25. lokakuuta

Sielun puhuttelu

Psalmi 43 päättyy lauseeseen, joka on yksi Raamatun puhuttelevimpia esimerkkejä siitä, kuinka uskova puhuu omalle sielulleen. »Miksi murehdit, minun sieluni, ja miksi olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.» Psalmista ei vaikene kysymyksen edessä, hän kääntyy sisäänpäin, asettaa kysymyksen sielulleen, vastaa siihen Jumalan luonteesta käsin.

Tämä sama lause toistuu kolmesti psalmien 42 ja 43 muodostamassa kokonaisuudessa. Psalmi 42:5 sanoo: »Miksi murehdit, minun sieluni, ja olet minussa niin levoton? Odota Jumalaa. Sillä vielä minä saan häntä kiittää hänen kasvojensa avusta.» Sama kertosäe palaa jakeessa 42:11 ja vielä kerran 43:5. Toisto ei ole sattuma, se on tarkoitettu opetukseksi. Sielu tarvitsee saman muistutuksen yhä uudelleen.

Levottomuuden kysyminen

Psalmista tekee jotakin yllättävää. Hän ei sanoile sielulleen, että älä murehdi, ole hiljaa, lopeta tunteet. Hän kysyy. »Miksi murehdit?» Kysymys avaa tilan, jossa levottomuus saa nimensä, syynsä, paikkansa. Hän ei kiellä sieluaan tuntemasta, hän kuulee sielunsa ja vastaa sille.

Monesti kristityt opetetaan tukahduttamaan sielun ääni nopeasti. Psalmista ei tee niin. Hän pysähtyy kuuntelemaan, mitä sielu sanoo. Sielu murehtii, sielu on levoton, näille tunteille on syy. Vasta kun tunne on tunnustettu, siihen voi vastata totuudella. Hengellisyys, joka kieltää tunteen, ei paranna sielua, se ainoastaan peittää sen.

Psalmista elää maanpaossa, kaukana Jumalan pyhäköstä. Jakeen taustalla on todellinen suru, todellinen kaipaus, todellinen vaino. Levottomuus ei ole sairautta, se on sielun rehellistä reagointia siihen, mikä on rikki. Juuri sen tunnustamisesta uskon työ alkaa.

Odotuksen voima

Kysymyksen jälkeen tulee käsky. »Odota Jumalaa.» Heprean sana on syvempi kuin tavallinen odottaminen. Se sisältää toivon, luottamuksen, kestämisen. Se on sama sana, jota Jesaja käyttää 40. luvussa: »Mutta ne, jotka Herraa odottavat, saavat uutta voimaa, he kohottavat siipensä kuin kotkat.»

Odotus ei ole passiivisuutta. Se on aktiivista luottamista siihen, että Jumala on lähestymässä, vaikka kasvot ovat vielä peitossa. Sielu, joka odottaa Jumalaa, ei juokse tyhjiin lupauksiin, ei etsi pikaista helpotusta, ei rakenna omia ratkaisujaan kärsimättömyyden voimasta. Se pysyy paikallaan, sillä se tietää, kuka on tulossa.

Psalmista ei käske sieluaan tuntemaan toisin, hän käskee sitä odottamaan. Tunteen tilalle ei aseteta toista tunnetta, vaan suunta. Sielu saa olla levoton, mutta levottomuuden keskellä se saa kääntyä Jumalan puoleen, asettaa toivonsa Häneen, joka tulee ajallaan.

Vielä minä saan kiittää

Jakeen ydin on sana »vielä». Se kantaa koko psalmin painon. Tällä hetkellä ei ole kiitosta. Tällä hetkellä on murhe, levottomuus, kasvojen kätkeytyminen. Psalmista ei valehtele itselleen, hän ei pakota kiitosta sinne, missä sitä ei ole. Hän sanoo: vielä. Aika tulee.

»Sillä vielä minä saan kiittää häntä, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani.» Kasvojen apu on heprealainen ilmaisu, joka tarkoittaa Jumalan kasvoista nousevaa pelastusta. Kun Jumalan kasvot kääntyvät sielun puoleen, sielu pelastuu. Tämän psalmista tietää, tähän hän nojaa keskellä levottomuuttaan.

Sanat »minun Jumalaani» sulkevat jakeen omistusliitteellä, joka kantaa koko uskon. Hän ei sano vain Jumala, hän sanoo minun Jumalani. Maanpaossakin liitto pysyy. Pyhäköstä erotettuna sydämen liitto on yhä voimassa. Jumala on Hänen Jumalansa, vaikka kasvot olisivat hetken peitossa.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Puhuttele sieluasi totuudella. Älä jätä sielua omiin tunteisiinsa, älä myöskään tukahduta sen ääntä. Kysy sieluasi rehellisesti, miksi se on levoton, miksi se murehtii. Anna sille nimi. Sitten käännä sielu Jumalan puoleen, muistuta sitä siitä, kuka on tulossa, kuka on luvannut, kuka pysyy uskollisena.

Odota silloinkin, kun et näe. Odotus ei ole heikkoutta, vaan uskon syvintä toimintaa. Sielu, joka odottaa Jumalaa, on sielu, joka tunnustaa Hänen olevan suurempi kuin oma kärsimättömyys. Älä juokse ratkaisuihin, jotka eivät ole Hänen valmistamiaan. Pysy paikallaan, Hän tulee ajallaan.

Sano sydämessäsi: vielä. Tämä hetki ei ole loppu. Se ei ole koko tarinasi. Vielä tulee aika, jolloin kiitos nousee niistä paikoista, joissa nyt vain murhe huokaa. Jumala ei ole hylännyt sinua. Hänen kasvonsa kääntyvät puoleesi, ja silloin sielusi saa levon, jota se nyt odottaa.

Herra, sinä näet sieluni levottomuuden, sinä kuulet sen huokaukset, joita en osaa edes sanoiksi pukea. Opeta minua puhumaan sielulleni sinun totuudellasi. Anna minulle voimaa odottaa sinua silloinkin, kun kasvosi tuntuvat kätkeytyvän. Pidä minussa elossa lupaus siitä, että vielä saan kiittää sinua, minun kasvojeni apua, minun Jumalaani. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.