16. marraskuuta

Kirje hajaannukseen

Pietari kirjoitti ensimmäisen kirjeensä uskoville, jotka olivat hajallaan Pontossa, Galatiassa, Kappadokiassa, Aasiassa ja Bityniassa. He elivät vieraina maailmassa, joka ei tuntenut heidän Herraansa. Vaino oli alkanut, paine kasvoi, monet olivat menettäneet kotinsa ja asemansa Kristuksen nimen tähden. Juuri näille uskoville Pietari sanoo: »Vyöttäkää sentähden mielenne kupeet ja olkaa raittiit; ja pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.»

Sana sentähden sitoo jakeen kaikkeen edelliseen. Pietari on juuri puhunut ylösnousemuksen tuottamasta elävästä toivosta, perinnöstä, joka ei voi turmeltua, pelastuksesta, jota enkelitkin halajavat nähdä. Tämän kaiken päälle hän rakentaa kutsun, joka koskee koko mieltä, koko sydäntä, koko elämää.

Mielen kupeet vyötettyinä

Vyöttäminen oli vanhassa idässä konkreettinen ele. Pitkä viitta sidottiin vyöllä kiinni, jotta ihminen voisi liikkua, työskennellä, juosta. Vyöttämätön ihminen oli levossa, vyötetty ihminen oli valmiudessa. Pietari ottaa tämän kuvan ja siirtää sen mielen alueelle. Mieli on vyötettävä, ajatukset on koottava, hajanaisuus on jätettävä.

Jeesus itse käytti samaa kuvaa opetuslapsilleen: »Olkoot teidän kupeenne vyötetyt ja lamppunne palamassa.» (Luuk. 12:35) Herransa paluuta odottavan palvelijan tunnusmerkki on valmius. Ei vasta valmistautuminen, vaan jo nyt valmiina oleminen. Mieli, joka harhailee aikakauden virtauksissa, ei ole vyötetty. Mieli, joka on kiinnittynyt Kristukseen, on.

Raittius, johon Pietari tämän jälkeen kutsuu, ei viittaa vain päihteistä pidättäytymiseen. Se on selväpäisyyttä, kirkasta arvostelukykyä, sisäistä selkeyttä siitä, missä todellisuudessa elämme. Sama Pietari sanoo neljännessä luvussa: »Mutta kaiken loppu on lähellä. Sentähden olkaa maltilliset ja raittiit rukoilemaan.» Raittius on rukoilevan mielen tila.

Valvokaa, vastustaja kiertää

Saman kirjeen lopussa Pietari palaa samaan kutsuun, nyt vakavoittuneena: »Olkaa raittiit, valvokaa. Teidän vastustajanne, perkele, käy ympäri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien, kenen hän saisi niellä.» (1. Piet. 5:8) Raittius ei ole hurskasta koristetta, se on hengellistä itsesuojelua. Humaltunut mieli ei näe vihollisen jälkiä, vyöttämätön mieli ei pakene niitä.

Paavali kirjoitti tessalonikalaisille samaa: »Älkäämme siis nukkuko niinkuin muut, vaan valvokaamme ja olkaamme raittiit.» (1. Tess. 5:6) Hän jatkaa kuvaa: »Mutta me, jotka olemme päivän lapsia, olkaamme raittiit, ja olkoon pukunamme uskon ja rakkauden haarniska ja kypärinämme pelastuksen toivo.» Toivo on kypärä, se suojaa ajatuksia, se varjelee mielen kupeet vyötettyinä.

Jeesus varoitti samasta vaarasta omin sanoin: »Mutta pitäkää vaari itsestänne, ettei teidän sydämiänne raskauta päihtymys ja juoppous eikä elatuksen murheet, niin että se päivä yllättää teidät äkkiarvaamatta.» (Luuk. 21:34) Vaarallista ei ole vain selvä synti, vaan myös elatuksen murheen tuottama raskaus, joka painaa sydämen maahan. Mieltä voi humalluttaa moni asia, joka ei näytä huumaavalta.

Täysi toivo Kristuksen ilmestymiseen

Jakeen sydän ei ole vyöttäminen, ei raittius, vaan toivon kohde. Pietari sanoo: »pankaa täysi toivonne siihen armoon, joka teille tarjotaan Jeesuksen Kristuksen ilmestymisessä.» Toivo on suunnattu yhteen pisteeseen, Hänen tulemukseensa. Ei toivota osittain tätä maailmaa, osittain Häntä. Toivo on kokonainen, ehyt, suunnattu eteenpäin.

Paavali kirjoitti Tiitukselle: »Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille.» Tämä on armon ensimmäinen ilmestyminen, Kristuksen tuleminen lihaan. Hän jatkaa: »Odottaessamme autuaallisen toivon täyttymistä ja suuren Jumalan ja Vapahtajamme Kristuksen Jeesuksen kirkkauden ilmestymistä.» (Tit. 2:13) Tämä on toinen ilmestyminen, jota nyt odotamme. Heprealaiskirje vahvistaa: »Kristuskin, kerran uhrattuna ottaakseen pois monien synnit, on toistamiseen ilman syntiä ilmestyvä pelastukseksi niille, jotka häntä odottavat.»

Tämä toivo ei jätä mielen kupeita löysälle. Päinvastoin, se on juuri se, mikä ne vyöttää. Johannes kirjoittaa: »jokainen, joka panee häneen tämän toivon, puhdistaa itsensä, niinkuin hän on puhdas.» (1. Joh. 3:3) Toivo ei ole passiivista odottamista, se on aktiivista puhdistautumista. Mieli, joka todella odottaa Kristusta, ei voi elää ikään kuin Häntä ei tulisi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Vyötä mielesi tänä aamuna. Mieli ei vyöty itsestään. Sinun on koottava ajatuksesi, suunnattava ne pois hajanaisuudesta kohti Kristusta. Pietari ei kysy tunnetilaasi, hän kehottaa tekoon. Sana, rukous, hiljaisuus Hänen edessään, nämä ovat vyön solmukohtia, joista mieli kiinnittyy paikalleen.

Pidä toivosi kokonaisena. Älä jaa sydäntäsi puoliksi tämän maailman ja Kristuksen tulemuksen välille. Täysi toivo tarkoittaa, että armo, joka tarjotaan Hänen ilmestymisessään, on suurempi kuin mikään, mitä tämä päivä voi sinulle antaa tai sinulta viedä. Tämän toivon valossa mielen kupeet pysyvät vyötettyinä itsestään.

Ole valmis vastaamaan. Pietari kirjoittaa samassa kirjeessä: »pyhittäkää Herra Kristus sydämissänne ja olkaa aina valmiit vastaamaan jokaiselle, joka teiltä kysyy sen toivon perustusta, joka teissä on, kuitenkin sävyisyydellä ja pelolla.» (1. Piet. 3:15) Vyötetty mieli näkyy ulospäin. Se tuottaa vastauksen, joka on valmis silloinkin, kun kysyjä tulee yllättäen.

Herra Jeesus, vyötä tänä aamuna mielemme kupeet sinun sanasi vyöllä. Tee meidät raittiiksi, että näkisimme selvästi ja rukoilisimme valvoen. Käännä toivomme kokonaan siihen armoon, joka meille ilmestymisessäsi tarjotaan. Pidä meidät valmiina, kun tulet, sinun nimessäsi.

Aamen.