30. lokakuuta

Kaukaa ilmestyy minulle Herra

Jeremian 31. luku on yksi Vanhan testamentin lempeimmistä kohdista. Profeetta on saanut nähdä kansansa rikkomukset, hän on julistanut tuomion sanat, hän on itkenyt Jerusalemin yli. Juuri tämän pimeyden keskelle Herra avaa sydämensä toisin. Kansa on hajalla, temppeli on vaarassa, tulevaisuus näyttää tukitulta. Silti Herra puhuu rakkauden sanoja, ei tuomion.

Päivän jae alkaa erikoisella ilmaisulla: »Kaukaa ilmestyy minulle Herra.» Kaukaa, sillä kansa on kaukana, pakkosiirtolaisuudessa, hajallaan vieraiden kansojen keskellä. Herra ei kuitenkaan pysy etäisyydessä. Hän ilmestyy, Hän tulee lähelle, Hän puhuu. Etäisyys, jonka ihminen luulee Jumalan ja itsensä väliin syntyneen, ei estä Herran rakkautta löytämästä sydäntä, jota Hän etsii.

Iankaikkisella rakkaudella

»Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut.» Tämän rakkauden ikä mitataan iankaikkisuudessa, ei vuosissa. Se on rakkaus, jolla ei ole alkua, sillä Jumalalla itsellään ei ole alkua. Se on rakkaus, jolla ei ole loppua, sillä Jumalalla itsellään ei ole loppua. Ennen kuin sinusta tehtiin ihminen, sinua oli jo rakastettu. Ennen kuin sinä rakastit Häntä, Hän rakasti sinua.

Johannes tiivistää saman totuuden uudessa liitossa: »Me rakastamme, sillä hän on ensin rakastanut meitä.» Meidän rakkautemme on vastausta, ei aloitetta. Aloite on aina ollut Herran. Paavali kirjoittaa Timoteukselle, että tämä kutsuminen ja pelastus eivät ole meidän tekojemme mukaan, vaan »oman aivoituksensa ja armonsa mukaan, joka meille on annettu Kristuksessa Jeesuksessa ennen ikuisia aikoja.»

Tämä rakkaus ei perustu siihen, mitä sinussa on. Mooses muistutti Israelia: »Ei Herra sentähden ole mielistynyt teihin ja valinnut teitä, että olisitte lukuisammat kaikkia muita kansoja, sillä tehän olette kaikkia muita kansoja vähälukuisemmat.» Valinta ei tapahtunut ansion perusteella. Se tapahtui rakkauden perusteella. Sama Mooses jatkaa: Herra on »uskollinen Jumala, joka pitää liiton ja on laupias tuhansiin polviin asti.»

Sentähden minä olen vetänyt sinua

Jakeen toinen puolisko paljastaa, mitä iankaikkinen rakkaus tekee. Se ei jää itseensä, se vetää. »Sentähden minä olen vetänyt sinua puoleeni armosta.» Herra ei ole etäinen katselija, joka odottaa ihmisen löytävän tien omin avuin. Hän vetää. Hän kutsuu. Hän hakee. Tämä vetäminen ei ole pakottamista, vaan kuten Hoosea sen ilmaisee: »Ihmissiteillä minä heitä vedin, rakkauden köysillä; minä ikäänkuin nostin ikeen heidän leukapieliltänsä, kumarruin heidän puoleensa ja syötin.»

Rakkauden köydet eivät rikkoneet, ne nostivat. Ies otettiin pois, ei laitettu päälle. Herra kumartui, Hän syötti. Tämä on kuva, joka kantaa läpi koko Raamatun. Hyvä Paimen jättää yhdeksänkymmentäyhdeksän etsiäkseen yhden. Isä juoksee tuhlaajapojan luokse, kun tämä on vielä kaukana. Vetäminen on aina rakkauden työtä, ei väkivallan.

Jesaja kuuli saman äänen omana aikanaan: »Ylitsevuotavassa vihassani minä peitin sinulta kasvoni silmänräpäykseksi, mutta minä armahdan sinut iankaikkisella armolla, sanoo Herra, sinun lunastajasi.» Silmänräpäyksen kestää viha, iankaikkisuuden kestää armo. Tämä on suhde, jonka Herra paljastaa itsensä ja kansansa välillä. Pieni hetki nuhdetta, ikuinen hetki rakkautta.

Armosta, ei teoista

Paavali avaa Efesolaiskirjeessä saman salaisuuden uuden liiton kielellä: »Mutta Jumala, joka on laupeudesta rikas, suuren rakkautensa tähden, jolla hän on meitä rakastanut, on tehnyt meidät, jotka olimme kuolleet rikoksiimme, eläviksi Kristuksen kanssa, armosta te olette pelastetut.» Kuollut ei voi vetää itseään elämään. Kuollut tarvitsee jonkun, joka vetää hänet ulos haudasta. Tämä on se vetäminen, josta Jeremia puhui kaukaa, vuosisatoja ennen Golgataa.

Daavid lauloi 103. psalmissa: »Mutta Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät, ja hänen vanhurskautensa lasten lapsille.» Armon kesto on iankaikkisesta iankaikkiseen, ei tästä päivästä huomiseen. Tämän päälle saa rakentaa elämänsä, sillä tämä ei petä. Maailma muuttuu, sydämet horjuvat, olosuhteet kääntyvät, Herran armo pysyy paikallaan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Sinua on rakastettu ennen kuin sinä tiesit siitä mitään. Jos tunnet itsesi kelvottomaksi rakkauden vastaanottajaksi, muista, että Herran rakkaus ei syttynyt sinun ansiostasi. Se on iankaikkinen, se on aina ollut. Se ei voi sammua sinun heikkoutesi tähden, sillä se ei syttynyt sinun vahvuutesi tähden. Kelvollisuus on Kristuksessa, ei sinussa. Tähän saa nojata silloinkin, kun oma sydän tuomitsee.

Kun sinua vedetään, älä vastusta. Joskus elämässä tulee hetki, jolloin huomaat kaipaavasi jotain, jolle et osaa antaa nimeä. Tuo kaipuu ei ole sattumaa. Se on rakkauden köyttä, jolla Herra vetää sinua puoleensa. Hän kumartuu, Hän syöttää, Hän nostaa ikeen pois. Vetäminen on lempeää, vastustaminen on raskasta. Anna mennä, anna Hänen vetää sinua.

Lepää siinä rakkaudessa, joka oli ennen sinua. Ennen ikuisia aikoja sinut tunnettiin. Ennen maailman perustamista Kristuksessa sinut on siunattu kaikella hengellisellä siunauksella. Tämä ei riipu siitä, miten tämä päivä menee. Tämä ei riipu siitä, miten huominen menee. Iankaikkinen rakkaus on perusta, joka ei horju, vaikka kaikki muu horjuisi.

Herra, kiitos siitä, että olet rakastanut minua iankaikkisella rakkaudella, ennen kuin minä tiesin sinusta mitään. Kiitos siitä, että vedät minua puoleesi armosta, et tekojeni tähden. Auta minua lepäämään siinä rakkaudessa, joka oli ennen minua ja pysyy minun jälkeeni. Jeesuksen Kristuksen, ainoan Vapahtajan, nimessä.

Aamen.