23. lokakuuta

Laulu paluun jälkeen

Psalmi 126 on yksi viidestätoista matkalaulusta, jotka pyhiinvaeltajat lauloivat noustessaan Jerusalemiin. Sen alku kertoo ihmeestä, joka oli jo tapahtunut: »Kun Herra käänsi Siionin kohtalon, niin me olimme kuin unta näkeväiset.» Babylonin pakkosiirtolaisuus oli päättynyt, kansa oli saanut palata, temppeli oli alkanut nousta jälleen raunioista.

Silti psalmin keskellä rukoillaan jotakin, mikä yllättää. Vaikka paluu on jo tapahtunut, sydän huutaa: »Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa.» Yksi käänne on koettu, toinen käänne tarvitaan vielä. Vapaus oli saatu, mutta arki paluun jälkeen oli osoittautunut raskaaksi. Kivet olivat painavia, naapurit vihamielisiä, sato niukkaa.

Tästä syntyy psalmin sydän. Uskova ei jää yhden ihmeen varjoon, vaan rukoilee uutta. Jumala, joka kerran käänsi kohtalon, voi tehdä sen toistamiseen.

Sadepurot Etelämaassa

Etelämaa, heprean Negev, oli kuiva autiomaa Juudean eteläpuolella. Suurimman osan vuotta sen uomat olivat tomua, halkeillutta savea, kuivaa kivikkoa. Kun sadekausi kuitenkin koitti, vesi syöksyi kukkuloilta alas niin äkkiä, että autio laakso täyttyi tuntien sisällä vaahtoavasta virrasta. Kuollut uoma muuttui eläväksi joeksi.

Tämän kuvan psalminkirjoittaja asettaa rukouksensa keskelle. Hän ei pyydä pientä ojaa, hän pyytää sadepuroja Etelämaassa. Hän pyytää sellaista käännettä, joka muuttaa kuivuuden virraksi yhdessä yössä. Hänen Jumalansa kykenee sellaiseen.

Jesaja oli puhunut samasta Jumalasta omille kuulijoilleen: »Minä puhkaisen purot kalliokukkuloihin, lähteet laaksojen pohjiin; minä muutan erämaan vesilammikoiksi ja hietikon hetteiköksi.» (Jes. 41:18) Sama profeetta jatkoi: »Katso, minä teen uutta; nyt se puhkeaa taimelle, ettekö sitä huomaa? Niin, minä teen tien korpeen, virrat erämaahan.» (Jes. 43:19)

Käänny taas meidän puoleemme

Toinen psalmi rukoilee samaa käännettä toisin sanoin: »Käänny taas meidän puoleemme, sinä pelastuksemme Jumala, älä ole enää tuimistunut meihin.» (Ps. 85:4) Kohtalon kääntyminen alkaa siitä, että Jumala kääntää kasvonsa. Kun Hänen kasvonsa kääntyvät kansansa puoleen, kuivuus muuttuu virraksi.

Jesaja näki saman vielä syvempänä lupauksena: »Silloin rampa hyppii niinkuin peura ja mykän kieli riemuun ratkeaa; sillä vedet puhkeavat erämaahan ja aromaahan purot.» (Jes. 35:6) Vesi erämaassa ei ole vain veden ihme, se on koko luomakunnan kääntyminen. Rampa hyppii, mykkä laulaa, kuiva uoma kantaa virtaa.

Hoosea profetoi vielä yhdestä käänteestä, joka kokoaa hajalla olevan kansan yhdeksi: »Juudan miehet ja Israelin miehet kokoontuvat yhteen ja asettavat itsellensä yhteisen pään.» (Hoos. 1:11) Käänne ei ole vain yksilön kuivuuden päättyminen, se on kansan yhteen kokoaminen yhden Pään, Kristuksen, alle.

Jumala, joka jakaa virrat

Joosua näki saman Jumalan toiminnan toisin päin. Kun Israel saapui Jordanin partaalle, virta oli täynnä, eikä yli pääsyä näkynyt. Silloin tapahtui ihme: »Pysähtyi ylhäältä päin virtaava vesi ja seisoi yhtenä roukkiona hyvin kaukana Aadamin luona, sen kaupungin, joka on Saaretanin vieressä; ja se vesi, joka virtasi alaspäin Aromereen, Suolamereen, hävisi kokonaan.» (Joos. 3:16)

Sama Jumala, joka jakaa virrat kuivaksi tieksi kansansa edessä, panee virrat tulvimaan kuivaan uomaan, kun aika on. Hän hallitsee veden molemmin tavoin. Hän voi pidättää sen, Hän voi vapauttaa sen. Hänen sanansa ratkaisee, milloin erämaassa tulvii ja milloin tulva pysähtyy.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on rukouksen rohkeus. Kun olet kokenut yhden käänteen, älä epäröi pyytää toista. Jumala ei ole sidottu yhteen ihmeeseen elämässäsi. Hän, joka kerran avasi tien, voi avata sen uudelleen. Sadepurot Etelämaassa eivät kysy lupaa kuivuudelta, ne tulevat Herran käskystä.

Toinen on odotuksen suuruus. Älä pyydä pientä ojaa, kun saat pyytää sadepuroja. Älä mittaa Jumalan vastausta oman kuivuutesi mukaan, vaan Hänen voimansa mukaan. Hän muuttaa erämaan vesilammikoiksi, ei vain kosteaksi paikaksi siellä täällä.

Kolmas on kuivuuden hetken kestäminen. Etelämaassa uoma on kuiva suurimman osan vuotta. Kuivuus ei ole merkki siitä, että vettä ei tule koskaan. Se on välivaihe, jossa odotetaan sadekauden alkua. Älä päättele Jumalan poissaolevan siksi, että tämä päivä on kuiva. Hänen aikansa on aina oikea, Hänen virtansa tulevat aina.

Herra, käännä meidän kohtalomme, niinkuin sadepurot Etelämaassa. Sinä, joka olet kerran avannut tien meidän elämäämme, avaa se uudelleen. Anna kuivien uomien täyttyä Hengen virrasta, anna autioiden paikkojen puhjeta uuteen elämään. Me odotamme sinua, sinä pelastuksemme Jumala. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.