12. lokakuuta

Liiton siunaus

Kolmannen Mooseksen kirjan luvussa 26 Herra asettaa kansansa eteen liittonsa siunaukset ja varoitukset. Ennen kaikkia muita lupauksia tulee sade. »Annan minä teille sateen ajallansa, niin että maa antaa satonsa ja kedon puut kantavat hedelmänsä.» Kaikki muu lepää tämän yhden lauseen päällä. Ilman sadetta ei ole satoa, ilman satoa ei ole leipää, ilman leipää ei ole turvallista asumista.

Israelin maassa sade oli kahden ajan ilmiö. Syyssade pehmensi kovaksi paahtuneen maan kylvöä varten, kevätsade kypsytti viljan korjuuseen. Molemmat sateet kuuluivat Herran käteen. Kansa ei voinut niitä järjestää, ei valmistaa, ei pakottaa. Sade tuli ylhäältä, tai sitten ei tullut. Tämän tähden lupaus sateesta »ajallansa» oli kaiken elämän perusta.

Herra ei lupaa pelkästään riittävää, vaan ylenpalttista. »Puiminen kestää teillä viininkorjuuseen asti, ja viininkorjuu kestää kylvöön asti.» Sato on niin runsas, että yksi työvaihe ei ehdi loppua ennen kuin seuraava jo alkaa. Vuoden kierto täyttyy työstä, jonka takana on siunaus, ei kirous.

Kyllin leipää

Lupauksen sydän on kahdessa lyhyessä sanassa: »kyllin leipää». Tämä ei ole ylellisyyttä eikä niukkuutta, vaan riittävyyttä. Sama sävy kantaa läpi Raamatun. Joel profetoi Herran sanoin: »Ja te syötte kyllälti ja tulette ravituiksi ja kiitätte Herran, teidän Jumalanne, nimeä, hänen, joka on tehnyt ihmeitä teitä kohtaan.» Ravittu sydän muistaa antajansa, nälkä unohtaa Hänet, ylellisyys vieraannuttaa Hänestä.

Joel kuvaa samaa hetkeä toisesta kulmasta: »Katso, minä lähetän teille viljaa, viiniä ja öljyä, niin että te tulette niistä ravituiksi. Enkä minä anna enää häväistä teitä pakanain seassa.» Ravinto ei ole vain ruumiin asia. Se on myös kansan kunnian asia. Nälkäinen kansa on hävetty kansa, ravittu kansa on todistus Jumalan uskollisuudesta ympäröiville katseille.

Psalmin 67 lauluniekka tiivistää saman ilon: »Maa on satonsa antanut. Siunatkoon meitä Jumala, meidän Jumalamme.» Sato ei jää maan ansioksi, vaan johtaa katseen Jumalaan. Maa antaa, koska Jumala siunaa. Tämä järjestys on tärkeä, ihminen kylvää, maa kasvattaa, Jumala antaa kasvun.

Turvallisesti asua

Sateen ja sadon jälkeen tulee kolmas lupaus, kenties syvin niistä kaikista. »Te saatte turvallisesti asua maassanne.» Vatsa voi olla täynnä, mutta sydän pelosta. Tähän Herra vastaa rauhalla. Sama lupaus toistuu jo edellisessä luvussa: »Sentähden pitäkää minun käskyni ja noudattakaa minun säädöksiäni ja pitäkää ne, niin te saatte turvallisesti asua maassa.»

Turvallinen asuminen on lupaus, joka kuuluu yhteen kuuliaisuuden kanssa. Liitto ei ole yksipuolinen, sillä on Jumalan puoli, joka on ehdoton, ja kansan puoli, joka on vastaus. Kuuliaisuus ei tuota siunausta ansiona, vaan vastaanottaa sen astiana. Tottelematon sydän kaataa siunauksen ulos, vaikka taivas vuotaisi sitä yhä.

Sakarja katsoi tämän saman lupauksen täyttymystä paluun jälkeisessä Jerusalemissa: »Sillä rauhan kylvö kylvetään, viiniköynnös antaa hedelmänsä, maa antaa satonsa, taivas antaa kasteensa, ja tämän kansan jäännökselle minä annan perintöosaksi kaiken tämän.» Pakkosiirtolaisuuden jälkeen Herra ei ole muuttanut mieltään liiton siunauksista. Hän on yhä se Jumala, joka antaa sateen, sadon, leivän ja rauhan.

Profeetallinen kuva

Aamoksen kirja avaa lupauksen vielä kauemmaksi tulevaisuuteen: »Katso, päivät tulevat, sanoo Herra, jolloin kyntäjä tavoittaa leikkaajan ja rypäleitten polkija siemenenkylväjän, jolloin vuoret tiukkuvat rypälemehua ja kaikki kukkulat kuohkeiksi muuttuvat.» Tämä on kuva ajasta, jolloin Herran siunaus virtaa keskeytyksettä, ilman katkoksia. Vuodenkierto sulaa yhdeksi loputtomaksi sadoksi.

Tämä profeetallinen näky osoittaa, ettei 3. Mooseksen kirjan lupaus ole vain Israelin maatalouden sääennuste. Se on kuva siitä, mitä Jumala lopulta tahtoo kansalleen, runsautta, joka ylittää työn rajat, hedelmää, joka ei lopu, asumista, joka on todella turvallista. Kristus on tämän lupauksen täyttymys, Hänessä syys- ja kevätsade, Hänen seurakunnassaan ravinnon runsaus, Hänen valtakunnassaan turvallinen koti.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Tunnista riippuvuutesi sateesta. Et voi tehdä sadetta omalle elämällesi. Et voi pakottaa kasvua, et tilata armoa, et järjestää ravintoa omasta voimastasi. Sade tulee ylhäältä. Tunnusta tämä avoimin käsin, älä sulje nyrkkiäsi sen ympärille, jonka olet jo saanut, vaan pidä se avoimena sille, mitä Herra vielä tahtoo antaa.

Tyydy kylliseen. Herra lupaa kyllin leipää, ei loputtomia varastoja. Tämä on vapauttava lupaus aikana, joka opettaa pelkäämään niukkuutta jokaisessa muodossa. Sinulle on luvattu se, mitä tarvitset. Ravittu sydän kiittää, ahne sydän laskee. Valitse ravitun sydämen tie, anna kiitoksen olla vastauksesi Herran huolenpidolle.

Lepää turvallisesti. Lopullinen turvallisuus ei nouse muureista, varastoista eikä vakuutuksista. Se nousee siitä, että Herra on liittonsa pitävä Jumala. Asu tämän lupauksen alla, älä pelon alla. Vaikka maailma järisisi, sinun asuinpaikkasi on Hänen kämmenellään, sinne mahtuu yöuni.

Herra, sinä annat sateen ajallaan, sinä kasvatat sadon, sinä täytät tarpeemme. Opeta meitä elämään avoimin käsin sinun edessäsi, kiittämään siitä, mitä saamme, lepäämään turvallisesti sinun lupauksesi alla. Vapauta meidät ahneudesta, pelosta, omavaltaisesta huolesta. Jeesuksen Kristuksen, Hyvän Paimenen, nimessä.

Aamen.