7. marraskuuta

Yön viimeinen vartio

Psalmi 119 on Raamatun pisin luku, kahdeksankymmentäkahdeksan jaetta Jumalan sanan ylistystä. Tämän valtavan laulun keskelle on kätketty yksi hiljainen kohta, jossa psalmin kirjoittaja ei enää puhu Sanan suuruudesta yleisellä tasolla, vaan paljastaa, mitä hän tekee silloin kun muu maailma vielä nukkuu: »Jo ennen aamun valkenemista minä huudan, sinun sanoihisi minä panen toivoni.»

Jae kuvaa hetkeä, jolloin yö ei vielä ole päättynyt, mutta päivä ei ole alkanut. Itämailla tämä oli yön viimeinen vartio, hiljaisuuden tunti, jolloin maailma oli pysähtynyt. Juuri silloin psalmin kirjoittaja on hereillä. Hän ei makaa peiton alla murheidensa kanssa, hän nousee ja huutaa Herran puoleen ennen kuin yksikään ihminen ehtii tarjota apuaan.

Tämä ei ole rauhallisen aamuhetken kuvaus. Heprean sana, joka käännetään »huutaa», on voimakas, se on ahdistuneen sydämen ääni. Psalmin kirjoittaja on hädässä. Jokin painaa häntä niin syvältä, että uni on paennut, vain Jumalan kuuleminen voi pitää hänet pystyssä.

Sanaan asetettu toivo

Jakeen toinen puolisko paljastaa, mihin tämä varhainen huuto perustuu. »Sinun sanoihisi minä panen toivoni.» Hän ei huuda tyhjään yöhön, hän ei rukoile sokeasti. Hänen huutonsa nojaa siihen, mitä Jumala on jo puhunut. Sanat on annettu ennen yötä, niihin voi turvautua keskellä yötä.

Sama äänenpaino kuuluu psalmista 130:5: »Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.» Toivo ei lepää tunteen varassa, ei olosuhteiden varassa, ei oman uskon voiman varassa. Se lepää Sanan varassa. Sana on luja, vaikka sydän heiluisi.

Jakeen jatko on yksi Raamatun kauneimmista kuvista odottamisesta: »Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.» Vartija ei epäile aamun tuloa. Hän vain odottaa sen tuloa. Hän tietää, että aurinko nousee, koska se on aina noussut. Niin odottaa myös vanhurskaan sielu Herraa.

Aamuvartio Raamatussa

Varhain herääminen Herran eteen kulkee läpi koko Raamatun. Daavid lauloi viidennessä psalmissa: »Herra, varhain sinä kuulet minun ääneni, varhain minä valmistan sinulle uhrin ja odotan.» Hän ei aloittanut päiväänsä toimilla, hän aloitti sen valmistautumisella. Aamun ensimmäinen liike oli Herraa kohti, ei tehtäviä kohti.

Heeman, ahdistuksen psalmin kirjoittaja, sanoo psalmissa 88:13: »Mutta minä huudan avukseni sinua, Herra, ja minun rukoukseni tulee varhain sinun eteesi.» Tämä on Vanhan testamentin synkin psalmi, se päättyy pimeyteen ilman ratkaisua. Silti sen sydämessä lyö varhainen huuto. Pimeys ei lopettanut rukousta, pimeys teki rukouksesta välttämätöntä.

Itse Vapahtaja vahvistaa saman rytmin. Markus 1:35 kertoo: »Ja varhain aamulla, kun vielä oli pimeä, hän nousi, lähti ulos ja meni autioon paikkaan, ja siellä hän rukoili.» Jeesus, Jumalan Poika, ei käyttänyt jumaluuttaan oikotienä ohi rukouksen. Hän nousi pimeässä, etsi yksinäisen paikan, asettui Isän eteen ennen kuin päivä tuli täyteen.

Tämä on kuva, joka pysäyttää. Jos Hän, jonka kautta kaikki on luotu, tarvitsi varhaisen aamun hiljaisuuden Isän kanssa, kuinka paljon enemmän me. Hänen rukouselämänsä ei ollut esimerkki suorituksesta, vaan paljastus siitä, mistä elämä ammentaa voimansa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä jätä yön pisintä tuntia ilman Sanaa. Jos uni pakenee, jos sydän painaa, jos murhe nostaa pään tyynyltä, älä makaa yksin pimeydessä. Nouse, kuten psalmin kirjoittaja nousi, niin kuin Vapahtajakin nousi. Hetki ennen aamun valkenemista on niitä hetkiä, joina Jumala on lähimpänä niitä, jotka huutavat avukseen.

Aseta toivosi Sanaan, älä tunteeseesi. Tunteet vaihtelevat, ne nousevat illalla, painuvat aamulla, nousevat keskipäivällä uudelleen. Sana ei vaihtele. Se on tänään se mitä se oli eilen, ja huomenna se on sama. Kun panet toivosi siihen, mitä Hän on puhunut, lepäät vakaalla pohjalla, vaikka sydän heiluisi.

Odota niin kuin vartija odottaa aamua. Vartija ei kysele, tuleeko aamu. Hän vain seisoo paikallaan, kunnes valo saapuu. Sinun odotuksesi ei ole tyhjä venyttely, se on luottamusta siihen, että Hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen. Aamu tulee, vaikka yö olisi miten pitkä, eikä se petä.

Herra, opeta meitä nousemaan sinun eteesi ennen kuin päivä alkaa puhua omilla äänillään. Anna meidän panna toivomme sinun sanaasi, ei tunteisiimme, ei olosuhteisiin, ei ihmisten lupauksiin. Kun yö venyy pitkäksi, kuule huutomme, niin kuin olet aina kuullut niiden huudon, jotka sinua etsivät varhain. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.