1. marraskuuta

Syvyydestä nousee odotus

Psalmi 130 alkaa huudolla syvyydestä. Laulaja ei ole vuoren huipulla vaan kuilun pohjalla. Hän on kohdannut oman syntinsä, hän on tuntenut sen painon, hän on saanut kokea, ettei kestäisi hetkeäkään, jos Herra pitäisi tilaa rikkomuksista. Juuri tästä syvyydestä nousee jakeiden viisi ja kuusi äänenpaino: »Minä odotan Herraa, minun sieluni odottaa, ja minä panen toivoni hänen sanaansa.»

Odotus ei ole tässä passiivisuutta. Se on sielun aktiivista suuntautumista kohti Herraa, vaikka mikään ei vielä näy. Laulaja toistaa sanan kahdesti, ikään kuin vahvistaakseen sen omalle sydämelleen. Minä odotan. Minun sieluni odottaa. Toivo ei lepää tunteen päällä, se lepää Sanan päällä.

Vartijat aamua odottamassa

Toinen kuva on hämmästyttävän konkreettinen. »Minun sieluni odottaa Herraa hartaammin kuin vartijat aamua, kuin vartijat aamua.» Vartija seisoo muurilla yön pimeimmällä hetkellä. Hän tietää, että aamu tulee. Hän ei näe sitä vielä, hän kuitenkin tietää sen. Hänen tehtävänsä on pysyä paikoillaan, kunnes ensimmäinen valonsäde nousee idän taivaalle.

Vartijan odotus on varmuutta, vaikka aistit kertovat vain pimeyttä. Aamu ei jätä tulematta. Sitä ei voi nopeuttaa, sitä ei voi siirtää, sitä ei voi pakottaa. Sen voi vain odottaa, paikallaan pysyen. Tämä on sielun asento Herran edessä.

Psalmin kirjoittaja toistaa lauseen: kuin vartijat aamua. Toistolla on tarkoitus. Se on kuin sydämen lyönti, joka vahvistaa itseään pimeydessä. Aamu tulee. Aamu tulee. Herra tulee.

Toivo sanan päällä

Odotus, joka kestää, tarvitsee perustan. Tämä perusta on Jumalan sana. Psalmi 119 toistaa saman uudelleen ja uudelleen: »Sinun apuasi minun sieluni ikävöitsee, sinun sanaasi minä panen toivoni.» Ja vielä: »Sinä olet minun suojani ja kilpeni, sinun sanaasi minä panen toivoni.» Sana, johon toivo nojaa, ei ole irrallinen lause, vaan Jumalan annettu lupaus.

Psalmin 119:49 sanoin: »Muista sana, jonka olet palvelijallesi puhunut, sillä sinä olet antanut minulle toivon.» Toivon synnyttää sana, jonka Jumala on puhunut. Ei oma päättely, ei sisäinen tunne, ei toive paremmasta. Sana, joka on lähtenyt Hänen suustaan, kantaa odottajaa läpi yön.

Tämä on syvä lohdutus jokaiselle, joka odottaa pitkään. Sinun ei tarvitse synnyttää toivoa itsestäsi. Sinun ei tarvitse pakottaa sieluasi luottamaan. Saat tarttua siihen, mitä Herra on jo sanonut, saat asettua sen päälle, niin kuin vartija asettuu muurille, ja antaa aamun tulla omassa ajassaan.

Herra itse odottaa

Jesajan kautta avautuu yllättävä näköala. »Sentähden Herra odottaa, että voisi olla teille armollinen, sentähden hän nousee armahtaaksensa teitä; sillä Herra on oikeuden Jumala. Autuaita kaikki, jotka häntä odottavat!» Odotus ei ole vain ihmisen puolelta. Herra itse odottaa, että voisi olla armollinen. Hän odottaa hetkeä, jolloin sielu kääntyy Häneen ja avaa sydämensä ottamaan vastaan sen, mikä on Hänellä jo valmiina.

Daavidin sanat Psalmissa 40:1 vahvistavat saman kokemuksen: »Hartaasti minä odotin Herraa, ja hän kumartui minun puoleeni ja kuuli minun huutoni.» Odotus ei jäänyt vastausta vaille. Herra kumartui. Hän kuuli. Tämä on Hänen luonteensa, ei hetken päähänpisto, vaan se, miten Hän kohtaa odottavan sielun aina.

Psalmin 27:14 kahdesti toistuva kehotus on tämän opetuksen sydämessä: »Odota Herraa. Ole luja, ja vahva olkoon sinun sydämesi. Odota Herraa.» Toisto ei ole sattuma. Odottaminen vaatii lujuutta, koska sielulla on taipumus kiirehtiä, etsiä oikoteitä, ottaa asiat omiin käsiin. Odota uudelleen. Odota vielä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä häpeä odotustasi. Sielu, joka odottaa Herraa, ei ole hidas eikä jälkeenjäänyt. Hän on oppinut sen, mitä monet ohittavat kiirehtiessään. Vartija muurilla ei ole tehottomuudessaan, hän on tehtävässään. Odottaminen Herran edessä on tehtävä, jonka Hän on antanut sinulle juuri tähän kauteen.

Aseta toivosi Sanaan, ei tunteeseen. Tunteet vaihtelevat aamusta iltaan. Sana pysyy. Etsi tänään yksi lupaus, johon voit tarttua, ja anna sen kantaa sinua tämän päivän läpi. Älä etsi monta, etsi yksi. Yksi Jumalan sana riittää yhdelle päivälle.

Tiedä, että aamu tulee. Sinä et voi nopeuttaa sitä, sinä et myöskään voi sitä estää. Herran armo on jo matkalla sinua kohti, niin kuin auringonnousu on jo matkalla muuria kohti vartijan seisoessa pimeydessä. Pysy paikoillasi. Odota. Hän on uskollinen, ja Hän tulee.

Herra, sieluni odottaa sinua. Anna minun pysyä paikoillani silloinkin, kun yö on pitkä, ja luottaa sanaasi enemmän kuin omiin aistihavaintoihini. Kiitos, että sinä itse odotat voidaksesi olla armollinen. Anna minun kohdata aamun valo sinun kasvojesi loisteessa. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.