17. lokakuuta

Psalmi oikeamielisen elämästä

Psalmi 112 on opetuslaulu siitä, millainen on ihminen, joka pelkää Herraa. Se on sisarpsalmi edelliselle, 111. psalmille, joka kuvaa Herran omia tekoja. Tässä psalmissa katse kääntyy ihmiseen, joka Herrassa lepää. Hän ei ole täydellinen, ei kivuton, ei vapaa pimeydestä. Hän on kuitenkin se, jolle annetaan jotakin, mitä maailma ei voi antaa eikä ottaa pois.

Keskelle psalmin kulkua nousee jae, joka piirtää oikeamielisen kohtalon kahdessa puoliskossa: »Oikeamielisille koittaa pimeydessä valkeus, armollinen, laupias ja vanhurskas.» Ensimmäinen puolisko on lupaus, toinen on kuvaus. Lupaus puhuu siitä, mitä Herra tekee oikeamielisen ympärillä. Kuvaus puhuu siitä, millaiseksi oikeamielinen itse muuttuu.

Pimeys, jota ei kielletä

Jae ei lupaa, että oikeamielisen elämästä poistuisi pimeys. Se lupaa, että pimeyteen koittaa valkeus. Tämä on tärkeää huomata. Raamattu ei vähättele pimeyden todellisuutta uskovan kohdalla. Yöt ovat aitoja yöitä, ahdistus on aitoa ahdistusta. Lupaus ei korvaa pimeyttä, se kantaa sen läpi.

Job kuuli ystävänsä sanovan: »Elämäsi selkenee kirkkaammaksi keskipäivää, pimeänkin aika on niinkuin aamunkoitto.» (Job 11:17) Job itse istui tuhkassa, ihollaan paiseet, lapsensa haudattuina. Sana kantoi silti totuutta, vaikka puhuja sen ymmärsi vain osittain. Pimeään tulee aamunkoitto, kun Herra puhuu sen sisään.

Saman lupauksen Jesaja toisti, kun hän liitti valon yhteyden lähimmäisen palvelemiseen: »Jos taritset elannostasi isoavalle ja ravitset vaivatun sielun, niin valkeus koittaa sinulle pimeydessä, ja sinun pilkkopimeäsi on oleva niinkuin keskipäivä.» (Jes. 58:10) Valkeus ei tule vetäytymisestä, vaan rakkaudesta toisen hyväksi. Pimeyden murtaa armo, joka virtaa ulos.

Armollinen, laupias ja vanhurskas

Jakeen toinen puolisko on hämmästyttävä. Kolme sanaa, jotka muualla Raamatussa kuvaavat Herraa itseään, asetetaan tässä oikeamielisen päälle. Toisessa Mooseksen kirjassa 34:6 Herra julistaa nimensä Moosekselle: »laupias ja armahtavainen Jumala». Psalmissa 116:5 Daavid laulaa: »Herra on armollinen ja vanhurskas». Nyt nämä samat sanat lankeavat sen ihmisen ylle, joka pelkää Herraa.

Tämä ei tarkoita, että ihminen olisi itsessään Jumalan kaltainen. Se tarkoittaa, että valkeus, joka koittaa pimeydessä, on Herran oma luonne, joka asettuu Hänen omiensa päälle. Johannes selittää tämän hengellisen lainalaisuuden suoraan: »Jos tiedätte, että hän on vanhurskas, niin te ymmärrätte, että myös jokainen, joka vanhurskauden tekee, on hänestä syntynyt.» (1. Joh. 2:29)

Vanhurskas synnyttää vanhurskaita lapsia. Armollinen Isä kasvattaa armollisia lapsia. Jeesus sanoi tämän selvästi: »Olkaa armahtavaiset, niinkuin teidän Isänne on armahtavainen.» (Luuk. 6:36) Lapsi muistuttaa Isäänsä, ei suoritusten vaan syntymän tähden.

Valkeuden hedelmä

Paavali avaa saman asian Efesolaiskirjeessä eri kuvalla: »Sillä kaikkinainen hyvyys ja vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä.» (Ef. 5:9) Valkeus ei jää näkymättömäksi sisäiseksi tunteeksi, se kantaa hedelmää, joka näkyy ihmissuhteissa, valinnoissa, sanoissa. Hedelmä syntyy hitaasti, mutta se syntyy varmasti.

Kolossalaiskirjeessä Paavali kuvaa tämän hedelmän vaatekappaleena, jonka uskova pukee päällensä: »Pukeutukaa siis te, jotka olette Jumalan valituita, pyhiä ja rakkaita, sydämelliseen armahtavaisuuteen, ystävällisyyteen, nöyryyteen, sävyisyyteen, pitkämielisyyteen, kärsikää toinen toistanne ja antakaa toisillenne anteeksi, jos kenellä on moitetta toista vastaan. Niinkuin Herrakin on antanut teille anteeksi, niin myös te antakaa.» (Kol. 3:12–13)

Anteeksiannon mitta ei ole loukatun tunne, vaan Herran oma toiminta meitä kohtaan. Paavali toistaa saman Efesolaiskirjeessä: »Olkaa sen sijaan toisianne kohtaan ystävällisiä, hyväsydämisiä, anteeksiantavaisia toinen toisellenne, niinkuin Jumalakin on Kristuksessa teille anteeksi antanut.» (Ef. 4:32) Tämä on valkeuden hedelmä, joka kasvaa siinä, jonka pimeyteen Herra on koittanut.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä yritä kieltää pimeyttä. Lupaus on koittavasta valkeudesta, ei pimeyden puuttumisesta. Jos sinulla on tällä hetkellä pimeää, et ole pudonnut Herran lupausten ulkopuolelle. Olet juuri siinä paikassa, jossa tämä jae sinua puhuttelee. Valkeus tulee sinne, missä on yö. Päivänvalossa lupausta ei tarvita.

Anna valkeuden muuttaa sinua, älä vain lohduttaa. Herran valo ei ainoastaan helpota sinun tilannettasi, se muokkaa sinun luonnettasi. Armollinen, laupias, vanhurskas, nämä ovat seurakunnassa Hänen lasten tuntomerkit. Kysy tänään, mihin Herran armo sinua kutsuu. Ketä sinun on annettava anteeksi, ketä on palveltava, kenelle on osoitettava sydämellistä armahtavaisuutta.

Vaella rakkaudessa. Paavali tiivistää koko valkeuden tien yhteen lauseeseen: »vaeltakaa rakkaudessa, niinkuin Kristuskin rakasti teitä ja antoi itsensä meidän edestämme lahjaksi ja uhriksi, Jumalalle suloiseksi tuoksuksi.» (Ef. 5:2) Kristuksen rakkaus on alkulähde, malli, voima. Kun Hänen rakkautensa virtaa läpi sinun, valkeus on jo koittanut.

Herra, sinun valkeutesi koittakoon meidän pimeyteemme. Älä jätä meitä yöhön, vaan tuo aamunkoitto sinne, missä emme itse näe tietä. Tee meistä armollisia, laupiaita ja vanhurskaita, niin kuin sinä itse olet. Anna Kristuksen rakkauden virrata meidän kauttamme niiden ylle, jotka odottavat valoa. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.