14. marraskuuta

Profeetan vartiopaikka

Habakuk seisoi vartiotornissaan ja odotti vastausta. Hän oli kysynyt Jumalalta, miksi vääryys saa jatkua, miksi väkivalta nostaa päätään, miksi laki menettää voimansa. Vastaus tuli, eikä se ollut nopea ratkaisu vaan käsky kirjoittaa näky tauluihin niin selvästi, että ohikulkija voisi sen lukea.

Tämän käskyn jälkeen Herra antoi sanat, jotka kantavat läpi koko Raamatun: »Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta se rientää määränsä päähän, eikä se petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy.» Profeetan ahdistus ei saanut välitöntä helpotusta, hän sai sen sijaan lupauksen, joka kantaisi häntä viipymisen läpi.

Näky ei ole ihmisen mielikuvitusta, vaan Jumalan ennalta päättämä todellisuus, joka odottaa hetkeään. Hesekielin kautta Herra vahvisti saman lain: »Minä, Herra, minä puhun; ja minkä sanan minä puhun, se tapahtuu eikä enää viivy.» Sana, joka on Herran suusta lähtenyt, ei palaa tyhjänä, vaikka sen täyttyminen näyttäisi viipyvän.

Viipymisen salaisuus

Viipyminen on lukijan kokemus, ei Jumalan suunnitelman virhe. Mitä meille näyttää myöhästymiseltä, on Hänelle määräaika. Psalmi 102 puhuu samasta hetkestä: »Nouse ja armahda Siionia, sillä aika on tehdä sille laupeus ja määrähetki on tullut.» Määrähetki tulee, vaikka ihminen kuluu odottaessaan.

Danielille annettu sana paljastaa saman lain: »Minä tulin opettamaan sinulle, mitä on tapahtuva sinun kansallesi päivien lopulla; sillä vielä tämäkin näky koskee niitä päiviä.» Profeetallinen sana ei aina puhu tästä viikosta, joskus se puhuu sukupolvien yli. Sen totuus ei riipu siitä, ehtiikö katsoja nähdä sen täyttymistä omin silmin.

Tämän vuoksi Habakukin jae on Uudessa testamentissa erityisessä asemassa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja palasi sen sanoihin rohkaistakseen vainottua seurakuntaa: »Te tarvitsette kestäväisyyttä, tehdäksenne Jumalan tahdon ja saadaksenne sen, mikä luvattu on. Sillä vähän, aivan vähän aikaa vielä, niin tulee hän, joka tuleva on, eikä viivyttele.» Sama jae, joka kantoi Habakukia raunioiden edessä, kantaa nyt Kristuksen seurakuntaa odottamaan Hänen tulemustaan.

Odottamisen luonne

Raamatun odottaminen ei ole passiivisuutta. Daavid huusi sen kahdesti samaan jakeeseen, ikään kuin muistuttaakseen itseään: »Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.» Odottamisen keskellä sydän tarvitsee vahvistusta, sillä viipymisen pituus koettelee uskoa enemmän kuin koettelemuksen syvyys.

Valitusvirsien profeetta löysi raunioissaan saman levon: »Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.» Hiljaisuus ei ole tässä passiivinen mykkyys, vaan rauhoittunut sielu, joka on lakannut vaatimasta vastauksia omassa aikataulussaan. Tämä hiljaisuus on uskon korkein muoto.

Psalmin 130 vartija puhuu samasta asennosta vielä syvemmin: »Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.» Vartija ei nopeuta aamua, hän odottaa sitä valveilla. Aamu tulee aikanaan, eikä yksikään vartija ole sitä koskaan menettänyt.

Jaakob avaa saman opetuksen uuden liiton seurakunnalle peltomiehen kautta: »Peltomies odottaa maan kallista hedelmää, kärsivällisesti sitä vartoen, kunnes saa syksyisen sateen ja keväisen. Olkaa tekin kärsivällisiä, vahvistakaa sydämenne, sillä Herran tulemus on lähellä.» Peltomies ei kaiva siementä esiin nähdäkseen, kasvaako se. Hän luottaa kasvun lakiin, jonka Luoja on asettanut.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä tulkitse viipymistä hylkäykseksi. Jumala ei ole unohtanut sinua, vaikka rukouksesi vastaus näyttäisi olevan vielä matkalla. Näky odottaa aikaansa, eikä myöhästyminen kuulu Hänen luonteeseensa. Sinun aikataulusi ei ole sama kuin Hänen, Hänen aikataulunsa on aina oikea.

Vahvista sydämesi odotuksen ajaksi. Odottaminen ei ole tyhjäkäyntiä, vaan ajanjakso, jolloin sydän kasvaa siihen, mitä Herra on valmistamassa. Vartija valvoo, peltomies kärsii, sielu hiljentyy. Käytä odottamisen aikaa Herran etsimiseen, älä sen kuluttamiseen kärsimättömyydessä.

Luota siihen, että sana toteutuu. Mikä Herran suusta on lähtenyt, se tapahtuu. Sinä saat levätä sen päällä, mitä Hän on luvannut, vaikka et näkisi täyttymistä tänään. Varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy. Tämä lupaus kestää sen yli, mitä silmäsi tällä hetkellä näkevät.

Herra, anna minun odottaa sinua vartijan tavoin, joka tietää aamun varmasti tulevan. Vahvista sydämeni viipymisen ajaksi, opeta minua hiljaisuuteen, jossa toivoni saa levätä. Pidä minua kiinni sanassasi, joka ei petä eikä myöhästy. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.