26. lokakuuta

Lohdutuksen kirja katoavaisuuden keskellä

Jesajan 40. luku avaa profeetan kirjan toisen suuren jakson. Edellisten lukujen tuomionjulistus väistyy, tilalle astuu lohdutus. »Lohduttakaa, lohduttakaa minun kansaani, sanoo teidän Jumalanne.» Tämän lohdutuksen sisällä, juuri ennen kuin profeetta avaa Herran suuruuden ylittämättömät mittasuhteet, hän pysähtyy yhden ainoan totuuden eteen.

»Ruoho kuivuu, kukkanen lakastuu, mutta meidän Jumalamme sana pysyy iankaikkisesti.» Kahdessa kuvassa on koko ihmiselämä. Ruoho nousee aamun kasteessa, kukkii hetken, kuivuu illan tuulessa. Kukkanen avautuu kauniina, lakastuu ennen kuin sen ehtii nähdä. Tämä on lihan elämä. Tämä on inhimillisten valtakuntien elämä. Tämä on niiden lupausten elämä, joita rakennamme oman voimamme varaan.

Profeetta ei jätä lukijaa katoavaisuuden ääreen. Hän asettaa rinnalle toisen todellisuuden, joka ei kuivu eikä lakastu. Jumalan sana pysyy. Ei vain pitkään, vaan iankaikkisesti.

Taivas ja maa katoavat

Jeesus itse otti tämän saman totuuden ja vahvisti sen omalla suullaan vielä rohkeammin. »Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani eivät katoa.» (Mark. 13:31) Matteus toistaa saman lupauksen sanasta sanaan. Tämä on harvinainen lause, sillä Jeesus rinnastaa omat sanansa Isän sanaan. Sama pysyvyys, sama iankaikkisuus.

Pietari soveltaa Jesajan jakeen suoraan evankeliumin julistukseen. »Mutta Herran sana pysyy iankaikkisesti. Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu.» Tämä on merkittävä yhteys. Se sana, joka pysyy iankaikkisesti, on sama sana, joka tulee lukijan luo evankeliumina, ilosanomana Jeesuksesta Kristuksesta. Lukija ei ole kosketuksissa hauraan opetuksen kanssa, hän on kosketuksissa iankaikkisen kallion kanssa.

Psalminkirjoittaja oli löytänyt saman varmuuden jo aikoja ennen. »Iankaikkisesti pysyy sinun sanasi, Herra, vahvana taivaissa.» Sana on jo perille viety. Sitä ei vasta tehdä vahvaksi, se on vahva. Se ei odota vahvistustaan ihmisten hyväksynnästä, se seisoo omillaan, taivaissa, ennen kuin yksikään suu sitä toistaa.

Sana, joka tekee sen mitä on lähetetty tekemään

Saman Jesajan kirjan toisessa kohdassa profeetta avaa, mitä pysyvyys tarkoittaa käytännössä. »Niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi.» Tähän kuvaan hän rinnastaa Jumalan sanan. »Niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin.»

Sana ei vain pysy, se vaikuttaa. Se ei jää museoon säilytettäväksi, se kulkee maailmassa kantaen tehtävänsä loppuun. Sade ei palaa pilveen, ennen kuin maa on kastunut. Jumalan sana ei palaa Hänen tykönsä, ennen kuin se on tehnyt sen, mitä varten se lähetettiin.

Tähän liittyy Jesajan toinen vahvistus. »Minun neuvoni pysyy, kaiken, mitä tahdon, minä teen. Minkä olen puhunut, sen minä myös toteutan; mitä olen aivoitellut, sen minä myös teen.» (Jes. 46:10–11) Sana ja toteutus eivät ole Jumalalla erillään. Hän ei puhu ensin ja toivo sitten parasta. Mitä Hän puhuu, sen Hän tekee.

Raamattu ei voi raueta tyhjiin

Jeesus itse asetti tämän pysyvyyden myös pienimpien yksityiskohtien tasolle. »Kunnes taivas ja maa katoavat, ei laista katoa pieninkään kirjain, ei ainoakaan piirto, ennenkuin kaikki on tapahtunut.» Pieninkin kirjain pysyy. Pieninkin piirto kantaa Jumalan auktoriteettia. Tässä on käännöksen ja tutkimisen syvä motiivi: sana, jota lähestytään, on jokaista pilkkua myöten Hänen.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus tiivistää tämän yhteen lauseeseen, jonka harvoin huomataan. »Raamattu ei voi raueta tyhjiin.» (Joh. 10:35) Tämä on Vapahtajan suusta lähtenyt arvio koko Pyhästä Kirjasta. Se ei voi pettää. Se ei voi tyhjentyä. Se ei voi menettää voimaansa.

Jesaja näki vielä pidemmälle. Hän kuuli Herran tekevän liiton, jossa sana ei väisty kansansa suusta polvesta polveen. »Minun sanani, jonka minä suuhusi panen, eivät väisty sinun suustasi, eivät lastesi suusta eivätkä lastesi lasten suusta, sanoo Herra, nyt ja iankaikkisesti.» Tämä on profetia siitä seurakunnasta, joka kantaa Sanaa sukupolvesta toiseen, koska Sana itse kantaa heitä.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä rakenna kuivuvan ruohon varaan. Mikä tahansa, mitä elämässäsi voit nähdä, kuulla, koskettaa, on ruohoa. Terveys on ruohoa, varallisuus on ruohoa, ihmissuhteet ovat ruohoa, oma ymmärryksesi on ruohoa. Tämä ei ole nihilismi, tämä on totuus. Vain yksi asia näkyvän maailman keskellä ei kuivu: Jumalan sana. Aseta jalkasi sen päälle, ennen kuin asetat ne minkään muun päälle.

Luota siihen, mitä Hän on luvannut. Jos Jumala on luvannut sinulle jotakin sanassaan, lupaus ei kuivu sen mukaan, kuinka kauan joudut odottamaan. Sana on jo vahva taivaissa, vaikka maan päällä toteutuminen näyttäisi viipyvän. Ruoho ympärilläsi voi muuttua, sana ei muutu.

Anna sanan tehdä työtään. Sade ei kysy lupaa kastaakseen maan, se vain kastaa. Anna Jumalan sanan kastella sydäntäsi tänään. Älä kiirehdi sen ohi, älä yritä hallita sen vaikutusta. Sana tekee sen, mitä varten se on lähetetty. Sinä saat olla maa, joka ottaa vastaan.

Herra, kiitos siitä, että sanasi pysyy iankaikkisesti, vaikka kaikki minussa ja ympärilläni kuivuu. Anna minun tänään levätä sen päällä, mikä ei voi raueta tyhjiin. Tee sydämestäni hyvä maa sateelle, joka taivaastasi tulee. Toteuta sanasi minussa siihen tarkoitukseen, jota varten olet sen lähettänyt. Jeesuksen Kristuksen, elävän Sanan, nimessä.

Aamen.