9. lokakuuta

Avoimen käden Jumala

Psalmi 104 on luomisen ylistyslaulu. Sen kirjoittaja katselee maailmaa silmillä, jotka eivät pysähdy pinnalle, vaan näkevät jokaisen vuoren, jokaisen lähteen, jokaisen eläimen takana Luojan käden. Vuoret nousevat ja laaksot painuvat Hänen sanansa mukaan. Lähteet juoksevat laaksoissa, eläimet juovat niistä, linnut laulavat puiden oksilla. Mikään ei ole sattumaa, mikään ei kulje omillaan.

Tämän luomisen ylistyksen sydämessä on jae, joka kantaa koko psalmin teologian: »Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa. Sinä annat niille, ja ne kokoavat, sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.» Kaikki elävä odottaa Häntä. Ei vain ihminen, vaan kaikki. Ja Hän vastaa odotukseen avaamalla kätensä.

Ajallansa

Jakeen ensimmäinen lupaus on ajan lupaus. »Ajallansa.» Ei ennen, ei jälkeen. Psalmi 145:15 kantaa saman lupauksen lähes samoin sanoin: »Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.» Aika ei ole sattumanvarainen tekijä Jumalan ravitsemistyössä, se on osa sitä.

Tämä on tärkeää erityisesti silloin, kun kätemme on tyhjä juuri nyt. Odottaminen ei ole hylätyksi tulemista. Linnun poikanen pesässä, leijonanpentu luolassa, kala virrassa, kaikki odottavat. Odotus on osa luotuna olemista, eikä se ole merkki siitä, että Jumala olisi unohtanut. Hän tuntee ajan, jonka itse on asettanut, ja Hän antaa ruuan ajallansa.

Job kuuli erämaassa saman kysymyksen Herran omasta suusta: »Kuka hankkii ravinnon kaarneelle, kun sen poikaset huutavat Jumalan puoleen ja lentelevät sinne tänne ruokaa vailla?» Kaarneen poikanen huutaa, ja Jumala kuulee. Sama Herra kuulee sinunkin huutosi tänään.

Sinä avaat kätesi

Psalmin keskeinen kuva on avattu käsi. »Sinä avaat kätesi, ja ne ravitaan hyvyydellä.» Psalmi 145:16 toistaa saman: »Sinä avaat kätesi ja ravitset suosiollasi kaikki, jotka elävät.» Jumalan käsi ei ole nyrkissä. Hän ei ole pidätelijä, joka antaa nuristen ja vastahakoisesti. Hän on Antaja, jonka kämmen on auki.

Tämä kuva kertoo Jumalan luonteesta enemmän kuin yksikään saarna. Avoin käsi ei laske, avoin käsi ei vertaile, avoin käsi ei pelkää loppuvansa. Psalmi 136:25 yhdistää tämän armon ikuisuuteen: »Häntä, joka antaa ravinnon kaikelle lihalle, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.» Armo, joka kantaa ravinnon, ei lopu koskaan.

Psalmi 147:9 vie kuvan vielä syvemmälle: »Ja antaa ruuan eläimille, kaarneen pojillekin, kun ne huutavat.» Kaarne oli Mooseksen laissa epäpuhdas lintu, mainittu kiellettyjen joukossa. Silti Jumala ruokkii senkin. Hänen hyvyytensä ei riipu siitä, ansaitseeko vastaanottaja sen vai ei. Hän antaa ruuan kaikelle, mikä elää.

Kuinka paljoa enemmän te

Jeesus otti tämän psalmin opetuksen ja kantoi sen suoraan opetuslastensa sydämeen. Luukas 12:24: »Katselkaa kaarneita: eivät ne kylvä eivätkä leikkaa, eikä niillä ole säilytyshuonetta eikä aittaa, ja Jumala ruokkii ne. Kuinka paljoa suurempiarvoiset te olette kuin linnut!»

Tässä on koko evankeliumin logiikka pienoiskoossa. Jos Isä huolehtii kaarneesta, joka ei kylvä eikä leikkaa, kuinka paljoa enemmän Hän huolehtii lapsestaan. Jeesus jatkaa Luukkaan 12:28: »Jos siis Jumala näin vaatettaa kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna uuniin heitetään, kuinka paljoa ennemmin teidät, te vähäuskoiset!»

Vähäuskoisuus ei ole rikos, se on kutsu. Jeesus ei moiti opetuslapsiaan musertaakseen heidät, vaan kutsuakseen heidät katsomaan ympärilleen. Pelto, jolla ruoho kasvaa, on saarna. Taivas, jolla lintu lentää, on saarna. Jokainen niistä todistaa Isästä, jonka käsi on auki.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Odota Häntä ajallasi. Sinulla saattaa olla tänään tyhjä käsi ja huomista pelkäävä sydän. Psalmin kirjoittaja näki saman tyhjyyden luomakunnassa, ja silti hän lauloi. Hän lauloi, koska tiesi, että odottaminen ei ole hylätyksi tulemista. Anna sydämesi odottaa Herraa, älä omaa suunnitelmaasi siitä, miten ja milloin Hänen tulisi vastata.

Luota avoimeen käteen. Jumala ei pidättele. Hän avaa kätensä, ja jokainen elävä ravitaan hyvyydellä. Jos kaarneen poikanen saa ruokansa, jos kedon kukka saa pukunsa, sinunkin Isäsi tietää, mitä tarvitset. Sinun ei tarvitse pakottaa Hänen kättään, eikä sinun tarvitse ansaita sen avautumista. Se on jo auki.

Anna Hänen ravita sinua hyvyydellään. Hyvyys on jakeen viimeinen sana, eikä se ole vahinko. Jumala ei anna vain selviytymisen vähimmäismäärää, Hän ravitsee hyvyydellä. Ota tänään vastaan se, minkä Hän on tähän päivään asettanut, ja anna kiitoksen nousta sydämestäsi siitä, että avoimen käden Jumala on yhä sama tänäänkin.

Herra, kiitos siitä, että kätesi on auki. Anna meidän tänään luottaa siihen, että sinä tunnet ajan, jolloin meitä ravitset, ettemme yritä kiirehtiä sinun aikatauluasi emmekä epäillä sinun hyvyyttäsi odotuksen aikana. Opeta meitä katselemaan kaarneita ja kedon kukkia silmillä, jotka näkevät sinun huolenpitosi. Ravitse meitä tänään hyvyydelläsi, sekä leivällä että itselläsi. Jeesuksen Kristuksen, elämän leivän, nimessä.

Aamen.