29. lokakuuta

Laulu maan järistessä

Psalmi 46 on koorahilaisten laulu, joka syntyi keskellä järkkyvää maailmaa. Sen aloitus kantaa heti tunnustuksen: »Jumala on meidän turvamme ja väkevyytemme, apumme hädässä aivan vahva.» Laulaja kuvaa, kuinka maa horjuu, vuoret vaipuvat merten pohjaan, vedet pauhaavat. Keskellä tätä myllerrystä nousee virta, jonka juoksu ilahduttaa Jumalan kaupungin, Korkeimman pyhiä asuinsijoja.

Psalmin sydän toistuu kahdesti, ensin jakeessa 7 ja sitten päätöksenä jakeessa 11: »Herra Sebaot on meidän kanssamme, Jaakobin Jumala on meidän linnamme. Sela.» Toisto ei ole vahinko. Se on muistutus, jota laulaja tarvitsi sanoa kahdesti, jotta sydän ehti ottaa sen vastaan. Ensin keskellä laulua, sitten lopussa lähtösanana. Tätä totuutta lukija saa kantaa mukanaan.

Sotajoukkojen Herra kanssamme

Nimi Herra Sebaot tarkoittaa kirjaimellisesti sotajoukkojen Herraa. Se viittaa taivaallisiin joukkoihin, enkeleihin, tähtien armeijoihin, kaikkeen näkyvään ja näkymättömään luomakuntaan, joka on Hänen komennossaan. Tämä on Jumala, jolla on kaikki voima käytössään. Hän ei ole vain läsnä, Hän on läsnä koko valtansa kanssa.

Lauseen toinen puolisko sitoo tämän voiman henkilökohtaiseen liittoon. »Jaakobin Jumala on meidän linnamme.» Jaakob oli mies, joka pakeni veljeään, kamppaili öisellä virran rannalla, ontui loppuelämänsä. Hän ei ollut sankari. Hän oli ihminen, jonka kanssa Jumala kulki. Kun Raamattu sanoo Jumalaa Jaakobin Jumalaksi, se sanoo, että tämä Sebaotin Herra sitoutuu niihinkin, jotka kompastelevat tiellään.

Voima ja läheisyys eivät ole toistensa vastakohtia. Sama Jumala, joka komentaa taivaan joukkoja, on Jumala, joka kulkee yhden ontuvan miehen rinnalla. Tämä on se Herra, joka on meidän kanssamme.

Iankaikkiset käsivarret allamme

Mooses lauloi viimeisessä siunauksessaan Israelille: »Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret. Hän karkoitti viholliset sinun tieltäsi, hän sanoi: 'Hävitä!'» (5. Moos. 33:27) Tässä on sama totuus toisin sanoin. Linna ei ole vain muureja ympärillämme, se on käsivarret allamme. Jumala ei vain suojaa, Hän kantaa.

Iankaikkiset käsivarret tarkoittavat sitä, että nämä käsivarret eivät väsy. Ne eivät petä silloin, kun sinä olet pisimmälläsi. Ne ovat olleet alla ennen syntymääsi, ne ovat alla kuolemasi hetkellä. Sebaotin Herra kantaa pyhiään niillä käsivarsilla, joita aika ei kuluta.

Jeremia tunnusti saman saman turvan keskellä Juudan luhistumista: »Herra, minun voimani ja varustukseni, minun pakopaikkani hädän päivänä!» (Jer. 16:19) Profeetta näki, kuinka kansat lopulta tulisivat maan ääristä tunnustamaan, että heidän isiensä turvat olivat valhetta. Vain tämä yksi pakopaikka kestää, kun kaikki muu osoittautuu petokseksi.

Linna, joka tunnetaan turvaksi

Psalmi 48 jatkaa samaa kuvaa toisin sanoin: »Jumala on sen linnoissa turvaksi tunnettu.» Sana tunnettu on tärkeä. Linna ei ole teoria, se on koettu todellisuus. Niiden, jotka ovat siellä asuneet, on saatava todistaa, että muurit pitävät. Tästä syystä Daavid huusi: »Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä.»

Linna ei ole paikka, jonne juostaan vain hädän hetkellä. Se on asuinsija. Sen sisällä eletään päivät, joina kaikki on rauhallista, sekä yöt, joina vihollinen kolkuttaa porteilla. Tämä on koko psalmin sanoma: pyhien linna kestää myrskyssä, koska se on heidän kotinsa myös tyynessä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Toista lupausta, kunnes sydän kuulee sen. Laulaja toisti saman sanan kahdesti, koska tiesi, kuinka hitaasti totuus painuu sydämeen. Toistamisessa ei ole heikkoutta. Saatat tarvita tämän jakeen huulillesi aamulla, päivän keskellä, illalla. Sebaotin Herra on kanssasi. Sano se ääneen, kunnes uskot sen.

Älä erota voimaa läheisyydestä. Joskus tunnemme kiusausta ajatella, että Jumala on liian suuri huomatakseen meidät, tai liian läheinen ollakseen todella voimakas. Tämä jae kumoaa molemmat valheet kerralla. Sotajoukkojen Herra on Jaakobin Jumala. Hänen voimansa ei vieraannuta sinusta, Hänen läheisyytensä ei vähennä Hänen valtaansa.

Muutta linna asuinsijaksi. Älä odota hätää avataksesi tämän oven. Aseta tämä jae sisäänkäyntiisi tänään. Asu siinä rauhan päivinä, niin yön tullen et joudu etsimään sitä, missä on turva. Olet jo sisällä.

Herra Sebaot, kiitos, että olet meidän kanssamme. Kiitos, että koko taivaan voima on sinun komennossasi, ja että sama voima sitoutui Jaakobin Jumalana kompastelevaan ihmiseen. Kanna meitä iankaikkisilla käsivarsillasi tänäänkin. Tee meidän sydämestämme linna, jossa sinun rauhasi asuu silloinkin, kun maa ympärillämme järisee. Jeesuksen Kristuksen, ainoan turvamme, nimessä.

Aamen.