27. lokakuuta

Matkalaulu vuorten välistä

Psalmi 125 kuuluu matkalaulujen kokoelmaan, jota Israelin pyhiinvaeltajat lauloivat noustessaan Jerusalemiin juhlille. Tie kaupunkiin oli pitkä, paikoin vaarallinen, vuoristoinen. Matkan viime taipaleella vaeltaja näki edessään Jerusalemin, joka kohosi ympäröivien vuorten suojaan kuin sylissä oleva lapsi.

Tämän näyn äärellä syntyi laulu: »Jotka Herraan turvaavat, ovat kuin Siionin vuori: se ei horju, vaan pysyy iankaikkisesti. Vuoret ympäröivät Jerusalemia, ja Herra ympäröitsee kansaansa, nyt ja iankaikkisesti.» Vaeltaja katsoi vuoria ja näki niissä kuvan, ei vain maantieteellisestä todellisuudesta, vaan hengellisestä. Mitä vuoret ovat Jerusalemille, sitä Herra on kansalleen.

Turvaava ei horju

Jakeen ensimmäinen totuus on yksinkertainen, silti syvä. Turvaaminen ja horjumattomuus liittyvät erottamattomasti yhteen. Se, joka turvaa Herraan, saa osalleen saman pysyvyyden, joka kuuluu Siionin vuorelle. Vuori ei horju, koska se on perustettu syvälle kallioon. Vanhurskas ei horju, koska hän on perustettu Herraan.

Daavid lauloi saman todellisuuden Psalmissa 62:2: »Hän yksin on minun kallioni, minun apuni ja turvani: en minä suuresti horju.» Huomaa sana yksin. Daavid ei jaa turvallisuuttaan kahdelle perustalle. Hän tietää, että jaettu turva on murenevaa turvaa. Vain Herraan asetettu luottamus kantaa kaiken paineen alla.

Jeremia avaa saman näyn vielä laajemmin: »Siunattu on se mies, joka turvaa Herraan, jonka turvana Herra on. Hän on kuin veden partaalle istutettu puu, joka ojentaa juurensa puron puoleen; helteen tuloa se ei peljästy, vaan sen lehvä on vihanta, ei poutavuonnakaan sillä ole huolta, eikä se herkeä hedelmää tekemästä.» Helle tulee, poutavuosi tulee. Veden partaalle istutettu puu ei niitä pelkää, sillä sen juuret yltävät sinne, mistä elämä virtaa.

Vuoret ympärillä

Psalmin toinen jae kääntää katseen ulospäin. Vaeltaja näkee Jerusalemin ympärillä vuoret, jotka muodostavat luonnollisen suojamuurin. Vihollinen ei pääse kaupunkiin nopeasti, hänen on ensin ylitettävä korkeudet. Tämä näkyvä todellisuus muuttuu hengelliseksi vertaukseksi: Herra ympäröi kansaansa kuin vuoret kaupunkia.

Sakarja avaa saman lupauksen toisesta suunnasta: »Mutta minä olen oleva, sanoo Herra, tulimuuri sen ympärillä ja kunnia sen keskellä.» (Sak. 2:5) Herra ei ole vain ympärillä, Hän on myös keskellä. Suoja ulkoa, kunnia sisältä. Tämä on uskovan elämän kaksinkertainen todellisuus, joka kestää senkin, kun ulkoiset muurit murtuvat.

Jesaja näki saman pilvenä ja tulena: »Ja Herra luo Siionin vuorelle koko asuinsijansa ylle ja sen juhlakokousten ylle pilven päivän ajaksi ja savun ynnä tulenliekin hohteen yöksi, sillä kaiken kirkkauden yllä on oleva peite.» (Jes. 4:5) Sama Herra, joka kulki Israelin edellä erämaassa, ympäröi nyt seurakuntaansa. Hänen suojansa ei ole muinainen muisto, se on tämän päivän todellisuus.

Iankaikkiset käsivarret

Psalmin lupaus ulottuu kahteen suuntaan ajassa: »nyt ja iankaikkisesti.» Tämä ei ole hetken lupaus, joka raukeaa olosuhteiden muuttuessa. Tämä on lupaus, jonka Herra antaa omasta luonteestaan käsin. Mooses lauloi siunaavassa lopputestamentissaan: »Sinun turvasi on ikiaikojen Jumala, sinua kannattavat iankaikkiset käsivarret.» (5. Moos. 33:27)

Saman iankaikkisen suojan Jeesus avaa Uudessa testamentissa selvin sanoin: »Ja minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.» (Joh. 10:28) Vuoret Jerusalemin ympärillä tulivat lopulta vallatuiksi, kaupunki tuhottiin useammin kuin kerran. Herran käsi ei ole tullut vallatuksi, eikä sitä koskaan vallata.

Psalminkirjoittaja toistaa saman matkalaulujen toisessa jakeessa: »Herra varjelee sinun lähtemisesi ja tulemisesi, nyt ja iankaikkisesti.» (Ps. 121:8) Suojelu kattaa koko liikkeen, koko elämän, koko olemisen. Se ei ala vasta perille pääsystä, se kulkee mukana koko matkan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tarkista, mihin todella turvaat. Sananlaskut neuvovat: »Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi. Tunne hänet kaikilla teilläsi, niin hän sinun polkusi tasoittaa.» (Sananl. 3:5-6) Sydän etsii usein turvaa lähimmästä, näkyvimmästä, helpoimmasta. Psalmi 118:8 muistuttaa: »Parempi on luottaa Herraan, kuin turvata ihmisiin.» Ihmisten suoja pettää aikanaan, Herran suoja pysyy iankaikkisesti.

Lepää ympäröivän suojan sisällä. Sinua ympäröivät vuoret, joita et aina näe. Pyhän Hengen läsnäolo, enkelien palvelutyö, seurakunnan rukoukset, Sanan totuudet, jotka pitävät sydäntä paikoillaan. Et ole ulkona avoimella kentällä, olet sisällä Herran ympäröimässä kaupungissa. Lepää siellä missä jo olet.

Herra, sinä olet kallioni, sinä olet vuori ympärilläni, sinä olet kunnia keskelläni. Anna sydämeni asettua siihen, ettei kukaan ryöstä minua sinun kädestäsi. Opeta minua turvaamaan sinuun kaikesta sydämestäni, että saisin osakseni sen horjumattomuuden, jonka lupaat omillesi nyt ja iankaikkisesti. Jeesuksen Kristuksen, hyvän Paimenen, nimessä.

Aamen.