6. marraskuuta

Yön ja päivän rajalla

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 13. luvussa kuin vartija, joka katselee taivaanrantaa yön viimeisinä tunteina. Hän näkee jotain, mikä on tulossa. Hän kuulee jotain, mikä lähestyy. Sitten hän herättää muut: »Yö on pitkälle kulunut, ja päivä on lähellä. Pankaamme sentähden pois pimeyden teot, ja pukeutukaamme valkeuden varuksiin.»

Yö on tässä koko nykyisen ajan kuva, aika, jossa langennut maailma yhä makaa pimeydessä. Päivä on Kristuksen tulemisen kirkkaus, joka lähestyy hetki hetkeltä. Lukijaa ei kutsuta nukkumaan, vaan valmistautumaan. Aika ei ole pysähtynyt, se kulkee, kuin tunnit aamua kohti, joka tulee varmasti.

Tämä rajakohta on uskovan koko elämän maisema. Emme elä enää täydessä yössä, sillä Kristus on jo loistanut sydämeemme. Emme elä vielä täydessä päivässä, sillä Hän ei ole vielä palannut. Olemme siinä hetkessä, jolloin pimeys ja valo kohtaavat, ja tämä hetki vaatii tietoisen valinnan.

Pois riisuminen

Paavalin kehotuksessa on kaksi liikettä, jotka tapahtuvat samanaikaisesti. Ensimmäinen on pois riisuminen. Pimeyden teot lähtevät päältä kuin yön vaatteet, jotka eivät enää kuulu aamuun. Tämä ei ole rangaistus, vaan vapautus. Yön vaatteissa ei voi astua päivänvaloon.

Hesekiel kuuli Herran samat sanat jo vanhan liiton aikana: »Heittäkää pois päältänne kaikki syntinne, joilla te olette rikkoneet, ja tehkää itsellenne uusi sydän ja uusi henki.» Tämän kutsun takana ei ole vihainen tuomari, vaan Isän sydän, joka jatkaa: »ei ole minulle mieleen kuolevan kuolema, sanoo Herra, Herra. Siis kääntykää, niin te saatte elää.»

Paavali täsmentää Efesolaiskirjeessä, mitä pois riisuminen tarkoittaa: »teidän tulee panna pois vanha ihmisenne, jonka mukaan te ennen vaelsitte ja joka turmelee itsensä petollisia himoja seuraten.» Vanha ihminen ei ole sinun todellinen sinusi, vaan se vaate, jonka synti on sinut pukenut. Kristuksessa olet jo saanut uuden ihmisen, vanha vain odottaa riisumistaan.

Kolossalaiskirje listaa nimillä sitä, mikä on yöhön kuuluvaa: »pankaa tekin pois ne kaikki: viha, kiivastus, pahuus, herjaus ja häpeällinen puhe suustanne.» Jaakob jatkaa: »pankaa pois kaikki saastaisuus ja kaikkinainen pahuus ja ottakaa hiljaisuudella vastaan sana, joka on teihin istutettu ja joka voi teidän sielunne pelastaa.» Pois riisuminen tekee tilaa Sanalle, joka pelastaa.

Valkeuden varukset

Toinen liike on pukeutuminen. Pimeyden tekoja ei vain riisuta pois, niiden tilalle puetaan jotain. Paavali käyttää sotilaallista sanaa, varukset. Valkeuden varukset ovat panssari, jonka uskova kantaa keskellä yötä, joka vielä jatkuu. Pelkkä paljaus ei riitä, tarvitaan suojaa, kun viholliset käyvät yön viimeisinä tunteina kaikkein kiivaimmin.

Paavali avaa varustuksen Efesolaiskirjeessä: »Pukekaa yllenne Jumalan koko sota-asu, voidaksenne kestää perkeleen kavalat juonet.» Asu on Jumalan, ei oma. Korinttilaiskirje täydentää kuvan: »Totuuden sanassa, Jumalan voimassa, vanhurskauden sota-aseet oikeassa kädessä ja vasemmassa.» Totuus, vanhurskaus, Jumalan voima, nämä eivät ole abstraktioita, vaan todellisia varusteita todelliseen taisteluun.

Sotilas ei kuitenkaan kestä yksin pelkän haarniskan turvin. Paavali liittää varustukseen rukouksen: »Ja tehkää tämä kaikella rukouksella ja anomisella, rukoillen joka aika Hengessä ja sitä varten valvoen kaikessa kestäväisyydessä.» Valvominen kuuluu yön loppuhetkiin, valvominen kuuluu valkeuden lapsiin.

Saman luvun lopuksi Paavali tiivistää koko opetuksen yhteen kuvaan: »pukekaa päällenne Herra Jeesus Kristus, älkääkä niin pitäkö lihastanne huolta, että himot heräävät.» Valkeuden varukset ovat lopulta Kristus itse. Häneen pukeutuminen tarkoittaa elämistä Hänen sisällään, Hänen mielessään, Hänen tahdossaan, niin että lihan himot eivät enää saa heräämistilaa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnista hetki, jossa elät. Yö on pitkälle kulunut. Tämä ei ole peloteltavaksi tarkoitettu sana, vaan herättävä. Aika ei ole loputon. Päivä, jota odotamme, on lähempänä kuin eilen. Elä tämä päivä niin, että se kestää sen valon kohtaamisen, joka on tulossa.

Riisu se, mikä kuuluu yöhön. Älä neuvottele pimeyden tekojen kanssa. Hesekielin kautta Herra kutsuu sinua kääntymään, jotta saisit elää. Efesolaiskirje kehottaa: »Älköönkä teillä olko mitään osallisuutta pimeyden hedelmättömiin tekoihin.» Hedelmättömiin, juuri siksi ne kannattaa riisua. Ne eivät kanna mitään, ne vain kuluttavat.

Pukeudu Kristukseen aamu aamulta. Tämä on päivittäinen liike, ei kerran tehty päätös. Joka aamu sinulla on edessäsi sama valinta: kannatko vielä eilisen yön vaatteita vai pukeudutko tämän päivän Kristukseen. Hänessä sinulla on varukset, jotka kantavat sinut päivän loppuun saakka, ja sen päivän, joka on lähellä.

Herra Jeesus, sinä olet aamun valo, joka jo loistaa sydämessämme. Auta meitä riisumaan pois se, mikä kuuluu yöhön, viha, pelko, lihan himot, kaikki minkä sinä tunnet nimeltä. Pue meidät itseesi, ole meidän varuksemme tämän päivän taisteluissa, valvota meitä, kunnes näemme sinut kasvoista kasvoihin. Sinun nimessäsi.

Aamen.