13. lokakuuta

Laulu Herran voimasta

Psalmi 89 on esrahilaisen Eetanin opetuslaulu, joka kuvaa Herran voimaa ja uskollisuutta liittoa kohtaan. Laulun alkupuolisko ylistää Jumalan suuruutta luomakunnan keskellä, ennen kuin se kääntyy katselemaan kansan ahdinkoa. Tämän ylistyksen sydämessä nousee päivän jae: »Sinä hallitset meren raivon; kun sen aallot kohoavat, sinä ne asetat.»

Meri oli Vanhan testamentin ihmiselle kaaoksen ja arvaamattomuuden kuva. Sen syvyydet kätkivät tuntemattomia voimia, sen aallot saattoivat nousta hetkessä vuoriksi ja niellä laivat. Juuri tämän voiman äärellä psalmista ylistää: meren raivo ei ole Herran ulottumattomissa, vaan Hänen kämmenellään.

Hän asetti rajat aalloille

Job sai kuulla Herran omasta suusta saman totuuden myrskyn keskeltä. »Ja kuka sulki ovilla meren, kun se puhkesi ja kohdusta lähti?» (Job 38:8) Herra jatkoi: »Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua.» (Job 38:11) Aalloilla on raja, jota ne eivät ylitä, sillä Hän on sen asettanut.

Psalmi 29 vahvistaa saman näyn vedenpaisumuksen päivistä asti: »Herra istui valtaistuimellaan, ja vedenpaisumus tuli. Herra istuu kuninkaana iankaikkisesti.» Aallot eivät hukuttaneet valtaistuinta. Valtaistuin pysyi paikallaan silloinkin, kun maa peittyi vesiin. Sama Herra istuu siellä yhä.

Psalmi 93 maalaa kuvan, jossa vesivirrat ja meri tekevät kaikkensa noustakseen korkealle. »Vesivirrat nostavat, Herra, vesivirrat nostavat pauhinansa, niin, vesivirrat nostavat kuohunsa. Mutta yli suurten, voimallisten vetten pauhinan, yli meren kuohujen on Herra korkeudessa voimallinen.» Aaltojen huiput eivät yllä Hänen istuimensa korkeudelle.

Hän nostaa, Hän tyynnyttää

Psalmi 107 avaa meille sen, kuinka sama käsi tekee molemmat liikkeet. »Hän sanoi sanansa ja nosti myrskytuulen, joka kohotti korkealle sen aallot.» (Ps. 107:25) Myrsky ei ole sattuma, se ei ole Jumalan ulottumattomissa tapahtuva onnettomuus. Hän sanoi sanansa, ja myrsky nousi.

Saman luvun jakeessa 29 sama Herra toimii toisin päin: »Hän tyynnytti myrskyn, ja meren aallot hiljenivät.» Yksi sana nostaa, toinen tyynnyttää. Psalmi 65:7 tiivistää tämän koko hallinnan yhteen jakeeseen: »Sinä, joka asetat merten pauhinan ja niiden aaltojen pauhinan ja kansojen metelin.» Sama käsi, joka asettaa meren, asettaa myös kansojen metelin.

Kuka onkaan tämä

Galileanjärvellä eräänä yönä opetuslapset näkivät psalmin avautuvan lihassa. Matteus kertoo: »järvellä nousi kova myrsky, niin että venhe peittyi aaltoihin; mutta hän nukkui.» (Matt. 8:24) Opetuslapset huusivat pelosta. Jeesus heräsi. Markus kuvaa hetken tarkasti: »Ja herättyään hän nuhteli tuulta ja sanoi järvelle: 'Vaikene, ole hiljaa'. Niin tuuli asettui, ja tuli aivan tyven.» (Mark. 4:39)

Opetuslasten reaktio paljastaa, että he tunsivat psalmit. »Suuri pelko valtasi heidät, ja he sanoivat toisillensa: 'Kuka onkaan tämä, kun sekä tuuli että meri häntä tottelevat?'» (Mark. 4:41) Matteus kirjaa saman ihmettelyn: »Millainen tämä on, kun sekä tuulet että meri häntä tottelevat?» (Matt. 8:27)

Vastaus oli heidän edessään. Se, joka asettaa meren raivon Psalmin 89 mukaan, oli juuri puhunut tuulille. Vanhan testamentin Herra seisoi venheen perässä. Sama ääni, joka käski meren pysyä rajoissaan Jobin päivinä, käski nyt aallot vaikenemaan.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Aallot eivät ole hallitsemattomia. Elämässäsi voi olla myrsky, joka tuntuu liian suurelta. Aaltojen kohina täyttää korvasi, näkyvyys on mennyt. Muista, ettei mikään niistä aalloista nouse Hänen luvattaan, eikä yksikään niistä ylitä rajaa, jonka Hän on asettanut. Tähän asti, sanoi Herra aalloille. Sama sana koskee niitä aaltoja, jotka juuri nyt nousevat sinua kohti.

Hän nukkuu venheessä, mutta Hän ei ole poissa. Opetuslapset luulivat olevansa yksin myrskyssä, koska Jeesus nukkui. Hän oli kuitenkin samassa venheessä heidän kanssaan, lähempänä kuin koskaan. Jos sinusta tuntuu, että Herra on hiljaa myrskyssäsi, älä tee siitä johtopäätöstä, että Hän on poissa. Hän on venheessä. Yksi Hänen sanansa muuttaa kaiken.

Kysy oikea kysymys. Myrskyssä on helppo kysyä: miksi tämä tapahtuu minulle? Opetuslapset oppivat kysymään toisin: kuka onkaan tämä? Kun katseesi siirtyy aalloista Häneen, joka aallot asettaa, sydämen pelko alkaa väistyä. Aallot ovat suuria, Hän on suurempi. Meri pauhaa, Hän on korkeudessa voimallinen.

Herra, sinä hallitset meren raivon, sinä asetat aallot, jotka kohoavat. Kiitos siitä, että et ole kaukana myrskyistämme, vaan istut kuninkaana iankaikkisesti niiden yllä. Opeta meitä luottamaan ääneesi silloinkin, kun aallot peittävät näkymän. Sano sanasi sydämeemme, anna tulla tyven sisimpäämme. Jeesuksen Kristuksen, meren ja tuulen Herran, nimessä.

Aamen.