18. marraskuuta

Odotuksen päivä

Jesajan kirjan 25. luku on yksi Vanhan testamentin kirkkaimpia näkyjä. Profeetta katsoo oman aikansa yli, näkee päivän, jolloin Herra valmistaa vuorellaan pidot kaikille kansoille, ottaa pois kuoleman peitteen, pyyhkii kyyneleet kaikilta kasvoilta. Tämän näyn keskeltä nousee jae, joka on sekä huokaus että voitonhuuto: »Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi.»

Jakeen sydämessä on kaksi sanaa, jotka kuuluvat yhteen: odottaminen ja pelastus. Jesaja ei sano, että kansa olisi itse hankkinut pelastuksen, ei myöskään, että pelastus olisi tullut yllätyksenä. Se on jotain, mitä on odotettu. Pitkään, pimeässä, väliin epäuskon hetket sydämessä koetellen. Kun se vihdoin saapuu, suusta pääsee yksi sana: »Katso.»

Sinulta minä odotan pelastusta

Pelastuksen odottaminen kulkee läpi koko Raamatun. Vanhin sanonta löytyy kuolevan Jaakobin huulilta, kun hän siunaa poikiaan ja yhtäkkiä keskeyttää sanansa huokaukseen: »Sinulta minä odotan pelastusta, Herra.» (1. Moos. 49:18) Patriarkka ei luota poikiensa voimaan, ei oman heimonsa lupauksiin, vaan Herraan, jolta pelastus tulee.

Miika lausuu saman sanan oman aikansa luopumuksen keskellä: »Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.» Tämä on uskon kieli silloin, kun ympärillä ei näy mitään muuta kuin pimeys. Se ei kiellä todellisuutta, se vain kiinnittää katseensa Herraan, joka on todellisuutta suurempi.

Daavid puolestaan rohkaisi omaa sieluaan: »Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.» (Ps. 27:14) Käsky toistetaan kahdesti, sillä odottamisen kestäminen vaatii lujuutta, jota Herra itse antaa. Odottaminen ei ole passiivisuutta, se on aktiivista sydämen suuntaamista pois itsestä.

Sielu ikävöitsee yöllä

Jesaja itse syventää jakeen tunnelmaa seuraavassa luvussa. »Niin, sinun tuomioittesi tiellä me odotamme sinua, Herra; sinun nimeäsi ja sinun muistoasi sielu ikävöitsee. Minun sieluni ikävöitsee sinua yöllä, minun henkeni sisimmässäni etsii sinua varhain.» (Jes. 26:8-9) Tämä on todellinen kuva odottavasta sielusta. Yö ei sammuta kaipuuta, se syventää sitä.

Kun aamu vihdoin tulee, sanat muuttuvat. Odottamisen kaipuu vaihtuu riemuksi, joka tulvii yli reunojen. Daavid laulaa Psalmissa 20:5: »Suotakoon meidän riemuita sinun voitostasi ja nostaa lippumme Jumalamme nimeen.» Jesaja itse näkee saman päivän: »Se kauniisti kukoistaa ja iloitsee ilolla ja riemulla. Sille annetaan Libanonin kunnia, Karmelin ja Saaronin ihanuus. He saavat nähdä Herran kunnian, meidän Jumalamme ihanuuden.» (Jes. 35:2)

Vapahtajamme kirkkauden ilmestyminen

Jesajan sanat osoittavat kahteen suuntaan. Ensimmäinen on jo täyttynyt, kun Jumalan Poika tuli lihaan. Simeon piti sylissään Jeesus-lasta ja sanoi: »Minun silmäni ovat nähneet sinun autuutesi.» Hän oli odottanut Israelin lohdutusta, hän sai nähdä sen omin silmin. Ne, jotka olivat odottaneet pelastusta, saivat sanoa: »Katso, tämä on meidän Jumalamme.»

Toinen täyttymys on vielä edessä. Paavali kirjoittaa Tiitukselle, että seurakunta elää »odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä». (Tit. 2:13) Johannes näkee saman päivän Patmoksen saarella: »Katso, hän tulee pilvissä, ja kaikki silmät saavat nähdä hänet.» (Ilm. 1:7) Sama sana, jolla Jesaja kutsui katsomaan, kaikuu nyt taivaasta.

Kun se päivä koittaa, taivas täyttyy laulusta. »Halleluja! Pelastus ja kunnia ja voima on Jumalan, meidän Jumalamme.» (Ilm. 19:1) Hetkeä myöhemmin kuuluu uusi huuto: »Iloitkaamme ja riemuitkaamme ja antakaamme kunnia hänelle, sillä Karitsan häät ovat tulleet.» (Ilm. 19:7) Tämä on Jesajan jakeen lopullinen täyttymys. Pitkä odotus päättyy, riemu alkaa, eikä sillä ole loppua.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Odottaminen on uskon kieltä. Maailma ei ymmärrä odottamista, se opettaa tarttumaan, suorittamaan, hankkimaan itse. Uskovan elämä lepää toisen lupauksen päällä. Sinulta minä odotan pelastusta, Herra. Tämä sana saa olla huulillasi tänään, vaikka näkyvissä ei vielä olisi vastausta. Odottaminen ei ole hukattua aikaa, se on Jumalalle pyhitettyä aikaa.

Pelastus on annettu, ei ansaittu. Jesajan jakeen ydin on yhdessä lauseessa: »pelastuksesta, jonka hän toi.» Pelastusta ei voi tuoda kukaan muu kuin Herra itse. Hän toi sen Golgatalla, Hän tuo sen vielä lopullisessa kirkkaudessaan. Sinun osasi on ottaa vastaan, ei suorittaa. Vapahtajaa odotetaan, Häntä ei rakenneta omilla käsillä.

Anna tiesi Herran haltuun odottaessasi. Psalmin sanoin: »Anna tiesi Herran haltuun ja turvaa häneen, kyllä hän sen tekee.» (Ps. 37:5) Odottaminen ja luovuttaminen kulkevat käsi kädessä. Et odota tyhjyyttä, vaan Häntä, joka on uskollinen. Sinä päivänä, kun Hän ilmestyy, suustasi pääsee sama sana kuin Jesajan kansalta: »Katso, tämä on meidän Jumalamme.»

Herra Jeesus, sinua me odotamme. Sinulta me odotamme pelastusta, sillä sinä olet sen tuonut, sinä tuot sen myös lopullisessa kirkkaudessasi. Anna sydämemme olla luja odottamisen päivinä, anna toivomme palaa silloinkin, kun yö on pisin. Avaa silmämme näkemään sinut, niin että voimme sanoa: katso, tämä on meidän Jumalamme. Sinun nimessäsi rukoilemme.

Aamen.