15. lokakuuta

Pitkän elämän todistus

Daavid puhuu päivän jakeessa miehenä, jolla on takanaan kokonainen elämä. »Olen ollut nuori ja olen vanhaksi tullut, mutta en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä enkä hänen lastensa kerjäävän leipää.» Tämä ei ole nuoren idealistin laulu, vaan vanhan miehen todistus, joka on saanut katsoa Herran uskollisuutta vuosikymmenten läpi.

Daavidin elämässä oli kaikki ainekset epäilylle. Häntä vainottiin vuosia, hänen oma poikansa nousi häntä vastaan, hän vietti pakolaisen yöt vuoristossa ja luolissa. Silti hän kirjoittaa vanhana, että ei ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä. Tämä lause kantaa painon, jonka vain elämän todistus voi sille antaa.

Jae ei lupaa, että vanhurskas välttäisi ahdistukset. Daavid itse joutui niihin. Lupaus on syvempi, se koskee sitä, ettei Herra hylkää omiansa keskellä ahdistuksia. Paavali sanoi tämän saman totuuden uuden liiton kielellä: »Vainotut, mutta emme hyljätyt, maahan kukistetut, mutta emme tuhotut.» (2. Kor. 4:9)

En minä sinua hylkää

Päivän jakeen takana on lupaus, joka kantaa läpi koko Raamatun. Jumala sanoi Joosualle, kun vastuu Mooseksen jälkeen siirtyi hänen harteilleen: »Niinkuin minä olin Mooseksen kanssa, niin minä olen sinunkin kanssasi; minä en jätä sinua enkä hylkää sinua.» (Joos. 1:5) Sama lupaus toistuu Heprealaiskirjeessä uuden liiton seurakunnalle: »hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’.»

Tämä on Jumalan luonteen ydin. Hän ei hylkää, koska Hän ei voi hylätä omaa luonnettaan. Samuel rohkaisi kansaa: »Suuren nimensä tähden Herra ei hylkää kansaansa, koska Herra on tahtonut tehdä teidät omaksi kansaksensa.» (1. Sam. 12:22) Hylkääminen olisi Hänen nimeään vastaan.

Psalmi 94:14 toistaa saman tinkimättömästi: »Sillä Herra ei hylkää kansaansa eikä perintöosaansa heitä.» Saman psalmin, jossa päivän jae on, jatko vahvistaa: »Sillä Herra rakastaa oikeutta eikä hylkää hurskaitansa; heidät varjellaan iankaikkisesti.» (Ps. 37:28) Varjelu ei ole hetkellistä, se on iankaikkista.

Lupaus jälkeläisille

Daavidin jakeessa on toinen puoli, joka kantaa yhtä painavasti. Vanhurskaan lapset eivät kerjää leipää. Tämä ei ole materiaalinen vauraustakuu, vaan liiton lupaus. Jumala on sitoutunut huolehtimaan omiensa sukupolvista. Aabrahamille Hän sanoi: »minä teen liiton sinun kanssasi ja sinun jälkeläistesi kanssa, sukupolvesta sukupolveen, iankaikkisen liiton, ollakseni sinun ja sinun jälkeläistesi Jumala.» (1. Moos. 17:7)

Psalmit toistavat tämän siunauksen. »Hänen sielunsa saa nauttia hyvää, ja hänen jälkeläisensä perivät maan.» (Ps. 25:13) Ja toisaalla: »Hänen jälkeläisensä tulevat voimallisiksi maassa, oikeamielisten suku tulee siunatuksi.» (Ps. 112:2) Vanhurskaan elämä ei pääty hänen omaan elinkaareensa, se ulottuu niiden elämään, jotka tulevat hänen jälkeensä.

Maria ymmärsi tämän, kun hän lauloi Magnificatinsa: »Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti, niinkuin hän on meidän isillemme puhunut.» (Luuk. 1:55) Hän näki itsensä osana sitä pitkää sukupolvien ketjua, jota Herra oli kantanut Aabrahamin päivistä asti. Sama lupaus kantaa Kristuksen seurakuntaa tänäänkin.

Vanhuuden rukous

Vanhenevan vanhurskaan sydämessä asuu oma erityinen rukous. Psalmisti ilmaisee sen sanoin: »Älä, Jumala, minua hylkää vanhaksi ja harmaaksi tultuani, niin minä julistan sinun käsivartesi voimaa nousevalle polvelle, sinun väkevyyttäsi kaikille vielä tuleville.» (Ps. 71:18) Vanhuus ei ole hyljätyksi tulemisen aikaa, se on todistuksen aikaa.

Heprealaiskirje liittää saman lupauksen rahanhimon vastakohdaksi: »Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: ’En minä sinua hylkää enkä sinua jätä’.» (Hepr. 13:5) Tyytyväisyys nousee siitä luottamuksesta, että Herra pitää huolen. Ahneus nousee pelosta, että jään yksin.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä mittaa Jumalan uskollisuutta tämän hetken näkymästä. Daavid katsoi taaksepäin, ja siitä perspektiivistä hän pystyi sanomaan: en ole nähnyt vanhurskasta hyljättynä. Sinunkin tilanteesi avautuu eri valossa, kun katsot sitä Jumalan uskollisuuden pitkän linjan päästä. Hän on pitänyt huolen tähän asti, Hän pitää huolen edelleen.

Lepää siinä, että hylkäämättömyys on Hänen luonteensa, ei sinun ansiosi. Herra ei pidä kiinni sinusta sen vuoksi, että olet onnistunut pitämään kiinni Hänestä. Hän pitää kiinni omasta nimestään, omasta liitostaan, omasta sanastaan. Tämä on lepoa syvemmältä kuin oma kestämisesi koskaan voisi tuottaa.

Anna lupauksen ulottua jälkeläisillesi. Jos sinulla on lapsia, kanna heidät tämän lupauksen alle. Jos sinulla ei ole omia lapsia, kanna ne, jotka tulevat sinun jälkeesi uskoon, niitä Herra kutsuu sinun hengellisiksi jälkeläisiksesi. Liitto kantaa sukupolvesta sukupolveen, eikä se katkea sinun kohdallasi.

Herra, kiitos, että sinä et hylkää omiasi. Kiitos, että olet sitoutunut nimessäsi pitämään huolen sukupolvesta sukupolveen. Anna meidän levätä siinä, että uskollisuutesi on syvempi kuin oma kestomme. Kanna lapsemme ja jälkeläisemme liiton alla, niin että hekin saavat tulla osallisiksi siitä hyvyydestä, jonka olet valmistanut omillesi. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.