5. lokakuuta

Suuren kiitoslaulun päätös

Psalmi 136 on Israelin suuri kiitoslaulu. Jokaisen jakeen jälkimmäinen puolisko toistaa saman rukousvastauksen: »sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.» Kaksikymmentäkuusi kertaa peräkkäin. Tämä ei ole sattumaa, se on opetus. Armo ei kulu loppuun toistettaessa, se vain syvenee.

Laulu kulkee luomisesta erämaan vaelluksen läpi luvattuun maahan. Se muistelee Punaisenmeren halkaisemista, mannaa erämaassa, voittoja kuninkaista. Sitten, aivan päätöksessä, laulu palaa arkeen. »Häntä, joka antaa ravinnon kaikelle lihalle.» Suuret teot huipentuvat siihen pieneen tekoon, joka tapahtuu joka päivä joka pöydän äärellä.

Tämä on huomioitava. Sama Jumala, joka jakoi meren, antaa myös leivän. Sama käsi, joka kukisti faraon, ojentaa ravinnon kaikelle elävälle. Pelastushistorian suuret hetket eivät ole erillinen taso Jumalan toiminnasta, ne ovat osa samaa rakkautta, joka pitää huolen jokaisesta hengittävästä.

Kaikelle lihalle

Huomaa sana kaikelle. Psalmi ei sano, että Jumala antaa ravinnon vain valituilleen, vain hurskaille, vain Israelille. Hän antaa ravinnon kaikelle lihalle. Pedot pesissään, linnut taivaan alla, ihmiset kaikilla mantereilla. Tämä on yhteinen armo, joka leviää syntisten ja vanhurskaiden ylle yhtä lailla.

Psalmi 104:27 maalaa saman kuvan toisin sanoin: »Ne kaikki odottavat sinua, että antaisit heille ruuan ajallansa.» Luomakunta seisoo odotuksen asennossa Luojansa edessä. Se ei elätä itseään. Se elää siitä, mitä avoin käsi antaa.

Psalmi 145:15 jatkaa samaa: »Kaikkien silmät vartioitsevat sinua, ja sinä annat heille heidän ruokansa ajallaan.» Silmät, jotka vartioivat. Tämä on jokaisen elävän olennon perusasento, vaikka olento ei sitä tiedostaisi. Riippuvuus on luotuna olemisen tila. Ihminen voi unohtaa sen, mutta se ei häviä unohtamalla.

Armo joka pysyy

Toistuva refrengi kantaa jakeen sydämen. »Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.» Heprean sana on hesed, liiton uskollinen rakkaus. Se ei ole tunne, joka heilahtelee, se on sitoutuminen, joka ei väisty. Tämä armo on syy siihen, että aamulla on leipä pöydällä.

Psalmi 136:1 aloittaa laulun samalla tunnustuksella: »Kiittäkää Herraa, sillä hän on hyvä, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.» Jae 3 toistaa sen vielä korkeammalla nimellä: »Kiittäkää herrain Herraa, sillä hänen armonsa pysyy iankaikkisesti.» Hän on Herrojen Herra, kuninkaiden Kuningas, taivaan Jumala. Silti Hän kumartuu antamaan ravinnon.

Tämä on evankeliumin esimaku jo Vanhassa testamentissa. Korkein kumartuu alimman puoleen. Se, joka ei mitään tarvitse, palvelee niitä, jotka kaikkea tarvitsevat. Sama mieli kantoi Jeesuksen ristille asti, samana liittona, samana hesedinä, joka ei lopu.

Kiittäkää taivaan Jumalaa

Psalmin viimeinen jae on kutsu, ei vain kuvaus. »Kiittäkää taivaan Jumalaa.» Kun ravinto on otettu vastaan, vastauksen pitää nousta. Kiitos ei ole Jumalan tarve, se on luodun terve asento. Ilman kiitosta lahja muuttuu omistukseksi, omistus muuttuu oikeudeksi, oikeus muuttuu vaateeksi. Kiitos pitää lahjan lahjana.

Jeesus opetti opetuslapsiaan rukoilemaan jokapäiväistä leipää. Hän itse otti leivän, kiitti, mursi, antoi. Tämä järjestys on opetus. Ensin otetaan vastaan tunnustaen lähde, sitten murretaan jakaen toisille. Kiitos ei jää pöydän ääreen, se virtaa pöydästä eteenpäin.

Mitä tämä puhuu meille tänään

Älä erota arkea pyhästä. Sama Jumala, joka pelastaa sielun iankaikkisesti, antaa ravinnon tähän aamuun. Älä etsi Häntä vain suurista hetkistä. Hän on pöydän ääressä, leivänpalassa, lasillisessa vettä. Aterian pyhittäminen kiitoksella avaa silmät näkemään läsnäolon, joka oli koko ajan.

Avaa silmät niiden puoleen, jotka odottavat. Psalmi sanoo, että Hän antaa ravinnon kaikelle lihalle. Hänen kätensä työ ei pysähdy sinun pöytääsi. Jos olet saanut, olet saanut myös välineen jakaa eteenpäin. Seurakunta on aina ollut paikka, jossa leipä murretaan, eikä murtaminen tapahdu vain Herran pöydässä, vaan myös naapurin pöydässä.

Lepää siinä, että armo pysyy. Huominen tuo huomisen tarpeen. Sinun ei tarvitse kantaa sitä tänään. Sama armo, joka kantoi sinut tähän päivään, on jo huomisaamuna tiellä sinua kohti. Hänen armonsa pysyy iankaikkisesti, ei kulu, ei vanhene, ei lopu. Tällä armolla voit nukkua, tällä armolla voit herätä.

Herra, taivaan Jumala, kiitos jokaisesta leivänpalasta, jonka olet käteeni asettanut. Sinä olet kantanut minua tähän päivään, sinä kannat minua huomiseen. Avaa silmäni näkemään lahjat, joita en ole huomannut, avaa käteni jakamaan sitä, minkä olen sinulta saanut. Sinun armosi pysyy iankaikkisesti, siihen lepään. Jeesuksen Kristuksen nimessä.

Aamen.