2. marraskuuta

Profetia pimeyden keskelle

Jesaja kirjoittaa aikana, jolloin pohjoinen valtakunta on jo Assyrian varjossa. Sebulonin ja Naftalin maa on ensimmäisenä kokenut karkotuksen kauhun, valloittajan saappaat ovat polkeneet sen peltoja, sen kaupungit on jätetty autioiksi. Juuri tähän raunioituneeseen maahan, juuri tähän pimentyneeseen maakuntaan, profeetan sana suunnataan.

»Kansa, joka pimeydessä vaeltaa, näkee suuren valkeuden; jotka asuvat kuoleman varjon maassa, niille loistaa valkeus.» Profetia ei lupaa, että pimeys haihtuu vähitellen, vaan että valkeus tulee. Ei pieni kynttilä, vaan suuri valkeus. Ei niille, jotka jo elävät hämärässä, vaan niille, jotka asuvat kuoleman varjon maassa.

Sanat painuvat raskaina sydämeen. Kuoleman varjon maa ei ole maantieteellinen paikka, se on tila, jossa toivo on lähtenyt huoneista, jossa elämä jatkuu ilman valoa, jossa sydän on tottunut pimeyteen niin syvästi, ettei se enää muista, miltä aamu näyttää. Tähän tilaan profetia puhuu.

Valkeuden tuleminen

Matteus tarttuu tähän jakeeseen, kun hän kuvaa Jeesuksen alkavaa julistustyötä Galileassa. Sama maa, joka oli ensimmäisenä pimentynyt, näkee ensimmäisenä valkeuden. »Kansa, joka pimeydessä istui, näki suuren valkeuden, ja jotka istuivat kuoleman maassa ja varjossa, niille koitti valkeus.» (Matt. 4:16) Profeetan sana täyttyy, ei vertauskuvana, vaan elävänä ihmisenä.

Jeesus itse asettaa nimen tälle valkeudelle: »Minä olen maailman valkeus; joka minua seuraa, se ei pimeydessä vaella, vaan hänellä on oleva elämän valkeus.» (Joh. 8:12) Hän ei sano tuovansa valkeutta, vaan olevansa valkeus. Hänessä Jumalan kasvot loistavat suoraan ihmisten ylle.

Sakariaan ylistyslaulu kertoo saman aamun saapumisesta Luukkaan evankeliumissa: »Meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden, jonka kautta meidän puoleemme katsoo aamun koitto korkeudesta, loistaen meille, jotka istumme pimeydessä ja kuoleman varjossa, ja ohjaten meidän jalkamme rauhan tielle.» (Luuk. 1:78–79) Aamu ei nouse maan alta, se katsoo korkeudesta. Valkeus ei synny ihmisestä, se loistaa hänen päälleen.

Jumala itse on valkeus

Johannes vie totuuden vielä syvemmälle. »Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.» (1. Joh. 1:5) Valkeus ei ole Jumalan ominaisuus muiden joukossa, se on Hänen olemuksensa. Hänessä ei ole pimeyttä, ei nurkkaa, ei varjoa. Tähän valkeuteen Jeesus kutsuu jokaisen, joka pimeydessä istuu.

Jesaja näki valkeuden ulottuvan myös kansoihin asti. »Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi tulee, ja Herran kunnia koittaa sinun ylitsesi.» (Jes. 60:1) »Kansat vaeltavat sinun valkeuttasi kohti, kuninkaat sinun koitteesi kirkkautta kohti.» (Jes. 60:3) Lopulta tämä valkeus täyttää koko iankaikkisuuden: »Herra on sinun iankaikkinen valkeutesi, ja sinun Jumalasi sinun kirkkautesi.» (Jes. 60:19)

Pimeydestä valkeuden lapsiksi

Apostoli Paavali kuvaa seurakunnalle, mitä Kristuksen valkeuden kohtaaminen tarkoittaa: »Ennen te olitte pimeys, mutta nyt te olette valkeus Herrassa. Vaeltakaa valkeuden lapsina.» (Ef. 5:8) Huomaa sanat. Pimeys ei ole ainoastaan ympärillä, se on ollut sisällä. Valkeus ei ole ainoastaan ulkopuolella, se on tullut sisään.

Pietari avaa saman ihmeen toiselta puolelta: »Te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, omaisuuskansa, julistaaksenne sen jaloja tekoja, joka on pimeydestä kutsunut teidät ihmeelliseen valkeuteensa.» (1. Piet. 2:9) Kutsu pimeydestä valkeuteen ei ole vain henkilökohtainen pelastus, se on kutsu kantaa eteenpäin sitä, mikä on löytynyt. Pimeys ympärillämme on yhä todellinen, mutta nyt sen keskellä on niitä, joiden kasvoilla loistaa toinen aamu.

Jeesus itse julistaa tulemisensa tarkoituksen: »Minä olen tullut valkeudeksi maailmaan, ettei yksikään, joka minuun uskoo, jäisi pimeyteen.» (Joh. 12:46) Ei yksikään. Uskoa Jeesukseen on astua valkeuteen. Valkeuden alla eläminen on Johanneksen mukaan myös puhdistumista: »jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.» (1. Joh. 1:7)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Pimeys ei estä valkeutta tulemasta. Profetia ei sanonut, että valkeus tulee sinne, missä ihmiset ovat valmistautuneet, missä olosuhteet ovat hyvät, missä toivo on vielä lämmin. Päinvastoin, juuri kuoleman varjon maahan valkeus loistaa. Sinun pimeytesi ei estä Jeesusta tulemasta. Hän on tullut juuri sellaisten luokse, jotka eivät enää usko aamuun.

Valkeus on persoona. Etsijä etsii usein kokemusta, tunnetta, oivallusta, joka veisi pimeyden pois. Raamattu vie kohti henkilöä. Jeesus ei tarjoa valkeutta, Hän on valkeus. Hänen seuraamisensa, ei jonkin idean omaksuminen, on tie elämän valkeuden alle.

Vaeltakaa valkeuden lapsina. Jos Hänen valkeutensa on kerran sinuun loistanut, sinä et enää kuulu pimeyteen, vaikka pimeydessä yhä asuisitkin. Ei ole tarvetta piilottaa sitä, mikä on saatu. Ympärillä on yhä kansa, joka istuu kuoleman varjossa. Heidän tähtensä Hän on sytyttänyt sinussa valon.

Herra Jeesus, sinä olet maailman valkeus. Sinä olet tullut juuri sinne, missä toivo on hiipunut, missä yö on pisin, missä sydän ei enää muista aamua. Loista meihin tänään. Tee meistä sinun valkeutesi lapsia, jotka vaellamme sinun edessäsi ja kannamme aamun koittoa niille, jotka yhä istuvat kuoleman varjon maassa. Sinun nimessäsi.

Aamen.