24. lokakuuta

Kysymys, joka kestää kaiken

Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen kahdeksannen luvun lopussa kuin mies, joka on käynyt kysymyksen läpi loppuun asti. Hän ei kysy kevyesti. Hän on tuntenut tuskan, ahdistuksen, vainon, nälän, alastomuuden, vaaran ja miekan omassa ruumiissaan. Juuri näiden kokemusten keskeltä hän nostaa kysymyksen, joka kantaa läpi vuosisatojen: »Kuka voi meidät erottaa Kristuksen rakkaudesta?»

Kysymyksen muoto on tärkeä. Paavali ei kysy, voiko jokin asia erottaa, vaan kuka voi erottaa. Hän personoi vaaran, asettaa sen kasvotusten Kristuksen rakkauden kanssa. Sitten hän luettelee seitsemän voimaa, jotka kaikki tunnetaan koettelijoina. Yksikään niistä ei pysty siihen, mitä Paavali on niiltä kysynyt. Yksikään niistä ei voi erottaa uskovaa Kristuksen rakkaudesta.

Teuraslampaina ja silti voittajina

Paavali lainaa Psalmia 44:22 antaakseen kärsimykselle sanat: »Sinun tähtesi meitä surmataan kaiken päivää; meitä pidetään teuraslampaina.» Tämä ei ole kaunisteltua uskonelämää. Tämä on rehellistä puhetta siitä, mitä Kristuksen omille tapahtuu maailmassa, joka ei tunne Häntä. Heitä pidetään teuraslampaina, heidät luetaan vainottujen joukkoon, heidän elämänsä näyttää ulkopuolelta tappiolta.

Juuri tähän kohtaan Paavali asettaa sanan, joka muuttaa kaiken. »Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.» Voitto ei tule kärsimyksen jälkeen, vaan kärsimyksen keskellä. Voitto ei tule omasta voimasta, vaan Hänen kauttansa, joka on rakastanut. Tämä on jalon voiton sydän.

Jeesus itse oli puhunut tästä opetuslapsilleen ennen ristiä: »Maailmassa teillä on ahdistus; mutta olkaa turvallisella mielellä: minä olen voittanut maailman.» (Joh. 16:33) Hän ei luvannut, että ahdistus poistuu. Hän lupasi, että ahdistuksen keskellä on rauha, sillä Hän itse on jo voittanut sen, mikä uskovaa painaa.

Voitto, joka on jo annettu

Paavali kirjoittaa korinttilaisille samaa totuutta toisin sanoin: »Mutta kiitos olkoon Jumalan, joka antaa meille voiton meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta!» (1. Kor. 15:57) Voitto annetaan, sitä ei ansaita. Se on lahja, joka tulee Kristuksen kautta, ei suorituksen kautta. Toisessa kirjeessään samalle seurakunnalle Paavali sanoo, että Jumala »aina kuljettaa meitä voittosaatossa Kristuksessa» (2. Kor. 2:14).

Johannes kirjoittaa vanhana miehenä seurakunnalle sanat, jotka kantavat saman totuuden uudessa muodossa: »Lapsukaiset, te olette Jumalasta ja olette voittaneet heidät; sillä hän, joka teissä on, on suurempi kuin se, joka on maailmassa.» (1. Joh. 4:4) Voitto perustuu siihen, kuka uskovassa asuu, ei siihen, mitä uskova itse kykenee kestämään.

Sama apostoli jatkaa myöhemmin: »Kaikki, mikä on syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme.» (1. Joh. 5:4) Usko ei ole tunne, joka heilahtelee. Usko on tarttumista siihen, mikä on Kristuksessa jo tehty. Tämä tarttuminen on itsessään voitto.

Rakkaus, joka pitää kiinni

Paavalin kysymys oli, kuka voi erottaa Kristuksen rakkaudesta. Vastaus löytyy Jeesuksen omasta lupauksesta: »Minä annan heille iankaikkisen elämän, ja he eivät ikinä huku, eikä kukaan ryöstä heitä minun kädestäni.» (Joh. 10:28) Käsi, joka pitää uskovaa kiinni, on Kristuksen käsi. Kukaan ei ole sitä kättä vahvempi.

Daavid lauloi tämän rakkauden kestosta Psalmissa 103:17, »Herran armo pysyy iankaikkisesta iankaikkiseen niille, jotka häntä pelkäävät.» Tämä rakkaus ei vaihtele uskovan tilan mukaan. Se on ankkuroitu Jumalan luonteeseen, ei ihmisen suoritukseen. Ahdistus voi vavisuttaa tunteita, vaino voi ahdistaa ruumista, miekka voi viedä elämän tästä maailmasta. Yksikään näistä ei ylety Kristuksen rakkauteen, joka uskovaa kantaa.

Paavali oli oppinut tämän kovan tien kautta. Roomalaiskirjeen alkupäässä hän oli jo kirjoittanut: »Meidän kerskauksenamme ovat myös ahdistukset, sillä me tiedämme, että ahdistus saa aikaan kärsivällisyyttä.» (Room. 5:3) Pari jaetta myöhemmin hän nostaa esiin perustan: »Toivo ei saata häpeään; sillä Jumalan rakkaus on vuodatettu meidän sydämiimme Pyhän Hengen kautta, joka on meille annettu.» (Room. 5:5)

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ahdistus ei ole erottaja, vaan paikka, jossa voitto tulee näkyväksi. Sinun ei tarvitse odottaa elämäsi rauhoittumista nähdäksesi Jumalan rakkauden. Juuri tämän päivän ahdistus on se paikka, jossa Kristuksen rakkaus näyttää voimansa. Jalo voitto ei tarkoita, että koettelemus katoaa, se tarkoittaa, että koettelemus ei vie sinulta sitä, mikä Kristuksessa kuuluu sinulle.

Voitto on Hänen kauttansa, ei sinun omasta voimastasi. Paavali kirjoittaa tarkasti: »hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.» Älä etsi voittoa itsestäsi, omasta kestävyydestäsi, omasta uskosi vahvuudesta. Etsi se Hänestä, joka on jo voittanut puolestasi. Sinun osasi on lepo siinä rakkaudessa, joka pitää sinusta kiinni.

Lupaus voittajalle on Hänen ikuinen läsnäolonsa. Ilmestyskirjassa kirkastettu Kristus puhuu seurakunnalleen: »Joka voittaa, on tämän perivä, ja minä olen oleva hänen Jumalansa, ja hän on oleva minun poikani.» (Ilm. 21:7) Tämä on jalon voiton päämäärä. Ei kunnia maailman silmissä, vaan paikka Isän kodissa, suhde, joka kestää iankaikkisuuteen.

Herra Jeesus, kiitos siitä, ettei mikään voi erottaa meitä rakkaudestasi. Anna meidän tänään levätä siinä voitossa, jonka olet jo puolestamme saavuttanut. Ahdistuksen keskellä pidä meidät kädessäsi, vahvista sydämemme Pyhän Hengen kautta, opeta meidät luottamaan rakkauteesi silloinkin, kun emme näe tietä eteenpäin. Sinun nimessäsi rukoilemme.

Aamen.