14. lokakuuta

Murheen kieli ja Isän tieto

Vuorisaarna nousee korkealle Galilean kukkulalle, opetuslapset istuvat Jeesuksen ympärillä, takana näkyvät kalastajakylät ja niiden arkinen huolenpito. Tähän todellisuuteen Jeesus puhuu sanat, jotka eivät ole irrallisia hartauslauseita, vaan elämän peruskysymyksen ratkaisuja: »Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'»

Jeesus ei kiellä työntekoa eikä eilen huomista varten varautumista. Hän kieltää murehtimisen, sen sisäisen kantamisen, joka raastaa sydäntä yöllä ja päivällä. Murehtiminen on uskon vastapuoli, se on katseen kääntymistä Isästä omiin tarpeisiin, omiin pelkoihin, omiin laskelmiin.

Jakeen sydän paljastuu loppulauseessa: »Teidän taivaallinen Isänne kyllä tietää teidän kaikkea tätä tarvitsevan.» Tässä on koko opetuksen kulmakivi. Isä tietää. Hän ei vain tiedä yleisellä tasolla, että ihminen tarvitsee ruokaa, juomaa, vaatetta. Hän tietää sinun tarpeesi, juuri tämän päivän, juuri tämän hetken.

Pakanoiden tavoittelu, lasten lepo

Jeesus tekee jakeessa vahvan erotuksen: »Sillä tätä kaikkea pakanat tavoittelevat.» Sana »pakanat» ei tarkoita tässä vain toisuskoisia kansoja, vaan ihmisiä, jotka elävät ilman tietoa Isästä. Heille elämä on omilla harteilla, ruoka on hankittava itse, juoma on löydettävä itse, vaatetus on järjestettävä itse. He tavoittelevat, sillä heillä ei ole ketään, jolle luovuttaa tavoittelu.

Paavali tarttuu samaan totuuteen Efesolaiskirjeessä: »Sen minä siis sanon ja varoitan Herrassa: älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa.» Turhuus on tässä avainsana. Mielen turhuus on sitä, että ajatukset pyörivät kehässä ilman lepoa, ilman päämäärää, ilman Isää.

Lapsi ei tavoittele samalla tavalla kuin orpo. Lapsi tietää, että pöytä katetaan, vaatteet pestään, huomenna on aamiainen valmiina. Tämä tieto ei tee lapsesta laiskaa, se tekee hänestä levollisen. Juuri tällaiseksi Jeesus kutsuu opetuslapsensa, lapseksi Isän pöydässä, levolliseksi Isän huoneessa.

Heittäkää murheenne hänen päällensä

Vanha testamentti oli jo kauan ennen Jeesusta kutsunut samaan luottamukseen. Daavid lauloi Psalmissa 55: »Heitä murheesi Herran huomaan, hän pitää sinusta huolen, ei hän salli vanhurskaan ikinä horjua.» Pietari, joka oli kuullut Jeesuksen oman opetuksen vuorella, toistaa saman seurakunnalle: »heittäkää kaikki murheenne hänen päällensä, sillä hän pitää teistä huolen».

Heittäminen on aktiivinen sana. Murhe ei lähde sydämestä toivomalla, se lähtee luovuttamalla. Pietari sanoo kaikki, ei jotkut, ei suurimmat, ei pienimmät. Kaikki murheet kuuluvat Isälle, sillä Hänellä on huolenpito, joka kantaa pienimmänkin tarpeen ja suurimmankin pelon.

Luukkaan evankeliumi vahvistaa Matteuksen sanat omilla sanoillaan: »Älkää siis tekään etsikö, mitä söisitte ja mitä joisitte, älkääkä korkeita tavoitelko.» Tässä on lisäys, joka avaa lisää näkökulmaa, älkääkä korkeita tavoitelko. Murehtiminen ei ole vain selviytymisen kysymys, se on usein myös ylpeyden kysymys. Halu osoittaa, halu nousta, halu kerätä enemmän kuin tarvitsisi.

Hän tietää ennen kuin pyydätte

Vain muutamaa jaetta aiemmin samassa Vuorisaarnassa Jeesus on jo sanonut: »Älkää siis olko heidän kaltaisiaan; sillä teidän Isänne kyllä tietää, mitä te tarvitsette, ennenkuin häneltä anottekaan.» Tämä ei tee rukouksesta tarpeetonta, päinvastoin, se tekee rukouksesta levollisen. Et tule taivaalliseen Isään ilmoittamaan Hänelle uusia tietoja, vaan asettumaan sen pöydän ääreen, jossa Hän jo tietää kaiken.

Amasja Jumalan miehen edessä esitti samanlaisen huolen rahasta, jonka hän oli jo antanut Israelin sotajoukolle. Vastaus oli yksinkertainen, mutta valtava: »Herra voi antaa sinulle paljon enemmän, kuin se on.» Tämä on koko Raamatun läpi kulkeva todistus. Isän varat eivät lopu, Hänen tietonsa ei pety, Hänen huolenpitonsa ei ehdy.

Saatana kiusasi Jeesusta autiomaassa juuri leivän kysymyksellä, ja Jeesuksen vastaus on lopullinen totuus jokaiselle, joka taistelee murehtimista vastaan: »Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.» Elämä on enemmän kuin ravinto, ihminen on enemmän kuin vatsa. Isän Sana kantaa silloinkin, kun pöydällä on vähän.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnista murehtimisen kieli sydämessäsi. Murehtiminen alkaa usein kysymyksistä, joita Jeesus tässä luettelee. Mitä syömme, mitä juomme, millä vaatetamme. Sinun kysymyksesi voivat olla tämän päivän muodossa, mutta ne ovat samat. Riittääkö palkka, kestääkö terveys, jaksaako huominen. Tunnista kysymys, sitten kuule Jeesuksen ääni, joka sanoo: Isä tietää.

Älä elä pakanan tavoittelussa, vaan lapsen levossa. Tavoittelu on raskasta, sillä se kantaa kuormaa, joka ei kuulu ihmiselle. Lapsen lepo ei tarkoita työn lopettamista, vaan luottamuksen alkamista. Tee tämän päivän työ, kanna tämän päivän vastuu, mutta jätä huominen Isälle, joka tietää.

Heitä murheesi tänään, älä huomenna. Heittäminen on päivittäinen toimi. Älä kanna eilisen murhetta huomiseen, älä raahaa huomisen murhetta tähän päivään. Tällä hetkellä sinulla on Isä, joka tietää, tällä hetkellä Hänellä on huolenpito, joka riittää. Tämä riittää tälle hetkelle, ja seuraava hetki saa oman armonsa.

Taivaallinen Isä, kiitos siitä, että tiedät tarpeeni ennen kuin sanaakaan sinulle lausun. Auta minua heittämään murheeni sinun päällesi tänään, äläkä anna minun nostaa niitä takaisin omille harteilleni. Opeta minut elämään lapsen levossa, en pakanan tavoittelussa, sillä sinä olet uskollinen Isä. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.