuvallista, on kirjoitettu varoitukseksi meille, joille maailmanaikojen loppukausi on tullut.» Mennyt sukupolvi eli oman elämänsä, sen kokemukset kirjoitettiin muistiin sinun tähtesi. Heidän lankeemuksensa varoittavat, heidän pelastuksensa rohkaisee.

Hengen vaikutuksesta syntynyt sana

Miksi vanhojen kirjoitusten voima kantaa yli vuosisatojen, yli kulttuurien, yli kielten? Vastaus löytyy Paavalin toisesta kirjeestä Timoteukselle. »Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.»

Raamattu ei ole ihmisten ajatusten kokoelma Jumalasta. Se on Jumalan Hengen kautta syntynyttä sanaa. Pietari vahvistaa tämän omassa kirjeessään: »ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.» Sama Henki, joka liikkui kirjoittajien yllä, liikkuu yhä lukijan sydämessä. Tämä on syy, miksi tuhansia vuosia vanha jae voi puhua tämän aamun ahdistukseen täsmällisemmin kuin eilinen uutinen.

Paavali tekee tämän vielä henkilökohtaisemmaksi puhuessaan Abrahamin uskosta. Kun hän on selittänyt, kuinka usko luettiin Abrahamille vanhurskaudeksi, hän jatkaa: »ei ainoastaan hänen tähtensä ole kirjoitettu, että se hänelle luettiin, vaan myös meidän tähtemme, joille se on luettava, kun uskomme häneen, joka kuolleista herätti Jeesuksen, meidän Herramme.» Abrahamin tarina ei ole vain Abrahamin tarina, se on kirjoitettu sinun tähtesi.

Kärsivällisyys ja lohdutus

Päivän jakeessa toivo ei tule tyhjästä. Se kasvaa kahdesta juuresta: kärsivällisyydestä, jonka kirjoitukset opettavat, lohdutuksesta, jonka kirjoitukset antavat. Kreikan sana hypomonē tarkoittaa kestäväisyyttä, paineen alla pysymistä, taakan kantamista loppuun asti. Toinen sana, paraklēsis, tarkoittaa lohduttamista, rohkaisemista, viereen kutsumista.

Heprealaiskirje painaa kuulijoilleen samaa kestämisen kutsua: »Älkää siis heittäkö pois uskallustanne, jonka palkka on suuri. Sillä te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon, saadaksenne sen, mikä luvattu on.» Toivo ei ole tunnelma, joka katoaa ensimmäisen kovan tuulen mukana. Se on Sanan kasvattama lujuus, joka odottaa täyttymystä Jumalan ajassa.

Roomalaiskirjeen 12. luvussa Paavali nivoo nämä kolme samaksi kolmoissoinnuksi: »Olkaa toivossa iloiset, ahdistuksessa kärsivälliset, rukouksessa kestävät.» Toivo iloitsee, kärsivällisyys kestää, rukous pitää yhteyden auki. Tämä on uskovan elämän rytmi, jonka kirjoitukset kantavat sukupolvesta toiseen.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Lue Raamattua niin kuin se olisi kirjoitettu sinulle. Se onkin. Paavali sanoo sen suoraan. Älä lue sitä kaukaisena historiana, joka koskee jotakuta muuta. Mooseksen laissa puhuttiin puivasta härästä, Paavali sanoo, että sekin kirjoitettiin meidän tähtemme. Jos Pyhä Henki nostaa sen pienenkin yksityiskohdan sinun ohjeekseesi, tämän aamun jae on sinulle annettu. Vastaanota se.

Anna Sanan kasvattaa kärsivällisyyttäsi. Toivo ei synny tyhjästä toiveajattelusta. Se kasvaa siitä, että näet, miten Jumala on toiminut. Aabrahamin odotuksessa, Joosefin vankilassa, Daavidin pakomatkalla, Danielin leijonien luolassa. Jokainen näistä on sinulle todiste siitä, että Jumala on uskollinen ahdistuksen keskellä. Tämän todistuksen varassa sinäkin voit kestää.

Lohduttaudu siitä, mikä on kirjoitettu. Pyhän Hengen lohdutus ei ole ohuessa tunteessa, se on Sanassa, joka kestää. Kun mieli horjuu, palaa kirjoitetun ääreen. Lue ääneen, lue hitaasti, lue toistuvasti. Sana, joka on syntynyt Hengen vaikutuksesta, jatkaa työtään lukijan sydämessä samaisen Hengen kautta. Toivo, joka tästä nousee, ei petä.

Herra, kiitos siitä, että Sanasi on kirjoitettu meidän tähtemme. Avaa silmämme näkemään se, mitä haluat tänään puhua. Kasvata meissä kärsivällisyyttä ahdistuksen alla, anna meille lohtua Sanasi kautta, kanna toivoamme niin, ettei se sammu. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.