8. marraskuuta

Sana raunioista nousee toivoksi

Valitusvirsien kolmas luku on kirjan sydän. Profeetta on käynyt läpi pimeyden pohjat, hän on kuvannut sitä, kuinka Jumala on häntä murskannut, kuinka rukoukset ovat tuntuneet vaimentuvan taivaan eteen. Juuri tämän pohjan jälkeen hän kääntää katseensa. Hän muistaa armon, joka on joka aamu uusi, hän muistaa Herran uskollisuuden, sitten hän sanoo nämä sanat: »Hyvä on Herra häntä odottaville, sille sielulle, joka häntä etsii. Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.»

Tämä ei ole helpolla saatu lause. Sitä ei kirjoitettu seesteisessä mielentilassa, vaan keskellä karkotusta, raunioita, kansan murhetta. Juuri siksi sen paino kantaa. Mies, joka istuu tuhkassa, sanoo että odottaminen on hyvää, etsiminen on hyvää, hiljaisuus on hyvää. Hän ei sano sitä siksi, että se tuntuisi hyvältä, vaan siksi, että hän on saanut nähdä sen toden.

Odottavalle sielulle

Heprean sana, joka käännetään odottamiseksi, ei merkitse passiivista istumista. Se merkitsee kireälle vedettyä lankaa, jännitettyä jousta, sielua, joka on suuntautunut yhteen pisteeseen. Odottaminen Raamatun mielessä on aktiivista luottamusta, joka kieltäytyy ottamasta asioita omiin käsiin, vaikka kärsivällisyys koetellaan.

Daavid kertoo tämän odottamisen luonteen Psalmissa 40:1: »Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.» Hartaus ei ole tunteen voimaa, se on sielun suuntaa. Toinen psalmista vahvistaa saman Psalmissa 130:5-6: »Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa. Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.»

Vartija ei voi nopeuttaa aamua. Hän ei voi kiirehtiä auringonnousua eikä siirtää sitä tuntiakaan. Hänen tehtävänsä on pysyä paikallaan, valvoa pimeässä, luottaa siihen, että valo tulee ajallaan. Tämä on odottavan sielun kuva. Hän ei pakene yöhön, hän ei myöskään sytytä omia tulia korvaamaan aurinkoa. Hän odottaa.

Hiljaisuuden voima

Valitusvirsi sanoo jotain, mikä ei sovi tähän aikaan: »Hyvä on hiljaisuudessa toivoa Herran apua.» Hiljaisuus ei tarkoita äänettömyyttä, vaan sisäistä levollisuutta, joka ei pakota Jumalaa aikatauluunsa. Psalmi 37:7 sanoo saman: »Hiljenny Herran edessä ja odota häntä. Älä vihastu siihen, jonka tie menestyy, mieheen, joka juonia punoo.»

Hiljaisuus on vaikein opittava asia kärsivälle sydämelle. Sielu, joka on hädässä, haluaa selittää, perustella, neuvoa Jumalaa, miten asia ratkaistaan. Hiljaisuudessa toivominen on luopumista omasta käsikirjoituksesta. Se on luottamusta siihen, että Herra tietää tien, vaikka tienviittoja ei näy.

Miika asui samassa hiljaisuudessa, kun hänen kansansa oli pettänyt hänet. Hän sanoo: »Mutta minä panen toivoni Herraan, odotan pelastukseni Jumalaa: minun Jumalani on minua kuuleva.» Heti perään hän puhuu vihollisilleen: »Älkää iloitko, minun viholliseni, minusta: jos minä olen langennut, niin minä nousen; jos istun pimeydessä, on Herra minun valkeuteni.» Tämä on hiljaisuuden ääni. Se ei riitele, se ei puolustele, se vain luottaa.

Lupaus odottavalle

Jumala ei jätä odottavaa sielua tyhjin käsin. Jesajan sanat kantavat tämän lupauksen yli sukupolvien: »Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uuden voiman, he kohottavat siipensä kuin kotkat. He juoksevat eivätkä näänny, he vaeltavat eivätkä väsy.» Voima ei tule odottamisesta itsestään, se tulee siltä, jota odotetaan. Odotus on vain se asento, jossa sielu pystyy ottamaan vastaan, mitä taivas tahtoo antaa.

Eräänä päivänä odotus saa palkkansa täydellisenä. Jesaja näkee tämän hetken: »Ja sinä päivänä sanotaan: 'Katso, tämä on meidän Jumalamme, jota me odotimme meitä pelastamaan; tämä on Herra, jota me odotimme: iloitkaamme ja riemuitkaamme pelastuksesta, jonka hän toi'.» Kaikki ne aamut, jolloin sydän halusi luovuttaa, kaikki ne yöt, joina hiljaisuus tuntui tyhjyydeltä, paljastuvat silloin Herran työn ajaksi.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä pakene hiljaisuutta. Sielu oppii Jumalaa tuntemaan paikoissa, joissa ei ole muuta tehtävää kuin odottaa. Älä täytä jokaista hetkeä äänellä, ruudulla, suorituksella. Anna hiljaisuudelle tilaa, vaikka se tuntuisi aluksi tyhjältä. Se ei ole tyhjää, se on paikka, jossa Herra puhuu.

Etsi häntä, älä vain hänen apuaan. Jae sanoo, että hyvä on Herra sille sielulle, joka häntä etsii. Etsimisen kohde on Hän itse, ei pelkästään hänen kätensä työ. Apu tulee niille, jotka etsivät Auttajaa. Lohdutus tulee niille, jotka etsivät Lohduttajaa. Älä tyydy vähempään kuin häneen itseensä.

Ole luja odotuksessasi. Psalmi 27:14 sanoo: »Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.» Kehotus toistetaan kahdesti, sillä odottava sielu väsyy. Vahvuus odotuksessa ei ole synnynnäistä, se annetaan päivä kerrallaan. Pyydä sitä. Hän antaa.

Herra, opeta minua odottamaan sinua hiljaisuudessa, ilman että pakenen omaan touhuun tai oman ratkaisuni. Anna sielulleni se vartijan kärsivällisyys, joka tietää aamun tulevan ajallaan. Etsin sinua, en vain sinun apuasi. Vahvista sydämeni, kun voimani uupuu, anna minun lentää kotkien siivin sinun aikanasi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.