6. lokakuuta

Vankilan kirje runsaudesta

Paavali kirjoittaa filippiläisille vankilasta käsin. Hän on rautakahleissa, ei tiedä, saako huomenna ruokaa vai onko nykyinen ateria tämän päivän viimeinen. Juuri tästä asemasta nousee lause, joka kantaa Uuden testamentin syvimpiä totuuksia: »Minä olen oppinut oloihini tyytymään.» Hän ei kirjoita teoriaa, vaan kokemustaan.

Sana »oppinut» on jakeen avain. Tyytyväisyys ei ole synnynnäinen ominaisuus, sitä ei kanna kukaan luonnostaan sydämessään. Se opitaan, sitä koulutetaan elämän eri vaiheissa, niukkuudessa, runsaudessa, nälässä, kylläisyydessä. Paavali kuvaa toisessa Korinttilaiskirjeessä sitä koulua, jonka läpi hän oli kulkenut: »Ollut työssä ja vaivassa; paljon valvonut, kärsinyt nälkää ja janoa, paljon paastonnut, kärsinyt vilua ja alastomuutta.» (2. Kor. 11:27)

Jumalisuus tyytyväisyyden kanssa

Timoteukselle Paavali kirjoittaa saman opetuksen suoraan: »Suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa.» (1. Tim. 6:6) Tyytyväisyys ei ole heikkoutta vaan voittoa. Se ei ole alistumista vaan vahvuutta. Se on sisäinen lepo, joka ei riipu siitä, mitä ulkopuolella tapahtuu.

Vastakohta nousee esiin samassa luvussa: »Ne, jotka rikastua tahtovat, lankeavat kiusaukseen ja paulaan ja moniin mielettömiin ja vahingollisiin himoihin, jotka upottavat ihmiset turmioon ja kadotukseen.» (1. Tim. 6:9) Tahto rikastua ei ole sama asia kuin rikkaus itse. Se on suunta, joka vie sydämen pois Kristuksesta. Tyytyväisyys pitää sydämen Hänessä kiinni.

Heprealaiskirje yhdistää tyytyväisyyden Jumalan läsnäolon lupaukseen: »Älkää olko vaelluksessanne ahneita; tyytykää siihen, mitä teillä on; sillä hän itse on sanonut: 'En minä sinua hylkää enkä sinua jätä.'» (Hepr. 13:5) Tyytyväisyyden perusta ei ole omaisuus, vaan Hän, joka ei jätä. Sen tähden seuraava jae kuuluu: »Niin että me turvallisin mielin sanomme: 'Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?'» (Hepr. 13:6)

Jeesus opetti saman totuuden Vuorisaarnassa: »Älkää siis murehtiko sanoen: 'Mitä me syömme?' tahi: 'Mitä me juomme?' tahi: 'Millä me itsemme vaatetamme?'» (Matt. 6:31) Hetkeä myöhemmin Hän jatkoi: »Älkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.» (Matt. 6:34) Murhe ja tyytymättömyys kulkevat käsi kädessä. Murehtiva ihminen ei voi olla tyytyväinen, tyytyväinen ihminen ei jää murheen orjaksi.

Salaisuus on Kristus

Mistä Paavali oppi tämän tyytyväisyyden? Hän paljastaa lähteen Filippiläiskirjeen kolmannessa luvussa: »Minä todella luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla, sillä hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sen roskana-että voittaisin omakseni Kristuksen.» (Fil. 3:8)

Tyytyväisyys ei synny siitä, että ihminen lakkaa kaipaamasta, vaan siitä, että hän alkaa kaivata vain yhtä. Kristus tulee kaikeksi. Silloin kaikki muu menettää voimansa hallita sydäntä. Niukkuus ei riistä mitään olennaista, runsaus ei tuo mitään lisää.

Tämän tähden Paavali saattoi sanoa myös omasta heikkoudestaan: »Sentähden minä olen mielistynyt heikkouteen, pahoinpitelyihin, hätään, vainoihin, ahdistuksiin, Kristuksen tähden; sillä kun olen heikko, silloin minä olen väkevä.» (2. Kor. 12:10) Lihaan annettu pistin ei ollut hänen tappionsa, vaan koulu, jossa Kristuksen armo paljastui hänelle riittäväksi. Toisen Korinttilaiskirjeen 9:8 vahvistaa: »Jumala on voimallinen antamaan teille ylenpalttisesti kaikkea armoa, että teillä kaikessa aina olisi kaikkea riittävästi.»

Jeesus itse kutsuu samaan lepoon: »Ottakaa minun ikeeni päällenne ja oppikaa minusta, sillä minä olen hiljainen ja nöyrä sydämeltä; niin te löydätte levon sielullenne.» (Matt. 11:29) Tyytyväisyys löytyy Hänen ikeensä alla, ei sen ulkopuolella.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Ensimmäinen on oppimisen kärsivällisyys. Tyytyväisyys ei tule yhdessä yössä. Se opitaan, samalla tavoin kuin Paavali oppi, vähitellen, niukkuuden ja runsauden läpi. Älä odota, että sisäinen rauha löytyisi hetkessä. Anna Jumalan koulia sinua siihen, mihin Hän tahtoo sinua kasvattaa.

Toinen on lähteen tunnistaminen. Olosuhteista etsitty tyytyväisyys jää aina löytymättä. Olosuhteet vaihtelevat, sydän etsii aina seuraavaa. Tyytyväisyyden lähde on Kristus. Vain Hänessä lepää sielu, joka on löytänyt rauhansa. Etsi siis Häntä, kaikki muu seuraa ajallaan.

Herra, kiitos siitä, että tyytyväisyys ei ole sinun lapsillesi mahdotonta. Opeta meitä Paavalin koulussa, niukkuudessa ja runsaudessa, sinun rinnallasi kulkien. Pidä sydämemme sinussa, sillä missä sinä olet, siellä on kaikki. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.