19. lokakuuta

Laulu valituksesta kiitokseen

Psalmi 30 on Daavidin laulu, jonka otsikko liittää sen temppelin vihkimiseen. Sen sisältö kertoo kuitenkin syvemmästä asiasta. Daavid oli ollut paikassa, jossa hän koki olevansa lähellä kuolemaa. Hän huusi Herraa, hän rukoili armoa, hän pyysi apua. Herra nousi, Herra paransi, Herra nosti hänet ylös.

Tämän kokemuksen jälkeen Daavid kirjoittaa psalmin kahdeksannentoista jakeen, jossa hän sanoo Herran kääntäneen hänen murheensa karkeloksi, riisuneen häneltä surupuvun, vyöttäneen hänet riemulla. Sitten tulee päivän jae, joka päättää koko laulun: »Että minun sieluni veisaisi sinulle kiitosta, eikä vaikenisi. Herra, minun Jumalani, sinua minä ylistän iankaikkisesti.»

Jakeessa on syy. Miksi Herra käänsi murheen karkeloksi, miksi Hän riisui surupuvun. Vastaus kuuluu: jotta sielu veisaisi kiitosta eikä vaikenisi. Pelastus ei jää itseensä, se purkautuu ylistykseen.

Sielu, joka veisaa

Daavid puhuu sielusta, ei vain suusta. Hepreassa sana kavod, joka tässä on käännetty »sieluni», tarkoittaa kirjaimellisesti »kunniani». Daavid puhuu siitä syvimmästä, mitä ihmisessä on, siitä paikasta, jossa ihminen on omimmillaan oma itsensä Jumalan edessä. Tämä sisin paikka veisaa, tämä sisin paikka ei vaikene.

Ylistys, joka tulee vain huulilta, on tyhjää. Jesaja varoitti kansaa, joka kunnioitti Herraa huulillaan vaikka sydän oli kaukana Hänestä. Daavid ei pyydä sellaista ylistystä, hän pyytää sisintä veisaamaan. Tämä on ylistystä, joka syntyy siitä, että ihminen on todella nähnyt, kuka Herra on, mitä Hän on tehnyt.

Daavid sanoo myös, ettei sielu vaikenisi. Hän tietää vaikenemisen vaaran. Sielu voi vaieta silloinkin, kun pelastus on saatu. Ihminen voi unohtaa, ihminen voi siirtyä eteenpäin kiittämättä. Daavid asettaa rukouksensa toiseen suuntaan, hän pyytää ettei hänen sielunsa vaikenisi, vaan veisaisi, jatkuvasti, päivästä päivään.

Joka päivä ja iankaikkisesti

Tähän liittyy päivän ainoa ristiinviittaus. Psalmissa 145:2 Daavid kirjoittaa: »Joka päivä minä kiitän sinua ja ylistän sinun nimeäsi aina ja iankaikkisesti.» Sama sydän, sama suunta. Kiittäminen ei ole juhlapäivän asia, vaan jokaisen päivän asia. Ylistäminen ei pääty tähän aikaan, se jatkuu iankaikkisesti.

Tämä on syvä yhteys. Daavid katsoo psalmissa 30 taaksepäin pelastukseen, hän katsoo eteenpäin iankaikkisuuteen. Pelastettu sielu ei vaikene tänään, pelastettu sielu ei vaikene ikinä. Ylistys, joka syntyy nyt, on harjoitusta sille, mikä jatkuu iankaikkisesti. Maan päällä alkanut veisuu jatkuu taivaassa ilman taukoa.

Ilmestyskirja näyttää meille tämän lopullisen kuvan. Suuri joukko, jota kukaan ei voi lukea, seisoo valtaistuimen edessä, palmunoksat käsissä, huutaen suurella äänellä: »Pelastus tulee meidän Jumalaltamme, joka valtaistuimella istuu, ja Karitsalle.» Daavidin sielu veisaa tänään samaa veisua, jonka pelastetut veisaavat iankaikkisesti.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Muista, mikä on ollut. Daavidin ylistys ei noussut tyhjästä. Hän muisti, kuinka Herra oli nostanut hänet kuoleman partaalta. Sinunkin elämässäsi on hetkiä, jolloin Herra on nostanut, parantanut, vastannut. Älä anna noiden hetkien painua unohduksiin. Muistaminen synnyttää kiitoksen, unohtaminen kuihduttaa sen.

Anna sielusi veisata. Ylistys ei ole vain kokoontumisten asia, se on sisimmän asia. Sielu voi veisata töiden lomassa, sielu voi veisata yksin ollessa, sielu voi veisata silloinkin, kun sanat eivät pääse ulos. Tärkeintä on, että sisin pysyy auki Herran edessä, ei sulkeudu omiin asioihinsa.

Älä anna sielusi vaieta. Tämä on rukous, jonka voit tehdä omakseen tänään. Daavid ei pyytänyt sitä kerran, hän pyysi sitä laulun viimeisenä sanana. Päivä, jolloin sielu vaikenee, on päivä, jolloin jotain tärkeää on hiljaa kuihtumassa. Pyydä Herraa pitämään sielusi veisaavana, pyydä Häntä avaamaan sisimpäsi joka aamu uudestaan kiitokseen.

Herra, minun Jumalani, sinä olet nostanut minut paikoista, joista en omin voimin olisi noussut. Älä anna sieluni vaieta. Anna sisimpäni veisata sinulle kiitosta tänään, huomenna, joka päivä, ja kun maanpäällinen aika päättyy, anna saman veisuun jatkua iankaikkisesti sinun kasvojesi edessä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.