10. marraskuuta

Käsky pimeyden keskellä

Jesajan kirjan kuudeskymmenes luku alkaa käskyllä, joka tulee kansalle silloin, kun se on raunioissa. Edellisen luvun lopussa profeetta on kuvannut pimeyden, joka peittää kaiken: »me odotamme valoa, mutta katso, on pimeä; aamunkoittoa, mutta vaellamme yön sumussa.» Juuri tähän pimeyteen Herra puhuu sanat, jotka kantavat päivän jakeen: »Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.»

Käsky on kummallinen. Pimeyden keskellä makaavalle ei sanota, että pimeys hälvenee jonain päivänä, vaan että nouse nyt, ole kirkas nyt. Syy on samassa lauseessa: valkeus tulee, kunnia koittaa. Kehotus lepää lupauksen päällä. Nouseminen ei ole oman voiman keräämistä, se on vastaanottamisen asento. Herra tulee, ihminen avaa silmänsä.

Tämän saman äänen profeetta kuuli jo kahdeksannessa luvussaan: »Heräjä, heräjä, pukeudu voimaasi, Siion; pukeudu juhlapukuusi, Jerusalem, sinä pyhä kaupunki.» (Jes. 52:1) Sitä seuraa konkreettinen kehotus: »Pudista päältäsi tomu, nouse istuimellesi, Jerusalem; irroita kahleet kaulastasi, sinä vangittu tytär Siion.» (Jes. 52:2) Tomu on pudistettavissa vasta silloin, kun ihminen on jaksanut nousta istumaan.

Vanhurskauden aurinko

Mistä valkeudesta Jesaja puhuu? Saman luvun loppupuolella vastaus avautuu: »Ei ole enää aurinko sinun valonasi päivällä, eikä valaise sinua kuun kumotus, vaan Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi.» (Jes. 60:19) Valkeus ei ole tunne, ei mieliala, ei sisäinen oivallus. Valkeus on Persoona.

Malakian kautta Herra antaa tälle Persoonalle nimen, joka kantaa läpi Vanhan testamentin viimeisten sivujen: »Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla.» (Mal. 4:2) Sakariaan Hengessä antama profetia avaa saman lupauksen Uuden testamentin kynnyksellä: »Meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta.» (Luuk. 1:78)

Jeesus itse ottaa tämän profeetallisen valkeuden omakseen sanoilla, jotka eivät jätä sijaa epäilylle: »Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.» (Joh. 8:12) Jesaja näki valkeuden tulevan, Johannes näki sen tulleen. Sama Herra, sama valkeus, sama lupaus täytetty Kristuksessa.

Heräjä sinä, joka nukut

Paavali tarttuu Jesajan käskyyn ja siirtää sen suoraan seurakunnan keskelle. Efesolaisille hän kirjoittaa: »Heräjä sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!» (Ef. 5:14) Sama »nouse, ole kirkas» kaikuu uudessa liitossa, mutta nyt se on osoitettu jokaiselle, joka kuulee Kristuksen äänen.

Saman kirjeen aikaisemmassa luvussa Paavali sanoo, mikä tämän heräämisen sisältö on: »Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.» (Ef. 5:8) Huomaa, ettei sanota »teillä on valkeus», vaan »te olette valkeus». Kristus ei vain valaise uskovaa ulkoapäin, Hän tekee uskovasta itsestään valon kantajan.

Tämä on se sama kutsu, jonka Jeesus antoi Vuorisaarnassa: »Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa.» (Matt. 5:16) Valkeus, jonka uskova vastaanottaa, ei ole tarkoitettu yksinäiseen huoneeseen. Se on lampun valkeutta, joka asetetaan lampunjalkaan, jotta kaikki sen näkisivät.

Jeesus vahvistaa lupauksen kerran vielä: »Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.» (Joh. 12:46) Pimeyteen jääminen ei ole Jumalan tahto. Hän on tullut nimenomaan sitä vastaan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Käsky tulee ennen kykyä. Jesaja ei sano: »Kun tunnet itsesi vahvaksi, nouse.» Hän sanoo: »Nouse, sillä Herran kunnia koittaa.» Sinä et nouse omasta voimastasi, sinä nouset siihen valkeuteen, joka sinun ylitsesi koittaa. Asetu vastaanottamaan, älä jää odottamaan tunnetta. Valkeus ei pyydä lupaa, se tulee niiden ylle, jotka kääntävät kasvonsa sitä kohti.

Sinä olet valkeus Herrassa. Jos olet Kristuksessa, sinun ei tarvitse etsiä valkeutta jostain muualta. Hän on antanut sen sinulle itsessäsi. Älä pyydä, mitä sinulla jo on, ota vastaan se ja vaella valkeuden lapsena. Jesaja 58:8 lupaa: »Silloin sinun valkeutesi puhkeaa esiin niinkuin aamurusko, ja haavasi kasvavat nopeasti umpeen.» Aamurusko ei kysele, se vain puhkeaa esiin.

Valkeus on tarkoitettu loistamaan. Jos pimeys ympärilläsi tuntuu raskaalta, muista, että juuri sitä varten valkeus on annettu. Et ole valkeus omaksi mukavuudeksesi, vaan niiden tähden, jotka istuvat pimeydessä ja kuoleman varjossa. Anna Kristuksen valkeuden loistaa lävitsesi sinne, missä Hänet tarvitaan.

Herra Jeesus Kristus, sinä olet maailman valkeus. Nosta minut tänään pimeydestä, jossa olen maannut, ja anna kunniasi koittaa ylitseni. Tee minusta valkeuden lapsi, joka vaeltaa sinun valossasi, eikä pelkää sitä, mitä yö ympärillä huutaa. Loista lävitseni niihin, jotka odottavat aamuruskoa. Sinun nimessäsi.

Aamen.